Raamatussa ei ole opetusta, jossa kastetaan "uskoontulevia" ja luvataan usko "vesitoimituksessa". Raamatussa kastetaan vain uskovia: koskaan ei kasteta "uskoontulevia". Raamatussa ei kukaan ota kastetta sen vuoksi, että saisi kasteessa "sydämen uskon". Vain sanan vastaanottaneita ja uskovaisia oli lupa kastaa. Jos joku ei uskonut koko sydämestään, oli se este kasteen saamiselle. [Apt 10:47,48; 8:37]
Tosi kristitty eli aito Jeesuksen opetuslapsi luottaa yksin Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, kun vaeltaa kohti taivasta. Hän ei katso menneitä ja tutki kastetodistusta ollakseen varma siitä, että Kristus ja Pyhä Henki asuu sydämessä tai että synnit on saatu anteeksi. Synnit saadaan anteeksi pyytämällä niitä anteeksi, mitä edeltää syntien tunnustaminen ja katuminen. [1Joh 1:7-10; Jaak 5:14-20]
Me rukoilemme, että Jumala antaisi meille mielenmuutoksen ja synnit anteeksi, kun olemme langenneet pahoihin sydämen ajatuksiin, kielen synteihin, laiminlyönteihin ja pahoihin tekoihin. [Apt 8:20-24; Psa 102:14-23; 32:1-5]
Tosi kristitty ei perusta varmuutta pelastumisesta ja syntien anteeksisaamisesta omiin tunteisiinsa, kokemuksiinsa tai mihinkään maallisiin rituaaleihin. Me perustamme varmuutemme Jumalan sanaan. Raamatun ilmoituksen mukaan pelastuksen voi tuntea syntien anteeksisaamisessa. [Lk 1:77] Sen lisäksi iankaikkinen elämä on Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. [Joh 17:3]
Ellei suhteesi Jumalaan ole kunnossa etkä tunne Jumalan Poikaa, niin sinä saatat perustaa taivastoivosi omiin tekoihisi ja uskonnollisiin rituaaleihin, joihin olet ollut ja joihin olet vieläkin osallinen. (kaste, ehtoollinen, rukoukset, hyvät teot, jumalanpalvelus seurakunnassa, erilaiset palvelustehtävät) Jos perustat pelastumisen toivon tekoihisi, niin sinä olet ns. "lain alla" ja vailla iankaikkista elämää, mikä on Jumalan lahja, uskon kautta vastaanotettavissa.
Tosi kristitty eli aito Jeesuksen opetuslapsi luottaa yksin Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, kun vaeltaa kohti taivasta. Hän ei katso menneitä ja tutki kastetodistusta ollakseen varma siitä, että Kristus ja Pyhä Henki asuu sydämessä tai että synnit on saatu anteeksi. Synnit saadaan anteeksi pyytämällä niitä anteeksi, mitä edeltää syntien tunnustaminen ja katuminen. [1Joh 1:7-10; Jaak 5:14-20]
Me rukoilemme, että Jumala antaisi meille mielenmuutoksen ja synnit anteeksi, kun olemme langenneet pahoihin sydämen ajatuksiin, kielen synteihin, laiminlyönteihin ja pahoihin tekoihin. [Apt 8:20-24; Psa 102:14-23; 32:1-5]
Tosi kristitty ei perusta varmuutta pelastumisesta ja syntien anteeksisaamisesta omiin tunteisiinsa, kokemuksiinsa tai mihinkään maallisiin rituaaleihin. Me perustamme varmuutemme Jumalan sanaan. Raamatun ilmoituksen mukaan pelastuksen voi tuntea syntien anteeksisaamisessa. [Lk 1:77] Sen lisäksi iankaikkinen elämä on Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. [Joh 17:3]
Ellei suhteesi Jumalaan ole kunnossa etkä tunne Jumalan Poikaa, niin sinä saatat perustaa taivastoivosi omiin tekoihisi ja uskonnollisiin rituaaleihin, joihin olet ollut ja joihin olet vieläkin osallinen. (kaste, ehtoollinen, rukoukset, hyvät teot, jumalanpalvelus seurakunnassa, erilaiset palvelustehtävät) Jos perustat pelastumisen toivon tekoihisi, niin sinä olet ns. "lain alla" ja vailla iankaikkista elämää, mikä on Jumalan lahja, uskon kautta vastaanotettavissa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Henki ja vesi ja veri pitävät yhtä ja todistavat yhdessä"
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
5 Jesus answered, Verily, verily, I say unto thee, Except a man be born of water and of the Spirit, he cannot enter into the kingdom of God.
2. Piet. 3:5
Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta
Sanot: "5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. " ... Vedestä syntyminen on tässä samaa tarkoittava kuin lihasta syntyminen. Se kuvaa siis lapsen luonnollista syntymistä äitinsä kohdusta. Hengestä syntyminen ilmaistaan molemmissa jakeissa samalla tavalla.
* synny vedestä=lihasta syntynyt on liha
* Hengestä=Hengestä syntynyt on henki
Lapsi on äitinsä kohdussa lapsiveden ympäröimä, mikä vesi purkautuu sitten ulos kohdusta lapsen syntyessä ja jo sitä ennen. Jeesus kertoo tällä tavalla, ettei ihmiselle riitä taivasten valtakuntaan pääsyyn se, että hän syntyy ihmiseksi juutalaiseen sukuun vaan sen lisäksi pitää syntyä uudesti ylhäältä. Näin Raamatun sana avautuu hengellemme ja tuo ymmärryksen tähän kiistanalaiseen kysymykseen.
Vedestä syntyminen tarkoittaa lapsen syntymistä ihmiseksi äidin kohdusta. Ihminen on liha, mikä tarkoittaa sitä, että ihminen on tehty maasta ja meillä on maallinen ruumis. (1Moos 2:7; 3:19; 6:3; 1Kor 15:39-53.) Jotta ihminen voisi syntyä myöhemmin Hengestä ja saada taivaallisen hengellisen ruumiin, pitää hänen syntyä uudesti ylhäältä. Lihasta eli vedestä syntyminen tarvitaan, jotta ihminen on olemassa, mutta vain Hengestä syntyminen takaa pääsyn taivasten valtakuntaan Isän luokse.
Kun lapsi syntyy äitinsä kohdusta, niin hän on lihaa ja verta niin kuin Jeesuskin oli lihaa ja verta. (Hebr 2:14.) Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jeesus syntyi ihmiseksi ja samoin vauva syntyy ihmiseksi. Jeesuksen sanat "Mikä lihasta on syntynyt, on liha," eivät ole viittausta vauvan hengelliseen tilaan. Ne kertovat vain sen, että vauva on ihminen niin kuin hänen äitinsä ja isänsä. Jos ihmiseksi syntyminen olisi peruste kadotukseen joutumiselle, niin silloin myös Jeesus olisi joutunut kadotukseen ihmisyytensä vuoksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska ihmiseksi syntyminen ei ole syntiä eikä johda automaattisesti kadotukseen.
Edelleen, Jeesus ei saarnannut eläessään kertaakaan kastetta syntien anteeksisaamisen ehtona. Hän saarnasi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." [Mar 1:15.] Samaa saarnasivat apostolit. [Mar 6:12.]
Kyllä Jeesus sanoi samassa lauseessa, että on synnyttävä VEDESTÄ JA HENGESTÄ.
Eihän ihminen mistään merestä nouse, vaan valmiina ihmisenä äitinsä kohdusta, jonne ei voi mennä enää uudestisyntymään. On synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä.
Ihminen kuoli hengellisen kuoleman syntiinlankeemuksessa eikä ihminen ehtinyt syödä ikuisen elämä antavasta puusta.
Siksi lapsenkin on ikuisen elämän saadakseen synnyttävä vedestä ja Hengestä uudesti.
Sanot: "Kyllä Jeesus sanoi samassa lauseessa, että on synnyttävä VEDESTÄ JA HENGESTÄ." ... ja vastaan edelleen, että se (vedestä) on luonnollinen syntymä äidin kohdusta. Asia käy ihan selvästi ilmi, kun lukee Jeesuksen ja Nikodeemuksen keskustelua läpi enemmänkin kuin yhden jakeen kerrallaan. [Joh 3:3-8.]
Kun lapsi syntyy äitinsä kohdusta, niin hän on lihaa ja verta niin kuin Jeesuskin oli lihaa ja verta. (Hebr 2:14.) Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jeesus syntyi ihmiseksi ja samoin vauva syntyy ihmiseksi. Jeesuksen sanat "Mikä lihasta on syntynyt, on liha," eivät ole viittausta vauvan hengelliseen tilaan. Ne kertovat vain sen, että vauva on ihminen niin kuin hänen äitinsä ja isänsä. Jos ihmiseksi syntyminen olisi peruste kadotukseen joutumiselle, niin silloin myös Jeesus olisi joutunut kadotukseen ihmisyytensä vuoksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska ihmiseksi syntyminen ei ole syntiä eikä johda automaattisesti kadotukseen.
Nyt olet sekaantunut noiden lapsivesitutkijoiden harhaoppeihin.
Jeesus sanoi oman kasteensa jälkeen uskovalle Nikodemukselle, että hänen on vielä synnyttävä uudestaan vedestä ja Hengestä.
Nikodemus toki oli jo syntynyt fyysisesti ja uskoi Jeesukseeen. Mutta se fyysinen syntymä ei riitä taivaaseen pääsemiseen syntiinlankeemuksessa hengellisen kuoleman saaneelle ihmiselle. Sinä päivänä, jona te siitä syötte te kuolette.
Jumalan luomisen ja uudestistiluomisen yksi elementti on maallinen vesi, jota tarvitaan uudestiluomiseen. Vedestä ja Hengestä. Kun tutkit tarkemmin niin uutta luova kaksoisvirtakin on vettä ja Henkeä.
Luomisessa ja uudestiluomisessa (uudestisyntymässä) Jumalan Henki liikkuu vetten yllä.
Joh. 3:12
Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?
Nyt on kuitenkin niin, että ilman Jumalan lähettämää Totuuden Henkeä sinä olet pelkkä eksetiikan tutkija, etkä voi ymmärtää Raamatun hengellisiä asioita. Jos oikein ymmärrän, niin olet käynyt jossain sillä uudestikasteella ja olet saanut sen vieraan hengen, joka ei ole Totuuden Henki?
12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Juutalaisilla oli tapana puhua asioista ns. parallellismi-rakennetta käyttäen. (Lähde: Iso Raamatun Sanakirja, 1975, osa III palsta 7298.) Siinä toistetaan sama asia eri muodossa ja eri sanoilla samassa tai peräkkäisissä jakeissa. Tällainen parallellismi esiintyy mm. Jesajan kirjassa.
"Jesaja:
44:3 Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle,"
Vesien vuodattaminen on tässä kohdassa sama asia kuin "Hengen vuodattaminen". Janoavainen on sama kuin "sinun siemenesi". Virrat on sama kuin "siunaukseni". Kuiva maa on sama kuin "sinun vesasi".
* vedet=Henkeni
* janoavaisen=sinun siemenesi
* virrat=siunaukseni
* kuiva maa=sinun vesasi
Jumala ilmoittaa tällä tavalla kahden samaa tarkoittavan ilmaisun kautta sen, miten hän vuodattaa Hengen siunauksen sateet Jumalan kansan päälle. Tämä lupaus alkoi täyttyä ensimmäisenä helluntaina, kun uusi liitto sai alkunsa apostolien täyttyessä Pyhällä Hengellä ja tulella sekä tullessa kastetuiksi Kristukseen Pyhässä Hengessä eli uuden liiton seurakuntaan Kristuksen ensihedelmänä. [Apt 2:1-11; Jaak 1:18.]
Kun luet Johanneksen evankeliumista jakeet viisi ja kuusi peräkkäin, niin saatat ymmärtää samankaltaisen kaksoisrakenteen, mitä Jesaja käyttää.
"Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki." [Joh 3:5,6]
Vedestä syntyminen on tässä samaa tarkoittava kuin lihasta syntyminen. Se kuvaa siis lapsen luonnollista syntymistä äitinsä kohdusta. Hengestä syntyminen ilmaistaan molemmissa jakeissa samalla tavalla.
* synny vedestä=lihasta syntynyt on liha
* Hengestä=Hengestä syntynyt on henki
Lapsi on äitinsä kohdussa lapsiveden ympäröimä, mikä vesi purkautuu sitten ulos kohdusta lapsen syntyessä ja jo sitä ennen. Jeesus kertoo tällä tavalla, ettei ihmiselle riitä taivasten valtakuntaan pääsyyn se, että hän syntyy ihmiseksi juutalaiseen sukuun vaan sen lisäksi pitää syntyä uudesti ylhäältä. Näin Raamatun sana avautuu hengellemme ja tuo ymmärryksen tähän kiistanalaiseen kysymykseen.
Vedestä syntyminen tarkoittaa lapsen syntymistä ihmiseksi äidin kohdusta. Ihminen on liha, mikä tarkoittaa sitä, että ihminen on tehty maasta ja meillä on maallinen ruumis. [1Moos 2:7; 3:19; 6:3; 1Kor 15:39-53.] Jotta ihminen voisi syntyä myöhemmin Hengestä ja saada taivaallisen hengellisen ruumiin, pitää hänen syntyä uudesti ylhäältä. Lihasta eli vedestä syntyminen tarvitaan, jotta ihminen on olemassa, mutta vain Hengestä syntyminen takaa pääsyn taivasten valtakuntaan Isän luokse.
Kun lapsi syntyy äitinsä kohdusta, niin hän on lihaa ja verta niin kuin Jeesuskin oli lihaa ja verta. [Hebr 2:14.] Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jeesus syntyi ihmiseksi ja samoin vauva syntyy ihmiseksi. Jeesuksen sanat "Mikä lihasta on syntynyt, on liha," eivät ole viittausta vauvan hengelliseen tilaan. Ne kertovat vain sen, että vauva on ihminen niin kuin hänen äitinsä ja isänsä. Jos ihmiseksi syntyminen olisi peruste kadotukseen joutumiselle, niin silloin myös Jeesus olisi joutunut kadotukseen ihmisyytensä vuoksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska ihmiseksi syntyminen ei ole syntiä eikä johda automaattisesti kadotukseen.
Mitä Paavali tarkoitti sanoessaan, "ettei liha ja veri voi periä taivasten valtakuntaa?" [1Kor 15:50.] Hän tarkoitti sillä sitä, ettei tämä kuolevainen ruumis ole se, mikä on meidän taivaallinen ja hengellinen ylösnousemusruumiimme. Tämän sairaan ja kuolevaisen ruumiin pitää muuttua ja pukeutua kuolemattomaan, jotta me voisimme elää ikuisesti. Paavalin sanoilla ei ole tässä kohden hengellistä vertauskuvallista merkitystä, missä hän puhuisi ihmisen synnillisyydestä tai rajoittaisi esimerkiksi vauvojen mahdollisuutta pelastua.
Myös vauvat voivat syntyä uudesti Hengestä kuolleiden ylösnousemuksessa, mutta heidän ei tarvitse syntyä uudesti ylhäältä vauvana. [Matt 19:28.] Vauvoja ei ole oikeamielistä pitää vastuussa siitä, millaisia he ovat ja mitä he tekevät äitinsä kohdussa sekä sylilapsena ollessaan. Vastuu teoista ja elämästä Jumalan edessä tulee vasta sitten, kun lapsi ymmärtää, mikä on hyvää ja pahaa, niin että valitsee pahan. Samalla tavalla lankesi myös Adam. Hän tiesi, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua, mutta valitsi väärin. [1Moos 2:15-17.] Vastuu teoista tulee siten vasta sen jälkeen, kun ihminen on tietoinen siitä, mitä on lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä.