Millerin laumasielut

Adventismin alkuperänä on maanviljelijä William Millerin julistustoiminta 1840-1844 ja hänen johtamansa milleriläinen herätysliike. Jo tätä liikehdintää kutsuttiin adventisteiksi. Millerin julistuksen sisältö oli erityisesti Kristuksen pikainen tuleminen takaisin. Milleristisessä liikkeessä vallitsi suuri kiinnostus aikojen laskemiseen ja erityisesti Danielin kirjan aikamääreiden merkityksen laskeskeluun. Historiallisesti tarkasti ottaen se käsitys, että toinen tuleminen tapahtuu nimen omaan 22.10.1844 palautuu Samuel S. Snow nimiseen milleristisesä liikkeessä toimineeseen julistajaan, joka esitti sen väitteen Bostonin Tabernacle-tilaisuudessa 21.7.1844. Elokuussa Snow esitteli tätä oppiaan leirikokouksessa Exeterissä New Hampshiressa ja sen jälkeen tuo käsitys levisi kulovalkean lailla milleristien joukossa. Lokakuun 22 päivään mennessä 50 000 milleristiä uskoi Kristuksen tulevan juuri tuona päivänä. Miller itse jopa vastusti tarkan päivämäärän asettamista eikä koskaan opettanut 22.10.1844 Kristuksen paluun päivänä, kuten esim. kirjeessään 30.9.1844. Kiintoisasti ja erikoisesti seitsemännen päivän adventistit ja heidän "Herran sanansaattajansa" Ellen G. White pitävät kiinni tuon päivän käänteentekevästä teologisesta merkityksestä (= Kristus meni taivaallisen temppelin "ensimmäisestä osastosta" kaikkeinpyhimpään ja tutkiva tuomio alkoi).

Kuitenkin Miller itsekin horjui käsityksissään ja alkoi antaa periksi milleristisessä liikkeessä vallinneelle innostukselle ja alkoi uskoa, että Kristus tulee takaisin hyvin pian, mikä ilmenee Millerin kirjeistä selvästi. Hänellä oli useampia erilaisia aika-arvioita, mutta päivämäärään 22.10 hän ei uskonut. Kirjeessään 12.10.1844 Miller sanoi olevansa pettynyt, jos Kristus ei tulisi takaisin 20-25 päivän kuluessa, joten hän katsoi Kristuksen toisen tulemisen tapahtuvan 26-31.10.1844 välisenä aikana. Muita mahdollisia toisen tulemisen päiviä olivat Millerin mukaan 23, 27, 28 ja 31. päivät lokakuussa 1844. Nuo kaikki päivät ovat Millerin samassa kirjeessä lokakuun 6. päivältä 1844. Tämän lisäksi Miller väitti edelleen, että ne Danielin 8. luvun 2300 päivää olivat täyttyneet jo keväällä 1843.

Otteita Millerin kirjeestä:

When did the 2300 days end? Last spring.
. . . Christ will come in the seventh month . . . .

If he does not come within 20 or 25 days, I shall feel twice the disappointment I did this spring.

. . . it must and will come this fall. . . . I see no reason why we may not expect him within twenty days. . . . just so true will redemption be completed by the fifteenth day of the seventh month . . . .

I am strong in my opinion that the next [Sunday, Oct. 13,] will be the last Lord's day sinners will ever have in probation; and within ten or fifteen days from thence, they will see Him . . . .
. . . in twenty days or less I shall see all that love Jesus.
(Lähde)


Kyseinen milleristisen liikkeen avainteksti Dan.8 luvussa tarkoittaa kuitenkin omassa historiallisessa kontekstissaan Jerusalemin temppeliä ja sitä kohdannutta häväistystä / saastuttamista Antiokos Epifaneen juutalaisvastaisten toimien johdosta makkabilaisajalla 160-luvulla eKr. Toki Miller ja hänen saarnaajatoverinsa eivät tunteneet Raamatun alkukieliä eikä teologiaa, vaan käyttivät King James-raamatunkäännöstä tulkintojensa pohjana.

Se päätelmä, että lokakuu olisi ollut oikea kuukausi perustui sekin virheeseen. Nimittäin siihen erheelliseen luuloon, että karaiittien (pieni juutalaislahko) noudattamassa kalenterissa suuri sovituspäivä olisi ollut lokakuussa vuonna 1844. Niin ei kuitenkaan todellisuudessa ollut. Se lokakuinen päivä tuli ja meni ja mitään maailmanloppua ei tietenkään tullut, sillä tarkkaa Kristuksen tulemisen päivää ei kukaan voi tietää (ei edes "20-25 päivän tarkkuudella"). Tuosta kokemuksesta käytetään adventismissa nimitystä "suuri pettymys (Great Disappointment)". Alkuperäinen milleristinen/adventistinen liike hajosi vuonna 1844 viiteen ryhmittymään, joista eräästä (siinä vaiheessa pienimmästä joukosta) kehittyi lopulta seitsemännen päivän adventistien organisaatio, joka perustettiin virallisesti vuonna 1863.

http://www.argumentti.fi/adventismi/adventismi_tutkivatuomio_ellenwhite.php?id=40

oli erilaisilla päivämäärän laskijoilla miltei "pilvin pimein". Miller itsekin laski useita eriaisia päivämääriä, joita sitten piti korjata. Lopulta hän päätyi 22.10.1844. Kun Jeesusta ei sitten näkynytkään seurasi "Suuri pettymys". Osa porukasta myönsi laskelmien menneen metsään mutta osa piti kiinni päivämäärän oikeellisuudesta mutta kehitteli opi, jonka mukaan päiv
ämäärä rarkoittikin taivaallisia tapahtumia eikä jeesuksen maan päälle tuloa kuten aikaisemmin oli uskottu.

Miller teki laskelmansa Dan 9:24-27:en pohjalta mutta miten hän päätyi juuri johonkin tarkkaan päivämäärään, siitä en osaa sanoa mitään. - Oppiinsa tarkasti perehtyneillä adventisteilla varmaan on selitys tähänkin.