En jaksa, en jaksa, en jaksa.
Siskoni kuoli tänään, siis kuoli, vaikka eihän se voi olla totta ei hän voi olla kuollut, minähän rakastin häntä kuin omaa lasta!
Enemmän kuin omaa lasta, enemmän.
Siskoni kuoli tänään, siis kuoli, vaikka eihän se voi olla totta ei hän voi olla kuollut, minähän rakastin häntä kuin omaa lasta!
Enemmän kuin omaa lasta, enemmän.
Vastaukset 9
Vanhimmat
lapseni isä kuoli viime vuoden syyskuussa, veljeni tämän vuoden helmikuussa ja äitini viime viikon keskiviikkona, elämä sen kun kulkee eteenpäin kunnes on oma vuoro lähteä
Minusta tuntuu kuin eläisin sumussa, erillään muista ihmisistä, kuin robotti.
Koko ajan tuntuu, ettei pää kestä
Osanottosi suruusi. Tyhjää on elämä. En tiedä mitä tehdä, kaikki tuntuu niin turhalta. Äitini nukkui pois kaksi kuukautta sitten ja aina vaan suru jatkuu voimakkaana. On hetkiä jolloin on parempi mutta taas kun ilta-aurinko laski tuli mieleeni että siellä maan helmassa Rakas Äitini nukkuu, enkä näe Häntä enää koskaan,--en koskaan.Ja ajattelin ja ajattelen nytkin että onkohan niin että emme tapaa enää milloinkaan tuonpuoleisessakaan. Hyvä niin, jos saisin vastauksen mutta vastausta ei tule. Mihin päättyy tää kaikki, ken tietäis. Suruasi ei kevennä mikään muu kuin aika, joka muuttaa muotoaan. Koeta jaksaa, jaksa vaikka onkin vaikeaa. Itke vain niin paljon kuin on tarpeen, ja rukoile hiljaa elämältä unohdusta että jaksaisit tarpoa tätä kivistä tietä. Siellä sisimmässä sydämessä asuu Sinun Rakas Siskosi AINA. Minä käyn usein haudalla ja juttelen Äidille niitä näitä, mutta katson tietenkin ympärille ettei kukaan kuule, hulluksi pian luulevat, vaikka luulo taitaakin olla aika lähellä totuutta!!!Tunnen itseni välillä ihan zombieksi kun tuijottelen ja ajattelen menneitä hetkiä. Hyvää yötä Sinulle.
Hei Marina-pieni,
mua kosketti sun valtava surusi, varmaankin vielä enemmän nyt, kun viime lauantaina, tai reilu viikko sitten,mun oma rakas, tosi rakas ja ihana isäni lähti täältä, eli kuoli. Tuntuu kylmältä sanoa tuo sana, kuoli. Suru musertaa ja särkee jotain minussa, ja meissä kaikissa, joita isän poislähtö koskettaa. Nyt tarvitsemme toisiamme enemmän, kuin aikaisemmin. Jos sinulla on joitain ihmisiä, edes yksikin, jonka kanssa voit jakaa kokemaasi, tee se, ja tee se niin perusteellisesti, kuin on tarpeen, ja niin monta kertaa, kuin on tarpeen. Se parantaa, mutta hyvin vähitellen. Ei ole kiire mihinkään. Saa vain olla. Suru on hiljaa läsnä koko ajan. Varmaan tulee vielä päivä, jolloin sen läsnäolo ei ole enää niin jokapäiväistä, mutta se saa olla läsnä, ja meidän on kohdattava sen painostava hiljaisuus. Suru on sanaton.
Voimia sinulle, Marina. Nyt on kevät, ja uusi elämä pursuaa ympärillämme. Siitä voimme saada voimaa. Mua on auttanut myös hiljainen rukous, ja kiitollisuus siitä, mitä isä merkitsi meille.
Ajatuksin vierelläsi
Toiset meistä joutuvat kohtaamaan kasvoista kasvoihin sen valtavan tuskan ja surun, minkä rakkaimman liian varhainen lähtö aiheuttaa. Siihen ei ole sanoja, ei ole millä lohduttaa...Itse menetin rakkaimman äitini kohta vuosi sitten äkillisesti, yllättäen. Sen taakan ja surun ja tuskan kansa olen koittanut tarpoa päivä ja hetki kerrallaan. Joka päivä hän on mielessäni, oikeastaan lähes joka hetkikin. Ikävä on niin suuri. Surulle pitää antaa aikaa, paljon...toivon sinulle voimia ja jaksamista. Pienin askelin.
Paljon voimia sinulle ja jaksamista.Yritetään mennä päivä kerrallaan eteenpäin vaikka vaikealta se tuntuukin :(
Minun rakas pikkuveljeni kuoli 5kk sitten ja en halua uskoa asiaa vieläkään todeksi,pitää vaan jollain tavoin yrittää mennä eteenpäin.Paljon halauksia sinulle!
Osanotoista.
Juuri nyt on semmoinen olo, ettei jaksaisi mitään, sitä tahtoisi itsekin vain kuolla.
Jos tätä jaksaisi itse käsittää vielä, niin tahtoisin vain tietää vain miksi.
MIksi, miksi, miksi.
Osaanottoni olen pahoillani siskosi puolesta (no en
vaan jaksaisi, sitä tahtoisi itsekin vain kuolla.