Veli sai pari viikkoa sitten sydänkohtauksen ja sydän pysähtyi noin minuutiksi.
Koko tuon ajan hän näki itsensä makaamassa maassa ja ihmiset ympärillä soittamassa ambulanssia. Kaiken hän "näki" ikäänkuin ylhäältäpäin.
Tunne oli kuulemma sanoinkuvaamaton. Rauhallinen ja harmoninen. Kaikki ongelmat jäi ruumiiseen. Edes elossa olevia perheenjäseniään ei enään "ajatellut" sun muuta.
Kun sydän lähti taas toimimaan hän heräsi ambulanssissa "takaisin" ruumiissaan.
Pistää miettimään että kyllä kuoleman jälkeen meistä jokin tietoisuus jää. Hän tunsi jotenkin kuitenkin olonsa samaksi itsekseen kuin ennenkin, mutta vaan "täydelliseksi" versioksi itsestään.
Koko tuon ajan hän näki itsensä makaamassa maassa ja ihmiset ympärillä soittamassa ambulanssia. Kaiken hän "näki" ikäänkuin ylhäältäpäin.
Tunne oli kuulemma sanoinkuvaamaton. Rauhallinen ja harmoninen. Kaikki ongelmat jäi ruumiiseen. Edes elossa olevia perheenjäseniään ei enään "ajatellut" sun muuta.
Kun sydän lähti taas toimimaan hän heräsi ambulanssissa "takaisin" ruumiissaan.
Pistää miettimään että kyllä kuoleman jälkeen meistä jokin tietoisuus jää. Hän tunsi jotenkin kuitenkin olonsa samaksi itsekseen kuin ennenkin, mutta vaan "täydelliseksi" versioksi itsestään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onhan näitä kirjattu kaikissa kulttuureissa.
Meditaatiolla saavutettu päämäärä on sama kokemus idässä.Siitä on paljon kokemusta.
minusta on niin mukavaa kuultavaa nämä kuolemanjälkeiset kokemukset. useimmat niistä kuvaavat mainitsemaasi rauhan, harmoniantunnetta, ja suurempaa ymmärrystä. uskon vakaasti, että tämä elämä on vain pieni osa ikuisuutta, ja että identiteettimme on loputon!
Mun mielestä se kuulosti hirveen kurjalta ettei siinä vaiheessa kun ruumiistaan tollai "irtautuu", ajattele enää elossa olevia rakkaitaan.
Itse en usko kuolemanjälkeiseen elämään. Halu uskoa on kuitenkin ja suhtaudun näihin kokemuksiin mielenkiinnolla. Mutta kuulostaa vaan niin kovin ikävältä, että sitten unohtaisi kokonaan rakkaimpansa täällä maan päällä. Mitä iloa jälleennäkemisestä enää sitten olisi... mietityttää vaan...
...että tuonpuoleisessa ei ole lainkaan aikaa. Siellä menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuu ovat kaikki läsnä samanaikaisesti, yhtenä pisteenä, kairoksena.
Tämä tuntuu oudolta, mutta se on fysikaalisesti täysin mahdollista - singulariteetissa. Mustan aukon keskipisteessä, singulariteetissa, aika on samalla tavoin käpertynyt itseensä. Miksi? Siksi, että aika on aineen ominaisuus, ja singulariteetissa ei ole ainetta. Samalla tavoin tuonpuoleisessa ei ole lainkaan aikaa.
Muistamme jälkeenjääneet rakkaimpamme, ja meidän tulomme ja heidän tulonsa välillä on vain humaus, ja jälleennäkeminen on riemukas.
samaa mieltä, ajasta ja rakkaista!
tuttua kaaviota. Nähtävästi seuraavaksi, vähän yksilöstä riippuen, tapahtuu siirtyminen loitommaksi, sille tasolle astraalimaailmaa johon tuntee parhaiten kotiutuvansa.
Unessa olemme itse'kukin siellä käyneet ja joskus joitain häivähdyksiä jäänyt mieltä ylentämään.
Mää synnyn seuraavaksi Ameriikan presidentiksi ja alotan 3. Maailmansodan ja sen pituinen se!
Kenenkään ei sen jälkeen tartte enää tänne uudelleensyntyä, joten teen oikeastaan vaan palveluksen tälle kehnolle ihmiskunnalle...
Ett semmottii taas! ;)
ei ole kehno!!
täällä on paljon ihania ihmisiä
ja jokaisesta löytyy jotain hyvää
minä synnynkin puolustajaksi ja teen aikeesi tyhjiksi hahaaa....
olen maailmanpuolustaja robotti
ja ISO
tai taikuri joka taikoo kaikki aseet lehmänpaskaksi
joten turha sun on ryhtyä pressaksi -ressukka
Joo, no se ihmiskunnan kehnoksi haukkuminen oli vaan sarkasmia! Ihan kivoja pallopäitähän nää tuntus olevan! ;)
Mut tulevaisuuskin on jo lyöty ennalta lukkoon! :(
Luuleksä, että mäkin oikeesti haluaisin Jenkkien pressaksi ja alottamaan 3. Maailmasodan?
No, en todellakaan halua, mutta niin vain tulee käymään! :/
Vai tuleeko?
Saas nähä!;-)