Suomalainen kuluttaja hankkii uuden tai käytetyn ajoneuvon Euroopan Unionin alueelta vaikkapa internetin myyntisivustojen avulla. Aluksi kuluttaja voi helposti selvittää hankintasuunnitelmansa mukaisen ajoneuvon yleisen markkina-arvon vapaan ja riippumattoman internet-portaalin kautta, kuten www.schwacke.de tai vastaava. Sopivan ajoneuvon löydyttyä kaupan ehdot ja hinta sovitaan hyvinkin usein ostajan ja myyjän välillä sähköpostin tai faxin välityksellä. Kauppahinta kokonaisuudessaan tai käsiraha kauppahinnasta maksetaan myyjän tilille sähköisenä tilisiirtona. Ajoneuvon noutohetkellä myyjä luovuttaa ostajalle kuitin maksutapahtumasta. Kaupan lopulliseksi vahvistamiseksi laaditaan lisäksi kauppakirja, mistä myös ilmenee ajoneuvon hankintahinta.
Näin ollen ajoneuvon ostaneella on kuusi (6) kirjallista todistetta ajoneuvon hankintahinnasta, eli todellisesta arvosta;
1) Kopio ajoneuvon myynti-ilmoituksesta hintatietoineen.
2) Kopio sähköpostilla tai faxilla sovitusta kauppahinnasta.
3) Kuitti/kopio tilisiirrosta ostajan tililtä myyjän tilille.
4) Myyjän kuitti maksun vastaanottamisesta.
5) Kauppakirja, mistä ilmenee ajoneuvosta maksettu hinta sekä
6) Luotettavan riippumattoman internet-palvelun (em. schwacke tai vast) kautta saatu tieto kyseisen ajoneuvon arvosta, jopa yksittäisen lisävarusteen tarkkuudella.
Mikäli hankittu ajoneuvo täyttää uuden auton kriteerit, on hankinta ostomaassa arvonlisäverovapaa. Palautettavan arvonlisäveron osuus lasketaan nimenomaan ajoneuvon hankintahinnasta. Kun ajoneuvo tuodaan Suomeen, maksetaan ajoneuvosta unionin ja Suomen säädösten mukainen arvonlisävero. Vero maksetaan hankintahinnan mukaan.
Uuden auton ostajalla voi siis olla kahdeksan (8) erilaista dokumenttia kyseisen ajoneuvon hankintahinnasta;
7) Ostomaasta palautettu arvonlisävero sidottuna hankintahintaan.
8) Suomessa maksettava arvonlisävero sidottuna hankintahintaan.
9) Lisätodisteena ajoneuvon todellisesta arvosta voi esittää myös kilpailevien myyjien virallisia tarjouksia, joissa myyntihinnat mitä todennäköisimmin ovat asettuneet hyvinkin lähelle kauppaan johtanutta hankintahintaa. Tai jopa sen alle.
10) Tuotaessa ajoneuvo Euroopan Unionin ulkopuolelta, on verotusarvo Unionin alueelle (myös Suomeen) nimenomaan ajoneuvosta maksettu todellinen kauppa- eli hankintahinta (lisättynä tullikoodeksissa mainituilla tuontikustannuksilla.)
11) Varsin usein arvokkaampaan ajoneuvoon halutaan kasko-tyyppinen vakuutus. Vakuutuksen saa suomalaisessa vakuutusyhtiössä voimaan, kun lähettää vaikkapa faxilla kopion kauppakirjasta vakuutusyhtiöön. Vakuutusyhtiössä kauppakirja kelpaa dokumenttina ajoneuvosta ja myös sen todellisesta arvosta.
Luonnollisestikin kaikki nämä edellä mainitut yksitoista (11) "mitätöntä seikkaa" kumoutuvat, kun ajoneuvo verotetaan Suomessa käytettäväksi. (ärmiö)
Näin ollen ajoneuvon ostaneella on kuusi (6) kirjallista todistetta ajoneuvon hankintahinnasta, eli todellisesta arvosta;
1) Kopio ajoneuvon myynti-ilmoituksesta hintatietoineen.
2) Kopio sähköpostilla tai faxilla sovitusta kauppahinnasta.
3) Kuitti/kopio tilisiirrosta ostajan tililtä myyjän tilille.
4) Myyjän kuitti maksun vastaanottamisesta.
5) Kauppakirja, mistä ilmenee ajoneuvosta maksettu hinta sekä
6) Luotettavan riippumattoman internet-palvelun (em. schwacke tai vast) kautta saatu tieto kyseisen ajoneuvon arvosta, jopa yksittäisen lisävarusteen tarkkuudella.
Mikäli hankittu ajoneuvo täyttää uuden auton kriteerit, on hankinta ostomaassa arvonlisäverovapaa. Palautettavan arvonlisäveron osuus lasketaan nimenomaan ajoneuvon hankintahinnasta. Kun ajoneuvo tuodaan Suomeen, maksetaan ajoneuvosta unionin ja Suomen säädösten mukainen arvonlisävero. Vero maksetaan hankintahinnan mukaan.
Uuden auton ostajalla voi siis olla kahdeksan (8) erilaista dokumenttia kyseisen ajoneuvon hankintahinnasta;
7) Ostomaasta palautettu arvonlisävero sidottuna hankintahintaan.
8) Suomessa maksettava arvonlisävero sidottuna hankintahintaan.
9) Lisätodisteena ajoneuvon todellisesta arvosta voi esittää myös kilpailevien myyjien virallisia tarjouksia, joissa myyntihinnat mitä todennäköisimmin ovat asettuneet hyvinkin lähelle kauppaan johtanutta hankintahintaa. Tai jopa sen alle.
10) Tuotaessa ajoneuvo Euroopan Unionin ulkopuolelta, on verotusarvo Unionin alueelle (myös Suomeen) nimenomaan ajoneuvosta maksettu todellinen kauppa- eli hankintahinta (lisättynä tullikoodeksissa mainituilla tuontikustannuksilla.)
11) Varsin usein arvokkaampaan ajoneuvoon halutaan kasko-tyyppinen vakuutus. Vakuutuksen saa suomalaisessa vakuutusyhtiössä voimaan, kun lähettää vaikkapa faxilla kopion kauppakirjasta vakuutusyhtiöön. Vakuutusyhtiössä kauppakirja kelpaa dokumenttina ajoneuvosta ja myös sen todellisesta arvosta.
Luonnollisestikin kaikki nämä edellä mainitut yksitoista (11) "mitätöntä seikkaa" kumoutuvat, kun ajoneuvo verotetaan Suomessa käytettäväksi. (ärmiö)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun laitat sen tuomasi auton myyntiin, niin miksi siihen hintalappuun ei tule samanlainen hinta kuin sen auton käypä hinta on? Hintalapussa saattaa olla kaksinkertainen hinta kuin auton käypä hinta on.
tiedät, mikä kulloinkin on käypä hinta?
Ihan on monet todisteet esittää verottajalle asiasta. Kaiketi se on sen auton käypä hinta tuontikulujen ja verotuksen jälkeenkin Suomessa? Jos Suomessa on verotettava Saksan käyvän hinnan mukaan autot, koska auton käypä hinta on sen ostohinta, niin ei se auto tuonnin jälkeen jonkin verran enemmän ajettuna ja vanhempana voi käyvän hinnan osalta ainakaan kalliimpi olla? Eli laittakaa niihin aujojen hintalappuun se käypä hinta, kun kerran sen perusteella haluatte ne verotkin maksettavan. Ennenpitkää tuosta käyvästä hinnasta tulee markkinahinta myös verottajan mielestä. Jos niitä autoja myydään tuplahinnalla verrattuna käypään hintaan, niin vaikea niiden autojen hinta-arvioijien on uskoa käyväksi hinnaksi puolta pienempi.
Eri tuojilla (yksityiset ja pienet firmat vs. suuret firmat)on ehkäpä eri autoveron määräytymisperusteet?
Esim. liike myy Suomessa auton hintaan 14.000,. Hinta Saksassa 7.000,- ja veroa päälle Tullin mukaan 7.000,- eli yhteensä 14.000,-. Jätetään tässä vaiheessa muut kulut pois laskuista...
Myykö liikeet siis joka auton tappiolla vai jääkö verottaja nuolemaan näppejään?
Käsitykseni mukaan alv:n saa vähentää vasta tuloksesta ja jos tulosta ei edes tule, niin...
P.S. Laki kaikille sama, mutta...
Tuollaisessa esimerkissä yleensä:
- Hinta Saksassa 7000
- Kulut 1000
- Verot 1000
- Hinta kaupassa 16000, josta 2000 saa tingittyä pois tai sitten ei.
Ja auton oikea arvo siis 7000, jolla se pitäisi myydä. Os auton pyyntihinta Suomessa on 16000, niin verot tulee sen perusteella. Miksi autosta pyydetään enemmän kuin sen arvo on? En ole kauppias, mutta mikäli joku autoja myyvä valittaa, ettei autoja veroteta niiden oikean arvon perusteella (eli esimerkissä 7000:n perusteella), niin miksi se auton todellinen arvo unohtuu, kun sitä ryhdytään myymään?
En ole kauppias ja autot ostan omaan - pitkään - käyttöön, joten ostohinnalla on toki jonkinverran merkitystä, mutta myyntihinnalla ei (saa olla vaikka 0). Ajan autot loppuun.
Hankin auton omaan käyttöön. En myyntiin.
Valtion ja verottajan tulisi olla kiinnostunut vain autoverosta ja sen määrän helposta laskennasta, eikä autojen "yleisistä markkina-arvoista".
Kaupallisten toimijoitten osalta verotussysteemi on toimiva. Autovero lasketaan hankintahinnasta.
Jos auton arvioitu markkina-arvo on mielestäsi vaikkapa 10% enemmän kuin maksaisit (tai se on 10% enemmän kuin halvimmassa myynnissä olevassa yksilössä) autosta kaupassa, niin se tarkoittaa siihen veroon vain 10% ylimääräistä. Jos veron osuus auton hankintahinnasta (osto+kuljetus+verot) on 30%, niin tässä kokonaishinnassa on tällöin 3% ylimääräistä. Autokaupassa/yksityisillä saman automallin samanlaisissa yksilöissä on tunnetusti isompaa vaihtelua kuin pari %, joten veron merkitys on olematon. Varsinkin, kun ne tuontiautot ovat kunnoltaan paljon parempia kuin Suomessa alusta lähtien olleet autot. Vai tuoko joku oikeasti pommeja, joiden kunto&arvo on suomi-autoja merkittävästi huonompi? Ei voi uskoa.
Kaavojen yms. on oltava tietysti oikein, mutta oleellisinta on periaate, jonka mukaan muualta EU:sta tulevia tavaroita, kuten autoja, ei saa kohdella kauppaa rajoittavasti. Eiköhän se ole selvää, ettei nykyistä lainsäädäntöä saada lailliseksi millään ilveellä.
sellaisiin autoihin, joilla on tuplasti tai vieläenemmän arvoa eli hintaa Saksassa kuin Suomessa? Onko oikeudenmukaisinta verottaa ostohinnan mukaan vai Suomen arvon mukaan, joka on pienempi kuin ostohinta? On paljon sellaisia autoja, joilla ei ole SUomessa kysyntää nimeksikään, mutta Saksassa on. Toisaalta ko. harvinaisuuksien määrä on Saksassa isompi, joten löytyy kunnoltaan loisteliaita yksilöitä. Suomessa keräilyarvoa on kuitenkin aivan eri automalleilla kuin Saksassa. Kuinka yhtenäistetään suomalaisten autoharrastajien käsitys autojen sopivasta arvosta, jotta hinnat saadaan nousemaan kansainväliselle tasolle?