"rajat ovat luonnottomia"
Nämä kaksi väitettä ovat nopeasti luettuna täysin uskottavan kuuloisia, mutta heti kun näitten oikea sisältöä ryhtyy pohtimaan, huomaa, että nämä ovat selkeitä virhepäätelmiä.
Monikulttuurisuus on tosiasiassa ihmiselle äärimmäisen epäluonnollista, eikä ihmisyhteisöä, ilman rajoja ole koksaan ollut missään.
Tarkastellaanpa ensin näitä rajoja.
Ihmisyhteisö oli se sitten pieni tai suuri määritellään aina rajojen avulla. Ts. ketkä siihen kuuluvat. Alunperin pienet heimo- ja perheyhteisöt olivat ihan samalla tavalla tai jopa tiukemmin rajattuja kuin nykyiset yhteiskunnat. Tämä on tietysti välttämätöntä, koska ihmisen sosiaaliseen luonteeseen kuuluu, että yksilö tekee uhrauksia yhteisönsä eteen. Tämä taas on mahdollista vain, jos yhteisö pystytään määrittelemään. Siis rajaamaan. Varhainen heimoyhteisö puolusti jäseniään yhdessä. Kuka tahansa ei kuitenkaan voinut ilmaantua ja vaatia, että vieraan yhteisön olisi puolustettava häntä. Tämä oikeus ansaittiin vain yhteisön jäsenenä. Rajat eivät yleensä ole ehdottomia, jolloin yksilöllä on vähitellen mahdollisuus ansaita paikka yhteisössä. Toisaalta yhteisöjen sisällä muodostuu ja hajoaa koko ajan erilaisia pienempiä yhteisöjä. Tämä pitää kuitenkin
pitää erillään "rajattomasta" yhteisöstä, jossa kuka tahansa voi mennä tai tulla miten haluaa. Tällaiseen yhteisöön ei voi enää liittyä yhteisöllisyyttä ts. että yksilö toimii muunkin kuin oman etunsa vuoksi. Tässä mielessä rajaton yhteisö ei enää ole yhteisö.
Vasta maapohjan merkityksen lisäännyttyä, on rajat ryhdytty vetämään nimenomaan maantieteellisesti. Rajojen idea on kuitenkin tätä paljon vanhempi ja rajojen merkitys nykyäänkin on ennen kaikkea määritellä kuuluminen yhteisöön.
Sitten monikulttuurisuus
Yhteisö määritellään myös sen kulttuurin kautta. Yhteisö jakaa tietyt kulttuuripiirteet ja arvot ja tätä kautta se pysyy kasassa ja kykenee yhteistoimintaan. Monikulttuurinen yhteisö, jossa siis on usempi keskenään kilpailevia ja osin ristiriidassa olevia arvojärjestelmiä, ei enää pysty toimimaan samalla tavalla yhteisönä vaan hajoaa yhä enemmän useaksi kulttuuriseksi yhteisöksi. Maailmanhistoriassa on monia esimerkkejä alueista, joissa vaikutti ja vaikuttaa useampia eri kulttuureja. Historiallisesti tässä on kuitekin kysymys siitä, että samalla alueella on useampia eri yhteisöjä, ei yhtä monikulttuurista yhteisöä. Eri kulttuuripiirit muodostivat omat ryhmänsä. Niitten välillä oli tietenkin vuorovaikutusta, mutta tämä oli yhteisöjen välistä, ei yhteisöjen sisäistä. Esimerkiksi lait järjestettiin yleensä ns. kansalaisperiaatteen mukaan. Jokaiseen sovellettiin hänen oman yhteisönsä lakia.
Vasta nykyaikana on keksitty monikulttuurisuuden ajatus. Se on mahdollinen kehittyneissä valtioissa, joissa vahva väkivaltakoneisto pitää yhteiskuntaa kasassa ja estää sitä kokonaan hajoamasta eri yhteisöihin. Tästä ei kuitenkaan tosiaankaan seuraa, että a) monikulttuurisuus olisi luonnollista b) monikulttuurisuus olisi hyvä asia.
Kansallisvaltio on tavallaan keinotekoinen luomus. Siinä ei kuitenkaan ole keinotekoista "kansallis" vaan "valtio". Ihmisillä on aina ollut luonnostaan tarve muodostaa rajattuja yhteisöjä. Yleensä tämä on tapahtunut enemmän tai vähemmän sukulaissuhteiden ja yhteisen kulttuurin perusteella. Kansallisvaltiossa tämä "sukulaisuus" on käsitetty todella laajasti ja yhdistävänä tekijänä on enemmänkin kulttuuri ja (osin keinotekoinen) identiteetti nimeltä kansallisuus. Se, että näillä perusteilla muodostunut ryhmä hallitsee yksin tiettyä maantieteellistä aluetta, voidaan kyllä nähdä keinotekoisena. Toisaalta juuri kansallisvaltio on mahdollistanut mm. demokratian ja hyvinvointivaltion kehityksen. Erityisesti hyvinvointivaltio on riippuvainen vahvasta solidaarisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteesta ja on siksi luultavasti mahdollinen vain kansallisvaltiossa.
Lähde:
http://kirjahylly.blogspot.com/2008/05/migration-och-etnicitet-perspektiv-p.html
Nämä kaksi väitettä ovat nopeasti luettuna täysin uskottavan kuuloisia, mutta heti kun näitten oikea sisältöä ryhtyy pohtimaan, huomaa, että nämä ovat selkeitä virhepäätelmiä.
Monikulttuurisuus on tosiasiassa ihmiselle äärimmäisen epäluonnollista, eikä ihmisyhteisöä, ilman rajoja ole koksaan ollut missään.
Tarkastellaanpa ensin näitä rajoja.
Ihmisyhteisö oli se sitten pieni tai suuri määritellään aina rajojen avulla. Ts. ketkä siihen kuuluvat. Alunperin pienet heimo- ja perheyhteisöt olivat ihan samalla tavalla tai jopa tiukemmin rajattuja kuin nykyiset yhteiskunnat. Tämä on tietysti välttämätöntä, koska ihmisen sosiaaliseen luonteeseen kuuluu, että yksilö tekee uhrauksia yhteisönsä eteen. Tämä taas on mahdollista vain, jos yhteisö pystytään määrittelemään. Siis rajaamaan. Varhainen heimoyhteisö puolusti jäseniään yhdessä. Kuka tahansa ei kuitenkaan voinut ilmaantua ja vaatia, että vieraan yhteisön olisi puolustettava häntä. Tämä oikeus ansaittiin vain yhteisön jäsenenä. Rajat eivät yleensä ole ehdottomia, jolloin yksilöllä on vähitellen mahdollisuus ansaita paikka yhteisössä. Toisaalta yhteisöjen sisällä muodostuu ja hajoaa koko ajan erilaisia pienempiä yhteisöjä. Tämä pitää kuitenkin
pitää erillään "rajattomasta" yhteisöstä, jossa kuka tahansa voi mennä tai tulla miten haluaa. Tällaiseen yhteisöön ei voi enää liittyä yhteisöllisyyttä ts. että yksilö toimii muunkin kuin oman etunsa vuoksi. Tässä mielessä rajaton yhteisö ei enää ole yhteisö.
Vasta maapohjan merkityksen lisäännyttyä, on rajat ryhdytty vetämään nimenomaan maantieteellisesti. Rajojen idea on kuitenkin tätä paljon vanhempi ja rajojen merkitys nykyäänkin on ennen kaikkea määritellä kuuluminen yhteisöön.
Sitten monikulttuurisuus
Yhteisö määritellään myös sen kulttuurin kautta. Yhteisö jakaa tietyt kulttuuripiirteet ja arvot ja tätä kautta se pysyy kasassa ja kykenee yhteistoimintaan. Monikulttuurinen yhteisö, jossa siis on usempi keskenään kilpailevia ja osin ristiriidassa olevia arvojärjestelmiä, ei enää pysty toimimaan samalla tavalla yhteisönä vaan hajoaa yhä enemmän useaksi kulttuuriseksi yhteisöksi. Maailmanhistoriassa on monia esimerkkejä alueista, joissa vaikutti ja vaikuttaa useampia eri kulttuureja. Historiallisesti tässä on kuitekin kysymys siitä, että samalla alueella on useampia eri yhteisöjä, ei yhtä monikulttuurista yhteisöä. Eri kulttuuripiirit muodostivat omat ryhmänsä. Niitten välillä oli tietenkin vuorovaikutusta, mutta tämä oli yhteisöjen välistä, ei yhteisöjen sisäistä. Esimerkiksi lait järjestettiin yleensä ns. kansalaisperiaatteen mukaan. Jokaiseen sovellettiin hänen oman yhteisönsä lakia.
Vasta nykyaikana on keksitty monikulttuurisuuden ajatus. Se on mahdollinen kehittyneissä valtioissa, joissa vahva väkivaltakoneisto pitää yhteiskuntaa kasassa ja estää sitä kokonaan hajoamasta eri yhteisöihin. Tästä ei kuitenkaan tosiaankaan seuraa, että a) monikulttuurisuus olisi luonnollista b) monikulttuurisuus olisi hyvä asia.
Kansallisvaltio on tavallaan keinotekoinen luomus. Siinä ei kuitenkaan ole keinotekoista "kansallis" vaan "valtio". Ihmisillä on aina ollut luonnostaan tarve muodostaa rajattuja yhteisöjä. Yleensä tämä on tapahtunut enemmän tai vähemmän sukulaissuhteiden ja yhteisen kulttuurin perusteella. Kansallisvaltiossa tämä "sukulaisuus" on käsitetty todella laajasti ja yhdistävänä tekijänä on enemmänkin kulttuuri ja (osin keinotekoinen) identiteetti nimeltä kansallisuus. Se, että näillä perusteilla muodostunut ryhmä hallitsee yksin tiettyä maantieteellistä aluetta, voidaan kyllä nähdä keinotekoisena. Toisaalta juuri kansallisvaltio on mahdollistanut mm. demokratian ja hyvinvointivaltion kehityksen. Erityisesti hyvinvointivaltio on riippuvainen vahvasta solidaarisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteesta ja on siksi luultavasti mahdollinen vain kansallisvaltiossa.
Lähde:
http://kirjahylly.blogspot.com/2008/05/migration-och-etnicitet-perspektiv-p.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.