kopioitu autovero.fi palstalta ilman alkuperäisen kirjoittajan lupaa.
Tietänevät ilmeisesti HaO:ssa että prosenttilaskelmien avaaminen hukuttaisi heidät vielä syvemmälle paskaan. Sinänsä aika uskomatonta toimintaa HaO:lta, kun vain muka verotuksen toinen osa eli verotusarvo pitää perustella. Toivon mukaan joku saa asian käsiteltäväksi KHO:n! Saataisiin tämä prosenttisekoilu ehkä vihdoinkin oikaistua?
Ja Sitten hyvä kirjoitus S24 palstalta aiheesta, jonka moni on toki jo ennenkin lukenut:
http://keskustelu.suomi24.fi/autoilu_show.fcgi?category=95&conference=1500000000000122&posting=22000000018801283#22000000018801283
Lisää taustaa
Kirjoittanut: Puoliksi sisäpiirissä 20.8.2006
Lisäyksenä vielä:
Merkkimaahantuojat saivat ilmoittaa käytännössä aivan vapaasti, kenenkään viraomaisen siihen puuttumatta tuomiensa autojen verotusarvoksi (=tuolloin ns. CIF-hinta eli maahantuontihinta) sellaisen arvon, minkä parhaaksi katsoivat. Ja vuosien kuluessa parhaaksi tietysti katsottiin ilmoittaa kovin pieni CIF-hinta...
Tulli ja VM ei ollut millään tavoin kiinnostunut, minkälaisia autoja ihan oikeasti maahan tuotiin, vaan heille kelpasi mikä tahansa paperilla ilmoitettu verotusarvo.
Sittemmin, kun Siilin-tapauksen jälkeen EY-tuomioistuin pakotti Suomen muuttamaan autoverolakiaan, autoverolaki määräsi julkaisemaan pidätetyt veron osuudet tuotujen autojen silloisista ohjevähittäismyyntihinnoista. Tällöin kävikin ilmi, että Tullilla ei ollutkaan mitään dokumentteja siitä, millaisia autoja todellisuudessa oli tuotu niitä vastaavien verodokumenttien osalta. Toisin sanottuna maahantuoja oli ilmoittanut tuoneensa maahan esim. "VW Golf"-tyyppisiä autoja ja ilmoittanut niiden verotusarvon olevan suuruudeltaan sitä ja sitä. No, ilmoitettu verotusarvo saattoi täsmätä 1,4 litraiseen, kolmioviseen karvalakkimalliin ilman metalliväria, mutta todellisuudessa maahan voitiin tuoda samalla hinnalla esim. tuplahintaisia diesel-farkkuja tai vaikka nelivetomalleja. Varusteista ei tietysti puhuttu mitään.
Tämä täydellinen tullin kontrollin puute konkretisoitui nykyisen autoverolain määräykseen julkaista maksetun autoveron prosenttiosuudet vähittäismyyntihinnoista. Tämä uusi autoverolaki säädettiin helmikuussa 2002 ja se tuli voimaan toukokuussa 2003. Tullin tiedoitus ilmoitti välittömästi lain hyväksymisen jälkeen kirjallisesti nettisivuillaan (harkitsematta!), että se julkaisee nämä lain määräämät prosentit nettisivuillaan "hyvissä ajoin ennen lain voimaantuloa".
Tullin tiedoitus oli ollut ilmeisesti täysin tietämätön tullin sisällä lymynneestä luurangosta. toisin sanottuna siitä, että heillä ei ole koskaan ollut todellisia tietoja siitä, mistä autoista veroja on maksettu ja kuinka paljon. Tullissa alkoi valtava sisäinen kuhina, jotta väärinkäytökset eivät paljastuisi.
Lopputuloksena on, että vaikka laki yksiselitteisesti määrää tullia julkaisemaan nämä tiedot, alkoi tietoja tulla vasta lain voimaantuolon jälkeen ja sittenkin vain pieninä murusina ja vasta vuosien kuluessa. Nyt runsaan kolmen vuoden kuluttua verotiedoista on edelleen julkaistu vain osia. Ja nekin ovat paljolti virheellisiä.
Jotkut käyteyn auton tuoneet ovat pyytäneet saada tullilta nähdäkseen tiedot, joiden pohjalta tulli on määritellyt tuon oman autonsa verotuksen määräämä prosenttiluku on laskettu. Tulli on jyrkästi kieltäytynyt antamasta näitä tietoja verovelvolliselle tarkastettavaksi. Syytä ei ole vaikea arvata. Varsinkaan, kun eräät ovat julkisuuslain perusteella poliisilla uhattuaan saaneet lopulta nämä yksittäisen automallin prosentin laskentaperusteet. Laskentaperusteiden takana olleiden runkonumeroiden perusteella olikin paljatunut täysin erityypisiä ja -hintaisia autoja, kuin mitä prosentin piti koskea...
On esitetty hyvinkin perusteluja arvoita siitä, että vuosien kuluessa merkkimaahantuojat ovat pystyneet pitämään itsellään satoja miljoonia, jotka silloisen autoverolainsäädännön mukaan olisi tarkoittu tilitettäväksi autoverona valtiolle. Varsin luonnollisesti on myös arvioitu, että tällainen ei voi tapahtua vahingossa, vaan autoveron keräämisestä vastaavien virkamiesten hijaisella myötävaikutuksella. Tällaisia tulkintoja puoltavat myös nyt paljastuneet tullin täysin ylimalkaiset ja yksilöimättömät verotusdokumentit.
Tihkuneidenkin verotustietojen mukaan joistakin autoista on maksettu autoveroa vain 13 % silloisista vähittäismyyntihinnoista. Kun autovero oli tällöin 100 % CIF-hinnasta, muodostui esim. 120 000 markaa maksaneen auton hinta seuraavasti:
- maahantuontihinta 15 600 mk
- autovero 15 600 mk
- alv (18,03% myyntihinnasta) 21 636 mk
Tästä seuraa erikoinen yhtälö, että tuomalla maahan 15 600 markan arvoisen auton (huom. tämä CIF-hinta sisältää jo rahdin Suomeen), saa maahantuoja ja jälleenmyyjä "korvausta" välitystyöstään yli 67 000 mk!. Kun auton valmistaja rakentaisi, myisi ja rahtaisi Suomeen kyseisen auton vain 15 600 markan hintaan.
Tavallinen kansalainen ymmärtäisi välittömasti, että jokin tässä laskelmassa ei voi täsmätä, vaan kyse on veronkierrosta. Mutta näiden verojen keräyksestä vastanneet virkamiehet eivät havainneet mitään erikoista vuosienkaan kuluessa...
Kyse ei ollut pelkästään Volvo-autosta, joka pystyi omistusrakenteensa avulla kirjoittamaan CIF-hinnaksi lähes minkä tahansa, vaan tätä em. esimerkin tapaista menettelyä käyttivät muutkin. Esimerkki on eräästä kalliilla amerkkilaisella työvoimalla tehdystä "halvasta" autosta. Tekaistut halvat CIF-hinnat korvattiin autovalmistajalle maksamalla huomattavia ylihintoja varaosista, koulutuksesta, laitteistoista, markkioinnista ja mainonnasta. Niissähän ei ollut 100%:n autoveroa...
Kuvaavaa on, että näiden lain määräämien posenttien julkaisemista on vetkuteltu jo yli kolme vuotta. Prosenteista on julkaistu vain sellaisia, jotka ovat olleet jollakin tavoilla julkaisukelpoisia, toisin niitäkin on siis paljastunut manipuloiduiksi.
Kun kaikki nämä asiat koskevat vuonna -02 ja sitä vanhempia verotustietoja, yleisesti uskotaan, että jarrutelun tarkoituksena on pelata aikaa ainakin näiden räikempien tapausten esille tuloon siten, että 10 vuoden määräaika täyttyisi
Sivu 1/1
Tietänevät ilmeisesti HaO:ssa että prosenttilaskelmien avaaminen hukuttaisi heidät vielä syvemmälle paskaan. Sinänsä aika uskomatonta toimintaa HaO:lta, kun vain muka verotuksen toinen osa eli verotusarvo pitää perustella. Toivon mukaan joku saa asian käsiteltäväksi KHO:n! Saataisiin tämä prosenttisekoilu ehkä vihdoinkin oikaistua?
Ja Sitten hyvä kirjoitus S24 palstalta aiheesta, jonka moni on toki jo ennenkin lukenut:
http://keskustelu.suomi24.fi/autoilu_show.fcgi?category=95&conference=1500000000000122&posting=22000000018801283#22000000018801283
Lisää taustaa
Kirjoittanut: Puoliksi sisäpiirissä 20.8.2006
Lisäyksenä vielä:
Merkkimaahantuojat saivat ilmoittaa käytännössä aivan vapaasti, kenenkään viraomaisen siihen puuttumatta tuomiensa autojen verotusarvoksi (=tuolloin ns. CIF-hinta eli maahantuontihinta) sellaisen arvon, minkä parhaaksi katsoivat. Ja vuosien kuluessa parhaaksi tietysti katsottiin ilmoittaa kovin pieni CIF-hinta...
Tulli ja VM ei ollut millään tavoin kiinnostunut, minkälaisia autoja ihan oikeasti maahan tuotiin, vaan heille kelpasi mikä tahansa paperilla ilmoitettu verotusarvo.
Sittemmin, kun Siilin-tapauksen jälkeen EY-tuomioistuin pakotti Suomen muuttamaan autoverolakiaan, autoverolaki määräsi julkaisemaan pidätetyt veron osuudet tuotujen autojen silloisista ohjevähittäismyyntihinnoista. Tällöin kävikin ilmi, että Tullilla ei ollutkaan mitään dokumentteja siitä, millaisia autoja todellisuudessa oli tuotu niitä vastaavien verodokumenttien osalta. Toisin sanottuna maahantuoja oli ilmoittanut tuoneensa maahan esim. "VW Golf"-tyyppisiä autoja ja ilmoittanut niiden verotusarvon olevan suuruudeltaan sitä ja sitä. No, ilmoitettu verotusarvo saattoi täsmätä 1,4 litraiseen, kolmioviseen karvalakkimalliin ilman metalliväria, mutta todellisuudessa maahan voitiin tuoda samalla hinnalla esim. tuplahintaisia diesel-farkkuja tai vaikka nelivetomalleja. Varusteista ei tietysti puhuttu mitään.
Tämä täydellinen tullin kontrollin puute konkretisoitui nykyisen autoverolain määräykseen julkaista maksetun autoveron prosenttiosuudet vähittäismyyntihinnoista. Tämä uusi autoverolaki säädettiin helmikuussa 2002 ja se tuli voimaan toukokuussa 2003. Tullin tiedoitus ilmoitti välittömästi lain hyväksymisen jälkeen kirjallisesti nettisivuillaan (harkitsematta!), että se julkaisee nämä lain määräämät prosentit nettisivuillaan "hyvissä ajoin ennen lain voimaantuloa".
Tullin tiedoitus oli ollut ilmeisesti täysin tietämätön tullin sisällä lymynneestä luurangosta. toisin sanottuna siitä, että heillä ei ole koskaan ollut todellisia tietoja siitä, mistä autoista veroja on maksettu ja kuinka paljon. Tullissa alkoi valtava sisäinen kuhina, jotta väärinkäytökset eivät paljastuisi.
Lopputuloksena on, että vaikka laki yksiselitteisesti määrää tullia julkaisemaan nämä tiedot, alkoi tietoja tulla vasta lain voimaantuolon jälkeen ja sittenkin vain pieninä murusina ja vasta vuosien kuluessa. Nyt runsaan kolmen vuoden kuluttua verotiedoista on edelleen julkaistu vain osia. Ja nekin ovat paljolti virheellisiä.
Jotkut käyteyn auton tuoneet ovat pyytäneet saada tullilta nähdäkseen tiedot, joiden pohjalta tulli on määritellyt tuon oman autonsa verotuksen määräämä prosenttiluku on laskettu. Tulli on jyrkästi kieltäytynyt antamasta näitä tietoja verovelvolliselle tarkastettavaksi. Syytä ei ole vaikea arvata. Varsinkaan, kun eräät ovat julkisuuslain perusteella poliisilla uhattuaan saaneet lopulta nämä yksittäisen automallin prosentin laskentaperusteet. Laskentaperusteiden takana olleiden runkonumeroiden perusteella olikin paljatunut täysin erityypisiä ja -hintaisia autoja, kuin mitä prosentin piti koskea...
On esitetty hyvinkin perusteluja arvoita siitä, että vuosien kuluessa merkkimaahantuojat ovat pystyneet pitämään itsellään satoja miljoonia, jotka silloisen autoverolainsäädännön mukaan olisi tarkoittu tilitettäväksi autoverona valtiolle. Varsin luonnollisesti on myös arvioitu, että tällainen ei voi tapahtua vahingossa, vaan autoveron keräämisestä vastaavien virkamiesten hijaisella myötävaikutuksella. Tällaisia tulkintoja puoltavat myös nyt paljastuneet tullin täysin ylimalkaiset ja yksilöimättömät verotusdokumentit.
Tihkuneidenkin verotustietojen mukaan joistakin autoista on maksettu autoveroa vain 13 % silloisista vähittäismyyntihinnoista. Kun autovero oli tällöin 100 % CIF-hinnasta, muodostui esim. 120 000 markaa maksaneen auton hinta seuraavasti:
- maahantuontihinta 15 600 mk
- autovero 15 600 mk
- alv (18,03% myyntihinnasta) 21 636 mk
Tästä seuraa erikoinen yhtälö, että tuomalla maahan 15 600 markan arvoisen auton (huom. tämä CIF-hinta sisältää jo rahdin Suomeen), saa maahantuoja ja jälleenmyyjä "korvausta" välitystyöstään yli 67 000 mk!. Kun auton valmistaja rakentaisi, myisi ja rahtaisi Suomeen kyseisen auton vain 15 600 markan hintaan.
Tavallinen kansalainen ymmärtäisi välittömasti, että jokin tässä laskelmassa ei voi täsmätä, vaan kyse on veronkierrosta. Mutta näiden verojen keräyksestä vastanneet virkamiehet eivät havainneet mitään erikoista vuosienkaan kuluessa...
Kyse ei ollut pelkästään Volvo-autosta, joka pystyi omistusrakenteensa avulla kirjoittamaan CIF-hinnaksi lähes minkä tahansa, vaan tätä em. esimerkin tapaista menettelyä käyttivät muutkin. Esimerkki on eräästä kalliilla amerkkilaisella työvoimalla tehdystä "halvasta" autosta. Tekaistut halvat CIF-hinnat korvattiin autovalmistajalle maksamalla huomattavia ylihintoja varaosista, koulutuksesta, laitteistoista, markkioinnista ja mainonnasta. Niissähän ei ollut 100%:n autoveroa...
Kuvaavaa on, että näiden lain määräämien posenttien julkaisemista on vetkuteltu jo yli kolme vuotta. Prosenteista on julkaistu vain sellaisia, jotka ovat olleet jollakin tavoilla julkaisukelpoisia, toisin niitäkin on siis paljastunut manipuloiduiksi.
Kun kaikki nämä asiat koskevat vuonna -02 ja sitä vanhempia verotustietoja, yleisesti uskotaan, että jarrutelun tarkoituksena on pelata aikaa ainakin näiden räikempien tapausten esille tuloon siten, että 10 vuoden määräaika täyttyisi
Sivu 1/1
Vastaukset 2
Vanhimmat
Verosuunnitteluksi?
Tulta munille;D