Tällainen avaus eli nyt kun paljon keskustellaan siitä miten usko tulee kuulosta, niin mitä pitäisi sitten saada kuulla että sitä uskoa syntyisi?
Kerrotaanko että "Jeesus on sovittanut syntisi ja sinun PITÄÄ se uskoa!"
vai
kerrotaanko yksinkertaisesti että "Jeesus on sovittanut syntisi!"
Mielestäni eka vaihtoehdossa esitetään vaatimuksia evankeliumin julistamisen lisäksi ja epäilen voiko moinen saarna synnyttää uskoa lainkaan. Ehkä pelkoa ja pelon kautta jonkunlaista itse tehtyä "antautumista" tai "ratkaisuntekemistä" yms.
Toinen vaihtoehto taas tyytyy kertomaan mitä puolestasi on tehty eikä päälle esitetä minkään sortin vaatimusta uskomisesta. Ihminen voi alkaa uskoa tähän yhtälailla mutta tässä tapauksessa hän tekee sen vapaasti, ilman pelkoa eikä johdu ajattelemaan että hänen USKONSA olisi vaikuttava syy pelastetuksi tulemiseen. Hän vain kuulee yksinkertaiset raamattuun perustuvat sanat eli evankeliumin!
Yhtä hyvin julistusta voidaan laajentaa aloittamalla julistamaan että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, -ja sitten julistaa myös evankeliumia. Näin tulee myös laki saarnatuksi kaikessa terävyydessään mutta ainoa mikä puuttuu, on vaatimusten esittäminen uskoontulemisista yms.
Kysyisin, miksi ihmeessä ihmisen pitää jotenkin erityisesti TULLA uskoon? Eikö riitäkään että uskoo? Menisin tässä niinkin pitkälle ett' en olisi edes vaatimassa uskomistakaan sillä sitäkään ei loppujen lopuksi voi vaatia eikä se synnykään vaatimuksesta vaan vapaasti. Voi olla hyvinkin että joku ei ensinkään miellä "olevansa uskossa" vaan kuitenkin uskoo, ja aivan oikealla tavalla.
Miksi ylipäätään pitää ohjata ihmisiä painiskelemaan tällaisten kysymysten kimpussa että olenkohan mminä uskossa vai en ja minkälainen minun pitäisi olla että olisin uskossa ja Jumalalle kelvollinen? Eikö voisi tyytyä siihen että saarnataan lakia ja evankeliumia ja jätetään asia Jumalan ja ihmisen väliseksi. Lutherkin opetti että korvia syvemmälle emme voi päästä.
Kerrotaanko että "Jeesus on sovittanut syntisi ja sinun PITÄÄ se uskoa!"
vai
kerrotaanko yksinkertaisesti että "Jeesus on sovittanut syntisi!"
Mielestäni eka vaihtoehdossa esitetään vaatimuksia evankeliumin julistamisen lisäksi ja epäilen voiko moinen saarna synnyttää uskoa lainkaan. Ehkä pelkoa ja pelon kautta jonkunlaista itse tehtyä "antautumista" tai "ratkaisuntekemistä" yms.
Toinen vaihtoehto taas tyytyy kertomaan mitä puolestasi on tehty eikä päälle esitetä minkään sortin vaatimusta uskomisesta. Ihminen voi alkaa uskoa tähän yhtälailla mutta tässä tapauksessa hän tekee sen vapaasti, ilman pelkoa eikä johdu ajattelemaan että hänen USKONSA olisi vaikuttava syy pelastetuksi tulemiseen. Hän vain kuulee yksinkertaiset raamattuun perustuvat sanat eli evankeliumin!
Yhtä hyvin julistusta voidaan laajentaa aloittamalla julistamaan että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, -ja sitten julistaa myös evankeliumia. Näin tulee myös laki saarnatuksi kaikessa terävyydessään mutta ainoa mikä puuttuu, on vaatimusten esittäminen uskoontulemisista yms.
Kysyisin, miksi ihmeessä ihmisen pitää jotenkin erityisesti TULLA uskoon? Eikö riitäkään että uskoo? Menisin tässä niinkin pitkälle ett' en olisi edes vaatimassa uskomistakaan sillä sitäkään ei loppujen lopuksi voi vaatia eikä se synnykään vaatimuksesta vaan vapaasti. Voi olla hyvinkin että joku ei ensinkään miellä "olevansa uskossa" vaan kuitenkin uskoo, ja aivan oikealla tavalla.
Miksi ylipäätään pitää ohjata ihmisiä painiskelemaan tällaisten kysymysten kimpussa että olenkohan mminä uskossa vai en ja minkälainen minun pitäisi olla että olisin uskossa ja Jumalalle kelvollinen? Eikö voisi tyytyä siihen että saarnataan lakia ja evankeliumia ja jätetään asia Jumalan ja ihmisen väliseksi. Lutherkin opetti että korvia syvemmälle emme voi päästä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hurskaitten ja epätoivoisten ihmisten pakko luulla että meistä on joku Jumalallinen suunnitelma,Taarkoitus,pyhyys ja suurempi tarkoitus kun olla vaan kehittynyt jostain hikisestä alkulimasta! ja onhan uskonto oiva tapa saadakseen valtaa,rikkauksia,seksiä sekä alistaa/murhata toisia ihmisiä siinä uskossa että on jumalan valittu sekä "hyvä" ihminen! Kristinusko on syntynyt Suursta epätoivosta senajan roomalaisen alistamisen aikana! Joten uskovaiset ovat epätoivonsa sekä ylpeytensä orja!
Uskoa synnyttää tietämättömyys.
Miekan voiman saatallinen totuus on vaarallinen ihmiskunnalle. Lohtua umminkin antaa se, että uskot tulee katoamaan ja tietous astuu valtaan.
1. Piet. 1:1
1933/38
9 sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
1776
9 Ja käsitätte teidän uskonne lopun, sieluin autuuden,
Uskoissa uskotaan saatanaan jumalana.
Jeesus ei ollut uskossa.
Jeesus ei ollut kristitty.
He, jotka tietävät eivät usko.
He, jotka uskovat eivät tiedä.
Kun tietää niin uskoa ei tarvita.....
Kaikkia ja kaikkien syntejä Jeesus ei ole sovittanut. Sellainen väite on harhauttajalta joka tarvitsee helvettiin ihmisiä.
Miksi Jeesus vahvisti Jumalan Moosekselle antamat käskyt, turhaanko??
Jos kaikki synnit olis Jeesus sovittanut niin ei Hänen olisi tarvinnut Jumalan lakia vahvistaa!! Kai tuollaisen selvyyden kristitty uskovainen ymmärtää.
Mielestäni on raamatullinen selvyys, että Jeesus sovitti VAIN syntiin pakotettujen synnit! Käskyt ovat voimassa, Jeesuksen vahvistamina. Ja Jeesus Itse lisäsi rakasta lähimmäistäsi käskyn.
Syntiin pakotettuja ovat esim. sotilaat jotka paha esivalta pakottaa tappamaan ja usein vaihtoehtona kieltäytyjälle oma kuolema. Näin on suomessakin tapettu suomalaisia omien toimesta.
Jos kaikki ja kaikkien synnit olis sovitettu niin eihän Jeesus olis turhaan käskyjä vahvistanut!
Ja Jeesus ei koskaa poistanut yhtäkään Jumalan Moosekselle antamista käskyistä vaan lisäsi rakasta lähimmästäsi käskyn!