Mutaatiot ja sattuma

Eräs tyypillisimmistä kreationistipiirien käyttämistä olkiukoista evoluutioon liittyen on ”sattuma teki kaiken” –tyyppinen vähättely. Tietenkään evoluutio ei ole alkuunkaan satunnaista: näin on jo siksi, ettei luonnonvalinta sitä ole, mutta mutaatioiden suhteen tilanne näyttäisi olevan toinen, mutaatiothan ilmaantuvat usein odottamatta ja pyytämättä kuin lyhytaikaisille pääministereille faksit ulkoministeriön virkamiehiltä. Mutta ovatko mutaatiotkaan lopulta aidosti satunnaisia? Mielestäni eivät ole.

Aloitetaanpa yleensä satunnaisuudesta ja sen käytöstä selityksenä.

”Sattuma” ei ole allekirjoittaneenkaan mielestä tyydyttävä selitys oikeastaan millekään; olkoonkin, että on mahdollista, että aitoakin satunnaisuutta on - esim. kvanttifysiikkaan liittyen näin ainakin väitetään olevan. En olisi kuitenkaan tuossakaan tapauksessa varma ilmiöiden aidosta satunnaisuudesta, kvanttifysiikka tieteenalana on vielä nuori ja historia on osoittanut, että ilmiöille on ajan mittaan taipumus löytää toimivia selitysmalleja ilman satunnaisuuttakin.

”Sattumaa” on terminä helpompi käyttää kuin sanoa ”emme tiedä”. Tuo on lähinnä inhimillistä, eikä siinä mitään – olen varmasti niin tehnyt joskus itsekin. Moni satunnaiselta alkujaan vaikuttanut ilmiö on kuitenkin sittemmin saanut naturalistisen selityksensä, ja muuttunut ainakin ”vähemmän satunnaiseksi”. Megatrendi on se, että kaikki tutkittavissa olevat ilmiöt ovat pohjimmiltaan selitettävissä, kunhan niihin vaikuttavista tekijöistä tiedetään riittävästi. Toistaiseksi tuota tietoa ei vain ole riittävästi esim. mutaatioiden ymmärtämiseksi täsmällisesti.

Mutaatiotkin vaikuttivat pitkään satunnaisilta, mutta itse asiassa niidenkin osalta ollaan kaukana täydestä satunnaisuudesta: mutaatioiden todennäköisyyksistä, nopeudesta ja tyypeistä tiedetään varsin paljonkin. Mutaatioille voidaan altistaa ja niiden todennäköisyyttä merkittävästi lisätä mm. säteilyttämällä, mutta myös spontaanimutaatioista on harhaanjohtavaa puhua satunnaisina.

Korjatkaa, jos olen ymmärtänyt väärin, mutta tietääkseni mutaatioita kertyy tiettyihin DNA-jaksoihin saman lajin sisällä hyvin tasaiseen tahtiin, ja tuo tahti on samankaltainen usein laajemminkin, esim. kädellisillä tuo nopeus on hyvin samanlainen. Tuo siis tarkoittaa, että molekyylien evoluutio on noilla lajeilla ajan suhteen ~vakio. Tähän ideaan perustuu mm. molekyylikellon toiminta.

Toisaalta tiedetään sekin, että saman genomin sisällä tuo muutosnopeus vaihtelee merkittävästi ts. tiettyihin osiin genomia mutaatioita osuu useammin kuin joihinkin muihin. Edelleen tiedetään sekin, että tuokin vaihtelu on vastaavalla tapaa johdonmukaista lähisukuisten lajien kesken. Tietyt pistemutaatiot (olikohan C->T ja G->A) ovat selvästi todennäköisempiä kuin jotkut muut, samoin kuin tietyntyyppiset kromosomimutaatiot ovat muita yleisempiä. Vastaavia detaljeja on paljon.

Mitä enemmän solun sisäisestä kemiasta tiedetään, sitä paremmin myös ymmärretään mutaatioiden syntyprosessia. Mutaatioista ei tiedetä kaikkea, eikä spontaanimutaatioita pystytä kunnolla ennakoimaan, mutta todennäköisyyksiä asiasta voidaan perustellusti esittää. Pointti on siis se, että tuo lisääntyvä tieto karsii jatkuvasti tuota näennäistä satunnaisuutta ilmiön ympäriltä.

Myös meillä täällä "naturalistileirissä" on skarpattavaa sen suhteen, milloin satunnaisuutta käytetään perusteluna, ja missä yhteydessä ylipäätään puhutaan satunnaisilmiöistä - olisi siis kyettävä tekemään selkeämpi ero tiedonpuutteen ja sattuman välille. Muutoin on vaarana sortua samaan virheeseen kuin kreationistit ts. selittämään naturalistisia ilmiöitä mystiikalla, joksi myös sattuman useimmiten lasken.

Teesin yhteenveto: evoluutiossa on satunnaiselta vaikuttavia puutteellisesti tunnettuja elementtejä, muttei ainakaan perustellusti aitoa sattumaa.