Syntiinlankeemuskertomus kertoo vallanalaisuuden syövereistä. Saatanan strategiaan kuuluu alistaminen ja langennut ihminen ryhtyi toteuttamaan synnillisiä mieltymyksiänsä. Jumala kertoi naiselle synnin seurauksesta; miehesi tulee pitämään sinua vallassaan (1Moos 3.16)! Vallanalaisuus ei ole Jumalan tahdon mukaista vaan Saatanan. Jeesus tuli maailmaan korjaamaan vinoutuneet suhteet niin ihmisen ja Jumalan kuin ihmisten kesken.
Jeesus itse todistaa, että Hän ja Jumaluus on yksi ja sama asia, siihen ei liity hierarkiaa:
”Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh10.30)
Ja kun Jeesus viittaa että, ”kaikki” olisivat yhtä, ei hän tarkoita sillä vain miehiä!
”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa.” (Joh17.21)
Lopuksi Jeesus korostaa Jumaluuden ja ihmisten monenkeskeistä täydellistä yhdenvertaista keskinäistä suhdetta:
”Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä” (Joh17.23)
Tämä on kuvaus uskovaisen asenteesta lähimmäiseensä, Jumalan tahdosta ihmisen keskinäisestä suhteesta, miehen ja naisen molemminpuolisesta vertaisuuden kokemuksesta. Raamattumme kertoo, että Jumala loi ihmisen yhdeksi kokonaisuudeksi, naiseksi ja mieheksi, tasavertaisella ja jaetulla vastuulla (1Moos 1.26, 27). Alistaminen on todellakin yksinomaan Saatanan strategiaa! Ilmestyskirjan peto, joka toimii Saatanan mandaatilla, toteuttaa alistamisen periaatetta (Ilm13.16). Vallanalaisuus on vihollisuutta Jumalalle, ristiriidassa taivaan keskeisimpien periaatteiden kanssa; vapauden, ykseyden, avoimuuden, rakkauden ja kunnioituksen ihanteiden kanssa!
Jeesus itse todistaa, että Hän ja Jumaluus on yksi ja sama asia, siihen ei liity hierarkiaa:
”Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh10.30)
Ja kun Jeesus viittaa että, ”kaikki” olisivat yhtä, ei hän tarkoita sillä vain miehiä!
”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa.” (Joh17.21)
Lopuksi Jeesus korostaa Jumaluuden ja ihmisten monenkeskeistä täydellistä yhdenvertaista keskinäistä suhdetta:
”Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä” (Joh17.23)
Tämä on kuvaus uskovaisen asenteesta lähimmäiseensä, Jumalan tahdosta ihmisen keskinäisestä suhteesta, miehen ja naisen molemminpuolisesta vertaisuuden kokemuksesta. Raamattumme kertoo, että Jumala loi ihmisen yhdeksi kokonaisuudeksi, naiseksi ja mieheksi, tasavertaisella ja jaetulla vastuulla (1Moos 1.26, 27). Alistaminen on todellakin yksinomaan Saatanan strategiaa! Ilmestyskirjan peto, joka toimii Saatanan mandaatilla, toteuttaa alistamisen periaatetta (Ilm13.16). Vallanalaisuus on vihollisuutta Jumalalle, ristiriidassa taivaan keskeisimpien periaatteiden kanssa; vapauden, ykseyden, avoimuuden, rakkauden ja kunnioituksen ihanteiden kanssa!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Luukkaan evankeliumi:
21:16 Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat teidät alttiiksi; ja muutamia teistä tapetaan,
Apostolien teot:
1:16 "Miehet, veljet, sen raamatunsanan piti käymän toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut Juudaasta, joka rupesi niiden oppaaksi, jotka ottivat kiinni Jeesuksen.
2:29 Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä.
2:37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"
3:17 Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin.
6:3 Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.
7:2 Stefanus sanoi: "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa, ennenkuin hän oli asettunut asumaan Harraniin,
7:13 Ja toisella kerralla veljet tunsivat Joosefin, ja farao sai tietää Joosefin sukuperän.
9:30 Kun veljet sen huomasivat, veivät he hänet Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsoon.
10:23 Niin hän kutsui heidät sisään ja piti heitä vierainansa. Seuraavana päivänä Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet Joppesta seurasivat hänen mukanaan.
11:1 Ja apostolit ja veljet ympäri Juudeaa kuulivat, että pakanatkin olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan.
13:15 Ja sittenkuin lakia ja profeettoja oli luettu, lähettivät synagoogan esimiehet sanomaan heille: "Miehet, veljet, jos teillä on jokin kehoituksen sana kansalle, niin puhukaa."
13:26 Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty.
13:38 Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus
15:7 Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon.
15:13 Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua!
15:33 Ja heidän viivyttyään siellä jonkin aikaa veljet laskivat heidät rauhassa palaamaan niiden tykö, jotka olivat heidät lähettäneet.
15:40 Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja hän lähti matkalle.
16:2 Hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyvää.
16:40 Niin he lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät pois.
17:10 Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan.
17:14 Silloin veljet heti lähettivät Paavalin menemään meren rantaan; mutta sekä Silas että Timoteus jäivät Bereaan.
18:27 Ja kun hän tahtoi mennä Akaiaan, niin veljet kehoittivat häntä siihen ja kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan. Ja sinne saavuttuaan hän armon kautta oli suureksi hyödyksi uskoon tulleille.
21:17 Ja saavuttuamme Jerusalemiin veljet ottivat meidät iloiten vastaan.
22:1 "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille puolustuksekseni puhun."
23:1 Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti."
23:5 Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'."
23:6 Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana."
28:15 Ja kun veljet siellä saivat kuulla meistä, tulivat he meitä vastaan Appii Forumiin ja Tres Tabernaen kohdalle saakka; ja heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta.
28:17 Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui kokoon juutalaisten ensimmäiset. Ja kun he olivat kokoontuneet, sanoi hän heille: "Miehet, veljet! Vaikka en ole mitään tehnyt kansaamme tai isiemme tapoja vastaan, annettiin minut kuitenkin Jerusalemista vankina roomalaisten käsiin.
Roomalaiskirje:
1:13 Ja minä en tahdo, veljet, teiltä salata, että jo monesti olen päättänyt tulla teidän tykönne saadakseni jonkin hedelmän teidänkin keskuudestanne, niinkuin muidenkin pakanain, mutta olen ollut estetty tähän saakka.
7:1 Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?
8:12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
10:1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
11:25 Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,
12:1 Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
15:30 Mutta minä kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa,
16:17 Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä.
1.Korinttolaiskirje:
1:10 Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
1:26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
2:1 Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
3:1 Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.
4:6 Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.
7:24 Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.
7:29 Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan,
9:5 Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa, uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät?
10:1 Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi
12:1 Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä.
14:6 Jos minä nyt, veljet, tulisin luoksenne kielillä puhuen, mitä minä teitä sillä hyödyttäisin, ellen puhuisi teille ilmestyksen tai tiedon tai profetian tai opetuksen sanoja?
14:20 Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä.
14:26 Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.
15:1 Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
15:31 Joka päivä minä olen kuoleman kidassa, niin totta kuin te, veljet, olette minun kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
15:50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
16:11 Älköön siis kukaan häntä halveksiko, vaan auttakaa häntä lähtemään rauhassa matkalle, että hän tulisi minun tyköni; sillä minä ja veljet odotamme häntä.
16:15 Mutta minä kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen.
16:20 Kaikki veljet lähettävät teille tervehdyksen. Tervehtikää toisianne pyhällä suunannolla.
2.Korinttolaiskirje:
1:8 Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin,
8:1 Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa:
9:3 Lähetän nyt kuitenkin nämä veljet, ettei kerskaamisemme teistä tässä kohden näyttäytyisi tyhjäksi, vaan että olisitte valmiit, niinkuin olen sanonut teidän olevan;
11:9 Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta; ja kaikessa minä varoin olemasta teille rasitukseksi, ja olen vastakin varova.
13:11 Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.
Galatalaiskirje:
1:2 ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian seurakunnille.
1:11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
3:15 Veljet, minä puhun ihmisten tavalla. Eihän kukaan voi kumota ihmisenkään vahvistettua testamenttia eikä siihen mitään lisätä.
4:12 Tulkaa minun kaltaisikseni, koska minäkin olen tullut teidän kaltaiseksenne, veljet, minä pyydän sitä teiltä. Ette ole minua mitenkään loukanneet.
4:28 Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli.
4:31 Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.
5:11 Mutta jos minä, veljet, vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi minua vielä vainotaan? Silloinhan olisi ristin pahennus poistettu.
5:13 Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
6:1 Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.
6:18 Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen.
Filippiläiskirje:
1:12 Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi,
3:13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
3:17 Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.
4:8 Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
4:21 Tervehdys jokaiselle pyhälle Kristuksessa Jeesuksessa. Tervehdyksen lähettävät teille minun kanssani olevat veljet.
1.Tessalonikalaiskirje:
1:4 tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut, teidän valitsemisenne:
2:1 Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän tykönne ollut turha;
2:9 Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.
2:14 Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta,
2:17 Mutta kun meidät nyt, veljet, on hetkeksi aikaa erotettu teistä, ulkonaisesti, ei sydämeltä, niin on meille tullut yhä suurempi halu päästä näkemään teidän kasvojanne.
3:7 sentähden olemme teidän uskostanne, veljet, saaneet lohdutusta teihin nähden kaikessa hädässämme ja ahdistuksessamme;
4:1 Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte.
4:10 niin te myös teette kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehoitamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän
4:13 Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
5:1 Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa;
5:4 Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas;
5:12 Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä,
5:14 Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan.
5:25 Veljet, rukoilkaa meidän edestämme.
2.Tessalonikalaiskirje:
1:3 Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä,
2:1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,
2:13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.
2:15 Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.
3:1 Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne,
3:6 Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet.
3:13 Mutta te, veljet, älkää väsykö tekemästä sitä, mikä hyvää on.
2.Timoteuksen kirje:
4:21 Koeta päästä tulemaan ennen talvea. Tervehdyksen lähettävät sinulle Eubulus ja Pudes ja Linus ja Klaudia ja kaikki veljet.
Hebrealaiskirje:
3:1 Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen,
3:12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
10:19 Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
13:22 Minä pyydän teitä, veljet: kestäkää tämä kehoituksen sana; sillä lyhykäisesti minä olen teille kirjoittanut.
2.Pietarin kirje:
1:10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;
3.Johanneksen kirje:
1:3 Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niinkuin sinä totuudessa vaellatkin.
Jaakobin kirje:
4:11 Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.
5:7 Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen.
5:9 Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.
5:10 Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.
Johanneksen evankeliumi:
11:3 Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa."
Hakuehdolla SISARET löytyi 1 jaetta.
Tekstit taitavat puhua miehen hoksottimien puutteista! 111 jaetta voivottelee veljien hitautta toimia Jumalan tahdon mukaan, kun taas maininta sisarista todistaa heidän luottavan Jeesuksen kykyyn toimia lähimmäisen parhaaksi! Karua kieltä, mutta eiköhän myös meillä miehillä ole toivoa ;p
pitänyt naisista. Evankeliumit eivät juuri mainitse äitejä, tyttäriä, naisia.
Vanha testamentti sensijaan muistaa aina myöskin tyttäret.
Jos luet Paavalia, hän se vasta naisten alistaja onkin:
Naiset toimivat toisin kuin miehet, se on totta.
Mutta ei naisten toiminta ole oikeaa jos ei miestenkään.
Ei oikein tekemiseksi tule asiat siten, että ne miehet tekevät. vaan siksi, että jokin tehdään oikein.
Ja oikeaan kuuluu myös tehdä sitä mikä kuuluu omien oikeuksien alaisuuteen. Tässä pitää mainita, että adventisteilta puuttuvat kaikki oikeudet valtaan.
Kukaan meistä ei siis ole milloinkaan adventistien vallanalaisuudessa ellei itse sitä oikeutta heille luovuta.
Muutoin adventistit toimivat kaikessa laittomuuden hengessä ihan täysin ilman valta-asemaa.
Adventistin kaikki puhe on saippuakuplien arvoset.
... rakastivat naisia!
Evankeliumien eräs viimeisistä tilannekuvista visualisoi silmiemme eteen Jeesuksen ja Maria Magdalan halaamassa toisiansa. Verbi jota teksti käyttää on haptomai, joka kuvaa läheistä kosketusta niin kuin englantilainen käännös tulkitsee ”Jesus said to her, Stop clinging to Me” älä roiku minussa kiinni. Samaista verbiä käytetään myös intiimistä miehen ja naisen välisestä sukupuolisesta kanssakäymisestä, jota vanha suomalainen käännös tavoittelee; ”Jeesus sanoi hänelle: älä minuun rupee” (1776). Se siitä ajatuksesta, etteikö uuden testamentin mies ja nainen olisi ollut kiinnostunut toisistansa. Myös Paavali lähettää terveisiä yhtä monelle nais- kuin mies-ystävälle Roomalaiskirjeen lopussa. Paavalin mielitietty taisi olla Priscilla. Mutta, koska Priscilla oli jo aviossa, Paavali joutui tyytymään kolmannen pyörän osaan.
Bonus materiaali: Tarina Paavalista ja Priscillasta uuden testamentin mukaan (jos asia kiinnostaa)
Paavalin rakkaimpiin uskonsisariin ja työtovereihin kuului juutalaisnainen nimeltä Priscilla. Hänet apostoli kohtasi ensimmäisen kerran syksyllä 50 jKr. , ja nämä kaksi pysyivät ystävinä elämänsä loppuun asti. Priscilla ei ollutkaan kuka tahansa nainen, sillä jopa kirkkoisä Tertullianus kutsui häntä ”pyhäksi Priscaksi, joka saarnasi evankeliumia”.
Priscillan mies Aquila oli alun perin kotoisin Pontoksesta, Mustan meren rannikolta. Meille ei kerrota, missä vaiheessa hän kääntyi kristityksi, mutta mahdollisesti se tapahtui jo kotiseudulla. Pontoslaisiakin oli näet niiden pyhiinvaeltajien joukossa, jotka ensimmäisenä helluntaina kuulivat apostolien julistavan ilosanomaa kukin omalla kielellään (Apt2.9). Myös Pietarin kirjeen alkutervehdyksestä näemme, että Pontoksessa oli elävä seurakunta jo apostolisena aikana (1Piet1.1).
Jossakin vaiheessa Aquila oli muuttanut Mustan meren rannikolta Roomaan. Maailman pääkaupungissa hän kohtasi tulevan vaimonsa Priscillan. Milloin kristinusko saapui Roomaan, siitä ei ole varmaa tietoa, mutta mahdollisesti sekin tapahtui pian ensimmäisen helluntain jälkeen. Joka tapauksessa voimme olettaa Aquilan ja Priscan tutustuneen Rooman seurakunnassa ja toimineen aktiivisesti sen jäseninä.
Uusi testamentti niputtaa Priscillan ja Aquilan nimet aina yhteen, mutta ei puhu mitään heidän perhekunnastaan. Kuudesti heidät mainitaan Uudessa testamentissa, joista neljässä tapauksessa vaimon nimi esiintyy ennen miehen nimeä. Paavali kutsuu Aquilan vaimoa aina Priscaksi; Luukas sen sijaan käyttää pitempää muotoa Priscilla (Apt18.2, 18, 26; Room16.3; 1Kor16.19 ja 2Tim4.19).
Vaikuttaa siltä kuin pariskunnalla ei olisi ollut lapsia. Myös se seikka, että Priscilla oli opetellut miehensä käsityöammatin ja pystyi liikkumaan tämän kanssa maasta toiseen, tuntuisi viittaavan samaan suuntaan. Lapsettomuuden surusta huolimatta avioliitto oli ilmeisen onnellinen ja tasapainoinen. Miehellä ja vaimolla oli yhteinen ammatti, yhteinen usko ja yhteisiä vastuutehtäviä seurakunnassa. Myös vaimo pystyi käyttämään aikaansa ja energiaansa täysipainoisesti Jumalan valtakunnan työhön, koska hänen kätensä eivät olleet kotitöihin sidotut.
Aquilas ja Priscilla olivat siis kristittyjä saapuessaan Korinttiin vuonna 49 jKr. Tuona vuonna oli Roomassa tapahtunut katastrofi: keisari Claudius oli suuttunut juutalaisiin ja ajanut heidät pois pääkaupungista. Tämän tapauksen mainitsee myös roomalainen historioitsija Svetonius kertoessaan Claudiuksen hallitusajasta (25. 4): ”Hän karkotti juutalaiset Roomasta, koska nämä kapinoivat jatkuvasti Chrestuksen aloitteesta”. Mahdollisesti Svetonius oli siinä uskossa, että Chrestus (Kristus?) eli tuolloin Roomassa ja aiheutti jatkuvia rettelöitä juutalaisten välille.
Aquila ja Prisca lähtivät siis pakon edessä pois Roomasta ja asettuivat asumaan Kreikan suureen satamakaupunkiin Korinttiin. Varmaan Priscillan oli vaikea jättää kotinsa ja kontunsa ja lähteä pakolaiseksi uuteen maahan. Korintissa ei vielä tuohon aikaan ollut seurakuntaakaan, mikä tuntui suurena puutoksena kristityn pariskunnan elämässä. Mutta jo vuoden sisällä karkotuksesta Aquila ja Prisca kohtasivat yllättäen maanmiehensä Paavalin, joka oli ehtinyt toisella lähetysmatkallaan Korinttiin asti. Ilo uusien uskonystävien löytymisestä oli varmaan molemminpuolinen, etenkin kun ammattikin heillä oli sama.
Paavali lähti sitten Ateenasta ja meni Korinttiin. Siellä hän tapasi Aquilan, Pontoksesta olevan juutalaisen, ja tämän vaimon Priscillan. He olivat äskettäin tulleet Italiasta, koska Claudius oli karkottanut Roomasta kaikki juutalaiset. Paavali meni heidän luokseen ja jäi työskentelemään heidän kanssaan, sillä heillä oli yhteinen ammatti; he olivat teltantekijöitä (Apt18.1-3).
Priscilla miehineen kutsui ystävällisesti Paavalin asumaan kotiinsa. Tullessaan Korinttiin Paavali oli vakaasti päättänyt, ettei aio saarnata siellä mitään muuta kuin ristiinnaulittua Kristusta (1Kor2.1-). Pian kaupungissa syntyi suuri herätys. Useita sataman ilotyttöjä tuli uskoon, samoin muita alempien yhteiskuntaluokkien jäseniä (1 Kor1.26). Myös synagoga joutui käymistilaan, kun kokonaista kaksi sen esimiehistä kääntyi kristityiksi: ensin Crispus, sitten Sostenes (Apt18.8,17). Kokouspaikka oli siirrettävä synagogasta Titius Justuksen taloon (18.7).
Paavali viipyi Korintin suurkaupungissa puolitoista vuotta. Päivällä hän teki evankelioimistyötä, mutta hän hankki jokapäiväistä leipäänsä ompelemalla telttoja yhdessä isäntäväkensä kanssa. Materiaali oli kilikialaista vuohenkarvakangasta, Paavalin syntymäkaupungin Tarson tuotetta.
Paavalista Priscilla sai itselleen ystävän, paimenen, hengellisen isän ja teologian opettajan. Ompelutyön ohessa noilla kolmella oli varmasti hyvää aikaa keskustella Raamatun tulkinnasta ja kristillisestä dogmatiikasta. Tämä teologinen seminaari jatkuikin mahdollisesti puolentoista vuoden mittaiseksi. Apostoli ei suinkaan karkottanut vaimoa pois kuuloetäisyydeltä aloittaessaan ”dogmatiikan oppituntinsa”. Ei, Prisca sai opiskella ”koko kurssin”, ja hänestä tulikin sitten vähintään yhtä innokas evankelista ja pätevä teologi kuin miehestäänkin.
Kun apostoli erään mellakan jälkeen päätti jatkaa matkaansa kohti Vähää Aasiaa, liittyi ystäväpariskunta hänen matkaseurueeseensa. Tässä vaiheessa vaimon nimi esiintyykin Luukkaan historiikissa jo ennen miehen nimeä. Niin rakkaiksi ystäviksi oli tultu, ettei millään olisi raaskittu erota. Efesossa eron hetki kuitenkin koitti, kun Paavali jatkoi matkaansa Jerusalemiin luvaten tulla pian takaisin. Varsinaista seurakuntaa ei Efesossa vielä ollut, oli vain muutama hajanainen opetuslapsi, joille kristinuskon perusasiatkaan eivät olleet kunnolla selvinneet (Apt18.18-19.7).
Noihin aikoihin Efesoon ilmestyi kuuluisa juutalaiskristitty evankelista nimeltä Apollos. Hän oli loistava puhuja ja suorastaan hehkui intoa julistaessaan Jeesusta kaupungin synagogassa. Priscilla ja hänen miehensä istuivat kuuntelemassa Apolloksen saarnaa ja tajusivat kauhukseen, ettei mies tuntenut ollenkaan kristillistä kastetta. Hänelle kaste oli vain samanlainen parannuksen teon merkki kuin se oli ollut Johannes Kastajalle aikoinaan.
Kristitty pariskunta avasi ovensa Apollokselle kuten oli avannut ne Paavalillekin. Luukas kertoo, että ”Priscilla ja Aquila ottivat Apolloksen huostaansa ja perehdyttivät hänet tarkemmin Jumalan tiehen” (Apt19.25). He selittivät kiertävälle saarnamiehelle, että Johannes kastoi pelkällä vedellä ne, jotka olivat tunnustaneet syntinsä. Jeesuksen nimessä suoritettu vesikaste antaa sen sijaan kastettavalle paljon enemmän: se antaa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen. Tämähän on ollut kristillinen kasteoppi helluntaista lähtien.
”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen” (Apt2.38).
Priscilla siis opetti Apollokselle oikeaa kasteoppia siinä missä miehensäkin. Raamatusta ei saa tukea se väite, etteivät naiset olisi muka toimineet missään opetustehtävissä alkukirkon aikoina, tai etteivät he ainakaan olisi opettaneet miehiä.
Priscilla opetti Apollosta – hänen nimensä mainitaan opetustilanteen yhteydessä taas ennen aviomiehen nimeä. Eikä tässä suinkaan ollut kysymys vain jotain pienestä sivuasiasta, vaan kasteopista, joka on yksi kristinuskon tärkeimmistä dogmeista.
Paavali tapasi ystäväpariskunnan jälleen vuoden kuluttua kolmannella lähetysmatkallaan. Tällä kertaa hän viipyikin Efesossa melkein kolme vuotta. Jonkin aikaa saatiin ensin kokoontua kaupungin synagogassa. Kun sen ovi sitten sulkeutui kristityiltä, vuokrattiin kokouspaikaksi Tyrannoksen koulu, jossa Paavali piti julkisia esitelmätilaisuuksia (Apt19.8-9). Lisäksi apostoli kiersi kristittyjen kodeissa pienpiirejä pitämässä ja heitä ”monin kyynelin” neuvomassa (Apt.20.18–20).
Sanoma Jeesuksesta levisi noiden vuosien aikana koko Vähään Aasiaan. Esimerkiksi Laodikeaan ja Kolossaan syntyi molempiin seurakunta, vaikka Paavali ei ollut koskaan noita kaupunkeja nähnytkään. Hänen työtoverinsa toimivat seurakuntien perustajina.
Efesosta Paavali lähetti kirjeen Korintin seurakunnalle, jossa hän oli aikaisemmin työskennellyt Aquilan ja Priscillan kanssa. Menossa oli ilmeisesti vuosi 54 jKr. Kuten tavallisesti, kirjeen loppuosa sisälsi omia ja toisten terveisiä:
"Aasian maakunnan seurakunnat lähettävät teille terveisensä. Myös Aquila ja Prisca ja heidän kodissaan kokoontuva seurakunta lähettävät teille paljon terveisiä Herran nimeen" (1 Kor16.19).
Priscilla osallistui siis Efeson evankelioimiseen. Ensimmäistä kertaa Uusi testamentti kutsuu tässä kotikokousta seurakunnaksi. Lapseton pariskunta oli antanut paitsi elämänsä myös kotinsa Jumalan käyttöön. Heidän olohuoneestaan oli tullut kirkkosali, jossa he molemmat toimivat julistustehtävissä.
Viestisi oli kiitettävän pitkä, mutta asiaa ei sitten ollutkaan!
Viestisi ei nimittäin sisältänyt mitään opetusta joka valaisisi Evankeliumin sisintä olemusta.
Näköjään sitä voi puhua palturia pitkänkin kaavan mukaan!
Sinulta on erinomainen näyte palturin puhumisesta, lyhyen kaavan mukaan!
Adventismi on feminismin hapatetta koko kirkkokunta. kirkkokunta siksi, että miehet ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä ja ottaneet naisten uskonnon omakseen.. Koko Raamattu kuvaa miesten kautta historiaa ja Jumalan suunnitelmaa. ADVENTISMI EI TAHDO ALISTUA TOTUUDEN VÄKEVÄN KÄDEN ALLE!
Adventistimies se outo jeppe on. Kieli pitkällään ja... vaahtoaa rakkaasta ellen-profeetastaan, sellaisesta ei minkään näköisestä amerikkalais-ämmästä.
Ellenillä ei ollut lähimmäisen rakkaudesta pilkahdustakaan silmissään. Sillä olisi muuten rumakin naama edes vähän sievistynny.
Märehtikää ihan kaikessa rauhassa adventismin suhdetta naisen rooliin seurakunnassa, vaikutatte olevan asiantuntijoita. Mutta kun jätetään ismit ja kiihkoilut sivuun ja tarkastellaan mitä uusi testamentti kertoo miehen ja naisen välisistä suhteista niin puheenne osoittaa teidän olevan aivan hukassa! Luojaani voin kiittää yhdestä asiasta tässä asiayhteydessä, että synnyin mieheksi, enkä mahdollisena naisena, kohtalon ivana, joutuisi tekemisiin teidän kaltaisten miesten kanssa ;p
Jatketaan todellisten vellihousujen analysoinnilla;
1. Vellihousut eivät ymmärrä, että luomiskertomus ei puhu "yhdestä mössöstä" vaan nimenomaan kokonaisuudesta. Kokonaisuus sisältää käsitteen, ettei jokin osa ole toistaan eriarvoisempi, vaan kukin osatekijä yhtä oleellisia kokonaisuuden kannalta.
2. Vellihousut ummistavat silmänsä sille, että syntiinlankeemuskertomus kertoo synnin tuomasta eriarvoisuudesta, alistamisesta. Todellinen vellihousu pelkää kohdata omat rikkomukset ja tehdä parannus! Vellihousu halua jatkaa synnin viitoittamaa elämää.
3. Vellihousu ei kuule Jumalan sanaa, että vastuu annettiin yhteiseksi tehtäväksi miehelle ja naiselle luomiskertomuksessa. Vellihousumaista on vältellä vastuuta jakaa päätöksentekoa puolisonsa kanssa. Jo antiikissa ymmärrettiin jaetun vastuun ylivertaisuus verrattuna diktatuuriin. Sen perintönä meille on kulkeutunut demokratia. Mutta Jumala oli asialla jo ennen Platonia ja opetti ensimmäiselle ihmisparille miten yhdessä tekeminen tuo siunauksen (1Moos1.26–28). Jumala puhui miehelle ja naiselle monikossa ”vallitkaa”, ottakaa yhteinen vastuu elämästä.
4. Vellihousumaista on ajatella kuvitteellisen naisen roolin olevan rättinä olemista. Yhtään miestä eikä naista ei tule käyttää rättinä missään merkityksessä. Todellinen vellihousu ei tätä tajua!
5. Vellihousu ei ymmärrä, että perheiden pahoinvoinnin syy on synnin seurauksissa; alistamisessa, mitätöimisessä, väheksymisessä ja yhteisen vastuun pakoilussa. Jo lankeemuskertomuksen yhteydessä mies ja nainen olivat vierittämässä vastuuta muualle kuin itselle tapahtuneesta. Adam on vellihousujen stereotypia syyttäessään vaimoaan, eikä tunnustaessaan osa-syyllisyyttään! Sitä samaa porukkaa ovat kaikki vallanalaisuuden julistajat, kaikki tyyni!
6. Vellihousut kuvittelevat, että vastuunalainen elämä hälventää sukupuolisuuden. Päinvastoin, vallanalaisuuden kiihkoilijat vaikuttaisivat pelkäävänsä omaa sukupuolisuuttaan ja kokevat sen olevan sidoksissa onnipotenssiin! Toisin sanoen he eivät usko oman sukupuolisuutensa arvoon yhdenvertaisena vastakkaisen sukupuolen kanssa vaan kokevat tarvitsevansa rakenteita ylläpitämään kuvitteellista suvereenisuutta. Jos mikään, tämä asenne haisee todella pahalta. Sillä ei ole sijaa Jumalan hyvälle tuoksuvassa maailmassa.
7. Vellihousut käykää pesulla!!! (Ilm3.18) Tosin, siihen teiltä tuskin liikenee rohkeutta?
Uskonelämän kannalta puolisoilla on eri tehtävät.
Mies on perheenpää ja vaimon tehtävä on avustaa puolisioaan oikeassa mielessä.
Uskonelämässä ei ole väärintekoa laillistettu, vaan aviopuolisot tekevät yhteiseen kassaan tekonsa ja kummankin väärinteko kuin myös oikeat teot lasketaan yhteiseksi hyväksi.
Jos mies varastaa, koko perhe kärsii miehen teon seuraamukset kuten myös vaimonkin.
Ja jos mies tekee oikein omantunnon mukaan mutta vaimo tekee vääryyttä, koskee sekin molempia.
Perheestä puuttuu siunaus olipa kumpi hyvänsä väärintekijänä.
On viisaampaa viettää ihan normaalia elämää. Uskovilla näyttää noita sääntöjä riittävän, jopa naisen alistamiseen.
Kiihkoilijat lukevat Raamattua valikoiden! He jättävät lukematta Paavalin argumentin alun ja lopun? Paavali nimittäin kehottaa tasapuolisesti, sekä miehiä ja naisia, alistumaan puolisoina, toistensa tahtoon. Ja lopuksi heittää miehille todellisen haasteen seurata vapahtajan esimerkkiä, joka asettui kaikkien palvelijaksi ja rakkaudessaan ei edes säästänyt omaa henkeänsä uhrautuessaan rakkaimpansa puolesta. Paavalin pointti on muistuttaa, että naisten ei tulisi ottaa itsestään selvyytenä miehen alistuvaa asennetta vaan naisen on vastavuoroisesti toimittava samoin; Jeesuksen opetuksen mukaisesti (Luuk6.31)
Elikkä, Paavali opetti:
”Alistukaa TOISTENNE tahtoon, Kristusta totellen (Ef 5.21) … Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja ANTOI HENKENSÄ sen puolesta (5.25).”