Uskovaiset aina toitottaa että usko on uskoa eikä sitä ole tarkoituskaan todistaa. Kutsuvat myös ateisteja asenteellisiksi kieltäjiksi. Uskovaiset tuntuvat pitävän subjektiivista kokemusta jotenkin pyhänä; valitettavasti vain subjektiivista kokemusta, joka on myös uskonnollinen.
Mutta miksi usko pitäisi asettaa korokkeelle punaisen silkkityynen päälle timanttien ja smaragdien ympäröimänä? Uskoohan mielisairaatkin vaikka mihin ja heillä ei ole muuta todistetta kuin oma subjektiivinen kokemus. Uskonnollinen usko ja mielisairaat uskomukset ovat siis täysin samalla viivalla.
Onko siis uskovaisten mielestä psykoottisen ihmisen subjektiiviset kokemukset, joita hän ei voi todistaa muille, yhtä vakavasti otettavia totuuden kannalta kuin uskonnot? Epäilenpä. Jostain kumman syystä vain uskonnoilla on oikeus olla totta ilman objektiivisia todisteita.
Jos uskot 2000 vuotta sitten ehkä eläneen puusepän suojelevan sinua astraali-isänsä kanssa, olet yleisen mielipiteen mukaan ihan terve immeinen. Jos taas uskot että huoneessasi juoksee öisin vihamielisiä näkymättömiä peikkoja, joudut hyvässä lykyssä osastolle.
Miksi siis uskonnot saa vapautuksen todistustaakasta menettämättä uskottavuuttaan? Onhan olemassa kaikenlaista muutakin subjektiivisuutta kuin uskonto. Yleinen mielipide ei kuitenkaan tue muita kuin uskonnollisia kokemuksia.
Kun on kyse totuudesta TODISTE on avainsana, vaikka uskovaiset kuinka yrittäisivät romantisoida sokeaa uskoa.
Mutta miksi usko pitäisi asettaa korokkeelle punaisen silkkityynen päälle timanttien ja smaragdien ympäröimänä? Uskoohan mielisairaatkin vaikka mihin ja heillä ei ole muuta todistetta kuin oma subjektiivinen kokemus. Uskonnollinen usko ja mielisairaat uskomukset ovat siis täysin samalla viivalla.
Onko siis uskovaisten mielestä psykoottisen ihmisen subjektiiviset kokemukset, joita hän ei voi todistaa muille, yhtä vakavasti otettavia totuuden kannalta kuin uskonnot? Epäilenpä. Jostain kumman syystä vain uskonnoilla on oikeus olla totta ilman objektiivisia todisteita.
Jos uskot 2000 vuotta sitten ehkä eläneen puusepän suojelevan sinua astraali-isänsä kanssa, olet yleisen mielipiteen mukaan ihan terve immeinen. Jos taas uskot että huoneessasi juoksee öisin vihamielisiä näkymättömiä peikkoja, joudut hyvässä lykyssä osastolle.
Miksi siis uskonnot saa vapautuksen todistustaakasta menettämättä uskottavuuttaan? Onhan olemassa kaikenlaista muutakin subjektiivisuutta kuin uskonto. Yleinen mielipide ei kuitenkaan tue muita kuin uskonnollisia kokemuksia.
Kun on kyse totuudesta TODISTE on avainsana, vaikka uskovaiset kuinka yrittäisivät romantisoida sokeaa uskoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
uskosta on monta versiota, mutta kaikki ne ovat kuitenkin jostain syystä yhteiskunnan suojeluksessa. Siis ne hyväksytyt versiot.
Jospa minä sanon ääneen, että uskon että minua suojelee henki nimeltä Stjyyf ja keskustelen Hänen kanssaan päivittäin ja Hän on usein pelastanut minut kuolemalta ja hänen avullaan sain osa-aikaisen puolen vuoden määräaikaisen työpaikan ja juuri Hän varmisti, että tänään ei sada, koska Hänen mielestään minun ei ole hyvä kastua koska minulla ei ole sateenvarjoa.
Mitä luulet, olisiko viisaampi olla sanomatta?
Sinulla olisi parasta olla takanasi vähintään muutaman sadan joukko samalla tavalla ajattelevia ihmisiä jos jotain tuollaista aiot möläyttää julkisesti. Silloin voit argumentoida, että kyseessä on uskonto, eikä kukaan voi syyttää sinua mielenvikaisuudesta.
tiedän nimittäin erään tapauksen, joka kertoi lääkärille nähneensä jeesuksen ja ison enkelin. Se lukee edelleen hänen P-todistuksessaan.
Totuus on että mielisairaskin saa olla, kunhan ei vahingoita ketään. Hoitoon ei viedä pelkästään sen takia että uskoo näkymättömiin olentoihin.