Ikäjakauma Valtsikan pääsykokeissa?

että filosofiassa (kuten muillakin aloilla) koulutus kannattaisi aloittaa mahdollisimman varhain. 20-vuotiaana filosofian aloittanut ehtii keskimäärin filosofoida 10 vuotta kauemmin kuin 30-vuotiaana aloittanut. Lisäksi nuorena erityisesti matemaattisten kykyjen kehittäminen lienee helpointa (ja filosofiassa matemaattinen/looginen ajattelu on olennaista).

Täytyy myös muistaa, että monet filosofit ovat kirjoittaneet tärkeimmät teoksensa/jonkun tärkeimmistä teoksistaan nuorena (iät julkaisuvuotta ja syntymäaikaa vertaamalla):

Berkeley: A Treatise Concerning the Principles of Human Knowledge (25-vuotiaana)
Nietzsche: Die Geburt der Tragödie aus dem Geiste der Musik (28-vuotiaana)
Wittgenstein: L-P Abhandlung eli Tractatus (29-vuotiaana)
G.E. Moore: Principia Ethica (30-vuotiaana)
Gottlob Frege: Begriffsschrift (31-vuotiaana)
Schopenhauer: Die Welt als Wille und Vorstellung (31-vuotiaana)
Kripke piti maineikkaat luennot Princetonissa 30-vuotiaana (joista myöhemmin julkaistiin teos Naming and Necessity)

Toki monet ovat kirjoittaneet varsin vanhoina suurteoksiaan (Wittgenstein Filosofiset tutkimukset, Leibniz tärkeimmät, Kant suuret teoksensa jne.). Ehkä erityisesti käytännöllistä filosofiaa (yhteiskuntafilosofiaa, etiikkaa jne.) on kirjoitettu iäkkäänä. Mutta tarkoitukseni on sanoa, että luulen kuitenkin olevan sitä parempi, mitä aiemmin aloittaa. Ja täten vastustan ehdotustasi.

sanovat kirjoitti:

että filosofiassa (kuten muillakin aloilla) koulutus kannattaisi aloittaa mahdollisimman varhain. 20-vuotiaana filosofian aloittanut ehtii keskimäärin filosofoida 10 vuotta kauemmin kuin 30-vuotiaana aloittanut. Lisäksi nuorena erityisesti matemaattisten kykyjen kehittäminen lienee helpointa (ja filosofiassa matemaattinen/looginen ajattelu on olennaista).

Täytyy myös muistaa, että monet filosofit ovat kirjoittaneet tärkeimmät teoksensa/jonkun tärkeimmistä teoksistaan nuorena (iät julkaisuvuotta ja syntymäaikaa vertaamalla):

Berkeley: A Treatise Concerning the Principles of Human Knowledge (25-vuotiaana)
Nietzsche: Die Geburt der Tragödie aus dem Geiste der Musik (28-vuotiaana)
Wittgenstein: L-P Abhandlung eli Tractatus (29-vuotiaana)
G.E. Moore: Principia Ethica (30-vuotiaana)
Gottlob Frege: Begriffsschrift (31-vuotiaana)
Schopenhauer: Die Welt als Wille und Vorstellung (31-vuotiaana)
Kripke piti maineikkaat luennot Princetonissa 30-vuotiaana (joista myöhemmin julkaistiin teos Naming and Necessity)

Toki monet ovat kirjoittaneet varsin vanhoina suurteoksiaan (Wittgenstein Filosofiset tutkimukset, Leibniz tärkeimmät, Kant suuret teoksensa jne.). Ehkä erityisesti käytännöllistä filosofiaa (yhteiskuntafilosofiaa, etiikkaa jne.) on kirjoitettu iäkkäänä. Mutta tarkoitukseni on sanoa, että luulen kuitenkin olevan sitä parempi, mitä aiemmin aloittaa. Ja täten vastustan ehdotustasi.

Lue lisää

Tuskin tässä nyt ollaan kenestäkään mitään uutta Wittgensteinia tai Nietzscheä tekemässä vaikka kuinka aikaisin aloitettaisiin opinnot. Ne potentiaaliset wittgensteinit filosofoivat ilman yliopistojakin joten niitä ei kannata edes ottaa mukaan tähän keskusteluun.

vai että Wittgenstein kirjoitti:

Tuskin tässä nyt ollaan kenestäkään mitään uutta Wittgensteinia tai Nietzscheä tekemässä vaikka kuinka aikaisin aloitettaisiin opinnot. Ne potentiaaliset wittgensteinit filosofoivat ilman yliopistojakin joten niitä ei kannata edes ottaa mukaan tähän keskusteluun.

Lue lisää

Eipä kyllä tule mieleen ketään suurta filosofia parilta viimeiseltä vuosisadalta, joka olisi ilman yliopistoa pitkälle päässyt. Joskus aikoinaan tilanne oli erilainen, kun yliopistojärjestelmä oli kehittymätön ja tiedon määrä oli pienempi. Nyt tiedon kokonaisuutta on vaikeaa hallita.

Esimerkkinä Wittgenstein oli mm. Russellin ja Ramsayn opissa sekä keskusteli myös esimerkiksi Fregen sekä G.E. Mooren kanssa. Tractatus viliseekin viittauksia ja suoranaisia teorian lainauksia Fregeltä ja Russellilta. Ts. Tractatusta ei olisi syntynyt tyhjiössä yliopiston ulkopuolella. "Potentiaaliset wittgensteinit" ehkä filosofoivat yo:n ulkopuolellakin, mutta ainakaan eivät saa kaikkea itsestään irti.

Filosofointi (laadukas sellainen) ilman yliopistoa on melkoisen vaikeaa. Yliopisto instituutiona itsessään ei tietenkään ole olennaista, vaan yhteisö. Tarvitaan valintoja (mitä luetaan), keskustelua sekä suoranaista opastusta. Professori voi johdattaa ydinasioiden kautta aiheeseen, joka vaatisi itsenäisesti suuren kirjallisuuden lukemista. Sopivien teosten etsiminen on päämäärätöntä ja summittaista ilman asiantuntevaa ohjausta.