Kristinuskovaisten uskonto vaatii hyvin selkeästi, että krisseleiden tulee rakastaa ns. vihamiehiään, ja lähimmäisiään.
Vaadinkin nyt sitten, että kristinuskovaiset tunnustavat tänne rakastavansa ateisteja.
Katsotaan, kuka teistä täyttää edes tämän kristinuskon määritelmän.
Ne, jotka eivät kykene rakastamaan ateisteja, eivät toteuta Jeesuksen tahtoa. Jos ette toteuta Jeesuksen tahtoa, jos ette edes vilpittömästi pyri tähän, niin ettepä ole kummoisia kristittyjä, kun jeesuksen opitkin kiellätte.
Rakkaus on aivan eri juttu kuin saarnata sanaa jostain kuolleesta kirjasta ja nimitellä kanssaihmisiä pakanoiksi ja syntisiksi ja toivottaa heille esim. "sinä joudut
helvettiin!!!".
Millaista käytöstä mielestänne rakastamiseen kuuluu näin yleensä? Soveltakaa
samaa ateisteihin 8-)
Älkääkä sortuko valehtelemaan, se olisi hyvin alhaista mestarinnekin mielestä, eikö totta?
Nyt onkin aika olla rehellinen:
Se uskovainen, joka aidosti voi tunnustaa rakastavansa ateisteja, siis kaikkia ateisteja,
kuuluttakoon tunnustuksensa tänne.
Vaadinkin nyt sitten, että kristinuskovaiset tunnustavat tänne rakastavansa ateisteja.
Katsotaan, kuka teistä täyttää edes tämän kristinuskon määritelmän.
Ne, jotka eivät kykene rakastamaan ateisteja, eivät toteuta Jeesuksen tahtoa. Jos ette toteuta Jeesuksen tahtoa, jos ette edes vilpittömästi pyri tähän, niin ettepä ole kummoisia kristittyjä, kun jeesuksen opitkin kiellätte.
Rakkaus on aivan eri juttu kuin saarnata sanaa jostain kuolleesta kirjasta ja nimitellä kanssaihmisiä pakanoiksi ja syntisiksi ja toivottaa heille esim. "sinä joudut
helvettiin!!!".
Millaista käytöstä mielestänne rakastamiseen kuuluu näin yleensä? Soveltakaa
samaa ateisteihin 8-)
Älkääkä sortuko valehtelemaan, se olisi hyvin alhaista mestarinnekin mielestä, eikö totta?
Nyt onkin aika olla rehellinen:
Se uskovainen, joka aidosti voi tunnustaa rakastavansa ateisteja, siis kaikkia ateisteja,
kuuluttakoon tunnustuksensa tänne.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Koen rakastavani lähes kaikkia ateisteja. Ateismia itsessään vihaan, sillä se on syntiä. Mielestäni on hyvin surullista, kun muutama kaverini on valinnut ateismin tien. Sanoin "lähes kaikkia", koska myönnän että en pysty rakastamaan esim Josif Stalinia yms. hirviöitä. Tosin saattaa olla useita kristittyjä jotka ovat paljon minua vahvempia uskossaan ja pystyvät rakastamaan esim. Stalinia.
Ateismi on ateistien ominaisuus,
eikä mikään fyysinen möhkyrä, joka on erillinen ateistisesti ajattelevista ihmisistä.
Ei ole mitään yleistä ateismia, johon voisit kohdistaa vihasi. Ateisteja sanotaan yhteisesti ateisteiksi vain heidän samankaltaisuutensa takia.
Jos minä olen ateisti, ja sinä vihaat minun ajatuksiani, ja sitä kuinka elän, niin et sinä todellakaan rakasta minua kokonaisuutena.
on vain seurausta siitä ettei jumalaa ole.
Jos sinun on pakko jotain vihata, niin oikeammin tekisit moittimalla jumalaa siitä, että hän on vain satuolento, sillä siitähän ateismikin johtuu.
Ei jumalan nuhtelu hänen olemattomutensa takia ole mielestäni merkittävästi höntimpää kuin olemattoman jumalan palvominenkaan.
Alkuoletus: ateismi on totta
loppupäätelmä: ateismi on totta
"Jos minä olen ateisti, ja sinä vihaat minun ajatuksiani, ja sitä kuinka elän, niin et sinä todellakaan rakasta minua kokonaisuutena."
Pahan ja synnin rakastaminen ei kyllä kuulu kristinuskoon. Tuon suuntaisin enempi itämaisiin uskontoihin. Erota toisistaan ihminen ja hänen eri ominaisuutensa. Toista pystyy rakastamaan ja kunnioittamaan, vaikka ei kaikkia hänen ominaisuuksia rakastakaan. Sama koskee itseä.
todellisuutta vastaava alkuoletus, josta ei voi seurata mitään huuhaata, kuten hihhulien kehäpäätelmissä tapahtuu.
Todellisuuden vastaiseen alkuoletukseen. Todellisuuden mukainen alkuoletus löytyy Raamatusta.
ateismin vihaamisesta.
Kun Raamatussa kerrotaan aasin puhuneen, niin pistääkö sinua vihaksi epäusko aasin puhumiseen?
Entä jos joku kaverisi uskoisi Kuun olevan juustoa, mutta sinä et, niin olisiko sinusta ihan paikallaan, että hän vihaisi uskonpuutettasi Kuun juustouteen?
umpiuskovainen pappi se oli ja vielä mitä tyypillisein sellanen.Halus käännyttää koko maailman omaan uskoonsa.
On totta, että vihaan hyvin paljon ateismia. En kuitenkaan vihaa ateisteja ollenkaan, monet heistä on mukavia ja oikein rakastettavia ihmisiä. En pidä epäuskoa aasin puhumista kohtaan vielä ateismina, joten sellainen ei pistä vihaksi.
En myöskään vihaa ajatusta, että kuu ei ole juustoa. Tottakai ymmärrän hyvin, sellaista ihmistä joka vihaa. Oletetaan vaikka, että joku fysiikan nobelin saanut tähtitieteilijä tulee sellaiseen käsitykseen, että kuu on juustoa ja kyse on elämästä ja kuolemasta. Tällöin tälläisen asian epäilyn varmasta suututtaa nobelistiamme.
"Erota toisistaan ihminen ja hänen eri ominaisuutensa"
Ja missähän nämä ominaisuudet sijaitsevat, elleivät ihmisessä? Nämä kaikki ominaisuudet toteutuvat juuri ihmisen kautta, eivätkä ole olemassa ihmisestä erillisenä.
Vai, jos haluat olla eri mieltä, niin onko kukaan koskaan nähnyt ihmistä, joka on irti ominaisuuksistaan, ja näitä ominaisuuksia sitten jossakin kenties leijumassa?
Ovatko ominaisuudet ihmisestä erillisenä mielestäsi enemmin karvaisia ja vihreitä, vai limaisia ja sinisiä?
Ominaisuudet ovat osa ihmistä.
Ei ole mitään yleistä ihmisolemusta, jota voisi rakastaa, on vain yksityisolioita, joilla on ne ominaisuudet, kuin niillä on, ja nämä ominaisuudet määrittelevät näitä yksityisolioita.
Minä olen kokonaisuus.
Ominaisuuteni ovat osa minua.
Jos minä olen ateisti ja siis paha ja synnillinen ihminen, niin rakastatko sinä siis minu_a etkä jotain muuta, kuin mitä olen?
Muutenkin mielestäsi olen täsmälleen yhtä paha, kuin esim. lapsenraiskaaja&murhaaja, ja ansaitsen mielestäsi saman rangaistuksen.
Miltäs kuulostaisi, että minun mielestäni olisi oikeutettua, että sinut tapettaisiin tuhannella viillolla ja suolaliemessä keittämällä sataan kertaan ja lopulta pääsi räjäytettäisiin mössöksi, ja tämä olisi oikeudenmukaista koska et ole ateisti? Muille pahoille ihmisille, kuten lapsenraiskaajille varataan sama kohtalo, koska olette yhtä mätiä ihmisiä.
Pystytkö löytämään ihmisen, jonka kaikkia piirteitä pystyt rakastamaan? Epäilen vahvasti. Mielestäni sellaisen etsinnässä ei olisi mitään järkeäkään. Utopia. Vai käsitinkö väärin mitä tarkoitat?
"Ei ole mitään yleistä ihmisolemusta, jota voisi rakastaa,"
Onhan. YK:n ihmisoikeuksien julistus ei mene ihan niin pitkälle, että vaatisi rakastamaan kaikkia, mutta suunta on sama. Kristinusko menee niin pitkälle, että "vaatii" sitä.
"Muutenkin mielestäsi olen täsmälleen yhtä paha, kuin esim. lapsenraiskaaja&murhaaja, ja ansaitsen mielestäsi saman rangaistuksen."
Et ole näköjään käynyt päässäni. Hyvä niin.
"Ei ole mitään yleistä ihmisolemusta, jota voisi rakastaa,"
Onhan. "
Olet väärässä monestakin syystä, mutta en jaksa osoittaa loogisesti, koska et ensinnäkään varmaan tajua logiikkaa, ja toiseksi koska voin osoittaa ajatuksesi tuostakin näkökulmasta vääräksi:
No, hyvä on; on tällainen yleinen ihmisolemus. Rakastat siis tätä yleistä ihmisolemusta.
Mutta minäpä en olekaan tämä yleinen ihmisolemus, vaan yksityinen olio. Jos rakastat yleistä ihmisolemusta, et rakasta minua kokonaisuutena, sillä minä en ole pelkästään yleinen ihmisolemus. Yksinkertaista ja kiistatonta.
"Pystytkö löytämään ihmisen, jonka kaikkia piirteitä pystyt rakastamaan? Epäilen vahvasti. Mielestäni sellaisen etsinnässä ei olisi mitään järkeäkään. Utopia. Vai käsitinkö väärin mitä tarkoitat? "
En. En olekaan kristinuskovainen. Te taas väittämällä olevanne kristittyjä väitätte myös seuraavanne jeesuksen opetuksia.
Koska yksittäiset ihmiset eivät ole koskaan pelkästään yleisiä ihmisolemuksia, ei pelkkä yleisen ihmisolemuksen rakastaminen tarkoita koskaan yksittäisen ihmisen rakastamista.
Yleinen ihmisolemus ei voi olla "vihamies" tai "lähimmäinen". "Vihamies" ei ole kaikille ihmisille yhteinen piirre. Jos rakkautesi kohdistuu johonkin yleiseen ihmisolemukseen, ei se siis kohdistu vihamieheesi. Kiistatonta.
Jeesuksen opit eivät kuulu "rakasta sitä osaa vihamiehessä, joka on yhteneväistä sen kanssa, mikä on kaikille ihmisille yhteistä, mutta voit vihata hänen kaikkia ominaisuuksiaan".
Se, mikä tekee vihamiehestäsi vihamiehesi, on
1. yleinen ihmisolemus, koska hän on ihmiseksi luokiteltava
ja koska hän ei ole yleinen ihmisolemus, vaan vihamiehesi:
2. miehyys ja vihanpito
Jos otat vihamiehestäsi pois vihanpidon,
ja jätät jäljelle vain "yleisen ihmisolemuksen", niin mikäs sinulla siinä on, ellei jokin muu olio, kuin vihamies?
Jos Jeesus käskee sinua alkamaan rakastaa tällaista vihamiestä, mutta alat kohdistaa rakkautesi olioon, joka ei ole vihamies, niin selvästikään et kohdista rakkauttasi sellaiseen olioon, joka on vihamies.
""Muutenkin mielestäsi olen täsmälleen yhtä paha, kuin esim. lapsenraiskaaja&murhaaja, ja ansaitsen mielestäsi saman rangaistuksen."
Et ole näköjään käynyt päässäni. Hyvä niin."
No, mukava kuulla, että ajattelet, ettei ole oikeudenmukaista, että joutuisin samaan helvettiin noiden lastenraiskaajien kanssa uskonnottomuuteni takia. Valitettavasti tämä ajatuksesi on ristiriidassa kristinuskon kanssa:
jos en ole yhtä paha, kuin raiskaaja, niin kuinka voi olla mielestäsi oikeudenmukaista rangaista minua samalla tavalla?
Syntistä voi rakastaa, syntiä ei. Mikä tässä on niin vaikeaa? Looginen perustelusi ei uppoa. Ei tässä puhuta yleisistä olemuksista vaan persoonista.
"jos en ole yhtä paha, kuin raiskaaja, niin kuinka voi olla mielestäsi oikeudenmukaista rangaista minua samalla tavalla?"
Luotan Jumalan oikeudenmukaisuuteen. En ala kehitellä taivaalle seitsemää tasoa rikkomusten mukaan tai muuta yhtä vitsikästä.
"Looginen perustelusi ei uppoa."
No ei varmasti, jos pääkoppasi on noin himmeä:
Tämä on sinun kirjoittamasi, voit käydä lukemassa sen itsekin ylempää viestiketjusta:
(vesitomu)
"Ei ole mitään yleistä ihmisolemusta, jota voisi rakastaa,"
(missukka vastaten edellämainittuun)
"Onhan. "
Vastasit selkeästi tuohon, väittäen siis, että on olemassa jokin yleinen ihmisolemus, jota voi rakastaa.
Sen jälkeen koetit luistaa jo jostakin, mitä itse väitit aiemmin:
(missukka)
"Ei tässä puhuta yleisistä olemuksista vaan persoonista. "
Perutko siis jo hyväksymäsi asian?
Mistä moinen mielenmuutos?
"Syntistä voi rakastaa, syntiä ei."
Ja tämä syntikö ei siis ole mielestäsi
rakkauden kohteen, syntisen ominaisuus?
Väitätkö, ettei synti ole syntisen ominaisuus?
Jos synti on syntisen ominaisuus, ja kohdistat rakkautesi koko syntiseen, niin silloin kohdistat rakkautesi myös syntisen ominaisuuksiin.
Jos et kohdista rakkauttasi myös syntisen ominaisuuksiin, niin
joudut vastaamaan kysymykseen siitä, kuinka voi olla olemassa
synnistä erillinen synnillinen?
"On totta, että vihaan hyvin paljon ateismia. En kuitenkaan vihaa ateisteja ollenkaan"
Ateisti ei ole ateisti ilman ateismiaan,
ateismi on ateistin ominaisuus.
Jos rakastat ateistia, lukeutuu ateismi täten ateistiin väistämättä mukaan.
Koska ateismi on osa ateistia,
ja jos vihaat ateismia, vihaat siten myös osaa ateistista.
Et siis rakasta kokonaisuutena ateistia, ja vihaat häntä osittain.
Jos haluat olla eri mieltä, joudut vastaamaan kysymykseen, kuinka voi olla ateisti, jonka ominaisuus ateismi ei ole.
Minulle ihmisessä on tärkeintä hänen persoonansa. Ihmisen persoona on enemmän kuin yksittäiset ideologiat joita hän kannattaa. Siis suuresti rakastamani ja kunnioittamani ihmiset saattavat kannattaa aatteita joita minä syvästi vihaan ja halveksin. Eihän sitä ihan kaikesta tarvitse olla samaa mieltä, vai mitä?
"Sen jälkeen koetit luistaa jo jostakin, mitä itse väitit aiemmin:"
"Perutko siis jo hyväksymäsi asian? Mistä moinen mielenmuutos?"
Minä yritin puhua sinun kielelläsi. Tavallaan "on yleinen ihmisolemus", minun kielellä ihmistä siis voi rakastaa ihmisenä - persoonana eikä vain siksi, että hän on hyvä tietyissä jutuissa.
"Ja tämä syntikö ei siis ole mielestäsi
rakkauden kohteen, syntisen ominaisuus?"
"Väitätkö, ettei synti ole syntisen ominaisuus?"
Syntisyys on syntisen ominaisuus, entä sitten?
"Jos synti on syntisen ominaisuus, ja kohdistat rakkautesi koko syntiseen, niin silloin kohdistat rakkautesi myös syntisen ominaisuuksiin."
No en. Ihmistä voi edelleenkin rakastaa, vaikka ei rakasta kaikkea hänessä.
"joudut vastaamaan kysymykseen siitä, kuinka voi olla olemassa synnistä erillinen synnillinen?"
Käsittääkseni ei voi, entä sitten?
Nyt kun olet sanonut, että itse siis rakastat ihmisessä aivan muita asioita, kuin esimerkiksi hänen uskontoaan, tai ideologiaansa, niin miksi sitten pidät oikeutettuna sellaista rangaistusta, että ihminen joutuu ikuiseen kidutukseen, koska hänellä ei ole sama ideologia, kuin sinulla?
Nyt kun olet sanonut, että itse siis rakastat ihmisessä aivan muita asioita, kuin esimerkiksi hänen uskontoaan, tai ideologiaansa, niin miksi sitten pidät oikeutettuna sellaista rangaistusta, että tällainen ihminen joutuu ikuiseen kidutukseen, koska hänellä ei ole täsmälleen sama ideologia, kuin sinulla?
Ei ikuinen kidutus minusta kuulosta oikeudenmukaiselta. Jos se on Jumalan tahto, niin sitten minun ja kaikkien muidenkin on siihen tyydyttävä. Näet itse emme asialle voi mitään. Matteuksen evankeliumi taitaa olla ainoa kirja Raamatussa, joka puhuu ikuisesta piinasta. Toisaaltaan ko. evankeliumi on täynnä vertauksia, joten pidän kidutusrangaistuksen ikuisuutta enemmän vertauskuvallisena.
Niillä tiedoilla mitä minulla asiasta en pidä tilapäistä kidutustakaan oikeudenmukaisena. Paitsi joidenkin todellisten ihmishirviöden kohdalla, kuten pedofiilimurhaajien ja muiden sellaisten kohdalla.
joo, okei. Minusta onkin hienoa, jos käytät omaa arvostelukykyäsi.
Monet raamattuun kirjaimellisesti uskovaiset ihmiset sanovat usein 'on oikein, että joudut ikuiseen kidutuksen' 'olet paha ihminen', jne. ja täysin tuntematta henkilöä, jolle tällaiset "toivotukset" kohdistavat, tuosta noin vain.
Jos sinä et pidä oikeudenmukaisena ajatusta siitä, että minua kidutettaisiin vain sen takia, että en usko samoin kuin sinä, niin se riittää minulle.
En minäkään pitäisi missään tapauksessa, tai mitään määrää kidutusta tai muutakaan väkivaltaa sinua kohtaan oikeudenmukaisena sen takia, että meillä on hieman erilainen käsitys henkisyydestä.
"miksi sitten pidät oikeutettuna sellaista rangaistusta, että tällainen ihminen joutuu ikuiseen kidutukseen, koska hänellä ei ole täsmälleen sama ideologia, kuin sinulla?"
Täsmälleen sama ideologiaa ei tarvitse, kai niitä variaatioita saa olla, Raamatunkin mukaan.
Helvetti sanana ilmaisee minulle erossa oloa Jumalasta. Onko oikeutettua, että hyljätty puolestaan hylkää hylkääjänsä, joka ei edelleenkään näe tehneensä mitään väärää. Mikä ettei.
Vaikken ole kristitty, voisin puolustaa Missukan ajatusta siitä, että "syntistä" voi rakastaa, vaikkei hänen "syntejään" rakastakaan.
Ihminen on aistiva olento, jolla on ominaisuuksia. Minä henkilökohtaisesti pyrin rakastamaan jokaista ihmistä vain ja ainoastaan sen takia, että he kaikki voivat tuntea kärsimystä tai onnellisuutta sekä pinnallisemmin ajateltuna kipua ja nautintoa, jotka voivat kumpikin johtaa sekä onnellisuuteen että kärsimykseen. En pyri vihaamaan ihmisten ominaisuuksiakaan, mutta voin VASTUSTAA osaa niistä. Yritän HYVÄKSYÄ ihmisten ominaisuudet, vaikka en niitä PUOLUSTAISIKAAN. Silloin kun se voi johtaa muuhun kuin mielen pahoittamiseen, voin esittää kritiikkiä.
Tällainen on minun etiikkani (eikä sillä ole mitään tekemistä kristinuskon tai synnin käsitteen kanssa, en ole kristitty). Pointtinani oli, että kaikkia kyllä voi rakastaa vaikkei heidän ominaisuuksistaan pitäisikään. Vaikka jopa Josif Stalinia tai Adolf Hitleriä.
no, sepä varsin mukava kuulla!
"Täsmälleen sama ideologiaa ei tarvitse, kai niitä variaatioita saa olla"
Aloha, en voisi olla enempää samaa mieltä. Pahoittelen sitten ennakkoluuloisuuttani, et ollut näitä dogmaatikkoja, joita palstalla lähinnä yleensä pyörii.
"Helvetti sanana ilmaisee minulle erossa oloa Jumalasta."
Niin minullekkin; ja monet ihmiset ovatkin jo helvetissä eläessään. Toiset taivaassa. Sitä, onko tällaista vastaavaa elämän jälkeen, en ma tietää voi. Ajattelen mieluummin, että kuolema on vapaus niin hyville kuin huonoillekkin, ja siinä voimme olla kaikki tasavertaisia.
Taivaaseen, tai eudaimoniaan pyrkiminen on ihmisten sisäisten voimien kamppailua, tai dialektiikkaa, kutsuupa näitä voimia millä nimellä sitten haluaa.
On rakkautta ja rakkautta..
Saat vaatia vaikka kuun taivaalta, sehän
nauraa sulle keskiyöllä.
Ihmisen aistit ovat osa luojan lahjaa.
Sanojen tulkinta on niin yksilöllistä
Onko materia mielestäsi "kuollutta", vain jos uskot niin atomitasolla tiedät enemmän, Luojan suuren suunnitelman määräämättömässä aikajanassa.
Ateisteista välittää siten parhaiten kun
sanoo teille miten asiat oikeasti on, aikamateriaalisuudessa. Säätilan armoilla.
Jokainen käyttää sanoja omalla laillaan
Oletko itse rehellinen
Kirjoitin ainoastaan siksi kun sattui olemaa "joutoaikaa". En välitä tunteistasi tuon taivaallistakaan suhteessa omaan asenteeseesi.
Mutta kiitos aloituksesta kuitenkin, nuori ihminen.
haiseva vaate, niinkuin muutkin omat yritykset. Todellinen Rakkaus on Jumalan lahja. Vain Jumalan lapset voivat sitä pyytää, koska Hän kuulee vain omiaan. Rakkaus ei ole sanoissa vaan teoissa.
Tällainen sinä olet minulle>: "minä olen jumalan lapsi, sinä et. minua jumala kuulee, sinua ei. minä tiedän kaiken, sinä et mitään. minulla on todellinen rakkaus, sinulla pelkkiä varjoja"
Millainen sinä olet itsellesi?
(esimerkiksi) uskonnossa. Että jos tämä jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ja jos tämä jumala on hyvä, rakastava, oikeudenmukainen, kaikkivoiva jne. Niin miksi uskonnossa olennaista sitten on, että se jumalan kuva ei ole mitään hyvää. On vain syntinen raukka kurja joka ei itse osaa rakastaa, ei mitään, kaikki tulee siltä jumalalta. Niin miksi se jumalan kuva on niin onneton tekele?
Ja syyksi ei riitä se Aatamin ja Eevan sessio hedelmätarhassa - kyllähän kaikkivaltias on sen tiennyt, mitä se äsken luomansa oma kuva ensimmäiseksi menee tekemään? Että itsehän jumala sitten tahallaan loi kuvakseen sen joka takuulla pistelee kielletyn hedelmän poskeensa ja on sittemmin se onneton liero, josta ei ole mihinkään muutoin kuin jumalan 'armosta'.
Ja sitten kun tämän syntisäkin syystä maailmassa on pahuutta, ei yhtään jumalan. Niin sitten voi vihastua ja rangaista paljon satunnaisia tai huolella suuressa viisaudessa valittuja ihmisiä siitä pahuudesta, mihin tiesi heidän kuitenkin sortuvan tehtyään heidät niin uteliaiksi että hedelmää tulee maistettua kun kerta kielletty on.
Niin että jännittävää minusta. Reilu peli ja reilu jumala, kaikkineen...
>>Millaista käytöstä mielestänne rakastamiseen kuuluu näin yleensä? Soveltakaa
samaa ateisteihin 8-)
vaikka sellaista toisinaan väittävätkin.
Väite on esitetty vain itsekorostukseksi. Se tarkoittaa sitä, että "koska olen uskovainen ja siis parempi kuin sinä, niin minun kristillinen velvollisuuteni on rakastaa sinua. Ja siispä rakastan. Mutta sinä paha ateisti päädyt lopulta helvettiin..."
Rakkaus voittaa aina tiedon. Minkälainen olisi maailma, jossa korostaisimme toisillemme koko ajan oman järkemme suuruutta, -minkä avulla olemme eliminoineet Jumalankin pois. Olisiko se ihanne? Miten olisi: Rakasta lähimmäistä, niin kuin itseäsi ?
Rakkaus on varmasti ainoa oikea käyttöjärjestelmä ihmisille.
>>Millaista käytöstä mielestänne rakastamiseen kuuluu näin yleensä? Soveltakaa
samaa ateisteihin 8-)
"Mutta tieto tekee ylpeäksi, rakkaus sen sijaan rakentaa." (1. Kor. 8:1b)
Minusta tieto tekee ihmisen nöyräksi, sillä mitä enemmän tietää, niin tajuaa, miten vähän todellisuudessa tietää.
Rakasta lähimmäistä niinkuin itsesi sanotaan Raamatussa, mutta kuinka moni ihminen todellisuudessa osaa rakastaa ja antaa oikean arvon itselleen?
Jos ei osaa arvostaa ja rakastaa itseään, niin kuinka silloin voi terveellä tavalla arvostaa ja rakastaa muita ihmisiä?
Itserakkaus ja itsenä arvostaminen ja rakastaminen ei ole suinkaan sama asia.
että miksi aina vaan täytyy ottaa "järki" ja "rakkaus" toisiaan vastaan kilpaileviksi suureiksi. Minä käytän järkeäni, kun mietin maailmakuvaani .. Jos joku sanoo etten osaa rakastaa tarpeeksi hyvin/paljon/pyyteettömästi/tms verrattuna jumaluskoisiin, hän korottaa itsensä ihan liian korkealle jalustalle.
Tiedon tehtävänä onkin tehdä nöyräksi, mutta tiedolla tapahtuva maailman valloitusyritys on ylpeyttä. Itserakkautta on siis sekä hyvässä, että pahassa,
jos ihminen näkee omat vikansa ja pienuutensa, eikä pyri laittamaan Jumalaa luokalle
syntyy kiitollisuutta, tervettä itserakkautta mikä näkyy myös lähimmäisenrakkautena
Rakkaus ei häviä koskaan. Paavalikin totesi asian Mistään pienestä "asiasta" ei ole siis kyse.
.
Kukaan meistä ei myöskään päätä järjellään rakastamisen aloittamisesta.
Aivan niin kuten sanoin, ne eivät ole kilpailevia suureita; ihminen voi olla rakkaudessaan ihan samanlainen, katsoi hän maailma järjen tai uskomusten kautta.
Lisäksi, mitä tulee järkeen ja esim. rakkauteen jos niitä haluaa yhdistää .. Aika usein toiseen ihmiseen rakastunut henkilö pystyy luettelemaan asioita, joihin hän ko. vastapuolessa rakastui. "Rakastuin hänen nauruunsa, periksiantamattomuuteensa, kultaisina tanssahteleviin hiuksiinsa, syvän lämpimiin silmiinsä, siihen että hän ei huonoina päivinäänkään pura kiukkuaan muihin jne...."
Tunteet ovat siis eri asia kuin järki (wau mikä havainto), mutta tunteiden syitä voidaan järkiperäistää; voidaan havaita konkreettisia, aisteihin ja omaan "järjenkäyttöön" perustuvia asioita, jotka koetaan rakkauden kohteessa rakastettaviksi.
Tärkein pointti on hylätä usko -vihaan-, Vihasta luopuminen on Jeesuksen tärkeintä sanomaa ja sen hän osoitti rakkauden kaksoiskäskyllä. Vihasta luopumisessa meitä auttaa Jumalan Tahto= rakkaus, syntiemme sovitustyö, se on tiedostettava kokonaisvaltaisesti ja se vaatii antautumista kokonaan toisenlaisiin energioihin. Samanlaisiin kuin on pikkulapsilla on hiekkalaatikolla. Vaikka siellä hiekkaa tulee naapurilta silmiin, leikki jatkuu heti anteeksiannon jälkeen. Uskovaisissakin on kuitenkin inhimillisiä ihmisiä, jotka ovat liikaa tunteidensa riepoteltavina. (like me) Siksi vihasta on tullutkin ihmiskunnan suurimpia ongelmia. Voi vain kuvitella minkälainen maailma olisi jos rakkautta levitettäisiin ympäristöön yhtä tarmokkaasti.
***
»Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. (Matt. 22:34–40)
"Miten olisi: Rakasta lähimmäistä, niin kuin itseäsi ? "
Periaatteena tuo on hyvä, hieno ja kaunis. Sopisi jokaisen maan perustuslain juureksi.
Mutta sen jatkohan, jonka muistamme, vesittää hyvän alun:
"mutta Jumalaa yli kaiken".
Siitähän ne kunniamurhatkin tulevat. Jumala käski tappamaan rakkaita perheenjäseniä. Minkäs mahtoi...
Nepalissa raiskattiin 14- vuotias tyttö. Dalit nukkui yöllä sängyssään, kun ylemmän kastin miehet tulivat, raahasivat Dalitin pois talostaan, veivät joen rantaan, raiskasivat ja tappoivat. Ketään miehistä ei pidätetty, tai rangaistu, vaikka nämä saatiin kiinni, koska he kuuluvat ylempään kastiin.
Noniin, minä taas olen säntillisesti elävä ja ihan mukava ihminen. Annan rahaa hyväntekeväisyyteenkin, ja koetan muutenkin elää kunnioittaen kanssaihmisiäni, siinä ihan hyvin onnistuenkin.
Uskovaisten mielestä minä taas olen yhtä paha ihminen, kuin nämä Dalit- tytön sängystään kiskoneet ja raiskanneet ja murhanneet.
Ansaitsen myös uskovaisten mielestä täsmälleen saman rangaistuksen: ikuisen kidutuksen.
Tämä on syy, miksi vihaan teitä, uskovaiset:
te väitätte, että olen yhtä huono ihminen, kuin lastenraiskaajat, ja ansaitsen siitä saman rangaistuksen. Te ette kunnioita minua pisarakaan. Miksi minä kunnioittaisin teitä?
Mielestänne on oikein, että minua kidutettaisiin ikuisuus.
Kukaan, joka rakastaa toista ihmistä, ei pidä oikeutettuna, että tätä ihmistä kidutetaan ikuisuus.
"Mielestänne on oikein, että minua kidutettaisiin ikuisuus. "
En haluis sun olevan kidutettavana pätsissä. Tosin välillä tuntuu kyllä että hitusen pieni kaverillinen ylläri-isku palleaan tekisi hyvää ateistille jos toiselle. Niin ja miksei myös mulle ;) Oot ihan ok jamppa eikä sulla oo usein tapana karkailla lapasesta. Kunnioitan kyllä.
t: wannabe-uskis
No, kiitän ensinnäkin oikein mukavasta ja tervejärkisestä kommentista ystävyydellä, ja palleaisku siinä lomassa tosiaan tekisi hyvää minullekkin, kuten itsekullekkin :)
Tärkeää mielestäni on kuitenkin nostaa esille kysymys: onko sinunkin mielestäsi _oikeutettua_, jos joudun kärsimään samaa rangaistusta helvetissä, kuin julmimmat lastenraiskaajat? Onko jumala oikeudenmukainen, jos jumala toimii tällä tavalla? Jumalahan on kristinuskon mukaan myös helvetin luonut omasta tahdostaan, ja myös pitää sitä yllä vapaasta tahdostaan.
En siis kysy, joudunko helvettiin, tai haluaisitko että joudun helvettiin, vaan onko mielestäsi oikein: että joudun helvettiin ainoastaan siitä syystä, että en usko kristinuskon jumalaan, ja kärsin tästä rikoksesta saman rangaistuksen, kuin julmimmat lastenmurhaajat )=/?
Eikö ole oikeudenmukaista, että rangaistus vastaa rikosta edes jossakin mittasuhteissa?
Jos rangaistus on sama minulle ja lastenmurhaajalle, niin eikö tämä tarkoita, että rikos oli yhtä paha?
Ajattelen niin että _kusipäät_ joutuvat helvettiin. Esimerkissäsi mainitsemasi lastenraiskaaja tuntuu toimivan aika kusipäisesti. Kylillä lentää kuitenkin sellaista juttua että Jeesuksella olis valta antaa tuollainen lapsenraiskauskin anteeksi jolloin tämä raiskaaja lakkaa olemasta kusipää, kunhan hän pyytäisi syntejänsä aidosti anteeksi yläkerralta. Tuossa anteeksipyyntö-projektissa ei kusetus tule onnistumaan ;) Niin.. ajattelen että tuollainen valtava anteeksipyyntö merkitsee suurinpiirtein uskoontuloa.
Mitä sinuun tulee niin et vaikuta kusipäältä joten en usko että kärsit saman rangaistuksen varsinaisten kusipäiden kanssa. Puhutaanhan oikeudenmukaisuuden Jumalasta ja se että jos todisteiden puuttuessa sinulta puuttu usko yläkertaan niin olisi epäoikeudenmukaista että sinua siitä rankaistaisiin pahimmalla mahdollisella.
Tämä todistejuttu herättää taasen läjän uusia kysymyksiä kuten esim:
Mikä on riittävän vakuuttava todiste?
Voiko ihminen sulkea silmänsä tahallaan tai vahingossa jotta ei näkisi todisteita?
Joillekkin ihmisille se että hengittää on riittävä todiste :)
Kivaa pohdiskelua meillä kuitenkin. Äärimmäisen mielenkiintoinen aihe.
Vielä älyttömämmäksi asian tekee se, ettei väärintekijän kuulu 'protokollan' mukaan pyytää uhrilta anteeksi ollenkaan ja 'protokollan' mukaan myös uhrin tulisi kääntää toinen poski ja peräti rakastaa väärintekijää. Muutoin odottaa ikuinen kärvistely.
Ylläolevassa ei ole millään mittapuulla mitään järkeä. Ainakaan minä en suostu hyväksymään missään muodossa moista 'protokollaa' ja pidän tämän hyväksyviä sekopäisinä idiootteina. Jos tämä kuuluu kategoriaan 'kaikkea ei voi järjellä ymmärtää', pysyn hyvällä omatunnolla kaukana sakista, jotka moisen hulluuden ymmärtävät.
Itseasiassa se on ihan järjellä ymmärrettävä asia. Vähän niin kuin kaukaa viisasta touhua. Jatkuvasti käydään keskustelua esimerkiksi vankien kohtelusta ja rangaistusten pituudesta/ankaruudesta. Parantaako maailmaa jyrkemmät toimet, vai vievätkö vielä huonompaan suuntaan ?
Nostan hattua, ja tunnustan kunnioitusta asenteellesi ja tavallesi keskustella.
"Kivaa pohdiskelua meillä kuitenkin. Äärimmäisen mielenkiintoinen aihe."
Nimenomaan, sinä haluat pohtia, ja se tekee minutkin iloiseksi.
Kun joku ei julista, vaan kysyy, ei tee itsekään mieli julistaa. Kysyn siis minäkin:
"Miksi yön hattu liitää
kuvussaan niin monta reikää?" :-P
"Mikä on riittävän vakuuttava todiste?"
No, voisi kysyä vielä myös tällaista, että _voidaanko_ ylipäätänsä todistaa vakuuttavasti?
Mihin muuhun sellainen, mitä ei voi perustaa havaintoon tai järkeilyyn, voi perustua, kuin omaan tunteeseen ja intuitioon?
Perustuuhan oletus reaalisen maailman olemassaolostakin vain vahvaan intuitiiviseen tunteeseen.
"Voiko ihminen sulkea silmänsä tahallaan tai vahingossa jotta ei näkisi todisteita? "
Onhan tällaisia, esimerkiksi keskiajalla kerrotaan erään (tästä kuolemattoman jälkimaineensa saaneen) henkilön kieltäytyneen katsomasta kaukoputkeen, koska hän piti sitä "epäsuorana" havaitsemisena ja siis aristoteelisen filosofian vastaisena.
Ihmisillä on tapana tehdä tätä, ideologiasta riippumatta.
Tärkeää on ehkä kysyä, miksi ihmiset joskus haluavat sulkea silmänsä todisteilta?
Miten tuo nyt liittyi mitenkään aiheeseen, pässi.
Logiikallasi seuraava tilanne on 'ihan järjellä ymmärrettävä asia':
Henkilö A pahoinpitelee henkilön B neliraajahalvaantuneeksi. Henkilö A sanoo tuomarille, ettei enää ikinä moiseen ryhdy ja anelee tuomarilta anteeksiantoa saaden vapautuksen. Henkilö B ei tällaista hyväksy, vaan sadattelee tuomarille. Lopputulos:
A vapautetaan ja hän pääsee kaupan päälle 'ikuisuusmatkalle' tuomarin kanssa. Henkilö B kärsii elämänsä loppuun asti ja sen jälkeen vielä ikuisesti.
Tämä siis ompi jees?
Jos minun rakakkaus ei näy teoissa, niin eipä siitä olisi paljoa hyötyä vaikka vakuuttelisin teille rakastavani.
Ilman rakkautta en kuitenkaan jaksaisi olla kuuntelemassa ja vastaamassa kysymyksiinne.
Pidätkö sinä sitten oikeutettuna, jos ateisti joutuu ikuiseen kidutukseen vain siitä syystä, koska ei ole uskovainen?
Voiko sellainen ihminen rakastaa toista, joka ajattelee, että on oikein, että tätä toista ihmistä kidutetaan ikuisuus?
"Voiko sellainen ihminen rakastaa toista, joka ajattelee, että on oikein, että tätä toista ihmistä kidutetaan ikuisuus?"
Voi. Jos ajattelisin, että jollekkin on oikein rangaistus, se rangaistus olisi oikein, vaikka rakastaisin sitä henkilöä. Esim. jos vaikka oma lapsi tekisi murhan, olisi oikein, että hän joutuu kärsimään siitä rangaistuksen ja menisi vankilaan, vaikka rakastaisin, enkä haluaisi vankilaa kenellekkään.
Kysmys kuuluukin, onko rangaistus oikea, tai onko tuo sinun näkemys edes Raamatulllinen. Jotta saisit paremman käsityksen tuomio-asiasta, tässä vähän selvennystä:
Joh. 3,17-21. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.
Kuten huomaat, epäusko ei tavallaan ole syy tuomioon. Toisaalta, Raamatussa ei myöskään tietääkseni ole sanottu ikuista kidutusta niille, jotka eivät usko, vai oliko sinulla mielessä kohta, jossa sanotaan "ikuinen kidutus, niille jotka eivät usko"?
"Esim. jos vaikka oma lapsi tekisi murhan"
Teenkö minä sitten väärin, kun en usko teikäläisten jumalaan? Tai ansaitsisinko mielestäsi jonkin rangaistuksen tästä hyvästä? Jumalahan se helvetin on teikäläisten mukaan luonut, ja sitä yllä pitää.
Vai etkö sinä sitten ajattelekkaan, että helvetti on olemassa, ja se on varattu syntisille ihmisille, ja ateisti on syntinen?
Minusta te saatte uskoa mitä haluatte, mutta sen voin sentään sanoa, että ei se minusta olisi laisinkaan oikeudenmukaista, että sinua rangaistaisiin ollenkaan millään kidutuksella vain sinun henkisyyskäsityksesi takia.
En minä ole paha, ihan kiltti itseasiassa, ja minusta on kovin ikävää, kun te kristityt aina soimaatte ja nimittelette huonoksi ihmiseksi.
Jos et ajattele, että olen huono ihminen sinun, tai jumalasi silmissä vain sen takia, etten ole kristinuskovainen, niin hyvä sitten.
"Teenkö minä sitten väärin, kun en usko teikäläisten jumalaan?"
Miksi et usko? Ja tiedätkö mihin oikeastaan pitäisi uskoa ja mitä se tarkoittaa?
Moni ateisti ajattelee, että Jumala on valkopartanen ukko pilvenreunalla ja siihen pitäisi uskoa, tai muuten iskee salama. Ja kuten arvata saattaa, ateistien käsitys ei ole Raamatullinen.
Nopeasti ajateltuna, teet kuitenkin väärin, minun ymmärtääkseni, kun et usko Jumalaan, etkä Jeesukseen. Usko asia on kuitenkin mielestäni vähän monimutkaisempi. Raamatun mukaan esim. riivaajatkin uskovat Jumalan olemassa oloon ja Kristukseen, mutta ei siitä ole juuri niille iloa. Ja Jeesuksen sanojen mukaan ei kaikki pelastu, jotka sanovat herra, herra, vaan ne jotka tekevät Jumalan tahdon. Mutta on tietenkin aika mahdotonta uskoa johonkin mitä ei tunne ja siksi olisi kannattavaa tutustua Raamatun kautta Jumalaan paremmin.
"Tai ansaitsisinko mielestäsi jonkin rangaistuksen tästä hyvästä?"
Mielestäni se riippu syistä miksi et usko ja mihin et usko (ateistin käsitykseen Jumalasta).
"Vai etkö sinä sitten ajattelekkaan, että helvetti on olemassa"
Uskon että on, mutta onko se kidutusosasto, se on vähän eri asia, Raamatussahan ei tietääkseni puhuta kidutuksesta. Raamatun mukaan helvetti tai kadotus on ikuinen "tuli", mutta en esim. tiedä onko siellä oleva henkilö ikuisesti kärsivä.
"En minä ole paha, ihan kiltti itseasiassa..."
Toivottavasti, en kuitenkaan ota tuohon kantaa ja jätän tuomaroinnin Jumalalle. Mutta en kyllä odottanutkaan, että sanoisit itseäsi pahaksi, aika harva ihminen tekisi niin.
"...ja minusta on kovin ikävää, kun te kristityt aina soimaatte ja nimittelette huonoksi ihmiseksi."
Haukkuminen on kyllä vähän turhaa, vaikka Jeesuskin sanoi, että ainoastaan Jumala on hyvä. Ja minä en olisi ilman Jeesusta mitään, joten ei oikeastaan minulla ole varaa haukkua ketään, joten pahoittelut, jos siihen olen sortunut. Kun oppii tuntemaan Raamatun, ei oikein pysty kuitenkaan pitämään ketään ihmistä hyvänä, vaikka olisikin uskossa. "Uskovakin" ihminen luetaan kelvolliseksi ainoastaan Jeesuksen vuoksi.
"Jos et ajattele, että olen huono ihminen sinun, tai jumalasi silmissä vain sen takia, etten ole kristinuskovainen"
Kuten siinä lainaamassani Evankeliumin pätkässä todettiin, hyvyys ei varsinaisesti tule siinä esiin uskooko jonkun hahmon olemassa oloon, vaan valitseeko valkeuden vai pimeyden. Kysymys ei siis ole pohjimmiltaan uskotko, vaan valitsetko valon vai pimeyden. Mutta voi olla aika vaikea tuo Johanneksen Evankeliumi, mutta suosittelen lukemaan sitä ja muutenkin Raamattua, niin vosit saada vähän paremman käsityksen mistä sen mukaan on kysymys.
Toivottavasti Jumala avaa silmäsi näkemään mistä on todella kyse.
kiitos asiallisista vastauksesta.
"Mielestäni se riippu syistä miksi et usko ja mihin et usko (ateistin käsitykseen Jumalasta). "
Minusta on oikein hienoa, että sinulla on noinkin avoin asenne, ja et sinä ole minua tainnut haukkua, keskustellut hyvin mielestäni, nyt täytyy kiiruhtaa yöpuulle.
Hyvät jatkot, oli tosiaan mukava keskustella kanssasi, ehkä toiste jatkamme. Valitan, jos vastaus jää lyhyeksi, kun vaivauduit kirjoittamaan pitkän ja hyvän vastauksen, luin kyllä joka sanan, mutta on aikainen lähtö huomenna.
"Toivottavasti Jumala avaa silmäsi näkemään mistä on todella kyse."
Onko jumala joku, joka avaa silmäni, vai silmieni avautuminen? Olenko minä jumala itse, kun herään?
"Onko jumala joku, joka avaa silmäni"
Kyllä, mutta en tarkoita normaali silmien avausta.
"Olenko minä jumala itse, kun herään?"
Et.
"
"Olenko minä jumala itse, kun herään?"
Et."
Koska sinä sanot rakastavasi minua, koetat sinä saada minut uskomaan samoin, kuin sinä, koska ajattelet sen olevan hyväksi. No, minä olen epäilevä, ja vaadin jonkinlaisia perusteluita, ymmärrät varmaan, että pelkästään se, että sinä sanot niin, ei riitä vakuuttamaan minua. Onhan tämä kenen vain tervejärkisen ihmisen tapa suhtautua asiaan, etteivät he usko tuosta noin vain, mitä joku toinen sanoo. Muutoinhan olisimme yhtenä hetkenä muslimeja, ja toisena kristittyjä ja kolmantena ateisteja, aina kun joku sattuisi vain sanomaan meille, miten asiat ovat.
Millä sellaisella tavalla sinä voit perustella minulle, että asia on väittämälläsi tavalla, joka eroaa jotenkin muslimien ja hindujen tavasta perustella uskomuksensa.. sillä ethän toivoisi, että hyväksyn asiat vain, koska joku minulle sanoo asian olevan noin tai näin: muutenhan olisin yhtenä hetkenä kristitty, toisena muslimi ja kolmantena hindu.
"...koetat sinä saada minut uskomaan samoin, kuin sinä..."
Toivon sinun tulevan paremmaksi kuin minä. En ole uskossani/tiedossani täydellinen.
"No, minä olen epäilevä, ja vaadin jonkinlaisia perusteluita, ymmärrät varmaan, että pelkästään se, että sinä sanot niin, ei riitä vakuuttamaan minua... ...Millä sellaisella tavalla sinä voit perustella minulle, että asia on väittämälläsi tavalla, joka eroaa jotenkin muslimien ja hindujen tavasta perustella uskomuksensa..."
Niinpä niin, kuka tahansa voi perustella mitä tahansa ja miten tahansa, sinun pitäisi sitten ottaa selvää pitääkö perustelut paikkansa.
Mutta, minulle on ihan sama, vaikka esim. Zeus olisi olemassa, en pitäisi sitä Jumalana, vaikka itse näkisinkin sen. Tästä johtuen se, että uskot jonkin olemassaoloon ei ole ratkaiseva kysymys minun mielestäni, vaan se pitääkö jotain Jumalana.
Ja nyt, miksi Raamatussa esiteltävä Jumala on ainoa jota pidän Jumalana:
1. Koska Raamatussa on opetusta, jota ei muualla ole ja jota en uskoisi ihmisen saavan aikaan ilman Jumalaa. (Ihmiset ovat ahneita/itsekkäitä omaneduntavoittelijoita)
2. Raamattu tuntee ihmisen sisimmän paremmin kuin ihmiset itse. (Ihmisen ajattelu tavan ja epärehellisyyden)
3. Jeesuksen opetus on hyvää. (Esim. rakasta vihollista ym.)
4. Näen Raamatun opetuksen/sanan toteutuvan. (Ihmiset toimivat kuten Raamattu sanoo (ei välttämättä biologisessa mielessä))
Mutta, jotta voisit tietää mistä nämä ajatukseet johtuvat, sinun pitäisi lukea Raamattu todella tarkkaan, ymmärryksellä. Mitään noista ei voi kovinkaan hyvin tiivistää tähän tilaan Raamatusta, ilman että se vahingoittaisi kokonaisuutta.
Ja niin, todennäköisesti vastaat, että kaikki muutkin sanovat noin, joten minun pitää olla väärässä.
Mutta asia ratkeaa vain niin, että tutustut Raamatun sanaan ja päätät mitä mieltä olet. Minä en ikävä kyllä voi tehdä kenestäkään uskovaa. Toivon kuitenkin, että löydät Jumala, koska Hän on hyvä, vaikka et sitä nyt näkisikään.
"Ja niin, todennäköisesti vastaat, että kaikki muutkin sanovat noin, joten minun pitää olla väärässä."
Niin sanovat kaikki muut.
Parempi on luopua itsensä nostattamisesta, ja suhtautua nöyryydellä myös siihen, mitä opettaa totuutena, vaikkei sydämessään sitä tuntisikaan miksikään muuksi, kuin jakamattomaksi totuudeksi. Vaikka jos tietäisit, että sillan toisella puolen on parempaa, ja jos haluat saada henkilön tuon sillan yli paremmalle puolelle, ja alat pakottaa häntä siihen, niin hän panee sinulle vastaan huolimatta siitä, haluaako hän tuon sillan yli vai ei, koska jokainen ihminen tietää, ettei häntä ole luonnostaan luotu toisen ihmisen valtaan.
Mitä totuuden tunnistaminen lopulta vaatii meiltä, tulipa se sitten Jumalaan, tai reaaliseen totuuteen? Tietyllä tapaa mielemme ovat kuin kaukaisia valtakuntia, toisistaan eristyksissä, ja 'vahvojen muurien takana, ja näidenkin muurien porteista voi vain nöyrä kulkija käydä, ei sotajoukko'.
Ehdottomuuden vaatimuksin ei tule esiintyä, sellainen on yksinkertaisesti mahdotonta ja kaikenlisäksi tarpeetonta. Nöyrry sinä siis, ja sinä myös pääset sisään. Jos näin teet, niin sitten kerro minulle, (vaikka omin sanoin) ilman ehdottomuuden vaatimuksia, Jumalastasi ja minä en ehdottomuuden vaatimuksia sinulle myöskään esitä, vaan kuuntelen sinua.
"Niin sanovat kaikki muut."
Ja noin ateistit kuittaavat koko jutun, vaikka totuus ei olisi lähimaillakaan :(
enemmistö nykyisistä suomalaisista uskovaisista sanoo rakastavansa erityisesti ateisteja, koska heistähän on ainakin periaatteessa mahdollisuus tulla taas uskovaisia.
Raamatusta voi kuitenkin saada tukea vaikka sellaiselle uskovaisuudelle, että ne, jotka uhraavat oman poikansa toisten syntien tähden, ovat niitä oikeita uskovaisia.
Armo on vain pieni osa Raamatun sisällöstä. Eniten siellä on Jumalan pelkoon johtavia sanoja.
Raamatun mukaan kaikkivaltiaalla Jumalalla on myös Saatana hallinnassaan!
No, joku rakastaa sitä Saatanaakin.
(Sen tosin taisi keksiä muinaisen Persian zarathustralaiset. He keksivät myös ns.kultaisen käskyn,vaikka meille on opetettu sen olevan Jeesuksen ideoita.)
Kyllä moni uskovainen osaa rakastaa monta erilaista asiaa ja ihmistä, mutta heidän pyhänä pitämästään kirjasta on turha hakea kovin vahvaa tukea rakkaudelle.