Löytyi monta juttua, jossa kertovat noista asioista!Löytyy seuraavsta osoitteesta:
http://www.7flames.fi/verkkolehti/sanoja-nakyja.htm
Kuolemanrajakokemuksista kertovat myös mm Rawlingin kirjassa, joka voi löytyä netistä tai kirjastosta.
Kyllä nuita lukiessa muodostuu yhtenäinen Raamatullinen kuva kuoleman jälkeisistä asioista, ja selvää on 'ettei ole pelastusta yhdessäkään toisessa paitsi JEESUKSESSA KRISTUKSESSA'! NIINKUIN UUDESSA TESTAMENTISSA ON ILMOITETTU!
http://www.7flames.fi/verkkolehti/sanoja-nakyja.htm
Kuolemanrajakokemuksista kertovat myös mm Rawlingin kirjassa, joka voi löytyä netistä tai kirjastosta.
Kyllä nuita lukiessa muodostuu yhtenäinen Raamatullinen kuva kuoleman jälkeisistä asioista, ja selvää on 'ettei ole pelastusta yhdessäkään toisessa paitsi JEESUKSESSA KRISTUKSESSA'! NIINKUIN UUDESSA TESTAMENTISSA ON ILMOITETTU!
Vastaukset 52
Vanhimmat
lepäilemässä ja opiskelemassa hetken. Nautin siellä kaikenlaisesta ihanasta ja ehkä tapaan siellä myös kaikkien uskontojen suuria opettajia. Sitten synnyn taas uudestaan jonnekin, mutta en vielä tiedä minne...
Minulla on samat suunnitelmat. :-)
Minulla on eri suunnitelmat. Ajattelin kuolla ja lakata olemasta.
Onhan sinulla vapaa tahto siihen. :-)
mutta mietityttää että minkälainen tämä planeettamme on palatessamme.
Parisataa vuotta menee huomaamatta, täällä voi olla kartat muuttuneet sillä aikaa.
miettinyt, eli saattaa olla maailma aika erinäköinen, mutta emmehän me sitä silloin tajua(kaikki).
sitten löytävät kun tonkivat maakerostumia.
Ehkä ydinvoimalan reaktorin jäänteitä tai
säteileviä kapseleita.
Ne palaavat jotka eivät ole täysin ehtineet kuolla fyysisen kuolemansa jälkeen. Tai ne jotka auttamistarkoituksessa haluavat olla raskaassa materiassa. Voin lohduttaa sillä, että palaavat eivät mieti tällaisia asioita tässä muodossa kuin me nyt.
Tajunnantaso on silloin sen verran erilainen ettei tule miettineeksi huolia ja murheita. Näemme vain suuren ja valtavan mahdollisuuden. Tälla tavalla ajattelin itse kun palasin tänne "taivasalueelta".
Näin vain aivan uskomattoman tilaisuuden, joka piti hyödyntää kun kerran sen huomasin edessäni.
>>Minne sinä _joudut_ kuoltuasi?
Se on p e r s e e s t ä ! ! !
JULISTAJAT, PEIJAKKAAT!
että uskoo elämän jatkuvan tämän maallisen vaellusken jälkeen, elää rakkaden lakien mukaisesti.
Tärkeää ei todellakaan ole se, onko se korkein Jeesus, Jumala, Jahve, Muhammed, Budha, Shiva jne..
Tärkeintä ovat rakkauden teot ja teot lähimmäisten hyväksi.
Mikään uskonto ei voi "omia" Korkeinta Luojaa, se on kaikille sama, elämme sitten minkä uskonnon laueella tahansa. Eihän voi olla niin, että jos nimenomaan ei usko juuri tuohon kristinuskon korkeimpaan (on syntynyt muuhun uskontoon), olisi muka tuhoon tuomittu.
No kaatopaikalle. Halpaa huvia! Mutta ei tuhkauskaan paha olisi!
Olisi kaikista halvin vaihtoehto mutta en usko että kukaan hyväksyy. :P
Hautaan vain niinkuin muutki!
Eli vastaukseni:
Kuuden metrin päähän maan alle! Helvetti? Oooh!
Jaa, heh, että sinne taivaaseenkin sitten "joudutaan"?
Moni varmaan meneekin mielellään ihan toiseen paikkaan kun nämä ns. uskikset?
Eihän mikään paikka ole oikeastaan nyt niin kamala, jos sattuu vaan olemaan hyvässä seurassa!
Uskiksen kanssa en kyllä samaan koppiin menis! Paitsi ehkä sellasen sievän jehovantodistajatytön kanssa! :)
Moni vaan saa elinikäsen kammon koko juttua kohtaan, kun lueskelee täällä netissä näiden keskenkasvusten "uskisten" "julistamista"! :/
"Moni varmaan meneekin mielellään ihan toiseen paikkaan kun nämä ns. uskikset? "
Mikähän se paikka sitten olisi?
Varmaan meinasit sitä HELVETTIÄ???? 8-(
Sadismi näköjään kiihottaa kovasti...
jos uskovaisten jutuissa on jotain perää nii ja taivas ja helvetti olis olemassa ja helvetti sattuis oleen sellanen paikka missä tuntee helvetillisä tuskia ikuisesti nii ei olis varmaan kiva jos olis muitten kitujien seassa.
Tai sitte kituu sen mukaan minkä ansaitsee eli toiset enemmän ja toiset vähemmän.
en tiiä kyllä mikä uskovaisia viehättää tossa ikuisessa elämä jutussa ite kuolisin sitte ku kuolen nii ihan pysyvästi eli lakkaisin olemasta missää enkä tietäis mistää mitää.
eipä onnistu kuoleminen lopullisesti. Otan osaa, jos ei sitä nyt tällä hetkellä käsitä, voipi mennä n. vuotta aikaa siihen, tai jotakin muuta aikaa jossakin.
En usko muuta kuin faktaan ja fossiileihin eli tämmöset hölynpölyt kuten:
"Jeesus astui kuoli haudattiin luolaan ja vieritettiin järkäle oven eteen ja siellä se veti sauhut, katto eurosporttia ja lähti hanee kolmen päivän kuluttua."
Josko tekin uskoisitte mielummin todisteita kuin jotain hörhöjen kirjottamaa kirjaa ja uskovaisia tätejä joka kertoilee ilta-satuja "paha siut perrii"
Ja eikö ikuinen elämä kävis aika Helvetin tylsäks?
Istuilee taivaassa pelaamassa pingistä enkeleiden kanssa? Jopas on jännää. Sun aivot = "Sielu" ja kun kuolet pois, niin aivotkin kuolee. Jolloin et elä. FAKTA! Ei ne "enkelit" tuu skraappaamaan sun aivoja pois? Vai tuleeko? En usko!
Sen voi tiestysti ajatella noin niin kuin edellisessä viestissä. Välillä ajattelin itekin niin, mut välillä taas tuntuu ihan idioottimaiselta... siis haloo, eikö meissä oikeesti oo mitään "todellisia" tunteita? Onko kaikki ajatukset ja tunteet vaan peräisin jostain pienestä massamöntistä meidän ruumiissa? Ja entäs meediot? Ei ne voi vaan huijata. Se huomattais. Kun eräs sukulaisemme oli ollut kateissa kuukausia, äitini meni meediolle. Meedio kertoi heti, että sukulaisemme on hukkunut ja on yhdessä tietyssä järvessä tietyn kiven päällä...vaikka eihän se todista tietenkään henkien olemassa oloa, mutta silti.
No joo. Uskon että emme katoa tyhjään, vaikka välillä epäilen sitä niin paljon että tuntuu että olen varma että katoamme. Olen pelannut spiritismiäkin ja se toimi...silti epäilen! Välillä tekisi mieli hakata päätä seinään: takuulla jotain on kuoleman jälkeen! Vai onko koko elämä sitten ihan yhtä tyhjän kanssa? Miksi elämässä pitäisi oppia mitään jne jos kaikki lopulta katoaa?
En minä JOUDU minä pääsen taivaaseen. Siihen paikkaan jossa on jo kaikki minulle rakkaat. Siellä saan vihdoinkin olla heidän kanssaan. Kunnes minut lähetetään tänne maanpäälle, tai jonnekin toiselle planeetalle.
Itse jo kertaalleen kuolleena en tykkää siitä, että kuolemakokemuksiin aletaan tunkemaan mitään uskonnollista agendaa. Kaikkein vähiten tykkään siitä, että niitä aletaan käyttämään hengellisen kiristyksen, uhkailun, pelottelun ja koston välineenä.
Tiedän palaavani takaisin sinne mistä olen tänne tullutkin eli Jumalan luo.
voimakkaasti edellisen kirjoittajalle.
...sillä Toivo oli suunnattoman lihava mies.
Josko ette rasittais pientä päätänne sillä että mitä tulee tapahtumaan kun kuolette, kun ette varmaan pysty käsittämään että TE ETTE ENÄÄN OLE kun te kuolette. Enkä yritä olla mikään kaikkitietävä vaan kerron vaan realistisimman vaihtoehdon.
kuolemanrajakokemuksista tehtyjä kirjoja.
Hämmästyttävän yhteneväiset ovat kokemukset, eli astraalimaailmaan mennään.
Eihän em paikka ole taivas, saattaa tuntua siltä, mutta olisikohan ihmis'sielu siihen valmis?
On vain kaksi vaihtoehtoa kuoleman jäleen - taivaaseen iankaikkisesti, jos otat Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanasi tai sitten helvettiin, jos elät niin kuin tähänkin asti hyvääkin elämää...
Toivotuksesta helvettiin.
Usko Jeesukseen niin ei tarvitse mennä helvettiin. Tämä ei ole varmasti minun vallassani vaan Jumalan antama totuus meille kaikille.
Totuus on Raamatussa, sanoo kristitty.
Se on vallassasi, että voit antaa vähän positiivisemman kuvan kristinuskosta kuin tuon joko tai-asetelman.
Jumalan antama totuus? eikö se ollutkaan vain kirjoitettu ohonkin kirjaan? milloin jumala sen sinulle kertoi? vai luitko sen kenties kirjasta? vai kuulutko huhupuhetta joltain muulta?
Tuo ei ole totuudensana minulle, tiedän sen syvällä sydämessäni että taivasta tai helvettiä ja jumalaa ei ole.
uskonnot perustuvat pelkoon.
Läheiseni tunnustikin, että hän oli helvetin pelosta tullut uskoon. Näin ei varmastikaan kaikkien eikä edes monien ole laita, mutta pelokkuushan puskee esiin tuosta kaksijumalaisuudesta: kaksi voimakasta jumal-henkeä raapii vaivaista ihmistä koettaen kaapia tämän itselleen pysyvästi. Toinen jumal-hengistä on Jumala ja toinen Saatana.
minähän en siihen saatanaan usko. Kait tiedät? :-)
Uskonnot ja uskot perustuvat siihen että jos ei rakasta Jumalaa joutuu helvettiin. En tiedä ketään jonka usko ei perustuisi pelkoon.
Kun itse tulin uskoon en älynnyt ensin koko pelkoa vaan minulta kysyttiin haluaisinko antaa elämäni Jeesukselle ja tietysti lupasin kun jo muutenkin olin jonkin verran uskossa. Olin kyllä aika nuori silloin. Pelko tuli jälkeen päin kun sain enemmän oppia tuota kristinoppia. Toisin sanoen oli turvallista olla uskossa mutta sen ulkopuolella vaani vaikka mitä kamalaa.
Uskon perusolemus on, että me voisimme rakkaudesta palvella ja elää Jumalamme kanssa, ei helvetin pelosta. Jumala loi ihmisen nimenomaan ystäväksensä ja rakastaa meitä. On todella "aneemista" uskonelämää, jos päämotiivimme elää uskossa on vain helvetinpelko ja välttämätön lisä , että pääsisimme taivaaseen. Ihan iankaikkisen vakava syy uskoa toki pelastuaksemme kadotuksesta, mutta ihminen on luotu elämään Luojansa yhteydestä ja että löytäisi tosi elämän.
Saat olla puolestani uskomatta.
Asia on vain niin, että kolmatta vaihtoehtoa ei tässä ihmisen iankaikkisuusasiassa ole. Tämä ei selittelemällä kummene.
vaan ei se ihan niin mene kuitenkaan. Uskonnot kun automaattisesti perustuvat pelkoon. Ne ovat pelosta lähtöisin.
Oikeasti ei ole mitään pelättävää.
Kristityn kanssa ei voi keskustella, kun asenne on tuollainen. Ahdasmielisyys on pelastususkontojen paha puoli.
uskotaan olevan saatanasta, onkin vain omaa pelon luomusta. En usko saatanaan itsekään. Tosin siihen uskon, että on olemassa pimeitä voimia.
Minä en usko pimeisiin voimiinkaan, mutta uskon että on negatiivisia olentoja, henkiä. En vain usko että ne olisivat kovinkaan tehokkaita tai mahtavia. Tietenkin ne voivat vaikuttaa heikkoihin ihmisiin.
Voit aivan vapaasti marssia meikäläisten ohi ja keskittyä sinua kiinnostaviin juttuporukoihin. Maailamassa on vielä paljon kansoja ja ihmisiä, jotka odottavat evankeliumia. Olen itse sitä mieltä, että näitä asioita ei tarvitse tyrkyttää. Harmi vain että ei pärstäkertoimella voi kadulla tietää, kuka ei halua kuunnella. Heti se selviää.
No sehän on kiva, että ei tule "pupu" pöksyyn.
Joten olisi korkea aika uskovaistenkin se älytä.
samoin, mutta tuosta mahtavuudesta voidaan olla yhtä sun toista mieltä. tämä "todellisuus" "ulottuvuus" "taso" missä ollaan ei ole ainut... me ollaan koko universumin jalkopäässä sanotaan näin. (alle 4% koko tästä kokonaisuudesta) En kuitenkaan sano että on jotain hokkuspokkus jumalia tms (kuten kristinuskossa).
Mitä pidät mahtavana? se että osa liikutta hyrrää ajatuksen voimalla? vai se että osaa hypätä ulottuvuudesta toiseen. sano sinä se.
siis tähän ei tartte vastata, kunhan vain kirjoitin ajatusleikkiä.
Mahtava on se joka on vain pelkkää rakkautta ja hyväksyy kaikki muut. Rakkauden voima on suurempi kuin mikään muu voima.
Uskon että olemme menossa tuohon rakkauteen niin kuin kaikki muutkin sivilisaatiot universumeissa ja ulottuvuuksissa.
Rakkaus.
Ei kait olis millään oikeastaan mitään väliä millään ilman sitä. Se tekee turhasta maailmasta hieman mielenkiintoisemman, elämisen arvoisen.
Onko mielestäsi rakkaus kaikessa? vai onko se vain ihmisillä? Vai kaikilla elävillä? Mitä rakkaus mielestäsi on? Millä tavalle se mielestäsi ilmenee? Näkyykö sitä täällä Terrassa?
Tekee mieli kysellä :)
siis odotan vastausta vain ja ainoostaan Aritta:lta, muitten turha vaivaantuu vastamaan.
on kaiken hyväksymistä ilman vaatimuksia. Siis elä ja anna muittenkin elää. Rakkaus on myös elämistä tässä ja nyt ja sitähän eläimet tekevät.
Sitten on se maallinen rakkaus joka vaatii takaisin sen mitä se antaa. Se on kuitenkin hyvä alku.
Harmi että ihmiset eivät sotimiseltaan huomaa sitä...
Tässä hyvä video:
http://www.youtube.com/watch?v=7V85-nkotdc
" Sillä ihmislapsen käy kuin eläimen, molemmat menevät samaan paikkaa"!
Ihmisellä ei ole mitään etua koiraan ja kissaan nähden,...molemmat tulevat maaksi jälleen..yhtälaisen hengen on saanut koira, kuin koiran omistajakin!!
Henki palajaa sinne mistä se on annettukin!! piste