Aloitin piirtelemään. Se ei oikein alkanut. En saanut paperille mitään. Aloitin kirjoittamaan. Kun kirjotin rupesin kirjottamaan kuolemastani. Ja siitä olisiko muille helpompaa kuolemani ja surisiko minua kukaan kuolemani jälkeen, rupesin puhumaan peloistani. Nyt sitten vain itken. Olen itkenyt nyt tunnin putkeen ja itku ei lopu. Ja mietin hyviä asioita kuolemastani.
*En pelkäisi enää. En saa aina unta. Pelkään kuolemaa. Mitä silloin tehdään? Vanhemmat ja kaverit ovat ehdottaneet terapeutilla käymistä, mutta en osaa selittää pelkoani. Ja oloni olisi, että olisin hullu.
*Surisiko minua kukaan?
*Kaikille olisi helpompi ilman minua.
*Minun olisi helpompi jos kuolisin.
*Paljonko paras kaverini surisi? Vanhempani? Luokkalaiseni?
Nämä mietityttävät. En harkitse erityisesti itsemurhaa, mutta jotenkin se käy mielessä (ei siinä mielessä, että sen tekisin).
Miten saan itkemisen loputtua?
Miten saan ajatukset parempaan suuntaan?
Voisiko joku vähän jotenkin auttaa tuon pelkoni kanssa?
*En pelkäisi enää. En saa aina unta. Pelkään kuolemaa. Mitä silloin tehdään? Vanhemmat ja kaverit ovat ehdottaneet terapeutilla käymistä, mutta en osaa selittää pelkoani. Ja oloni olisi, että olisin hullu.
*Surisiko minua kukaan?
*Kaikille olisi helpompi ilman minua.
*Minun olisi helpompi jos kuolisin.
*Paljonko paras kaverini surisi? Vanhempani? Luokkalaiseni?
Nämä mietityttävät. En harkitse erityisesti itsemurhaa, mutta jotenkin se käy mielessä (ei siinä mielessä, että sen tekisin).
Miten saan itkemisen loputtua?
Miten saan ajatukset parempaan suuntaan?
Voisiko joku vähän jotenkin auttaa tuon pelkoni kanssa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei ei me voida kirjoittaa oikeen SIITÄ kuolemisestamme...miten voidaan? mistä sen tietää MILLOIN ja MITEN me kuollaan? -ei kuolemaa kannata pelätä..se ei varmasti ole sen kummempaa kun tiedottomuus.. eli jos menee taju tmv:vaa niin samankaltaista .. se on..JA SURIJOISTA ...ihan sama kuka suree vai sureeko kukaan ainakin mulle...PASKAT meikä ei moisesta mieltänsä kyllä vaivaa...kyllä mulle on niin ihan sama EN YLEENSÄKKÄÄN TYKKÄÄ IHMISISTÄ ...mutta parjään ihan ok kun pakko on..ja se riittää ja vaikkei mua tulis kukaan suremaan ..en VÄLITÄ -hoidan nyt maanpäälliset asiat..eli mulla on 2 työ paikkaa ja elän niillä hoidan asiani ja perheasiani ja se riittäkööt...ja mitään itsarii tmv:aa ei kannata edes harkita koska kuitenkin elämä on ihan ok tässä ja nyt...aina ei ole helppoo kellään..jos ITKETTÄÄ niin itke ketä se kuluttaa loppujen lopuksi? suruhan on sinun..ITKE toki.. sinä olet varmaan masentunut??..minä olen ollut 2 vuotta masennuslääkityksellä...ja SE ON AUTTANUT pahimman yli.. eli jaksan elää sen kummemmin suremata näitä maallisia ongelmia...käy ihmeessä lääkärille kertomassa...että saisit pikkasen valoa elämääsi..tsemppii sulle!!!
Masennukselta kuulostaa!ehdotan et puhut jollekin.hulluuden kans tuossa ei ole mitää tekemistä.itsellä samoja ajatuksia.kuolemista ei kannata edes miettiä.se ei ole meidän päätettävissä.elämä on kivaa lopulta,vaik menis päin helvettiä.kun kerran piirrät tai kirjotat.kokeilepas tehdä biisi,tai maalata taulu tms.kun jaksaa harjoitella.ties mitä saat aikaan.näin itse olen päässy eroon kuolema toiveista.ja jokaisesta välittää joku.ei se siltä aina tunnu.mut kaikkea ei huomaa aina
ilmeisesti hyvin nuori ihminen. On normaalia pohtia myös omaa kuolemaa ja jäljelle jääneiden omaisten ja ystävien tuntoja.
Juttele ystäväsi kanssa.
Kirjoita (ranskalaisin viivoi, vaikka) paperille.
TOP 5 ASIAA jotka haluaisisit tehdä/kokea ennen kuolemaasi.
Kirjoita sitten TOP 5 ASIAA jotka kiinnostavan sinua opiskelun/ oman uran kannalta.
JA TOIMIT NOIDEN LISTOJEN MUKAAN! Ja nyt rannalle sieltä tietsikan äärestä, hopi hopi, kesän kuumin päivä odottaa.
Ja kaikki muutkin palstalaiset nyt suruvaatteet narikkaan ja talvirurkki pois!
Kuoleman jälkeen ON elämää! Ei ehkä siinä muodossa kuin mitä meille täällä paukutetaan vaan kuitenkin. Siellä on jotain niin hyvää ja kaunista, että kuolemaa ei tarvitse pelätä kunhan elää elämänsä oikein.
Sinä olet onnekas, koska olet saanut elämän lahjan. Älä milloinkaan hukkaa sitä, elämä on kallis.
Elämä kohtelee joskus rankasti ja riepottelee vaan sillä kaikella on tarkoituksensa, usko pois. Aina voi oppia ja kehittyä. Aina voi nähdä asiat eri tavalla. Aina voi oppia näkemään asiat eri tavalla ;)
Sinä olet nuori ja edessäsi vielä koko elämän kirjo! Olet osana kokonaisuutta, ole ylpeä siitä!
Mieti niitä kaikkia hyviä asioita elämässäsi, kirjaa niitä ylös :) Näe ja koe, että niitä on paljon. Nojaa niihin kun on vaikeata, näe vaikeuksien yli.
Halauksia!