Olen ajatellut jonkin aikaa samalla kun toisellasilmällä olen seuraillat eri palstojen kirjoituksia, millainen olisi nykyään oltava kohtaaminen seurakunnassa kun kysymyksessä on homo/lesbo? Tiedän mitä raamatussa sanotaan, mitä Jumala ajattelee asioita ja tuen siinä täysin hänen ajattelumalliaan.
Kun me kuitenkin seurakunnassa joudumme tällaisiinkin tilanteisiin, mielestäni suhtautuminen ei saisi jäädä vain pelkkien siunausten ja annanpa-sinulle-ohjeet-kuinka-sinun-tulee-lyhyessä-ajassa-selvitä-tuosta-ongelmastasi-että-voisimme-hyväksyä-sinut-Jumalanseurakuntaan -tyyliin. Mielestäni kohtaamisen olisi oltava ihmiskeskeinen, koska emmehän voi tietää selviääkö hän koskaan tuosta harmillisesta suunnastaan, mutta seurakuntaan jäseneksi hän varmaan tahtoisikin jäädä. Saada jäämään seurakuntaan, olemmeko valmiit? Kutsukaa kaikki ja sitten alkaa lista, eikä siinä listassa ollut yhtään tervettä hyvin toimeentulevaa kristittyä, oliko? Jos nyt ajatellaan että henkilö joka omaa muun kuin heterotaipumuksen sanookin olevansa harras kristitty ja haluavansa palvella Jeesusta sanassa ja todistuksessa yhtäpaljon kuin evankelistana ja esirukoilijana (minusta tuo on jo aika aktiivin merkki) mitenkähän me tuohon palvelijaan suhtaudumme? Koemmeko hänet kirkon/kirkkokunnan palvelijana vai Jumalan palvelijana - niin kumpaa hänen olisi palveleminen?
Kun meillä itsellämme on varma pohja kristuksessa, mitä pelättävää meillä on? Onko meidän pelättävä muita ihmisiä? Onko pelättävä kehitysvammaista, kuuroa, sokeaa, köyhää, hysteeristä puhujaa, tatuloitua naista no entäpä kiireestä kantapäähän lävistyskorut ottanutta, tupakoijaa, alkoholikierteistä, homoa, lesboa, kirkkokuoroon tuppautuvaa jumalanpalvelijaa joka ei valitettavasti omaa pienintäkään laulullista taipumusta, naispappia? (No nyt tuli taatusti sellainen lista että joku älähtää. Jäänpä mielenkiinnolla odottamaan mitä mielenkiintoista tekstini saakaan aikaan) Uutena ollessani Herrassa, jouduin tekemisiin kriisipalveluihmisten kanssa ja olin hetkenaikaa mukanakin joissakin keskustelutyyppisissä ryhmäkokouksissa. Silloin aikoja sitten tuli esille erilaisuuden kohtaaminen keskusteluyhteydessä, jolloin minä-tyttö olin kauhuissani Jumalan sanan pohjalta enkä olisi voinut kuvitella keskustelevani tuollaisen kanssa. Nyt jo iäkkäämpänä Kristuksen palvelijattarena olen saanut laajennusta sydämeni johtoihin, olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia siis ajatuksia tämän asian tiimoilta. Siunausta teille!
Kun me kuitenkin seurakunnassa joudumme tällaisiinkin tilanteisiin, mielestäni suhtautuminen ei saisi jäädä vain pelkkien siunausten ja annanpa-sinulle-ohjeet-kuinka-sinun-tulee-lyhyessä-ajassa-selvitä-tuosta-ongelmastasi-että-voisimme-hyväksyä-sinut-Jumalanseurakuntaan -tyyliin. Mielestäni kohtaamisen olisi oltava ihmiskeskeinen, koska emmehän voi tietää selviääkö hän koskaan tuosta harmillisesta suunnastaan, mutta seurakuntaan jäseneksi hän varmaan tahtoisikin jäädä. Saada jäämään seurakuntaan, olemmeko valmiit? Kutsukaa kaikki ja sitten alkaa lista, eikä siinä listassa ollut yhtään tervettä hyvin toimeentulevaa kristittyä, oliko? Jos nyt ajatellaan että henkilö joka omaa muun kuin heterotaipumuksen sanookin olevansa harras kristitty ja haluavansa palvella Jeesusta sanassa ja todistuksessa yhtäpaljon kuin evankelistana ja esirukoilijana (minusta tuo on jo aika aktiivin merkki) mitenkähän me tuohon palvelijaan suhtaudumme? Koemmeko hänet kirkon/kirkkokunnan palvelijana vai Jumalan palvelijana - niin kumpaa hänen olisi palveleminen?
Kun meillä itsellämme on varma pohja kristuksessa, mitä pelättävää meillä on? Onko meidän pelättävä muita ihmisiä? Onko pelättävä kehitysvammaista, kuuroa, sokeaa, köyhää, hysteeristä puhujaa, tatuloitua naista no entäpä kiireestä kantapäähän lävistyskorut ottanutta, tupakoijaa, alkoholikierteistä, homoa, lesboa, kirkkokuoroon tuppautuvaa jumalanpalvelijaa joka ei valitettavasti omaa pienintäkään laulullista taipumusta, naispappia? (No nyt tuli taatusti sellainen lista että joku älähtää. Jäänpä mielenkiinnolla odottamaan mitä mielenkiintoista tekstini saakaan aikaan) Uutena ollessani Herrassa, jouduin tekemisiin kriisipalveluihmisten kanssa ja olin hetkenaikaa mukanakin joissakin keskustelutyyppisissä ryhmäkokouksissa. Silloin aikoja sitten tuli esille erilaisuuden kohtaaminen keskusteluyhteydessä, jolloin minä-tyttö olin kauhuissani Jumalan sanan pohjalta enkä olisi voinut kuvitella keskustelevani tuollaisen kanssa. Nyt jo iäkkäämpänä Kristuksen palvelijattarena olen saanut laajennusta sydämeni johtoihin, olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia siis ajatuksia tämän asian tiimoilta. Siunausta teille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
opastusta,että miten kohdata arjessa kaltaisesi tekohurskaat idiootit ilman turhaa verenpaineen nousua? Miten neuvoa teille, miten pääsisitte eroon tuosta pienestä harmillisesta viastanne? Koska järkipuhe teikäläisiin ei lähestulkoon koskaan tehoa ( totaalisen kadotettuja siis) niin liekö vain parasta kuitata höpinänne naurulla? Hehehe, no, aika lailla tuo hömpänpömppä tekstisi kyllä naurattikin... ;)
Ymmärsin juuri miksi mietiskeliä kokee masennusta.
Itse ajattelin kohdallasi pyytää Jumalan apua. Neuvoisin sinua tekemään hänen kohdallaan ja kenties minun kohdallani samoin. (tämän viestin jälkeen)
Jospa Jumala armahtaisi meitä ja antaisi meille keskinäistä rakkautta. (tosisssan, mutta virnistellen.)
mutta sinä et tainnut hokata kirjoitukseni ironista sävyä? Eikä minun puolestani kannata tuhlata tekopyhiä rukouksia, hukkaan menevät, minun Jumalani ei näes edes erottele ihmisiä heteroihin ja homoihin, vaan Hänelle kaikki ovat ihmisiä ja synnin raja on siinä, jos tehdään pahaa itselle ja toiselle. Käsittääkseni monikaan homo ei ole tehnyt yhtään mitään pahaa niin että kannattaisi ryhtyä mihinkään säälistä eheyttämisiin, kuten olin ymmärtäväni että tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja ajatteli. Tuijottakoon kirkko omaan peiliinsä, siellähän ne kaikenmaailman pedofiilit tuntuvat pesivän. Ihme jumala eräillä...hehehe, ja vielä kerran HEH.
Joo, en tajunnut. Viestistäsi sai tosi ärhäkän vaikutelman ja vaikutelma on vielläkin. Tarkoitus oli pehmentää, nähtävästi epäonnistuin. Itse otan kantaa sen mukaan kuin ihmisiä kohtaan, en pyri yleistämään.
Ajatuksia jotka herasi tosta Tuttanin tekstista 6.9.Ma uskoisin etta srk:ssa ei todellakaan tartte heittaa ulos tai pakottaa/yrittaa muuttaa ketaan,joka poikkeaa joukosta;oli se sitten lesbo/homo/juoppo tai "lavistetty"jne,jne.Yksi asia on oltava selva niin opetuksessa kuin muussakin yhdessaolossa:se mika ON synniksi mainittu Raamatussa, se sellaisena pidettakoon.Esim.homoseksuaalisuus ei siita synnittomyydeksi muutu, jos se selitetaan "taipumukseksi","se on geeneissa"jne.Syysta tai toisesta elama viskoo meita toisia silla tavalla,etta tulemme "valinneeksi"itsellemme sukupuolisen kayttaytymisen kuvioksi homoseksuaalisuuden.Se ei lahestulkoonkaan tarkota tietosta valintaa,"se vaan menee niin".Mielestani srk:n tyontekija on velvollinen siis ilmasemaan, etta homoseksuaalisuus on synti.Ymmartaamaan meidat kutsutaan ei hyvaksymaan.Ja Jumalan suuriin tekoihin uskovana voin omakohtaisesti sanoa,etta jos tuo totuus pidetaan esilla,niin Isa Jumala kylla pitaa huolen,etta asia kirkastuu omakohtaisesti.Pahinta mita kyselijoille voidaan tehda,on sekottaa asiat silla tavalla, etta kukaan ei loyda totuutta.Muistaakseni ne jotka ovat vastuussa "laumastaan" srk:ssa ja opettavat jne. joutuvat tekemaan tilia opetuksistaan ja niita ei siliteta paahan,jotka ovat vieneet toisia harhaan.Luulen,etta on parempi ottaa vastaan taalla maan paalla ihmisten tuomio"tiukkapipo" kuin Jumalalta "sina epaselvan viestin antaja,hankin meni harhaan sun takiasi"
On kivaa lukea mielipiteitänne varsinkin vielä nyt kun vastaukset ovat noin positiivisia. Lukemalla muiden ihmisten filosofisiakin ajatuksia tulee varmistelleeksi salaa omaa kantaansa asioista. Toisaalta oppii myös ymmärtämään vastustavan osapuolen ajatusratoja, joka on aivan terveellistä maistipalaa sekin. Hauskaa että luette tätä aihetta kunhan vastaukset ovat sydämen tasolla valmiit, niitä alkaa kyllä syntyä! : )
alkuperäisen viestisi perusteella voisinpa kehoittaa sinua menemään jonkinlaiseen hoitoon, jossa aivosi ohjelmoidaan elämään vuotta 2003