Monen keskustelun sivujuonteeksi on kasvanut keskustelu feminismin tarpeellisuudesta, ovathan monet asiat miehillä nykyään huonommin. Feminismi taasen esittäytyy monille naisten ylivallan tavoitteluna, ja kuvitellaan, että feminismi iloitsee, kun miehillä menee huonosti. Näin ei ole.
Voisiko tasa-arvo"ismi" olla vastaus? Se poistaisi pyrkimyksistä naisen etuun viittavan etuliitteen.
Minusta ei, sillä voisiko tasa-arvo"ismi" kuitenkin huomioida sukupuolen, jolla on yhteiskunnassa edelleen symbolista merkitystä? Vaikka Proffa ja jotkut muut kirjoittajat ovat tunnustaneet sukupuolten tasa-arvon ja yhtäläisyyden, ei asia yleisesti ole näin. Yksi yhteiskuntamme voimakkaimmista jaoista on jako kahteen sukupuoleen (homojen asema?).
Jos nyt luovuttaisiin feminismistä ja miesliikkeestä, joilla on työkaluja tarkastella sukupuolten symboliikkaa, uskon, että sukupuolten tasa-arvoisuudessa mentäisiin taaksepäin, sillä maailma (joka globalisaation takia vyöryy meille) Pohjoismaiden ympärillä on vielä sangen perinteinen.
Esimerkkeinä oman yhteiskuntamme sukupuolisuudesta: jos henkilö A on perheväkivallan uhri, kuka hän on ja kuka on tekijä? Kenen vapautta lapset syntymänsä jälkeenkin enemmän rajoittavat? Kenen vastuulla on toimeentulo? Kuka valitsee perheen taloustavarat? Kuka tekee ulkoremontit? Kuka on töissä lastentarhassa?
Onhan perhekysymys toki miestäkin sortava, sillä naisen mieltäminen tärkeämmäksi vanhemmaksi evää mieheltä tämän oikeuden.
Pähkinänkuoressa siis vastustan tasa-arvo"ismiin" siirtymistä niin kauan, kun sukupuoli näyttäytyy näin voimakkaana erottajana yhteiskunnassa, koska epäilen sukupuolisymboliikan tarkastelun unohtamisen johtavan taaksepäin tasa-arvon tiellä.
Voisiko tasa-arvo"ismi" olla vastaus? Se poistaisi pyrkimyksistä naisen etuun viittavan etuliitteen.
Minusta ei, sillä voisiko tasa-arvo"ismi" kuitenkin huomioida sukupuolen, jolla on yhteiskunnassa edelleen symbolista merkitystä? Vaikka Proffa ja jotkut muut kirjoittajat ovat tunnustaneet sukupuolten tasa-arvon ja yhtäläisyyden, ei asia yleisesti ole näin. Yksi yhteiskuntamme voimakkaimmista jaoista on jako kahteen sukupuoleen (homojen asema?).
Jos nyt luovuttaisiin feminismistä ja miesliikkeestä, joilla on työkaluja tarkastella sukupuolten symboliikkaa, uskon, että sukupuolten tasa-arvoisuudessa mentäisiin taaksepäin, sillä maailma (joka globalisaation takia vyöryy meille) Pohjoismaiden ympärillä on vielä sangen perinteinen.
Esimerkkeinä oman yhteiskuntamme sukupuolisuudesta: jos henkilö A on perheväkivallan uhri, kuka hän on ja kuka on tekijä? Kenen vapautta lapset syntymänsä jälkeenkin enemmän rajoittavat? Kenen vastuulla on toimeentulo? Kuka valitsee perheen taloustavarat? Kuka tekee ulkoremontit? Kuka on töissä lastentarhassa?
Onhan perhekysymys toki miestäkin sortava, sillä naisen mieltäminen tärkeämmäksi vanhemmaksi evää mieheltä tämän oikeuden.
Pähkinänkuoressa siis vastustan tasa-arvo"ismiin" siirtymistä niin kauan, kun sukupuoli näyttäytyy näin voimakkaana erottajana yhteiskunnassa, koska epäilen sukupuolisymboliikan tarkastelun unohtamisen johtavan taaksepäin tasa-arvon tiellä.
Vastaukset 38
Vanhimmat
1. tasa-arvoisimi on jo de facto:a tuntemienin ihmisten keskuudessa
2. feminismi jo käsitteenä tukee tuota sukupuolten välistä vastakkainasettelua (koska esim. miehen on vaikea nähdä nais-näkökulmaa korostava termi aitona tasa-arvoliikkeenä, noin keskimäärin... ehkäpä janne on sitten vähän avarakatseisempi asiassa).
Mutta kyse lienee myös kielipelistä, ja toisaalta - kuten aina ihmisten välisissä suhteissa, myös politiikassa. Itse olen epäluuloisempi, ja koen feminismin ajavan ei-tasa-arvoista poliittista agendaa useilla alueilla (esimerkkejä olen maininnut), silloin kun se sopii tuohon "naisnäkökulmaan", jota he korostavat.
Sanatkin ovat tärkeitä.
Itse pidän juuri tuon sukupuolten välisen vastakkainasettelun lopettamista myös termitasolla tärkeänä ehtona tasa-arvolle... Tuon logiikkasi mukaisesti tarvittaisiin malenismi-liikettä (sovinismi edustaa kuitenkin murto-osaa suomen miehistä noin oikeasti ajattelutapana), mutta sen oikea perustaminen olisi mielestäni takapakkia tasa-arvokeskustelulle.
Parempi olisi unohtaa jo vanhentunut feminismi-termi tasa-arvosta puhuttaessa (tämä koskee siis lähinnä suomea / Skandinaviaa, muualla on feminismillä vielä töitä - esim. Lähi-Idässä tai Venäjällä, kyllä)
eli malenismi on nousussa, mikä on minusta tässä vaiheessa hyvä. Miehisyyden määrittelyä tarvitaan, sillä vain alistamalla normi määrittelyn kohteeksi, voidaan asiasta tehdä tasa-arvoinen vertailtavien asioiden kanssa. (toimii myös valkoiset/värilliset akselilla. Valkoisten ominaisuudet esittäytyvät vasta, kun niitä tutkitaan tavalla, jota ennen käytettiin värillisiin. Tavalla, joka tekee ominaisuuksista ikäänkuin ongelmia, jos ne poikkeavat normista)
Mies-ja naisliikkeen pitäisi toimia yhteistyössä, vaihtaen ajatuksia ja etsien harmoniaa. Ei tapellen eduista ja siitä, kenellä menee huonommin.
Tasa-arvo on vaikea termi, sillä periaatteellista tasa-arvoa kannattavat lähes kaikki. Naiset ovat ihmisinä yhtä arvokkaita kuin miehet. Soraääniä syntyy, kun nainen/mies tekee jotain naiseudesta/mieheydestä poikkeavaa, eli ei "täytä tehtäväänsä". Naista on helppo arvostaa äitinä, mutta entä insinöörinä? Yleisesti naisen uraa ymmärretään, kunhan kotisektorikin hoituu. Naisten urasta puhuttaessa perheen päivittäinen yhteensovitus nousee aina esille, miehen kohdalla ei niinkään, ainakaan yhtä velvoittavana.
Jos sosiaalisektori rämähtäisi rähmälleen, ketkä oletettavasti paikkailisivat hoivaa?
keskustelun ihan sattumalta ja täällä kaivataan nähtävästi selvennystä...
Tuskin feminismissä on puhtaimmillaan mitään hälyttävän kielteistä. Sille oli ja on yhä jonkinlainen tilaus. Mutta aika pitkään näitä keskusteluja seuranneena voin sanoa melko luotettavasti että näissäkin keskusteluissa merkitsee enemmän keskustelijan sukupuoli kuin ihmisen aidot mielipiteet. Keskustelija vain asettuu tiettyyn lähtökuoppaan sen enempää ajattelematta, kun sattui syntymään siksi mikä juuri tällä hetkellä on. Sukupuolesta tulee helposti luulojen muuri, asetelma joka ohjaa kaikkea muuta ajattelua.
Asiaa voisi valottaa vertaamalla sukupuolia rasismiin. Rasismin syy on usein kaikkialla muualla kuin rasistin aikaisemmissa syrjintäkokemuksissa. Kohteeksi kelpaa tavallisesti lähes kuka tahansa eri rodun edusta.
Tässä, täällä ja nyt asettaisin mieluusti feminismin ajatuksen kiinteästi tavallisen yleisen tasa-arvon alle. Naisiin ei kohdistu mitään yhdenmukaista ja vakavaa epäoikeunmukaista käytäntöä. Feminismin välitön tarve on siis kaikonnut, asioita voidaan hoitaa toisinkin ja mitä todennäköisimmin välttää pelkän feminismin mukanaan tuomia lieveilmiöitä.
Näkisin mieluusti "yhteen hiileen puhaltavia" ihmisiä. Sukupuolivärittynyt maailmakuva ei ole sitä millä tätä elämää oikeasti eletään.
Tosin voi hyvin ajatella että tilanne tulee tasoittumaan myös normaalisti. Uskallan sanoa että n.40 vuoden päästä naisilla on lähes kaikki kielteiset ja samalla toki positiiviset asiat kuin miehillä. Se "äärifeminismin" nousu tässä ja nyt on siis vain yksi osanen kehitystä, vaikka esiintyykin nyt "tasa-arvon rintamassa" feminismin alla.
Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kannattavia feministejä pidän hyväksyttävänä ja ehkä myös hyvänä ilmiönä. Feminismi tulee tasoittumaan ajan mittaan, mutta ei tule olemaan koskaan yksi ja ainoa. Siksi feminismi ei voi edes kadota, ihmiset vain muuttavat mielipiteitään nimittäen ajatuksiaan eri nimityksillä.
olen varma, että erilaisia ismejä ja liikkeitä tarvitaan maailmassa. Proffan ajatus yhdestä "tasa-arvoismista" pitää sisällään totalitaarisen yhden aatteen siemenen: on vain yksi oikea, hyvä ja sallittu ismi, joka ratkaisee kaiken kaikkien eduksi. Ja ketkäs sen ismin johdossa sitten olisivat, todennäköisesti samat mustapukuiset miehet kuin nytkin: katsokaa mitä tahansa konferenssikuvia maailman tapahtumista.
On pilatusmainen harhautus tarjota yhtä yleistä aatemössöä, jossa kaikki liittyy kaikkeen, koordinoidaan ja priorisoidaan loputtomiin. Lopulta juuri mitään ei viedä eteenpäin, kun se ei ole "tasa-arvoista" muita kohtaan. Siis ainakaan naisasiassa ei voida tehdä mitään, se olisi aina vähemmän tärkeää, koska ensin on nälkä poistettava planeetalta. Ja sitten malaria. Ja sitten kivihiilipäästöt. Jne jne.
Tasa-arvosyillä (laadukas tekosyy) halutaan työntää syrjään ikävä tosiasia: se, että yli puolta ihmiskunnasta, naisia, aina vain ja paljosta puheesta huolimatta käytännössä vielä syrjitään, kaikkialla, myös Skandinaviassa. Ja näin halutaan kaiken rauhassa jatkuvan, tasa-arvon nimissä, sivistyneesti. Ihan jo siitäkin syystä, että "tutuilla menee hyvin".
Pohjalaisten luulisi muistavan, että "ei oikeutta maassa saa, ken itse ei sit' hanki".
Olen proffan kanssa samaa mieltä, että Suomessa naiset ovat saavuttaneet käytännössä tasa-arvon. Nainen voi valita haluamansa ammatin, koulutuksen jne. Samoissa tehtävissä samalla työpanoksella palkkaeroja ei ole.
SE vain pistää mietittämään, että vaikka suuret asiat on ratkaistu, niin mikä niissä pikku detaljeissa saa jotkut naiset hyppimään seinille? Maailmassa on paljon suurempia ongelmia, miksi ne eivät kiinnosta heitä. He repivät täällä vaatteitaan 4 %:n palkkaerojen tai tissikuvien takia, vaikka heidän asiansa ovat miljoona kertaa paremmin kuin 90 %:illa maailman väestöstä.
Epäilen kyllä, että jos epätasa-arvo palkkauksissa sun muissa asioissa olisi maassamme naisten hyväksi, niin repisivät miehet enemmänkin kuin vaatteensa.
Miten sinua on käytännössä syrjitty viimeisen kuukauden aikana? Toki muutkin naiset voivat kertoa kokemuksiaan käytännön syrjinnästä.
Kun mies kokee, ettei saa tarpeeksi palkkaa
1. pyytää korotusta
2. lähtee läiskimään, kun on löytänyt paremman duunin
3. perustaa yrityksen
4. ellei onnistu, niin sitten turhautuu ja alkoholisoituu (esim. tietyt armeijan kapparit...)
Perhetuttumme kyseli mieheni opinnoista pitkät pätkät ja viimeisessä sivulauseessaan (kun olin itse ottanut osaa keskusteluun opiskelusta) huomasi, että "ai, opiskeletko sinäkin jotain", vaikka akateeminen opintourani on huomattavasti pidemmällä, kuin miehelläni. Hän myös oli tämän useasti kuullut, mutta ei kai pitänyt tärkeänä.
Kesätyöpaikassani joka toinen lause alkoi "Koska olet nainen voitkin tehdä...(tylsiä ja mitättömiä töitä)". Olisikohan miespuolinenkaan työntekijä lähtenyt lätkimään, tai vaatinut parannusta?
Lapsiin liittyvien lehtien kansissa on aina nainen ja/tai vauva, samoin asian oletetaan kiinnostavan minua enemmän, kuin esim. miestäni. Pidän tätäkin syrjimisenä, sillä se olettaa, että naisenaivoni kelpaavat lähinnä äitimiseen.
Samoin useat kiinnostuksen kohteet ja ihmiset, joiden sukupuolen perusteella oletetaan kiinnostavan minua, ja joiden pariin lähiyhteisöni minua sysii, eivät kiinnosta, vaan lähinnä ärsyttävät, koska haluttu muotti kangastelee niin selkeänä edessäni.
..Ensinnäkin kommenttisi siitä, jos jossain työpaikassa on sukupuolesi takia noin sanottu, niin on kyllä törkeää. En itse ole nähnyt tuollaisia työpaikkoja. (Aikoinaan muusikkona toimiessani naissolistien ei tosin tarvinnut roudata, saivat keskittyä laulamiseen).
Mutta lastenlehdistä - taidat lukea eri lehtiä kuin meidän lapset. Meillä kannessa on (otin otoksen: Viiru ja Pesonen [kissa ja vanhempi poikamies], NAlle Puh & co., Aku Ankka ja Iines, Merirosvo... jossain voi olla sitten nainenkin... tai lapsi) - en siis näe tilannetta lastenlehtien suhteen niin toivottomana kuin sinä. Kuka teille ne lehdet tilaa?
Oliko muuten perhetuttunne mies vai nainen? Oliko sukua, jos, niin kumman sukulainen? (Meillä mun sukulaiset kyselee minusta, emännän sukulaiset sitten enempi hänestä).
Hienoa, ettet anna kenenkään sysiä itseäsi - se on tasa-arvon lähtökohta, ettei pompi toisten pillin mukaan. Ei sovinistien eikä feministien.
Sinä epäilet, mutta minä olen VARMA.
Hän puhui "lapsiin liittyvistä lehdistä", ei "lastenlehdistä".
Kiinnostavatko teitä, suomen miehet, suuren maailman ongelmat?
Olen havainnut, että monet miehetkin ovat kovin vähän kiinnostuneita maailmantapahtumista. Valppaus rajoittuu usein siihen että painotetaan, ettei Suomeen saa päästää ulkomaalaisia, niin kaikki on hyvin... Joku voisi sanoa, että tuohan on itsekästä ja vihamielistä.
Tarkoitin siis Vauva ja meidänmukula- tyyppisiä lehtiä.
Miten niin "jossain työpaikassa"? Niissä kaikissa. Ja samaa kertovat kaverit, myös mieheni havaitsi työpaikoillaan esim. että naispuolinen palvelutyöntekijä saa nurjempaa palautetta.
Lasten lehdistä meille itseasiassa tulee Aku Ankka ;-), aikuisten aikakausilehdet luen kirjastossa. Akussakin on joskus sekä pääsarja, että pääosa lyhyt sarjoista täysin miesvoittoisia, eli naishahmoja kävelee korkeintaan kadulla ohi, jos sitäkään. Naiset esiintyvät muutenkin perinteisissä kuvioissa, hoivaajina, ruoanlaittajina, tarjoilijoina, sihteereinä, diivoina jne. Tekijöinä ja pääosassa ovat enimmäkseen mieshahmot ja pojat. Paitsi Iineksen päiväkirjassa, joka on siis todella perinaisellista hömpänpömppää.
Onko Nalle Puhissakaan muita naisia, kuin Kengu-äiti?
Perhetuttu oli mies, ei sukulainen. Tuntenut meidät molemmat suurin piirtein yhtä kauan.
Ainakin kyselyiden mukaan valveutuneempia ja tiedostavampia globaaleista ongelmista ovat nuoret naiset ja vähiten vanhemmat miehet.
Samaa olen huomannut itsekin. Ja kertoo siitä sekin, että tiedonetsinnän, hankinnan ja luomisen lähteillä parveilevat nykyään naiset.
Korostan, että tilanne ei johdu miesten luontaisesta typeryydestä, tai piittaamattomuudesta, vaan siitä, mitä mieheltä odotetaan.
Mutta näissä Barbi-jutuissa, näissä mies on sivuosassa! Barbit ovat nykyään esillä myös omassa lehdessään.
Barbi-ilmiö ansaitsisi peräti oman keskustelunsa.
Keski-ikäiset naiset ovat kulttuurin suurkuluttajia, aktiivisia sekä taiteen että tieteen tulosten nauttimisessa että opiskelussa ja omien taitojen kehittämisessä. Nuorempien naisten kiinnostus ei toki ole vähäisempää, mutta työkiireiden ohella monien kohdalla lasten- ja kodinhoito rajoittavat kulttuuriharrastuksiin käytettävää aikaa.
Monilla vanhoilla miehillä on tosiaan mahtavaa elämänviisautta ja laaja-alaista kiinnostusta maailmantapahtumiin. Vahinko, ettei nykymaailma kelpuuta heitä valtakunnan johtotehtäviin. Antiikin aikaisissa yhteiskunnissa vanhojen viisautta arvostettiin. Esim. sana "senaattori" viittaa tähän (senex = vanha, senaatti = vanhojen neuvosto).
Paasikivikin oli presidenttinä 86-vuotiaaksi saakka...
...ilmeisesti sitten perhe-lehtiä tilaavat enimmäkseen naiset, ja ne suunnataan heille.
...hyvä pointti. Itse en tosin ole niin lukenut vauva-lehtiä - vauvat osaan kyllä hoitaa, nykyisin osaan pestä pyykkiäkin ;-). Minua usein ahdistaa tietynlainen "perfektionistinen" keskustelu lasten hoidosta - minä olen vain hoitanut ne vauvat ja siltä osin perheen - siinä sivussa, kun on ollut mun tuurilla sitä tehdä. Vaimo on tosin kantanut tähän saakka päävastuun - saa muutaman kerran vielä ärähtää, ennen kuin osaan itse ruveta enempi aktivoitumaan, varmaankin.
Hassua, en ole koskaan ajatellut tilata Vauva-lehteä - en ole kokenut tarvitsevani muita mielipiteitä tai ohjeita (tai sitten hakisin jotain esim. internetista). Mulle tosin ainoat tilaamani lehdet ovat olleet ammattilehtiä ja sitten kotipaikkakunnan paikallislehti...
Onko sinulla muuten naisperhetuttuja? Ovatko hekin enemmän miehen asioista kiinnostuneita?
Ikävää, että töissä on tuommoista - olen kyllä samaa mieltä ehdottomasti, että työntekijöiden pitää olla samanarvoisia - ihmisarvoisia - sukupuolesta riippumatta.
Mielenkiintoinen havainto Aku Ankasta. Johtuisikohan siitä, että sen piirtäjät ja käsikirjoittajat ovat olleet miehiä? Varmaan miesten on hankalampi kehitellä naissankarittaria. Missä muuten ovat naisille naisnäkökulmasta sarjakuvia tekevät? Esim. USA:ssa Marvel-comics group lähti ihan poikien sankaritaruista jne... ja ne alkoivat perustaa firmoja, jotka sitten ottivat niskalenkin sarjakuvabisneksestä.
Ovatko naiset yleensäkin vähemmistönä sarjakuva-alalla - onko sarjakuva enemmän kuitenkin miehinen ilmaisumuoto? Miehet tekevät sitä? Varmaan näin on - mutta miksi?
Noh - Muumithan ovat sitten Tove Janssonin tavaraa - Astrid Lindgrenillä on Peppi pitkätossu (toisaalta myös Eemeli). Jotenkin ehkä naisille on luontevampaa lasten tarinoihin pistää myös poikien näkökulmaa - olisikohan se äidin silmä siinä takana?
Disney on varmaankin ollut aika miesvoittoinen yhtiö kautta aikojen.
Mutta miksi poikatarinat myyvät?
..kelpaavat VAIN äitimiseen..??? Eläköön naisten oikeus valita vapaasti!
Äitiys ymmärretään ilmeisesti naisen resurssien täydellisenä haaskaamisena, sen verran monet ja voimakkaat kannanotot olen äitiysurani aikana saanut naisilta kuulla pohdittavakseni. Kukaan nainenhan ei voi haluta toteuttaa itseään äitinä..eihän?
hamaan hautaan asti? Nooh, jos joku katsoo sen uraksi, niin ei pidä lähteä siitä, että muut kustantavat kyseisen uran äitimisäidille.
Ennen ehkäisyvälineiden aikakautta perheissä oli 10 lasta/synnytystä ( /-5) ja äitiys kävi urasta, varsinkin, kun keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä oli nykyistä tuntuvasti alempi (naiset kuolivat synnytyksiin, terveydenhoito huteraa jne.) eikä ansiotöitä "rahvaan naisille" raskasta pyykkäämistä, ompelua tms. lukuunottamatta juuri ollut tarjolla kodin ulkopuolella. Nyt on toisin. Omia valintoja nämä.
osa palkkaeroista johtuu naisten vaatimattomuudesta, emme ole riittävän vaativia, arvosta itseämme ja työtämme. Me naiset olemme saman kulttuurisen paineen alla kuin miehetkin. Siis sen, että mies vastaa perheestä ja palkan on oltava sen mukainen, miehet tekevät "miehen työt" ja niitä arvostetaan. Muinoin jopa väitettiin, ettei niihin nainen edes pysty. Nyt jos nainen tekee samaa, katsotaan se helposti assisteeraukseksi.
Kannattaa kohtuu välein ottaa esille palkankorotukset ja tarvittaessa vaihtaa duunia, on koettu todeksi.
"Perhetuttumme kyseli mieheni opinnoista pitkät pätkät ja viimeisessä sivulauseessaan (kun olin itse ottanut osaa keskusteluun opiskelusta) huomasi, että "ai, opiskeletko sinäkin jotain", vaikka akateeminen opintourani on huomattavasti pidemmällä, kuin miehelläni. Hän myös oli tämän useasti kuullut, mutta ei kai pitänyt tärkeänä."
Vaikea tätä on kommentoida. Ehkä tuttuasi kiinnosti miehen ala enemmän tai jotain. Mistä minä tiedän. Itse en ainakaan pidä mitenkään epätodennäköisenä, että nainen opiskelisi. päin vastoin, nykyäänhän se on melkein sääntö eikä poikkeus.
"Kesätyöpaikassani joka toinen lause alkoi "Koska olet nainen voitkin tehdä...(tylsiä ja mitättömiä töitä)"."
Pakko uskoa, kun sanot, mutta vaikeaa se on. Kyllä tuollaisesta saa nykyään jo sanktion, ainakin isommissa firmoissa. Kaiken lisäksi tyhmää pomolta sanoa tuollaista: voisi vain antaa paskahomman tehtäväksi ilman selityksiä, jos kerran valta siihen on.
"Lapsiin liittyvien lehtien kansissa on aina nainen ja/tai vauva, samoin asian oletetaan kiinnostavan minua enemmän, kuin esim. miestäni. Pidän tätäkin syrjimisenä, sillä se olettaa, että naisenaivoni kelpaavat lähinnä äitimiseen."
Ei tämä ole syrjintää, sillä se ei oleta, että kelpaisit vain äitimiseen. Sen sijaan oletus siitä, että asia saattaisi naisia enemmän kiinnostaa on ihan osuva. Tätä on myös tutkittu. Ihan samoin kuin autolehtiä lukevat lähinnä miehet, ja urheilulehtiä urheilijat jne. Sitä paitsi oletus tässä tapauksessa ei varmaankaan liity sukupuoleen sinänsä vaan raskauteen, ja vielä toistaiseksi ainoastaan nainen voi tulla raskaaksi ja kokea odottamisen ilon ja synnytyksen tuskat jne.
"Samoin useat kiinnostuksen kohteet ja ihmiset, joiden sukupuolen perusteella oletetaan kiinnostavan minua, ja joiden pariin lähiyhteisöni minua sysii, eivät kiinnosta, vaan lähinnä ärsyttävät, koska haluttu muotti kangastelee niin selkeänä edessäni."
Yhteiskunnassa on odotuksia. Ei niitä tarvitse noudattaa ja ennen kaikkea, ei niistä kannata ottaa stressiä.
Mikä on todellisuus? Lukevatko naiset Vauva-lehtiä, koska ne suunnataan heille, vai suunnataanko lehdet naisille, koska vain he haluavat lukea niitä ja miksi vain he?
Ymmärsin, että olet varsinaiseen lapsivastuuseen astunut vasta vaimosi opintojen alettua, kun lapsista nuorin on ainakin kymmenkuinen? Mitä jos sinun olisi oletettu huolehtivan teidän ensimmäisen vastasyntyneen hoidosta, terveydestä jne. Olisitko tiennyt asiat lonkalta, vai olisitko etsinyt neuvoa? Oletetaan, että rouvasi olisi ollut yhtä ulalla.
Itsekään en pidä perfektionistisesta lastenhoitokeskustelusta, sillä se orjuuttaa ja stressaa ihmiset. Käytännön vinkit sen sijaan kelpaavat, sillä koska en ole elänyt suurperheessä (monen sukupolven ja haaran), olen vieraantunut lapsista huolehtimisesta.
Kuten sanoin, naisperhetutut eivät keskustele minua kiinnostavista asioista, kuten opiskelusta. Ja heiltäkin tuppaa tuo minun pakertaminen unohtua.
Sarjakuvista en osaa sanoa muuta, kuin että piirretäänhän niitä Suomessa ja Euroopassakin (meinan Akuakin). Tähän juuri tarvitaan sukupuolet tunnistavaa ismiä, sillä muutenhan emme voisi tarkistella tätäkään miesvoittoiseksi kallistunutta lasten todellisuutta.
Kirjoitin "lähinnä äitimiseen", joka ei siis viittaa äitiyden halveeraamiseen. Vain-sanaa lauseessa ei ollut. Enemmän tekstejäni lukenut tietäisi, että arvostan äitiyttä arvokkaana työnä, samoin isyyttä ja hoivaa yleensä. Lähinnä- sanavalintani tarkoitti, että minun oletetaan kelpaavan ensisijaisesti vain ja ainoastaan äidiksi ja hoivaajaksi.
Minusta on mielen köyhyyttä, jos ei pysty olemaan, kuin yhtä asiaa. Sama, jos jonkun sanottaisiin kelpaavan vain lääkäriksi. Eli vaikka asia olisi kuinka arvostettu tahansa, yksipuolisuus on aina yksipuolisuutta ja ihmisen monimuotoisuuden aliarvioimista.
Itseään pitää toteuttaa sellaisena, kun on, mutta en ehkä viihtyisi ihmisen seurassa, joka ilmottaisi olevansa vain ja ainoastaan äiti/lääkäri.
Luin Suomen Kuvalehdestä, että Harry Potterien kirjoittaja esiintyi alkujaan J.K. Rowlingina Joannan sijaan, koska kustantaja pelkäsi, etteivät pojat innostuisi naisen kirjoittamista tarinoista. Samalla voi miettiä, olisivatko pojat kiinnostuneet näistä kirjoista, jos kaikki olisi ollut samoin lukuunottamatta sitä, että päähenkilönä olisi ollut tyttö.
Helsingin Sanomissa väitetään silloin tällöin, että naisten kirjoittama kirjallisuus on pysynyt naisten lukemana kirjallisuutena, siinä missä miesten kirjoittamaa lukevat niin miehet kuin naisetkin. En tiedä onko tämä lehtien kärjistystä. Itse naisena luen kirjoja ihan kirjoittajan sukupuolesta riippumatta, kun taas oman kokemukseni perusteella miehet lukevat lähinnä miehiä. Ehkä naiset ovat aikojen kuluessa tottuneet samastumaan päähenkilöön sukupuolesta riippumatta, kun aikaisemmin miehet ovat olleet yleensä toimintapääosissa, eikä siten miehiltä ole tällaista sukupuolet ylittävää katsojuutta kysytty. Mielestäni miehet jäävät kyllä paljosta paitsi, jos heidän ennakkoluulonsa naisten kirjoittamia kirjoja kohtaan estävät heitä tutustumasta niihin.
Naiset ovat tulleet enenevässä määrin sarjakuvan alueelle, ja uudistaneet sen ilmaisua. Voisi kuitenkin kuvitella, että Akujen piirtämisessä on aika tarkat Disney-kaavat, joita ei saisi järjettömästi mullistaa.
Perhetuttuja on moneen lähtöön, ja se suhhtautuminenkin riippuu kokonaan ihmisten välisistä suhteita, miten on opittu tuntemaan jne. Tiedän muuten yhden naispuolisen henkilön jonka opiskelut herättävät koko suvussa kiinnostusta. Kaikkea ei kannata laittaa "syrjinnän" piikkin.
Olen kuullut myös noita "koska olet mies" juttuja, ja ne taas tulevat esille samoin "vähäpätöisissä" töissä tai sitten myös vähän raskaammissa töissä. Mutta tässäkin on muistettava sen työpaikan ilmapiiri, ja jopa sen yhden ihmisen oma henk.koht. arvomaailma.
Naiset ostavat lapsiin liittyviä lehtiä enemmän. En usko että esim. vauva-lehti menisi kaupaksi yhtä hyvin jos kannessa olisi mies. Ja kun lehti ilmestyy yleensä 12 kertaa vuodessa, yhden numeron irtonumeromyynnin lasku pudottaa lehden tuloja aika paljon.
Samanlaista kansikuvan suunnitelmallisuutta näkyy iltapäivälehdissäkin. Puolipukeinen nainen myy kaiketi hyvin miehille ja myös naisille, kun taas puolipukeinen mies saa nenän nyrpistyksen "vanhoillisilta" naisilta ja neutraalin vastaanoton miehiltä. Osa naisista voi suhtautua positiivisesti.
En ymmärrä kokonaan miksi nainen ja vauva olisi mitenkään "loukkaava" lastenhoitoa käsittelevän lehden kannessa. Asiasta pitäisi olla hyvillään, ja ajatella että on hyvä että markkinoilla on noita tietopaketteja ja naiset myös niitä ostavat. Ehkä tässä on kyse enemmänkin miesten "syrjimisestä" kuin naisten loukkaamisesta. Eihän esim. vauva-lehti viestitä mitään kielteistä naisen asemasta.
Huomautan tähän vielä että Tm:n lukijoista on n.20% naisia. Kansissa on joskus naisia ja joskus miehiä, joten voi helposti kuvitella että lehtien asiallisuus ja "neutraalisuus" vetoaa myös naisiin, vaikka naistenlehdillä on kuin onkin melko suuri markkinaosuus naisten lukemista lehdistä. Samaa neutraalisuutta olisi hyvä lisätä myös vauva yms. lehtiin kansien osalta, mutta se voi olla aika vaikeaa ilman markkinatilanteen (naisten ja miesten asenteiden) muuttumista.
Sarjakuvien miespainotteisuus kertoo jotain piirtäjien ajatusmaailmasta. On luonnollista että taiteilija käyttää yhtenä välineenä omaa elämäänsä. Tulee mieleen vaikka Barks. Perinteisessä taiteessa taas muutama suomalainen naistaiteilija, esim. Schjerfbeck, käytti paljon lapsimalleja. Siinä saattoi näkyä ulkomaailman vaikutus.
Ala-asteella ku yritin innostua kirjoista, luin Viisikkoa(huono), [serkkutyttö suositteli]Neiti Etsivää(huono) ja Taru Sormusten Herrasta-sarjaa(kohtalainen).
Väliä ei ollu sillä onko kirjottaja mies vai nainen, enkä usko että on nytkään.
Nykypäivänä mieluummin luen naisten kirjottamia juttuja, että oppisin ymmärtämään naisia paremmin ja tulis niitä uusia näkökulmia.
>Mielestäni miehet jäävät kyllä paljosta paitsi,
>jos heidän ennakkoluulonsa naisten kirjoittamia
>kirjoja kohtaan estävät heitä tutustumasta
>niihin.
Tuo on ite keksittyä/kuviteltua, että miehet ei nuita lue.
Tai sitte olen erilainen.
Mitäs muut sanotte, onko tavallista vai erikoista?
Ala-asteella eräs (poika) kaverini suositteli minulle neiti Etsiviä, piti niitä hyvinä. Ihan normaali tyyppi "muuten" :-)
En pitänyt neiti Etsivistä, koin ne tyttömäisiksi - enkä poikana voinut samaistua siihen fantasiamaailmaan (ts. kun luin kirjoja, ajattelin poikasena itseni usein sankarin paikalle, ja poikana en voinut ajatella esim. itseäni tytön ruumiiseen - lukeminen on ollut minulle hyvin kokonaisvaltainen elämys)..
Vaahteramäen eemeli oli sitten lindgrenin tuotannosta läheisempi kuin Peppi - peppejäkin luin, tarinat olivat jänniä minusta kyllä, mutta en mitenkään samaistunut peppiin. Katto-KAssinen avautui vasta vanhemmalla iällä ;-) (Lapsena se oli minusta tylsä)
Tarzan oli kova sana, "Kreegah - Tarzan bundolo!" Jane oli se välttämätön paha tarinoissa, ihmettelin, miten Tarzan viitsii vaivautua semmoisen takia, joka aina joutuu pulaan... (Olisin mieluusti skipannut nuo rakkauskohdat, jännimpiä juttuja olivat ne, kun tarzan itse oli pulassa, ja sitten selvitti tiensä vapauteen - Jane oli minulle epähenkilö, johon en noissa tarinoissa voinut samaistua - ehkäpä siksi, nyttemmin ajatellen, kun hänkin on tyyppinä vallan epäuskottava...)
Sitten luin kyllä kovasti Enid Blytonia (jolla oli sekä tyttöjä että poikia sankareina) ja myöhemmin Agatha Christietä, jonka dekkareita arvostan kovasti - neiti Marple on ollut vanhemmiten sitten suosikkini, kun dekkareissa nautin juonesta (enkä vanhemmiten samaistunut enää neiti Marpleen...).
...ts. sekä naiskirjailijoita, että naispuolisia älykkäitäkin sankarittaria alkoi tulla mieleen (Hercule poirot oli minusta tylsempi kuin neiti Marple, muuten, ehkäpä Agatha osasi luoda aidomman kuvan neiti Marplesta?).
Itse en näin jälkeenpäin ymmärrä, mitä vikaa on, jos pojat samaistuvat poikasankareihin kirjoissa - tai tytöt tyttöihin - tyttösankareita vain enemmän esille!
No niin, on tietenkin totta ettei kirjan, elokuvan tai muun taideteoksen arvo ole siinä, kuinka samaistuttavissa päähenkilö on. Minusta on kuitenkin rikkaus, jos osaa eläytyä sellaisen henkilön asemaan, joka on erilainen kuin itse. Luulen itse osaavani, koska voin esim lukiessa tavallaan unohtaa henkilön sukupuolen ja eläytyä hänen asemaansa. (Neiti Etsivään en muuten minäkään päässyt sisälle, vaikka olen tyttö ja Viisikon Anne oli tylsä nynny, kun Pauli taas määriteltiin poikamaiseksi, samaistuminen oli siis mutkikkaampaa.)
Monipuolisempia sankareita esille?
..en suinkaan tarkoita yksisilmäisyyttä tässäkään asiassa. Sen, että on äiti ja hoitaa itse lapsensa sen ajan kuin he hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevat, ei todellakaan tarvitse tarkoittaa, että kaikki muu "oikea" elämä jää elämättä. Päinvastoin nainen valitessaan äitiyden urakseen, tekee hyvin usein tietoisen uravalinnan, joka ei ole elinikäinen, useimmilla naisilla. (Toista voi olla mikäli lapsi on vammainen ja näin kokoaikaista huolenpitoa elämänsä tarvitseva.) Kotiäitinä oppii paljon paljon hyvin hyödyllisiä taitoja ja asioita, joita voi "oikeassakin elämässä" hyödyntää, jos luovuutta riittää..:) Esimerkiksi organisointitaitoja, henkilöstöjohtamista (vaativien ja väliin huonostikin käyttäytyvien alaisten kanssa:), suunnittelua, itsensäjohtamista, neuvottelutaitoja, erilaisten ihmisten ja mielipiteiden sietämistä..:) Ja kärsivällisyyttä. Mielestäni nämä eivät ole ollenkaan huonoja asioita "oikeassa työelämässäkään".
Totta kai se on selvää, että lapsen synnytettyään nainen on äiti koko ikänsä, mutta äidin työssä on mielestäni päämääränä tehdä itsensä ajan myötä tarpeettomaksi. Eihän nuoria ja aikuisia suinkaan ole tarkoitus hoivata samalla tavoin kuin leikki- ja alakouluikäisiä.
Kotiäitiyttä ei kustanna kukaan ulkopuolinen, kotiäidin palkkapussi on täysin yhteinen miehen kanssa. Äitiysrahaa nainen saa nykykäytännöllä muistaakseni 3 kuukauden ajalta, sitä seuraa vanhempainrahakausi, jolloin äiti ja isä voivat keskenään sopia, kumpi (vai nykyään kumpikaan) haluaa sen käyttää kotona lasta hoitaen. Kodinhoitotukea on mahdollisuus hakea ja saada siihen asti, kun lapsi on 3-vuotias. Nämä mahdollisuudet ovat avoimet kaikille. Tämän jälkeen ovat rahahanat kiinni. Lapsilisä luonnollisesti tulee lapsen syntymästä 17-vuotiaaksi, mutta se kuuluu jokaiselle Suomessa syntyneelle lapsella.
Äitiys- ja vanhempainrahalla sekä kodinhoitotuella lapsiaan kotona hoitavat(varsinkin perussellaiset saavat) ovat yhteiskunnalle erittäin edullinen kauppa verrattuna päivähoitopaikkojen kustannuksiin kunnalle ja sairaan lapsen hoidosta johtuvien poissaolojen kustannuksiin työpaikoille.
Vieraat hoitajat saavat työstään palkan, niin kuin kuuluukin. Kotiäiti ei saa palkkaa eikä kerää eläkettä tehdessään aivan samaa tyotä ollen päivystyksessä 24t/vrk. Tässä on mielestäni todellinen epäkohta, johon tulisi puuttua. Mikseivät feministit ottaisi asiaa ajaakseen, onhan kyse yleisimmin naisista, jotka hoitavat/hoitaisivat (jos taloudellisesti mahdollista) lapsensa kotona kokiessaan lapsensa niin tärkeiksi, että haluavat tarjota heille turvaisan ja rauhaisan lapsuuden ilman kello kuuden herätyksiä päiväkotiin. Feministithän korostavat naisen oikeutta saada valita, mitä elämällään tekevät, jos olen asiaa yhtään ymmärtänyt.
Nyky-yhteiskunnassa vaatii päättäväisyyttä olla kotiäiti, niin kovia ympäristön luomat paineet "kunnon töihin" lähdölle ovat. Mönkäre totesi ministerikautensa haastattelussa jotenkin seuraavalla tavalla: on epänormaalia, että äiti hoitaa terveitä lapsiaan kotona. Niinpä...
Muuten nykyaikojen olot ovat melkoisesti muuttuneet kuvaamastasi. Harvoilla on enää moista muksulaumaa ja kotiäiditkin voivat ihan vapaasti käyttää ehkäisyä..Ja opiskella tai harrastaakin ohessa..:)
Jos haluavat..
jokaisen oikeutta ja mahdollisuutta omiin valintoihin ja sellaisen elämän toteuttamiseen, mitä itse arvostaa. Myös valintaa olla kotiäiti. Tämä, samoin kuin muutkin valinnat, pitää tehdä - niin varmaan useimmiten tehdäänkin - tietoisena valinnan hyvistä ja huonoista puolista.
Ennen kaikkea on kyse OMISTA valinnoista, minun mielestäni ei aina saa vaatia muilta ihmisiltä ("yhteiskunnalta") apua kaikkeen mahdolliseen. Missä muussa valtiossa on Suomea paremmat perheenhoidon tuet (rahallisesti sekä erilaisten palveluiden muodossa)? Ei varmasti ole monta.
Kotiäidit saavat kansaneläkettä, työeläke tarkoittaa sananmukaisesti työsuhteesta johtuvaa eläkettä. Katsotko, että olet työsuhteessa mieheesi, perheeseesi?
Ei jumalauta voi olla totta!
"Ennen kaikkea on kyse OMISTA valinnoista, minun mielestäni ei aina saa vaatia muilta ihmisiltä ("yhteiskunnalta") apua kaikkeen mahdolliseen. Missä muussa valtiossa on Suomea paremmat perheenhoidon tuet (rahallisesti sekä erilaisten palveluiden muodossa)? Ei varmasti ole monta. "
Sinähän puhut kuin minä: omat valinnat, oma apu paras apu, suomalainen perhepolitiikka = naisen asema. Mitä nyt on oikein tapahtunut, Sohvi!?
Minuakin hieman säälittävät ihmiset, joilla ei ole mitään muuta kuin perheensä tai uransa. He vaikuttavat tylsiltä ja yksipuolisilta. Naiset/miehet, jotka paasaavat vain lapsistaan tai urastaan ovat tylsää seuraa. Sama pätee niihin harrastuksiinsa uppouteihin. Ikään kuin heiltä puuttuisi oma elämänsä, sanoo perheenisä ja uraohjus :)
olen jo kauan ollut samanlainen, jämähtänyt ;)
Sen verran selitystä, että ensinnäkin lasten asemaa pitää aina turvata, perheen taloudellisesta asemasta huolimatta. Kohtuudella, mutta kunnolla. Muu sosiaaliturva on myös arvokasta ja tarpeen, mutta se ei saisi olla ikuisesti jatkuvaa (velttouttavaa, vastuunkaihtoa tukevaa, korruptoivaa jne). Pysyvästi vammaisia ja sairaita on tietysti tuettava jatkuvasti. Muita ei muuten kuin tilapäisesti. Omavastuuaate on nykyään jäämässä jalkoihin.
...olen jämähtänyt...
Esim. nykyisen aborttikeskustelun olen lukenut seuraavasti, kuvatkoon seuraavat lauseet asiaa, kuten olen homman lukenut:
"Vastuuttomien" ihmisten sikiöt on syytäkin lähdettää (kun sitten syntyvillä olis lapsena niin kurjaa, niin kurjaa)
"Vastuullisten" ura jne. ihmisten tullessa raskaaksi on heiltä todella VASTUULLISTA sitten lähdettää sikiö (kun sitten syntyvällä lapsella olis lapsena kuitenkin niin kurjaa niin kurjaa - vai oliko se "äiskällä"/"iskällä"
Mutta mikä tekee yhteiskunnastamme, joka kuitenkin on HYVINvointiyhteiskunta, sellaisen, että ihmisten asenteet ovat valmiiksi tuommoisia? Mielenkiintoista.
Mielestäni vastuunkantamista on SEKÄ vastuunkantaminen holtittoman seksin ja ylenpalttisen egoismin kritisoimiseksi, ETTÄ lapsiperheistä huolen pitäminen, ettei "sosiaalisista syistä" tarvitse yhtään tulevaa vauvaa listiä (tai "kaapia", "imuttaa"...)
Liberté, égalité, fraternité (vapaus, tasa-arvo, veljeys) olivat Ranskan suuren vallankumouksen iskulause, Ranskan suuri vallankumous alkoi vastikään, vuonna 1789. Substantiiveja ei siis ihan vielä ole saatu kaikkialla ja kaikissa yhteyksissä verbeiksi.