Mistä tietää varmasti olevansa uskossa?

Kyllähän me kaikki aina pohdimme sellaisiakin asioita, että uskommeko vaiko emme. Tai, että miten voi saada uskon aikaan, kun/jos tuntuu ettei uskoa ole.

Huomaa myös, että Jeesus joutui hyvin usein nuhtelemaan opetuslapsia uskon puutteesta. Vaikka he olivat Vapahtajan seurassa, niin heidän uskonsa oli silti yhtenään aika vähäistä Jeesuksen omien sanojen mukaan.

Usko ei ole sellaista mitä itse pystyisimme puristamaan itsestämme. Ei, vaan usko on luottamusta, jonka aikaansaaja on Jumala. Me emme voi synnyttää luottamusta Jumalaan itsessämme, vaan Jumala saa meissä aikaan luottamuksen itseensä omien sanojensa ja tekojensa kautta. Jumala saa aikaan luottamuksen itseensä, eli uskon Jeesukseen, Jumalan Poikaan.

Mistä usko syntyy? Miten sitä ravitaan, jotta se säilyisi?
Uskohan syntyy ja säilyy sanan kautta, Raamatun sanan avulla. Kun olemme sanan ja sakramenttien äärellä, niin siellä usko syntyy ja siellä uskoa ravitaan.

On ilo keskustella uskon asioista.

Me todella elämme sanasta. Sitähän usko on, että elämme Jumalan sanasta. Jeesuskin sanoo, että hän on elämän leipä ja joka hänen luokseen tulee ei koskaan janoa. Sitähän usko on.
Joh.
6:35 Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.

Uskomme elää siis Jeesuksesta.

6:47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
6:48 Minä olen elämän leipä.
6:49 Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
6:50 Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
6:51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.


6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

Kyllä tuossa voi varmasti myös ajatella ehtoollista, vaikkei se välttämättä suoraan ehtoolliseen liittyisikään. Kun on sanan ja sakramenttien äärellä, niin usko tulee ravituksi.

Raamatussa on myös kuvaus viinipuusta. Jeesus on viinipuun varsi.
Kun pysymme Jeesuksessa, niin pysymme elossa. Jeesus on se joka antaa ravinnon. Oksa ei itsessään elä, vaan oksan tulee pysyä kiinni varressa, joka pitää oksan elossa.

Ja Jeesus tahtoo, että saisimme olla iloisia, että hänen ilonsa olisi meissä ja tulisi täydelliseksi:

Joh.
15:11 Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.

Tuo on se asia mitä Jeesus toivoo meille, että saisimme levätä hänen verihaavoissaan ristin työn sovituksessa, vanhurskaiksi luettuina.

Sekin on hyvin lohduttavaa, että me emme valinneet Jeesusta, vaan Jeesus valitsi meidät:
Joh.
15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.

Uskon syntyminen ei siis ole meidän valitsemisessamme ja meidän pyrkimyksistämme kiinni, tai meidän ratkaisuistamme kiinni, vaan siitä, että Jumala synnyttää meissä sanansa kautta uskon. Kun sana tavoittaa meidät, niin se synnyttää uskon. Toki usko voi kuolla poiskin, jos emme ole sanan äärellä kuulemassa taivaan Isän puhetta meille, ilmoitusta, eli Raamatun sanaa. On siis tärkeää olla sanan äärellä, jotta Jumala voisi ravita meitä ja ylläpitää meissä uskon.


Vielä uskon synnystä,

Raamattu on kirjoitettu, jotta uskoisimme, jotta usko syntyisi:
Joh.
20:31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte,

Jeesus vaikuttaa uskon:
Ap. t.
"ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa"

Olisiko joillakin vahvempi usko kuin toisilla(?)
1.Kor.
12:9 toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä

Mitä kaikkea on tapahtunut tai tapahtuu uskon kautta, hebr.11:
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?hakuehto=11&kirjat=heb


Minäkin tunnen ihmisiä, läheisiä, joilla on mieleen liittyviä vaivoja, syviä masennuksia yms. Kyllä itsellänikin joskus on masennusta tms. Ehkä jonkin verran pystyn käsittämään millaista todella raju masennus voi olla.

##############

Mielen sairaudet eivät johdu pahoista hengistä. Mielestäni oikeastaan jokaisella ihmisellä on jonkinlaista vaivaa myös tällaisilla alueilla. Tuskin täysin tervettä ihmistä edes oikein näihinkään asioihin liittyen (?).

Kaikki sairaudet ovat syntiinlankeemuksen seurausta. Täällä ei olisi mitään sairauksia, ei mieleenkään liittyviä vaivoja, jos Aadam ei olisi langennut syntiin. Sairauksien ei voi kuitenkaan ajatella olevan seurausta jostakin tietystä omasta synnistä. No, joissakin tapauksissaa ehkä voi olla omastakin synnistä johtuvaa. Mutta sairaus on hyvin paljolti vain seurausta Aadamin syntiinlankeemuksesta ja olemme perineet sieltä synnin ja sen seuraukset. Sairauden ei siis voi sinänsä ajatella johtuvan tietystä omasta synnistä, vaan siitä, että elämme syntiinlangenneessa maailmassa. Ja joku ihminen voi olla kohdusta lähtien jollakin tavoin sairastunut tai vammautunut. Geeneissämmekin on jo ilmeisesti valmiiksi jotain sairauksia, joihin voimme olla alttiita sairastumaan.

Joh.
9:1 Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea.
9:2 Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?"
9:3 Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.


Mutta siis, mieleen liittyvät vaivat eivät ole seurausta pahoista hengistä.

Toki riivaajiakin on.
Psykiatriaan liittyvät sairaudet ovat eri asia.
Esimerkiksi syvää masennusta voi sairastaa, eikä ole millään tavoin pahojen henkien riivaama. Ymmärtääkseni esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriö voi aiheuttaa masennusta, siis kilpirauhasen vajaatoiminta. Syy on puhtaasti elimestä, kilpirauhasesta, johtuva. Ja pelkästään mieleen liittyvät vaivat ovat myös puhtaasti sairauksia. Ihminenhän voi vaikka tehdä ihan älyttömiä asioita mieleen liittyvän sairauden takia, eikä silti ole millään tavoin riivattu - vaan sairas.