Ateisti=ateisti. Se on henkilökohtainen valinta. Ilman Jumalaa voi elää.
Uskoontullut ihminen on uskovainen. Se on henkilökohtainen valinta. Ilman Jumalaa ei voi elää=ilman Pyhää Henkeä ei voi olla uskossa.
Se ei ole ilosanomaa, kun kerrotaan helvetistä. Se ei tule koskaan tuntumaan hyvälle.
Siksikin on valheellista, jos väitämme, ettemme tiedä, joudummeko vai emmekö joudu helvettiin.
Uskovana kirjoitan Jeesuksesta, joka opettaa jokaista uskovaa Pyhän Henkensä kautta. Ei ole toista nimeä annettu, jossa ihmisellä olisi pelastus. Tieto riittää. Pyhä Henki muuttaa tiedon uskoksi. Jokainen, joka haluaa tulla Jumalan lapseksi, saa voiman. Sen tietää, kun uskoo. Ja sen voi kieltää.
Uskoontullut ihminen on uskovainen. Se on henkilökohtainen valinta. Ilman Jumalaa ei voi elää=ilman Pyhää Henkeä ei voi olla uskossa.
Se ei ole ilosanomaa, kun kerrotaan helvetistä. Se ei tule koskaan tuntumaan hyvälle.
Siksikin on valheellista, jos väitämme, ettemme tiedä, joudummeko vai emmekö joudu helvettiin.
Uskovana kirjoitan Jeesuksesta, joka opettaa jokaista uskovaa Pyhän Henkensä kautta. Ei ole toista nimeä annettu, jossa ihmisellä olisi pelastus. Tieto riittää. Pyhä Henki muuttaa tiedon uskoksi. Jokainen, joka haluaa tulla Jumalan lapseksi, saa voiman. Sen tietää, kun uskoo. Ja sen voi kieltää.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tämä oli ilosanomaa, mitä kirjoitit. Oikeaa aamun piristystä näin vapaapäivänäkin. Tällaisena kauniina syyspäivänä on helppo olla iloinen. Vielä suurempi ilo on muistaa, että jokainen päivä on armon päivä. Hyvä olisi pitää mielessä sekin, että jokin tulevista päivistä on se viimeinen. Siksi tarvitsemme Kristusta - nyt!
Uskonnottomuus ei ole valinta, jonka voi poimia kuin banaanin kaupan hyllyltä. Harhakuvitelmista luovutaan sitä mukaa kuin kasvamme ihmisinä. Ilman jumalia voi elää parempaa elämää.
Tuskin kaikki johonkin korkeampiin voimiin uskovat haluavat "uskovaisen" leimaa otsaansa. Jos ei ole päässyt sopuun itsensä kanssa omasta kuolevaisuudestaan ja haluaa suggeroida itsensä palvomaan vallitsevan kulttuurinsa jumaluuksia, profeettoja, enkeleitä tai mitä tahansa, ei sekään ole aidosti itse tehty valinta vaan ympäristön tuote, jonka tuoteselosteessa luvataan matkalippu taivaaseen. Pyhä henki on vain omassa mielessäsi.
Kuka kertoo helvetistä? Haluaisin kuulla lisää, kuka sinne joutuu ja minkä takia, onko pikkupiruilla hiilihangot joilla he tuikkivat syntisiä persauksille hamaan ikuisuuteen asti, riittävätkö helvetissä tulikivivarastot kaikille sinne joutuville? Eikö mieleesi kenties ole juolahtanut, että helvetin piinalla uhkailu on vain kirkon lapsellinen keino hallita laumaansa, ja ettei tällä sadulla ole nykyään mitään merkitystä kenenkään sivistyneen ihmisen mielestä.
Väität ettei helvetillä uhkailu tule koskaan tuntumaan hyvältä. Kuinka jaloa. Ehkä silti tunnet ihan pikkiriikkisen vahingoniloa ja ylenkatsetta niitä kohtaan, jotka joutuvat ikuiseen rääkkäykseen armollisen jumalasi ansiosta, ja sinä iäisyyttäsi taivaallisessa harmoniassa harppuasi soitellen, pling plong ad infinitum.
Kyllä usko Jeesukseen on täysin vapaaehtoista, lahjaa jopa!
En ole sen etuoikeutetumpi kuin kukaan muukaan! ;)
"En ole sen etuoikeutetumpi kuin kukaan muukaan"
Eli et ole etuoikeutettu mielestäsi, jos sinä olet se henkilö, joka pääsee taivaaseen?
Miten minä taas olen kuunnellut koko elämäni uskovaisten suusta siitä kuinka he ovat nimenomaan _etuoikeutettuja_ kun ovat Jumalan PYHIÄ, ja pääsevät taivaaseen? Eikös se jos joku ole etuoikeus??
Jokainen on etuoikeutettu tulemaan uskoon. Se ei ole kenenkään yksinoikeus. Jeesus on jokaista varten; jokainen saa tulla uskoon.
jumala on luonto ja maailmankaikkeus.
Maailmankaikkeus on luonut ihmisen, jolla on kyky
tutkia luontoa ja avaruutta. Tämä tutkimus on
Jumalan tutkimusta. Tieteen avulla voidaan päästä lähelle jumalan olemusta mahdollisesti kuitenkaan
koskaan saavuttamatta sitä. Raamattu ei ole muuta
kuin primitiivisen ihmisen jumalan olemusta kuvaava kirjasarja. Henget ja yliluonnolliset voidaan unohtaa, niitä ei luonnossa ole todettu,
ainakaan toistaiseksi, eikä ole mitään syytä olettaa niitä löytyvänkään.
Katsellaan ja kuunnellaan...
Ateistin kanssa on kiva jutella, koska hän on rehellinen.
Nimikristityn kanssa on rankkaa, kun hän koko ajan vääntää.
olen eronnut ajat sitten kirkosta.
Suomalaiset muinaisjumalat saivat alkunsa luonnosta suhisivat muodottomina lehdissä
ja puissa. Sitten tulivat valloittajat ja
toivat mukanaan tyrannijumalan, joka tuputettiin
kansalle väkivalloin ja joka omaksuttiin
'parempana' kuten aina itsetuntonsa menettänyt
kansa tekee, kun oma hävinnyt kulttuuri koetaan
junttimaisten takkutukkametsäläisten ördellyksenä.
Oli aika palata juurille, eli sinne missä kaikki jumalat alunperin syntyivät eli luontoon.
Luonto on siis yhtä kuin jumala, mitään muuta
niin selkeästi havaittavaa ja koettavaa ei olekaan.
Luonto on suuri, sanaton ystävä etsijälle. Se ei väitä vastaan, ei riitele, on oikeudenmukainen, jaksaa odottaa. Luonto elää samoilla ehdoilla kuin ihminenkin, pelkää tuhoutuvansa, kuten ihminenkin. Se ei halua saasteita, myrkkyjä, väärinkäyttöä, hyödyntämistä, kuten ei ihminenkään. Sanattomana se huutaa ihmisen puoleen, ikään kuin apua pyytäen, jos sitä haavoitetaan. Kun luonto kärsii, ihminen kärsii.
Hyvinvoivassa ympäristössä ihminen viihtyy. Vaikkapa sienimetsässä. Mutta kun metsä on kaadettu, sieniä ei ole. Ihmisestä varmaan tuntuu oudolta pällistellä entisen metsän paikalla, kun uusi ei ole vielä alullaankaan. Jotakin vain on poissa. Aukio ei ole sama kuin metsä.
Monesta juuriltaan tempaistusta ihmisestä varmaan tuntuu samalta kuin seisoisi hakkuuaukiolla.
luonto ei huuda apua. Ihmisen lankeemus oli panna itsensä luomakunnan kruunuksi ja kuvitella
ylpistellen olevansa luonnon herra. Ellei
meno muutu, niin luonto tuomitsee ihmisen
kadotukseen ja extinct is forever. Totisesti.
Uskonnoton ihminen on vapaa. Ilman Jumalaa.
Uskonnollinen ihminen jaksaa suorittaa.
Uskoontullut ihminen saa vapauden luopua omasta hengellisyydestään (=hankitusta, ulkoa opitusta).
Jeesuksen tunteminen on uskoa.
koska uskoo iankaikkiseen elämään tuonpuoleisessa (taivaassa tai helvetissä).
hyvä ylva kiellä sinäkin niin olet
samassa veneessä uskovien kanssa .
minäkin kiellän meinaan jumalankieltäjät
nuo laitapuolen kulkijat ja kiertäjät
he vain puhuu paljon ja sanoo niin vähän
joten minäkin lopetan tällä kertaa tähän .
En myönnä että Jumala on. Onko se sama asia kun että kieltäisin Jumalan? Määrittele kieltäminen! Voiko toisen ihmisen kieltää ja tarkoittaako se jotain muuta kun Jumalan kieltäminen? Samalla minua kiinnostaa kuka määrittelee Jumalan? Onhan oltava instanssi uskomiselle jonka voi joko hyväksyä tai hylätä. Jos hylkään sinun Jumalasi mutta uskon omaani niin mitä minulle sitten tapahtuu ja oletko varma että kieltäessäsi minun Jumalani SINÄ et ole Jumalankieltäjä?
Jos maailmankatsomukseesi ei mahdu osaa jonkun toisen maailmankatsomuksesta niin olet kieltänyt hänen Jumalansa ja tastä syystä hän tuomitsee sinut. Okei pystyn elämään asian kanssa mutta jos keskustelet toisen ihmisen kanssa foorumissa ja kiellät tämän niin onko tämä sokeutta sille mikä on jo todistettu? Siis tämä ihminen on olemassa ei hän muuten ole voinut tätäkään threadia aloittaa ja nyt sinä kiellät hänen olemassaolonsa vai?
kuules sinä mytologi enhän minä voi
tietää mitä haluat kieltää itseltäsi
ja kiellä kielletty kieltäminen vielä
kiellon päälle niin kyllä se siitä
sitten tulee kaikki vihdoin kielletyksi ,
eli kiellä itsesi kieltäjä ja kiellä
sitten itseäsi kieltämästä, menikö oikein ?
jos tuomari on juoppo juomari ja kieltää
sinut , onko hän silloin juoppojuomari vai
juopohko tuomari joka juopottelee juoppona
vai juoppo joka tuomitsee juoppona tuomarina ?
en sinua tällä kertaa piinaa enenpään
ettet alkaisi vetää viinaa sisinpään !
Pyydän anteeksi jos kysymykseni oli liian vaikea tai sorruin jälleen kerran kielellä kikkailuun.
Älä anna tämän keskustelun herättää yhtään enempää ajatusta valmiissa maailmassasi ja jatka satunnaisten päähänpistojesi esittämistä faktatietona jatkossakin. Esitä myös tänäiltana rukous senpuolesta että kukaan ei enää koskaan ylitä julkisesti hengellisiä kykyjäsi!
olet juuri voittanut itsesi tässä
elämän juoksussa ja löytänyt itsestäsi
sen pienen ihmisen joka huutaa avukseen
Jumalaa ja armahdusta , kiittäkäämme ja
ylistäkäämme Taivaan Isää korkeuksissa.
Kiva nick... ;)
Psykologi, koetko uskoontulon kriisinä?
Kiitos en nyt tähänhätään parempaakaan keksinyt.
Uskoontulo heijastelee monesti ulospääsyä kriisistä. Tässä yhteydessä en väheksy sitä ollenkaan ja ymmärrän eniten. Ihmisen psyyke on loppujen lopuksi tosi hauras, jonkin vahingollisen poistaminen vaatii monesti jotain muuta tilalle. Tällöin ihminen on uskoontulemiselle kaikkein alttein. Ilmiöön törmään noin 15 kertaa viikossa tyyliin "Jeesus pelasti minut viinapirun kynsistä."
Tämähän ei tietenkään aina pidä paikkaansa sillä kaipa sitä ihminen voi havahtua spontaanistikin huomaamaan jonkin maailmankatsomuksellisen opin itselleen sopivaksi. Tätä taas kutsutaan assosioitumalla oppimiseksi ja se on laumaeläinten keskuudessa hyvin yleinen käyttäytymismalli.
Hah, et sä ole psykologi...
Uskoontulo on personal training ;).
Jeesus&mä. Jeesus&sä. Etc.
"Uskoontulo on personal training ;). "
Kun et enää jaksa, kun kaikki tuntuu vaikealta ja elämä tuntuu hymyilevän sinulle vain ivallisesti. Kun olet luhistumaisillasi taakkasi alle...silloin.
Jumala läpsii sinua avokämmenellä poskille, haukkuu sinua homoksi ja huutaa että: "JAKSAA JAKSAA YKS VIELÄ!!!"
p.s. kiitos tästä kauniista ajatuksesta se pelasti perjantaini.
Ole hyvä, rakkaani.
tarpeeksi. Miksi jatkat tuputustasi.
Avaat ateistipalstalle keskustelun, jossa
toteat, että sinusta on ikävää puhua helvetistä.
Miksi puhua ikävistä asioista ihmisille, jotka
pitävät sinua höyrähtäneena, hurahtaneena,
anna ateistien mennä rauhassa helvettiin.
Vedät peiton korville ja nukut yösi rauhaisasti
tietäen, että Jumala pitää sinusta huolen.
Rakkausko näitä ateisteja kohtaan sinua ajaa
puhumaan täällä helvetistä vai mikä.
Kertoisitko, että voisin ymmärtää myös muita uskovaisia, jotka puhuvat täällä ikävistä asioista
joista he eivät haluaisi puhua, mutta jokin
pakottaa puhumaan.
Voisivatko muut uskovaiset kertoa, jos sinä et osaa kertoa, mikä ateistipalstalla houkuttaa.
Varmaan ateisti on kuullut/tietää Jumalasta. Kuinka Hänet muuten voisi kieltää?
Mikä on ikävää kuultavaa nimikristitylle/ei-uskovalle/ateistille?
Uskoontulo? Synti? Kadotustuomio ilman uskoa?
Pettävintä on se julistus, että 'ihmisen ei tarvitse tulla uskoon. Jumalan Rakkaus ei hylkää, sillä armo on tarkoitettu kaikille'. Tämä lahja täytyy ottaa vastaan, usko ei ole automaatio.
Armo on tarkoitettu kaikille. Näin on hyvä uskoa, sillä emme tiedä, onko ketään, jolle se ei olisi tarkoitettu. Mutta armo menee hukkaan sellaisen kohdalla, joka ei usko Jeesukseen eikä ota armoa vastaan uskossa. Armahdettu syntinen = uskova.
Jeesus Pyhän Henkensä kautta vaikuttaa uskoontulon ihmisessä. Se on muutos koko elämän suhteen. Siksi siitä ei voi olla hiljaa.
Jos kieltäisin Jumalan, tuskin kertoisin niin usein kieltämisestäni. So what?
että onko se tavallinen ihminen loppujen lopuksi niin suuri syntinen, että ihan armoa pitäisi anella, tai ottaa vastaan tai miten se nyt
menikään, entisenä nojatuoliluterilaisena en
muista silloinkaan oikein hiffanneeni asiaa.
No jokatapauksessa pieniä on synnit, omat syntini ovat vissiinkin avoliitto ja pakanapennut, siis
suurimmat niistä, enkä kyllä itse pitäisi niitä
niin vakavina, että ihan helvettiin pitäisi mennä.
Epäuskolleni en voi mitään, Raamattu on minulle vain kirja muiden joukossa.