Feminismi on naisten alemmuuskompleksin

...tai ainakin tietynlaista "muualla olevaa syyllistä tahoa" käytetään liikkeen kellokkaiden osalta hyväksi, jolloin suuret massat saavat alemmuudentunnostaan kumpuavan katkeruuden pohjalta kohteen pahalle ololleen.

Natsismihan nousi samanlaisesta tilanteesta. Siinäkin liikkeen johtohahmot osasivat tavallaan manipuloida massoja tietynlaisen alemmuudentunnon kääntämisessä ensin politiikaksi ja sen jälkeen suoranaiseksi vihakampanjaksi. (Vihakampanjan ainekset olivat toki liikkeen ääriainesten taholta koko ajan nähtävillä jo alusta asti - kuten feministisenkin ääriaineksen avoimesti dokumentoimat asiat).

Onneksi valtaosa vaikkapa suomalaisista naisista ei ole (ainakaan ne, joita tunnen) alemmuuskompleksisia, joten koen, että siinä mielessä feminismi tuskin nousee hirvittävän paljon nykyistä enempää tapetille, etenkään nuoremman sukupolven keskuudessa.

Toki on syytä muistaa, että feministit ovat onnistuneet takaamaan naisjärjestöille lakisääteisen rahoituksen ainoana järjestönä Suomessa.(Puolueillakin se tuki riippuu kannatusrajan ylittämisestä). Siinä mielessä feminismin vallanhimo on jo hyvinkin alkanut johtaa institutionalisoituihin tuloksiin, eikä tavallaan sen leviämisen uhka ole mitenkään ohitse.

Feminismi on ilmaus täysin päinvastaisesta ihmiskäsityksestä.

T.W Adrornon sosiologiset päätelmistä voidaan varsin perustellusti vetää sellaiset johtopäätökset, että autoritääristen yhteiskuntamallien perustalla on alemmuuden tunteet, ei niinkään niitä vastaan toimivilla, johon ryhmään voidaan laskea feministiset liikkeet.

Kertauksen vuoksi: Autoritääristen yhteiskuntamuotojen lyhyt määrittely. "Autoritäärisyys, sokeaan käskyvaltaan alistuminen tai sen kunnioittaminen. Vallan keskittäminen yhdelle johtajalle tai eliitille, joka ei ole perustuslaillisessa vastuussa kansalle, tai tämän menettelyn kannattamista".

Autoritäärisiä piirteitä on laskettu edustavan jopa 77% kansasta, näin huimimpien yhteiskuntatieteilijöiden arvelujen mukaan.

Autoritäärisyys on varsin oleellinen yhteiskunnallinen tekijä, sen pohjana on pelko muutoksesta. Muutoksen pelko voi olla jopa niin suurta, jotta siltä välttyäkseen ollaan valmiita tekemään varsin perusteellisia muutoksia yhteiskuntajärjestelmään, tästä Natsismi on eräänä esimerkkinä. Tärkeintä on vakaus, joka seuraa vahvan johtajan olemassa olosta.

Naisjärjestöjen toimintaa tarkastellessa, autoritäärisyys on varsin tärkeä tekijä, vastustus kumpuaa useinkin nimenomaan näistä asenteista.

Uskonto on varsin usein autoritääristä, se vaatii uskonnollisten johtajien sokeaa seuraamista ja samalla se pyrkii vakiinnuttamaan "luonnollisena" pidetyt yhteiskuntaroolit, sukupuoleen liittyvät yhtenä. Patriarkaalisuus on eräs osoitus autoritäärisistä asenteista, myös se perustuu pelkoon vallanjaon uudelleen järjestäytymisestä.

Feministien kannalta suurin ongelma näissä asenteissa on, kyvyttömyys sietää muita kuin yksiselitteisiä ratkaisuja. Ei voida hyväksyä laajempaa ihmiskuvaa, eikä haluta nähdä elämän monimuotoisuutta, se koetaan turvallisuusuhaksi.

Toinen vaikea on dikotominen ajattelu, asiat halutaan nähdä vain kaksisuuntaisena, hyvänä tai pahana. Diakotominen (joustamaton ajattelu), tämä on eräs piirre, joka vaikeuttaa vuorovaikutusta oleellisesti. Ei siis osata kuunnella sitä, mitä naisjärjestöt sanovat, vaan otetaan ennakkoaseteiden mukaisesti kantaa. Solanan lausuntojen siteeraaminen, sopivatpa ne kyseiseen keskusteluun tai eivät, on tästä tavasta tyypillisin esimerkki.

Naisjärjestöjen näkeminen natsistisena järjestönä on varsin eriskummallinen ajattelutapa (tämä kommentti Narin viestiin). Naisjärjestöjen luonteenomaisin piirre on varsin joustava rakenne, mikäli yhteiskunnallinen liike on rakenteeltaan joustava -elävä, silloin siellä toimivilla ihmisillä on oltava varsin vankka luottamus oman asiansa oikeutukseen ja myös vahva itsetunto. Muuten rakenteita olisi sementoitava ja johtajan valtaa vahvistettava.

Voidaankin sanoa, että feministien vastustaminen, perustuu alemmuuskompleksiin ja siitä johtuvaan muutoksen pelkoon. Adornon mukaan "yhdenmukaisuus on yksi merkittävimmistä sisäisen kiintopisteen puuttumisen ilmentymistä". Tämä tarkoittaa sitä, ihmisiä motivoivat muiden mielipiteet ja ulkoiset yhteiskunnalliset voimat. Heikkous ilmenee siinä, etteivät ihmiset kykene muodostamaan itsenäisesti arvojaan ja käsityksiään, eivätkä osaa luottaa instituutionsa voimaan. On helpompaa ja turvallisempaa mukautua ulkoa asetettuihin normeihin kuin etsiä muutosta. Kaikki liikkeet jotka kyseenalaistavat valmiin tradition, koetaan uhkaavina. Feminismi on poikkeuksellisen uhkaava, koska heikko miehisyys on yleensä sidottu naiseuteen, sitä on vaikea nähdä itsenäisenä. Irtautuminen tästä kaksijakoisuudesta on jo ajatuksen uhkaava.

Tsemppiä teille pojat myös! :) Ei tarvitse pelätä meitä tyttöjä :)

Tuo on ihan totta -naisilla on alemmuskomplekseja, johtuen siitä, miten tytöt ja pojat kasvatetaan eri tavoin! Suosittelen lukemaan tuoretta kirjaa NAISLAHJAKKUUS (Uusitalon tekemä), jossa hän käsittelee tyttöjen ja naisten alisuorittamista, joka juontaa juurensa tyttölasten erilaisesta kasvatuksesta verrattuna poikalapsiin. Feministit pyrkivät poistamaan tätä epäkohtaa ja samalla vähentämään naisten alemmuuskomplekseja.