paniikkihäiriö tuhonnut koko elämäni

Tuo sinun hoitosi ei kuullosta hirveän hyvältä.
Kevyt saunominen on jopa suositeltavaa.
Kahvit, cokikset ym. muut piristävät kyllä pois.
Pelkkä kasvisruoka ei ole hyvä jos on tottunut syömään lihaa. Keho reagoi ruokavalion muutokseen tuottamalla ehkä jopa heikomman olon.
Jos vaihtaa ruokavaliota se pitää tehdä hitaasti.
Lähes jokainen Suomalainen voi keventää ruokavaliotaan huomattavasti. Mutta kasvisruokaa en suosittele muuten terveelle ihmiselle. Sillä ei ole mitään todistettavaa terveyttävää vaikutusta. Jopa päinvastoin kasvis syöjät kärsivät useimmiten monista puutos tiloista. Varsinkin monien kasvissyöjien lapset ovat huonosti ravittuja. Itse vanhemmat eivät sitä myönnä.
Ihminen tarvitsee lihaa. Korvikkeista kuten soijasta ym. ei saa niitä pienimpiä hyöty osia joita on lihassa. Kannattaa olla terveellinen seka ruokavalio ja valikoida parhaat ainekset niin kasvis kuin eläin kunnasta. Esim. kala ja linnut ovat hyviä. Ja jos on oikein huono olo kannattaa käyttää lääkettä ennen kuin tehdä itselleen vielä huonompaa oloa. Samalla mietiskelet asioita mistä saat iloa ja alat tehdä enemmän niitä.

aputohtori kirjoitti:

Tuo sinun hoitosi ei kuullosta hirveän hyvältä.
Kevyt saunominen on jopa suositeltavaa.
Kahvit, cokikset ym. muut piristävät kyllä pois.
Pelkkä kasvisruoka ei ole hyvä jos on tottunut syömään lihaa. Keho reagoi ruokavalion muutokseen tuottamalla ehkä jopa heikomman olon.
Jos vaihtaa ruokavaliota se pitää tehdä hitaasti.
Lähes jokainen Suomalainen voi keventää ruokavaliotaan huomattavasti. Mutta kasvisruokaa en suosittele muuten terveelle ihmiselle. Sillä ei ole mitään todistettavaa terveyttävää vaikutusta. Jopa päinvastoin kasvis syöjät kärsivät useimmiten monista puutos tiloista. Varsinkin monien kasvissyöjien lapset ovat huonosti ravittuja. Itse vanhemmat eivät sitä myönnä.
Ihminen tarvitsee lihaa. Korvikkeista kuten soijasta ym. ei saa niitä pienimpiä hyöty osia joita on lihassa. Kannattaa olla terveellinen seka ruokavalio ja valikoida parhaat ainekset niin kasvis kuin eläin kunnasta. Esim. kala ja linnut ovat hyviä. Ja jos on oikein huono olo kannattaa käyttää lääkettä ennen kuin tehdä itselleen vielä huonompaa oloa. Samalla mietiskelet asioita mistä saat iloa ja alat tehdä enemmän niitä.

Lue lisää

kohtaukset tulee jos on stressiä, työelämässä pelkää epä onnistuvansa ja myös tilat jossa pitää syödä tai juoda isossa ryhmässä tai muuten vaan olla esim.kirkossa, tää on hirveetä

man73 kirjoitti:

kohtaukset tulee jos on stressiä, työelämässä pelkää epä onnistuvansa ja myös tilat jossa pitää syödä tai juoda isossa ryhmässä tai muuten vaan olla esim.kirkossa, tää on hirveetä

Lue lisää

Sinulle tulee ilmeisesti tunne että on vaikea niellä ja henki salpautuu. Nielaisut ovat sellaisia ns.Klumps nielaisuja.
Syö vain hieman jos olo tuntuu huteralta ja silloinkin mahd.hitaasti. Osta paketti kurkkupastilleja tukaliin tilanteisiin ja ime niitä tarpeen tullen. Koti konsti mutta auttaa monissa tapuksissa. Imeminen rentouttaa ihmistä ja tasaa hengitystä. Sekä kurkkupastilli saa hengityksenkin tuntumaan taas helpommalta. Ei tarvitse puhista ja olla vaivautunut. Elämän tavat pitää saada järjestykseen ehdotttomasti!

aputohtori kirjoitti:

Tuo sinun hoitosi ei kuullosta hirveän hyvältä.
Kevyt saunominen on jopa suositeltavaa.
Kahvit, cokikset ym. muut piristävät kyllä pois.
Pelkkä kasvisruoka ei ole hyvä jos on tottunut syömään lihaa. Keho reagoi ruokavalion muutokseen tuottamalla ehkä jopa heikomman olon.
Jos vaihtaa ruokavaliota se pitää tehdä hitaasti.
Lähes jokainen Suomalainen voi keventää ruokavaliotaan huomattavasti. Mutta kasvisruokaa en suosittele muuten terveelle ihmiselle. Sillä ei ole mitään todistettavaa terveyttävää vaikutusta. Jopa päinvastoin kasvis syöjät kärsivät useimmiten monista puutos tiloista. Varsinkin monien kasvissyöjien lapset ovat huonosti ravittuja. Itse vanhemmat eivät sitä myönnä.
Ihminen tarvitsee lihaa. Korvikkeista kuten soijasta ym. ei saa niitä pienimpiä hyöty osia joita on lihassa. Kannattaa olla terveellinen seka ruokavalio ja valikoida parhaat ainekset niin kasvis kuin eläin kunnasta. Esim. kala ja linnut ovat hyviä. Ja jos on oikein huono olo kannattaa käyttää lääkettä ennen kuin tehdä itselleen vielä huonompaa oloa. Samalla mietiskelet asioita mistä saat iloa ja alat tehdä enemmän niitä.

Lue lisää

Aloin monta vuotta sitten kasvissyöjäksi ja sain sanoa samalla hyvästit migreenille ja synkälle mielelleni.

Itse parannuin paniikkihäiriöstä kun lopetin stressaamisen, kofeiininkäytön ja aloin tehdä rauhallisia kävelyretkiä. Enkä ole vielä tarvinut lääkkeitä vaik sairastin eka kerral puoli vuotta ja toisel jo vuoden.

kaikki oireeni ovat listassasi,harrastan rullaluistelua ja kävelyä, työ elämässä en pysty olemaan, alkoholia käytän silloin tällöin,mutta krapulat ovat hirvittäviä, lapsuuden traumat on liian kovia, isä oli liian vaativa, toivon että psykoterapia ym. paniikkihäiriö kurssit tuo helpotusta kun ne saan aloitettua, kiitos kaikille jotka antavat tukeaan

man30 kirjoitti:

kaikki oireeni ovat listassasi,harrastan rullaluistelua ja kävelyä, työ elämässä en pysty olemaan, alkoholia käytän silloin tällöin,mutta krapulat ovat hirvittäviä, lapsuuden traumat on liian kovia, isä oli liian vaativa, toivon että psykoterapia ym. paniikkihäiriö kurssit tuo helpotusta kun ne saan aloitettua, kiitos kaikille jotka antavat tukeaan

Lue lisää

Hyvin tyypillinen paniikkioire yhtymä siis.
Laitan huomenna tälle palstalle erään uuden lääkkeen nimen joka parantaa vaivan. Voit kysyä lisää lääkäriltäsi. Huom! lääke on vielä niin uusi että kaikki lääkärit eivät sitä välttämättä tunne. Se on todellinnen elämänlaadun parantaja.

Liian kovat odotukset ja tunne että ei ole pystynyt vastaamaan niihin on eräs useimmista syistä panikkihäiriöihin. Jos olet vasta 30 vuotias ota ihan rauhallisesti seuraavat 5 vuotta ja kehitä itseäsi hiljaa ja ajatuksella. Aseta OMAT tavoitteesi. Äläkä pelkää epäonnistumista.

Krapulahan voimistaa oireitasi. Uskoisin että kuulostelet paljon kehoasi ja näet/kuulet/tunnet "hälyttäviä ja pelottavia" asioita tämän tästä. Ja niitähän krapulassa riittää. "tautisi" on todellinen kansan tauti tällä hetkellä. Et ole yksin vaan jopa kymmenet tuhannet muut nuoret-aikuiset Suomessa kärsivät samasta vaivasta.

Aputohtori kirjoitti:

Hyvin tyypillinen paniikkioire yhtymä siis.
Laitan huomenna tälle palstalle erään uuden lääkkeen nimen joka parantaa vaivan. Voit kysyä lisää lääkäriltäsi. Huom! lääke on vielä niin uusi että kaikki lääkärit eivät sitä välttämättä tunne. Se on todellinnen elämänlaadun parantaja.

Liian kovat odotukset ja tunne että ei ole pystynyt vastaamaan niihin on eräs useimmista syistä panikkihäiriöihin. Jos olet vasta 30 vuotias ota ihan rauhallisesti seuraavat 5 vuotta ja kehitä itseäsi hiljaa ja ajatuksella. Aseta OMAT tavoitteesi. Äläkä pelkää epäonnistumista.

Krapulahan voimistaa oireitasi. Uskoisin että kuulostelet paljon kehoasi ja näet/kuulet/tunnet "hälyttäviä ja pelottavia" asioita tämän tästä. Ja niitähän krapulassa riittää. "tautisi" on todellinen kansan tauti tällä hetkellä. Et ole yksin vaan jopa kymmenet tuhannet muut nuoret-aikuiset Suomessa kärsivät samasta vaivasta.

Lue lisää

kiitos vastauksesta, kerrohan se lääke kun saat tietoosi

man30 kirjoitti:

kaikki oireeni ovat listassasi,harrastan rullaluistelua ja kävelyä, työ elämässä en pysty olemaan, alkoholia käytän silloin tällöin,mutta krapulat ovat hirvittäviä, lapsuuden traumat on liian kovia, isä oli liian vaativa, toivon että psykoterapia ym. paniikkihäiriö kurssit tuo helpotusta kun ne saan aloitettua, kiitos kaikille jotka antavat tukeaan

Lue lisää

ETI JOSTAIN; NETISTÄ, KIRJASTOSTA TAI VAIKKA MISTÄ!!! AAMULEHDEN VIIMEINEN NUMERO VUODELTA 2002, JA TERVEYSSIVUT; NIISSÄ MINÄ KERROIN MITEN PÄÄSIN POIS PANIIKEISTA

t:MILLAN ISUKKI

panikiton kirjoitti:

ETI JOSTAIN; NETISTÄ, KIRJASTOSTA TAI VAIKKA MISTÄ!!! AAMULEHDEN VIIMEINEN NUMERO VUODELTA 2002, JA TERVEYSSIVUT; NIISSÄ MINÄ KERROIN MITEN PÄÄSIN POIS PANIIKEISTA

t:MILLAN ISUKKI

Lue lisää

voisit kertoa tässä mulle ja muillekin, koska niin vanhaa amulehteä on mahdoton saada. joten kirjoitapa selviytymistarinasi

man73 kirjoitti:

voisit kertoa tässä mulle ja muillekin, koska niin vanhaa amulehteä on mahdoton saada. joten kirjoitapa selviytymistarinasi

laittakaa google haulla "petri hynninen"
3:s ylhäältäpäin otsikolla jotain; Satakunnan kansa...

Huom! Kyseinen henkilö EI minua parantanut vaan Martti Tenkku Tampereelta. Tämä henkilö on vain ominut jutun itselleen, asia on jo vireillä ja menossa oikeuteen.

Martin osoite on [email protected]

voimia sulle, kyllä me vielä selvitään

man30 kirjoitti:

voimia sulle, kyllä me vielä selvitään

Joo, sitä tuntuu olevan liikkeellä, itse kullakin.
Mulla ekat oireet alko jo vuonna -86 ensimmäisellä etelän matkalla. Olihan yhtä helvettiä se paluu matka. Oireet ovat muuttuneet tähän päivään mennessä, eli julkiset paikat eivät enää pelota, eikä niissä itsekontrollin häviäminen enää pelota, olen saanut liitettyä sen jotenkin huonoon itsetuntoon... mutta tilalle on tullut paikat, joista ei välttämättä heti pääse pois, eli autot ym. Tätä olen hävennyt, ja uskoisin, että jos läsnäoleville tämän kertoo, tilanne helpottaisi varmasti? Mut kuka siihen kykenee, minä en ainakaan toistaiseksi, muuten tälläinen täysin terve mies, ja jonkun mielestä "lasten" taudeista kärsivä. Mutta kuka sitä ei ole kokenut, ei myöskään voi ymmärtää. Kankkunen todellakin on pahin oireiden laukaisija, eli tilanne edes hieman hellittää ku ei dokaile, mutta toisaalta taas se houkuttelee myös sen tekemään, koska se turrutta, ja ainakin osaltani se auttaa (jos ei tarvi olla kuskina)

KATSO TÄLLÄ NIMIMERKILLÄ JO APUA ITSELLES

Voiko reseptin jättää uusittavaksi apteekkiin? Ainakin Propral reseptin voi jättää sinne uusittavaksi. Sitten vaan sovittuun kellon aikaan hakee lääkkeet ja reseptin. Jos lääkkeistä ei ole apua, niin kannattaa vaihtaa. Tiedän, että lääkäriin meno on todella tuskallista, mutta ajateltuna eteenpäin, kannattavaa.Itse jännitän sosiaalisia tilanteita ja uskon, että ilman lääkkeitä jäisi kauppa reissut tekemättä. Hyvää syksyä sinulle.

Wäsynyt kirjoitti:

Voiko reseptin jättää uusittavaksi apteekkiin? Ainakin Propral reseptin voi jättää sinne uusittavaksi. Sitten vaan sovittuun kellon aikaan hakee lääkkeet ja reseptin. Jos lääkkeistä ei ole apua, niin kannattaa vaihtaa. Tiedän, että lääkäriin meno on todella tuskallista, mutta ajateltuna eteenpäin, kannattavaa.Itse jännitän sosiaalisia tilanteita ja uskon, että ilman lääkkeitä jäisi kauppa reissut tekemättä. Hyvää syksyä sinulle.

Lue lisää

voiko noin uusia reseptiä.mä sain uusittua puhelimen kautta kun juttelin lääkäri kanssa.
mutta xanor,rivatrill ja moni muu mitä olen syönyt niin ei niitä enään saa puhelimella jos ei välillä näyttäydy lääkärillä.tiedän että olisi hyvä ja pakko mennä käymään sielä mutta en vaan pysty.hyvää syksyä myös sinulle.

tuntematon kirjoitti:

voiko noin uusia reseptiä.mä sain uusittua puhelimen kautta kun juttelin lääkäri kanssa.
mutta xanor,rivatrill ja moni muu mitä olen syönyt niin ei niitä enään saa puhelimella jos ei välillä näyttäydy lääkärillä.tiedän että olisi hyvä ja pakko mennä käymään sielä mutta en vaan pysty.hyvää syksyä myös sinulle.

Lue lisää

Tuli vaan mieleeni, että voisithan kertoa lääkärille, ettei lääkkeestä ole juuri apua. Ja samalla voisit kertoa, että vastaanotolle tuleminen on vaikeaa. Itselleni ainakin vaikeinta oli vastaanotolle meno ja odottaminen. En tiedä kuinka paljon sos.tilanteiden pelossa ja paniikkihäiriöissä on samanlaisia oireita yms. joten voi olla, että kirjoitukseni on puuta heinää ;)
Tuntuu vaan pahalle puolestasi (minäkö empaattinen).

wäsynyt kirjoitti:

Tuli vaan mieleeni, että voisithan kertoa lääkärille, ettei lääkkeestä ole juuri apua. Ja samalla voisit kertoa, että vastaanotolle tuleminen on vaikeaa. Itselleni ainakin vaikeinta oli vastaanotolle meno ja odottaminen. En tiedä kuinka paljon sos.tilanteiden pelossa ja paniikkihäiriöissä on samanlaisia oireita yms. joten voi olla, että kirjoitukseni on puuta heinää ;)
Tuntuu vaan pahalle puolestasi (minäkö empaattinen).

Lue lisää

jutellut puhelimessa lääkärin kanssa (tosin kauan aikaa sitten)ja puhetta on ollu että koti käynnit voisi olla mahdollista mun tilanteessa.kirjoituksesi ei missään nimessä ole puuta heinää.ja tuntuu hyvältä jutella jonkun kanssa edes näin netin kautta kun en siihen muuten pysty.kiitos siitä sinulle:)

tuntematon kirjoitti:

jutellut puhelimessa lääkärin kanssa (tosin kauan aikaa sitten)ja puhetta on ollu että koti käynnit voisi olla mahdollista mun tilanteessa.kirjoituksesi ei missään nimessä ole puuta heinää.ja tuntuu hyvältä jutella jonkun kanssa edes näin netin kautta kun en siihen muuten pysty.kiitos siitä sinulle:)

Lue lisää

Hyvä että edes jotain apua (hyvä mieli). Itse kärsinyt sos.tilanteiden pelosta -97 lähtien.Tosin lääkeen avulla pärjään ihan hyvin. Vain mieheni, vanhempani ja paras ystäväni tietävät pelostani. Usein ajattelen, että miksi juuri minä pelkään, mutta jos täytyisi valita joku jolle nää oireet antaisi, niin mielummin kärsin itse. Luin joskus stressihermo leikkauksesta ja siitä kuinka leikkauksessa käyneet kertoivat saaneensa avun siitä. Tosin tuosta aiheesta en hirveästi ole tietoa löytänyt.

Wäsynyt kirjoitti:

Hyvä että edes jotain apua (hyvä mieli). Itse kärsinyt sos.tilanteiden pelosta -97 lähtien.Tosin lääkeen avulla pärjään ihan hyvin. Vain mieheni, vanhempani ja paras ystäväni tietävät pelostani. Usein ajattelen, että miksi juuri minä pelkään, mutta jos täytyisi valita joku jolle nää oireet antaisi, niin mielummin kärsin itse. Luin joskus stressihermo leikkauksesta ja siitä kuinka leikkauksessa käyneet kertoivat saaneensa avun siitä. Tosin tuosta aiheesta en hirveästi ole tietoa löytänyt.

Lue lisää

on apua kun voi keskustella muidenkin kanssa joilla on paniikkia ja muita pelkoja.se on myös hyvä kuulla että pärjäät ihan hyvin.täysin en ole vielä toivoa menettänyt parantumisen suhteen mutta ei sitäkään loputtomiin riitä.itse murha-ajatukset on onneksi kuitenkin nyt ohi melkein kokonaan.tuosta stressihermo jutusta en ole kuulut mitään.toivottavasti voidaan vielä kirjoitella:)

tuntematon kirjoitti:

on apua kun voi keskustella muidenkin kanssa joilla on paniikkia ja muita pelkoja.se on myös hyvä kuulla että pärjäät ihan hyvin.täysin en ole vielä toivoa menettänyt parantumisen suhteen mutta ei sitäkään loputtomiin riitä.itse murha-ajatukset on onneksi kuitenkin nyt ohi melkein kokonaan.tuosta stressihermo jutusta en ole kuulut mitään.toivottavasti voidaan vielä kirjoitella:)

Lue lisää

kuulet vielä minusta ;)

Mullakin kirjoitti:

Joo, sitä tuntuu olevan liikkeellä, itse kullakin.
Mulla ekat oireet alko jo vuonna -86 ensimmäisellä etelän matkalla. Olihan yhtä helvettiä se paluu matka. Oireet ovat muuttuneet tähän päivään mennessä, eli julkiset paikat eivät enää pelota, eikä niissä itsekontrollin häviäminen enää pelota, olen saanut liitettyä sen jotenkin huonoon itsetuntoon... mutta tilalle on tullut paikat, joista ei välttämättä heti pääse pois, eli autot ym. Tätä olen hävennyt, ja uskoisin, että jos läsnäoleville tämän kertoo, tilanne helpottaisi varmasti? Mut kuka siihen kykenee, minä en ainakaan toistaiseksi, muuten tälläinen täysin terve mies, ja jonkun mielestä "lasten" taudeista kärsivä. Mutta kuka sitä ei ole kokenut, ei myöskään voi ymmärtää. Kankkunen todellakin on pahin oireiden laukaisija, eli tilanne edes hieman hellittää ku ei dokaile, mutta toisaalta taas se houkuttelee myös sen tekemään, koska se turrutta, ja ainakin osaltani se auttaa (jos ei tarvi olla kuskina)

Lue lisää

Näinpä asia on nykyään paljolti esillä, itseasiassa oireita kokee joskus elämässään varmaan aika suuri osa ihmisistä. Sehän on loppujen lopuksi luonnollinen reaktio, joka on saanut vähän kertoimia ja vääriä "hälytyksiä".
häiriöksihän se kehkeytyy jos jää päälle jumpsuttaan, tai sen odottaminen/seuraaminen kaappaa leijonan osan elämästä.
Olipa jännä lukea etelänmatkasta, sitä olen minäkin varonut juuri siitä, syystä, että jos..
Mullakin eka oireet olivat -87, onneksi niitä
ei ole tullut niiden jälkeen kuin kerran -93 kunnolla säikähdys -00 että jotta.., ja tosiaan kyllä tilanteet on vaihdellut . Syy
joka kertaan(varsinaiseen kohtaukseen,josta seurannut pelko kierrettä) on ollut, että tunne elämäni on ollut ylikuormittunut, ts. en ole kunnolla tunnistanut/ tunnustanut tunteitani, vain yritin
niitä peittää/paeta, siinä mielin olet ehkä jo oikeassa suunnassa, itse tunnon suhteen.
Itse ymmärrän asian näin, että ehkä yksi osa asiaa on geneettistä herkkyyttä, mutta suuri osa
on myös ihmisen tavassa reagoida yleensäkin elämän eri asioihin. Ihmisillä saattaa olla erinlaisia laukaisevia tekijöitä, itsellä oli elämän tapahtumat, mutta suurimmaksi syyksi olen kokenut sen, että en ollut oppinut käsittelemään tunteitani, en tuntenut itseäni todella . Koen näin, että mitä enemmän osaan ja uskallen elää elämääni ja siten etten toimi ristiriidassa itseni kanssa, sen kauempana ovat myös nuo oireet, joita muuten masennus tuo hyvin voimakkasti esiin.
Niin semmoinen valoatuova pointti muille myös, et kun oireilu vähenee, niin "häly" herkkyys vähenee.

Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville !!
tie on pitkä ja raskas(ainakin oli kun tietoa ei ollut)hiukka lisätyötä elämään, mutta kyllä se toteutettavissa on,
mut pelkästään lääkkeisiin ei kannata tuijotella
(itse en käytä,ei muuta oireita kuin ne varomisen jäljet mielessä joitain sosiaalisia jännityksiä vielä(joita muut ei usko ellen kerro ja ei siinäkään mitään heikkoa, parempaan päin kuitenkin nekin) ).
Mielestäni lääkkeitä voi käyttää tukena, mut paino itsetuntemuksen saralla.
Bisse on tosiaan pitemmällä tähtäimellä pahasta,
vaikka hetkellisesti jotain helpoitusta voikin tuoda, "olla yhtenä muiden joukossa".

Niin ja ei minustakaan sitä päällepäín uskoisi,
komea terve mies jne. :) pitävät naistenmiehenä,
mut kun on aina ennen varonut(nykyään huomaan et liikaa ja turhaankin) ettei kukaan pääse niin lähelle, näkeäkseen "vikaani". Mut minussa, kuin
muissakin ihmisissä on onneksi muitakin hyviä ominaisuuksia ja puolia kuin yksi reagointi malli..

Valoa tunneliin toivon muille asian kohdanneille,
kuin myös toisien asioden kanssa painiville !!

wäsynyt kirjoitti:

kuulet vielä minusta ;)

taas vaihteeksi yksi uneton yö:)
toivon että kuulen:)

tuntematon kirjoitti:

taas vaihteeksi yksi uneton yö:)
toivon että kuulen:)

ota yhteyttä [email protected] , se on seinäjoella, voi kuulemma parantua oireista täysin, itse aion ottaa sinne yhteyttä, hyvää jatkoa

man30 kirjoitti:

ota yhteyttä [email protected] , se on seinäjoella, voi kuulemma parantua oireista täysin, itse aion ottaa sinne yhteyttä, hyvää jatkoa

tuota pitää harkita.

tuntematon kirjoitti:

taas vaihteeksi yksi uneton yö:)
toivon että kuulen:)

Toiwottaa rauhallisia ja hyviä yöunia :)

Jos haluaa olla ilman lääkkeitä voisi kokeilla myös B-vitamiinia ja magnesiumia, kosk voi olla noiden puutoski ja siksi tulee paniikkioireita tai muita hulluusoireita. Varsinkin jos juo joka viikonloppu alkoholia, tupakoi, juo paljon kahvia, stressaantunut tai käyttää muuta lääkitystä.

Pitää harkita sitten sydänvikasena et käyttäsinkö lääkkeitä...mut verenpaine hoituu myös muuttamalla sitä mitä syö ja lievän sokeritaudinkin. Tämä vaan oli minun mielipide...

Tapsa kirjoitti:

Jos haluaa olla ilman lääkkeitä voisi kokeilla myös B-vitamiinia ja magnesiumia, kosk voi olla noiden puutoski ja siksi tulee paniikkioireita tai muita hulluusoireita. Varsinkin jos juo joka viikonloppu alkoholia, tupakoi, juo paljon kahvia, stressaantunut tai käyttää muuta lääkitystä.

Pitää harkita sitten sydänvikasena et käyttäsinkö lääkkeitä...mut verenpaine hoituu myös muuttamalla sitä mitä syö ja lievän sokeritaudinkin. Tämä vaan oli minun mielipide...

Lue lisää

Valitettavaa kyllä, paniikkihäiriö ei todellakaan poistu eikä helpotu B-vitamiinilla, eikä Magnesiumilla.Itse olen aikoinani kokeillut myös ne,kuten vaihtoehtoislääkinnän homeopatiasta aromaterapiaan, jopa hypnoosiin saakka.
Se on edelleenkin vankka mielipiteeni mitä aiemmin kirjoitin, eli ottakaa hyvät paniikkihäiriöstä kärsivät yhteyttä erikoilääkäriin, joka hoitaa vain paniikkihäiriöpotilaita, älkää silloin ajatelko rahaa, vaan tulevaa paranemistanne.Voimia edelleen.
Ja vielä paniikkihäiriö on sairaus siinä missä muutkin sairaudet, joten älkää hävetkö sitä, ja hakekaa apua.Jos lääkkeistä on teille apua,ottakaa se apu vastaan, ei se tarkoita, että joudutte syömään niitä lopun ikäänne.Mutta edelliseen kommentoijaan mennäkseni, jos itselläni olisi esim. sydänvika paniikin sijasta, joka vaatisi päivittäistä lääkehoitoa,ottaisin sen lääkkeen mielelläni, ennemmin kuin kärsisin.
Edelleen voimia kaikille:))ja hyvää alakanutta syksyä!!

kiiti sulle, vaikutat sympaattiselta ihmiseltä ja tunnut tietävän mistä puhut, onko xanor mieliala vai rauhoittava kolmio lääke? hyvää jatkoa sinulle

man30 kirjoitti:

kiiti sulle, vaikutat sympaattiselta ihmiseltä ja tunnut tietävän mistä puhut, onko xanor mieliala vai rauhoittava kolmio lääke? hyvää jatkoa sinulle

vastaan tähän että xanor on rauhoittava kolmio lääke.monelle kenen kanssa olen kirjoitellut se on auttanut.mullakin on niitä ollut enkä koukkuun kuitenkaan jäänyt vaikka ne jouduin lopettamaan.

man30 kirjoitti:

kiiti sulle, vaikutat sympaattiselta ihmiseltä ja tunnut tietävän mistä puhut, onko xanor mieliala vai rauhoittava kolmio lääke? hyvää jatkoa sinulle

Hei..pakko tässä on ollut "heittäytyä" positiivisuuden puolelle..kaiken kokemani jälkeen siis..Siksipä olen keskittynyt muiden auttamiseen, aina kun vain pystyn:))
Xanor on rauhoittava/mielialalääke, kolmiolääke myös, mutta minulle se on ainoa sopiva lääke ja huom! ainoa, joka on auttanut selviytymään.
Jaksamisia sinulle, kirjoittele vaan jatkossakin tuntemuksiasi,autan kaikella mahdollisella tavaalla neuvoillani..niin paljon kuin voi.Aurinkoista mieltä..vaikkei se aina helppoa olekkaan:)))

Kriisityöntekijä kirjoitti:

Hei..pakko tässä on ollut "heittäytyä" positiivisuuden puolelle..kaiken kokemani jälkeen siis..Siksipä olen keskittynyt muiden auttamiseen, aina kun vain pystyn:))
Xanor on rauhoittava/mielialalääke, kolmiolääke myös, mutta minulle se on ainoa sopiva lääke ja huom! ainoa, joka on auttanut selviytymään.
Jaksamisia sinulle, kirjoittele vaan jatkossakin tuntemuksiasi,autan kaikella mahdollisella tavaalla neuvoillani..niin paljon kuin voi.Aurinkoista mieltä..vaikkei se aina helppoa olekkaan:)))

Lue lisää

mä söin monta vuotta alprox rauhoittavaa, mutta se ei vienyt paniikkioireita pois muuta kun lääkkeen vaikutuksen ajaksi, nyt mulla on cipramil mielialalääke, täytyy sanoa että tästä sairaudesta pitäs täs vaihees päästä pois ilman lääkitystä, joten aion kokeilla jotain paniikkikurssia? onko kokemuksia/tietoa?

man30 kirjoitti:

mä söin monta vuotta alprox rauhoittavaa, mutta se ei vienyt paniikkioireita pois muuta kun lääkkeen vaikutuksen ajaksi, nyt mulla on cipramil mielialalääke, täytyy sanoa että tästä sairaudesta pitäs täs vaihees päästä pois ilman lääkitystä, joten aion kokeilla jotain paniikkikurssia? onko kokemuksia/tietoa?

Lue lisää

Itsellänikin oli joskus aikoinaan lääkityksenä Alproxia, mutta niinkuin olen maininnut, ainoat oikeat lääkkeet minulle ovat olleet ja tulee olemaan Cipramil ja Xanor.En häpeä sitä, että joudun käyttämään lääkkeitä lopun ikääni,joten suosittelen, ettet tekisi siitä itsellesi suotta ongelmaa, nehän juuri,siis lääkkeet auttavat pahimmissa paniikeissa joten älä ajattele liikaa lääkitystä.
Kävin itse aikoinani muutaman kerran ns.paniikkikursseilla, mutta minulle tuli sieltä lähdettyäni ahdistuneempi olo, kuin sinne mennessäni,joten lopetin käymiset siihen paikkaan! Mutta kokeile toki, kaikkihan me ollaan yksilöitä.Moni varmasti kokee ne hyvinä..minulle ne ei vaan sopineet ja siksi olen taisteluni itse taistellut ja elän lääkkeiden avulla(otan vain tarvittaessa)aivan normaalia perhe-elämää.
Paniikkikursseista-ja yhdistyksistä saat tietoja parhaiten joko terveyskeskuksesta, omalta hoitavalta lääkäriltäsi tai ainakin mielenterveystoimistosta.
Voimia edelleen sinulle, ja tee juuri niinkuin sydämessäsi hyväksi tunnet, älä takerru liikaa minun kokemuksiini, toinen selviää toisella ja toinen toisella tavalla..mutta sen tiedän, että kun periksi ei anneta, me voitetaan paniikki,lääkkeillä tai ilman,kun vaan jaksetaan taistella..ja mehän jaksetaan, eikös? :)))
Ilmoittele taas itsestäsi.Jään odottelemaan viestiäsi.Aurinko sydämeesi ja posittivisia ajatuksia lähetän sinulle :))Heips!

Kriisityöntekijä kirjoitti:

Itsellänikin oli joskus aikoinaan lääkityksenä Alproxia, mutta niinkuin olen maininnut, ainoat oikeat lääkkeet minulle ovat olleet ja tulee olemaan Cipramil ja Xanor.En häpeä sitä, että joudun käyttämään lääkkeitä lopun ikääni,joten suosittelen, ettet tekisi siitä itsellesi suotta ongelmaa, nehän juuri,siis lääkkeet auttavat pahimmissa paniikeissa joten älä ajattele liikaa lääkitystä.
Kävin itse aikoinani muutaman kerran ns.paniikkikursseilla, mutta minulle tuli sieltä lähdettyäni ahdistuneempi olo, kuin sinne mennessäni,joten lopetin käymiset siihen paikkaan! Mutta kokeile toki, kaikkihan me ollaan yksilöitä.Moni varmasti kokee ne hyvinä..minulle ne ei vaan sopineet ja siksi olen taisteluni itse taistellut ja elän lääkkeiden avulla(otan vain tarvittaessa)aivan normaalia perhe-elämää.
Paniikkikursseista-ja yhdistyksistä saat tietoja parhaiten joko terveyskeskuksesta, omalta hoitavalta lääkäriltäsi tai ainakin mielenterveystoimistosta.
Voimia edelleen sinulle, ja tee juuri niinkuin sydämessäsi hyväksi tunnet, älä takerru liikaa minun kokemuksiini, toinen selviää toisella ja toinen toisella tavalla..mutta sen tiedän, että kun periksi ei anneta, me voitetaan paniikki,lääkkeillä tai ilman,kun vaan jaksetaan taistella..ja mehän jaksetaan, eikös? :)))
Ilmoittele taas itsestäsi.Jään odottelemaan viestiäsi.Aurinko sydämeesi ja posittivisia ajatuksia lähetän sinulle :))Heips!

Lue lisää

kiitti vaan vastauksesta,kai tää tästä, ois vielä kiva päästä töihinkin joskus, sitä vaan pelkää jotenkin uudenoppimista jossa tulee helposti paniikkikohtauksia, täytyy kokeilla sitä xanoria, millee se vaikuttaa eri lailla ku alprox? hyvää syksyä sinulle

Kriisityöntekijä kirjoitti:

Itsellänikin oli joskus aikoinaan lääkityksenä Alproxia, mutta niinkuin olen maininnut, ainoat oikeat lääkkeet minulle ovat olleet ja tulee olemaan Cipramil ja Xanor.En häpeä sitä, että joudun käyttämään lääkkeitä lopun ikääni,joten suosittelen, ettet tekisi siitä itsellesi suotta ongelmaa, nehän juuri,siis lääkkeet auttavat pahimmissa paniikeissa joten älä ajattele liikaa lääkitystä.
Kävin itse aikoinani muutaman kerran ns.paniikkikursseilla, mutta minulle tuli sieltä lähdettyäni ahdistuneempi olo, kuin sinne mennessäni,joten lopetin käymiset siihen paikkaan! Mutta kokeile toki, kaikkihan me ollaan yksilöitä.Moni varmasti kokee ne hyvinä..minulle ne ei vaan sopineet ja siksi olen taisteluni itse taistellut ja elän lääkkeiden avulla(otan vain tarvittaessa)aivan normaalia perhe-elämää.
Paniikkikursseista-ja yhdistyksistä saat tietoja parhaiten joko terveyskeskuksesta, omalta hoitavalta lääkäriltäsi tai ainakin mielenterveystoimistosta.
Voimia edelleen sinulle, ja tee juuri niinkuin sydämessäsi hyväksi tunnet, älä takerru liikaa minun kokemuksiini, toinen selviää toisella ja toinen toisella tavalla..mutta sen tiedän, että kun periksi ei anneta, me voitetaan paniikki,lääkkeillä tai ilman,kun vaan jaksetaan taistella..ja mehän jaksetaan, eikös? :)))
Ilmoittele taas itsestäsi.Jään odottelemaan viestiäsi.Aurinko sydämeesi ja posittivisia ajatuksia lähetän sinulle :))Heips!

Lue lisää

samaa ainetta eli alprazolaamia, huomauttaisin.

Hienoa, että löytyy tuolla tavalla ajttelevia ihmisiä eli hyväksytään sekä sairaus että siihen kuuluva lääkitys.
Itsekin olen syönyt lääkkeitä kohta parikymmentä vuotta diagnoosi on masennus sekä paniikkihäiriö.

Lääkevastaisuudesta vielä sen verran, että en ymmärrä miten niihin voi jäädä "koukkuun".
Itselleni määrättiin pahimman masennuskauden helpottamiseksi 50mg 3 kertaa oxepamia päivässä.
Kauhistuin, mutta lääkäri oli oikeassa, en olisi kestänyt tuskaisuutta ilman tuota annostusta.
Sitten kun pahin oli ohi siirryttiin pikkuhiljaa 15 mg oxepamiin (tarvittaessa 3) ja siitä 0,5 mg rivatriliin tarvitsen ehkä yksi-kaksi päivässä.Lisäksi syön seromexiä 40mg /päivä.

Mikäli elämän laatuni on näin ollen parantunut suostun syömään vaikka loppuelämäni noita lääkkeitä. Minulle on sanottu, että tuo oxepami ja rivatril on niitä riippuvuutta aiheuttavia, mutta koska annos on noin pieni ja se on pysynyt ennallaan jo viimeiset kymmenen vuotta ei ole enää mitään järkeä lopettaa annosta, koska elimistöni tarvitsee sen, mutta ei kaipaa lisää.

Olen oppinut hyväksymään vasta pikkuhiljaa tämän pilleristinä elämisen. Ja tajuan ,että tosiaam niin täytyy sydäntautisen napata nitroa siinä missä minun oxepamia/rivatrilia (kohtaukseen).
Ja samaten pitää sokeritautisen ottaa jakuvasti insuliinipistoksia siinä missä minun on otettava serotoniini vajavuuteeni lääkettä.

Elämä on vihdoin kunnossa. Olen oppinut hyväksymään sairauteni ja lääkkeeni.
Se on pääasia. Mielekäs ja hyvänlaatuinen elämä.

Kiitti vielä jutustasi

depistelijä ja panikoija kirjoitti:

Hienoa, että löytyy tuolla tavalla ajttelevia ihmisiä eli hyväksytään sekä sairaus että siihen kuuluva lääkitys.
Itsekin olen syönyt lääkkeitä kohta parikymmentä vuotta diagnoosi on masennus sekä paniikkihäiriö.

Lääkevastaisuudesta vielä sen verran, että en ymmärrä miten niihin voi jäädä "koukkuun".
Itselleni määrättiin pahimman masennuskauden helpottamiseksi 50mg 3 kertaa oxepamia päivässä.
Kauhistuin, mutta lääkäri oli oikeassa, en olisi kestänyt tuskaisuutta ilman tuota annostusta.
Sitten kun pahin oli ohi siirryttiin pikkuhiljaa 15 mg oxepamiin (tarvittaessa 3) ja siitä 0,5 mg rivatriliin tarvitsen ehkä yksi-kaksi päivässä.Lisäksi syön seromexiä 40mg /päivä.

Mikäli elämän laatuni on näin ollen parantunut suostun syömään vaikka loppuelämäni noita lääkkeitä. Minulle on sanottu, että tuo oxepami ja rivatril on niitä riippuvuutta aiheuttavia, mutta koska annos on noin pieni ja se on pysynyt ennallaan jo viimeiset kymmenen vuotta ei ole enää mitään järkeä lopettaa annosta, koska elimistöni tarvitsee sen, mutta ei kaipaa lisää.

Olen oppinut hyväksymään vasta pikkuhiljaa tämän pilleristinä elämisen. Ja tajuan ,että tosiaam niin täytyy sydäntautisen napata nitroa siinä missä minun oxepamia/rivatrilia (kohtaukseen).
Ja samaten pitää sokeritautisen ottaa jakuvasti insuliinipistoksia siinä missä minun on otettava serotoniini vajavuuteeni lääkettä.

Elämä on vihdoin kunnossa. Olen oppinut hyväksymään sairauteni ja lääkkeeni.
Se on pääasia. Mielekäs ja hyvänlaatuinen elämä.

Kiitti vielä jutustasi

Lue lisää

Näimn meitä kohtalotovereita löytyy ja juuri sinulla on samanlainen asenne kuin minulla, eli positiivinen.Miksi todellakaan kärsiä, jos lääke auttaa elämään normaalia elämää, ei miksikään, eikö?
Tuomitsijat ovat mielestäni niitä, jotka eivät ajattele ja halua elää normaalisti ja pelkäävät leimautuvansa, minä en moista pelkää, olen erittäin sosiaalinen..paitsi kun serotoniini "pukkaa" vajeta aivoissa..eipä hätää, otan lääkkeen ja taas tämä tyttö mennee 100 lsissa eteenpäin :)))Yritetään siis JOKAINEN hyväksyä sairautemme, oireemme, lääkityksemme(tai minä olen sen tehnyt jo aikaa sitten..)ja eletään ihanaa ja positiivista elämää, se kyllä ollaan ansaittu kun meitä on tällä sairaudella "lykätty":))Nauretaan, itketään, iloitaaan, eli ollaan niinkuin kaikki muutkin ihmiset ovat,sen toistan varmaan jo sadannen kerran,tähän tautiin kun ei kuole, ja periksi ei anneta, EIHÄN?? Voimia,halia ja positiivisia ajatuksa sinulle ja kaikille "panikoijille":)))
PS.TÄNÄÄN TAAS HUOMASIN,KUINKA IHANAA ELÄMÄ VOI OLLA..AURINKOINEN SYKSYINEN KAUNIS PÄIVÄ,EIKÄ HUOLEN HÄIVÄÄ,KUN KESKITTYY AJATTELEMAAN ILOISIA ASIOITA.ASENNETTA TOIVON KAIKILLE!!

man30 kirjoitti:

kiitti vaan vastauksesta,kai tää tästä, ois vielä kiva päästä töihinkin joskus, sitä vaan pelkää jotenkin uudenoppimista jossa tulee helposti paniikkikohtauksia, täytyy kokeilla sitä xanoria, millee se vaikuttaa eri lailla ku alprox? hyvää syksyä sinulle

Lue lisää

Tuossapa joku jo ehtikin vastata kysymyksesi,ja pahoittamatta hänen mieltään, sanon,etten ole lääkäri, edelleen kerron vain omista kokemuksistani.Hän vaikutti ivalliselta minua kohtaan!!!
Alprox ja Xanor, niissä on todella sama vaikuttava aine, mutta Xanoria kannattaisi lääkärisi suostumuksella edes kokeilla ehkä eri annostuksella ja mahd.pitkävaikutteisella lääkityksellä..Minulle ei toellakaan Alprox auttanut, sitten vaihdettiin pitkävaikutteisiin Xanoreihin ja nyt on tarvittaessa lyhytvaikutteinen Xanor ja sen olen OMALLA KOHDALLANI kokenut hyväksi avuksi itselleni.
Annostuksia meillä jokaisella on tietenkin erilaisia, sairauden vaikeudesta riippuen, siksi suosittelenkin lääkityksen suhteen kääntymään AINA hoitavan lääkärin puoleen, täällä on niin erilaisia kommentteja monella, ei ainakaan tule väärinkäsityksiä silloin,kun puhuu lääkeasiat selväksi VAIN lääkärin kanssa.
Sinulle jaka ilkeämielisesti vastasit man 30:n kysymykseen minulle"kuitaten"sama aine alproxissa ja xanorissa.."Jos sinun on paha olla, älä pura minuun kiukkuasi ja ärtymystäsi.Olen sarallani auttanut monia täällä palstoilla, pelkästään kuuntelemalla ja tsemppaamalla,en leiki Jumalaa, ja minua loukkaa jos joku luulee edes että olisin tai edes yrittäisin olla parempi kuin joku muu..En varmasti ole, en nyt, enkä jatkossa, mutta uskallan olla oma itseni, häpeämättä sairauttani..Mitähän pahaa jonkun mielestä on, jos haluan auttaa kaltaisiani??
Tässä samalla ANTEEKSIPYYNTÖ SITTEN KAIKILLE, JOS OLEN TEITÄ LOUKANNUT, SE EI OLE OLLUT TARKOITUKSENI SUINKAAN, VAAN PÄINVASTOIN..EHKÄ JOKU ON VAIN YMMÄRTÄNYT KIRJOITUKSIANI VÄÄRIN..ILOISTA MIELTÄ SILTI KAIKILLE..KOETETAANHAN VAAN JAKSAA:))

Kriisityöntekijä kirjoitti:

Tuossapa joku jo ehtikin vastata kysymyksesi,ja pahoittamatta hänen mieltään, sanon,etten ole lääkäri, edelleen kerron vain omista kokemuksistani.Hän vaikutti ivalliselta minua kohtaan!!!
Alprox ja Xanor, niissä on todella sama vaikuttava aine, mutta Xanoria kannattaisi lääkärisi suostumuksella edes kokeilla ehkä eri annostuksella ja mahd.pitkävaikutteisella lääkityksellä..Minulle ei toellakaan Alprox auttanut, sitten vaihdettiin pitkävaikutteisiin Xanoreihin ja nyt on tarvittaessa lyhytvaikutteinen Xanor ja sen olen OMALLA KOHDALLANI kokenut hyväksi avuksi itselleni.
Annostuksia meillä jokaisella on tietenkin erilaisia, sairauden vaikeudesta riippuen, siksi suosittelenkin lääkityksen suhteen kääntymään AINA hoitavan lääkärin puoleen, täällä on niin erilaisia kommentteja monella, ei ainakaan tule väärinkäsityksiä silloin,kun puhuu lääkeasiat selväksi VAIN lääkärin kanssa.
Sinulle jaka ilkeämielisesti vastasit man 30:n kysymykseen minulle"kuitaten"sama aine alproxissa ja xanorissa.."Jos sinun on paha olla, älä pura minuun kiukkuasi ja ärtymystäsi.Olen sarallani auttanut monia täällä palstoilla, pelkästään kuuntelemalla ja tsemppaamalla,en leiki Jumalaa, ja minua loukkaa jos joku luulee edes että olisin tai edes yrittäisin olla parempi kuin joku muu..En varmasti ole, en nyt, enkä jatkossa, mutta uskallan olla oma itseni, häpeämättä sairauttani..Mitähän pahaa jonkun mielestä on, jos haluan auttaa kaltaisiani??
Tässä samalla ANTEEKSIPYYNTÖ SITTEN KAIKILLE, JOS OLEN TEITÄ LOUKANNUT, SE EI OLE OLLUT TARKOITUKSENI SUINKAAN, VAAN PÄINVASTOIN..EHKÄ JOKU ON VAIN YMMÄRTÄNYT KIRJOITUKSIANI VÄÄRIN..ILOISTA MIELTÄ SILTI KAIKILLE..KOETETAANHAN VAAN JAKSAA:))

Lue lisää

lakoninen tyylini tulkitaan joskus ilkeämieliseksi. Mitään ilkeämielistä en viestilläni kuitenkaan tarkoittanut.

depistelijä ja panikoija kirjoitti:

Hienoa, että löytyy tuolla tavalla ajttelevia ihmisiä eli hyväksytään sekä sairaus että siihen kuuluva lääkitys.
Itsekin olen syönyt lääkkeitä kohta parikymmentä vuotta diagnoosi on masennus sekä paniikkihäiriö.

Lääkevastaisuudesta vielä sen verran, että en ymmärrä miten niihin voi jäädä "koukkuun".
Itselleni määrättiin pahimman masennuskauden helpottamiseksi 50mg 3 kertaa oxepamia päivässä.
Kauhistuin, mutta lääkäri oli oikeassa, en olisi kestänyt tuskaisuutta ilman tuota annostusta.
Sitten kun pahin oli ohi siirryttiin pikkuhiljaa 15 mg oxepamiin (tarvittaessa 3) ja siitä 0,5 mg rivatriliin tarvitsen ehkä yksi-kaksi päivässä.Lisäksi syön seromexiä 40mg /päivä.

Mikäli elämän laatuni on näin ollen parantunut suostun syömään vaikka loppuelämäni noita lääkkeitä. Minulle on sanottu, että tuo oxepami ja rivatril on niitä riippuvuutta aiheuttavia, mutta koska annos on noin pieni ja se on pysynyt ennallaan jo viimeiset kymmenen vuotta ei ole enää mitään järkeä lopettaa annosta, koska elimistöni tarvitsee sen, mutta ei kaipaa lisää.

Olen oppinut hyväksymään vasta pikkuhiljaa tämän pilleristinä elämisen. Ja tajuan ,että tosiaam niin täytyy sydäntautisen napata nitroa siinä missä minun oxepamia/rivatrilia (kohtaukseen).
Ja samaten pitää sokeritautisen ottaa jakuvasti insuliinipistoksia siinä missä minun on otettava serotoniini vajavuuteeni lääkettä.

Elämä on vihdoin kunnossa. Olen oppinut hyväksymään sairauteni ja lääkkeeni.
Se on pääasia. Mielekäs ja hyvänlaatuinen elämä.

Kiitti vielä jutustasi

Lue lisää

kerrotko ikäsi?

Kriisityöntekijä kirjoitti:

Näimn meitä kohtalotovereita löytyy ja juuri sinulla on samanlainen asenne kuin minulla, eli positiivinen.Miksi todellakaan kärsiä, jos lääke auttaa elämään normaalia elämää, ei miksikään, eikö?
Tuomitsijat ovat mielestäni niitä, jotka eivät ajattele ja halua elää normaalisti ja pelkäävät leimautuvansa, minä en moista pelkää, olen erittäin sosiaalinen..paitsi kun serotoniini "pukkaa" vajeta aivoissa..eipä hätää, otan lääkkeen ja taas tämä tyttö mennee 100 lsissa eteenpäin :)))Yritetään siis JOKAINEN hyväksyä sairautemme, oireemme, lääkityksemme(tai minä olen sen tehnyt jo aikaa sitten..)ja eletään ihanaa ja positiivista elämää, se kyllä ollaan ansaittu kun meitä on tällä sairaudella "lykätty":))Nauretaan, itketään, iloitaaan, eli ollaan niinkuin kaikki muutkin ihmiset ovat,sen toistan varmaan jo sadannen kerran,tähän tautiin kun ei kuole, ja periksi ei anneta, EIHÄN?? Voimia,halia ja positiivisia ajatuksa sinulle ja kaikille "panikoijille":)))
PS.TÄNÄÄN TAAS HUOMASIN,KUINKA IHANAA ELÄMÄ VOI OLLA..AURINKOINEN SYKSYINEN KAUNIS PÄIVÄ,EIKÄ HUOLEN HÄIVÄÄ,KUN KESKITTYY AJATTELEMAAN ILOISIA ASIOITA.ASENNETTA TOIVON KAIKILLE!!

Lue lisää

kiitti vaan kaikista vinkeistä, jokainen sanasi on tärkeä, koska aion tastella tämän jutun vielä jonain päivänä voittoon, onko sinulla muita sairauksia paniikkihäiriön lisäksi?

man30 kirjoitti:

kerrotko ikäsi?

Olen 44 vuotias nainen.

depistelija ja panikoija kirjoitti:

Olen 44 vuotias nainen.

Eipä ole kuulunut sinusta vähään aikaan mitään, siksi ajattelin kysellä vointiasi ja oletko hakeutunut paniikki ryhmiin/yhdistyksiin.Oletko käynyt lääkärillä lähiaikoina ja jos, kuinka siellä on mennyt?
Minä en ole varma, kysyitkö juuri minulta,onko minulla muita sairauksia kuin paniikki(tästä keskusteluketjusta on tullut tosi pitkä..vaikea saada välillä selvää, kuka kenellekkin vastaa/kirjoittaa,ja jos minun ikääni kysyit, olen 37v.nainen,perheellinen,:)))..niin, minulla on lievä skolioosi selässä ja nilkkavamma..murtui 1,5 vuoden välein 3 eri kertaa sama kehräsluu samasta jalasta, kipsasivat kai väärin alun pitäen, ja nyt on sitten kipu lopunikääni seurana, jalalle ei ole mitään tehtävissä enää, ei edes leikkaus auta, mutta siihen olen jo tottunut, menen kuin tuulispää..kai se on tuo kipukynnys kasvanut kun jalkaan koskee koko ajan..vähän sama selän kanssa, mutta aloitan jatko-opinnot tämän kriisityön tiimoilta 29.9.03, enkä anna moisten kipujen, paniikkien, yms..minua lannistaa!!Enkä syö edes kipulääkkeitä!!
Se minusta, mutta olen todella kiinnostunut kuulemaan kuulumisiasi, joten olisitko kiltti ja kirjoittaisit viestiä tänne??,jookos?? :))
AURINKOISIA,KIRPAKOITA SYYSPÄIVIÄ SINULLE JA KAIKILLE MUILLEKKIN TÄÄLLÄ!! :)))HUOM!! EIKÄ SITTEN ANNETA MASENNUKSELLE VALTAA KUKAAN MEISTÄ..EIHÄN,LUVATAAN SE TOISILLEMME KAIKKI,OK??

Kriisityöntekijä kirjoitti:

Eipä ole kuulunut sinusta vähään aikaan mitään, siksi ajattelin kysellä vointiasi ja oletko hakeutunut paniikki ryhmiin/yhdistyksiin.Oletko käynyt lääkärillä lähiaikoina ja jos, kuinka siellä on mennyt?
Minä en ole varma, kysyitkö juuri minulta,onko minulla muita sairauksia kuin paniikki(tästä keskusteluketjusta on tullut tosi pitkä..vaikea saada välillä selvää, kuka kenellekkin vastaa/kirjoittaa,ja jos minun ikääni kysyit, olen 37v.nainen,perheellinen,:)))..niin, minulla on lievä skolioosi selässä ja nilkkavamma..murtui 1,5 vuoden välein 3 eri kertaa sama kehräsluu samasta jalasta, kipsasivat kai väärin alun pitäen, ja nyt on sitten kipu lopunikääni seurana, jalalle ei ole mitään tehtävissä enää, ei edes leikkaus auta, mutta siihen olen jo tottunut, menen kuin tuulispää..kai se on tuo kipukynnys kasvanut kun jalkaan koskee koko ajan..vähän sama selän kanssa, mutta aloitan jatko-opinnot tämän kriisityön tiimoilta 29.9.03, enkä anna moisten kipujen, paniikkien, yms..minua lannistaa!!Enkä syö edes kipulääkkeitä!!
Se minusta, mutta olen todella kiinnostunut kuulemaan kuulumisiasi, joten olisitko kiltti ja kirjoittaisit viestiä tänne??,jookos?? :))
AURINKOISIA,KIRPAKOITA SYYSPÄIVIÄ SINULLE JA KAIKILLE MUILLEKKIN TÄÄLLÄ!! :)))HUOM!! EIKÄ SITTEN ANNETA MASENNUKSELLE VALTAA KUKAAN MEISTÄ..EIHÄN,LUVATAAN SE TOISILLEMME KAIKKI,OK??

Lue lisää

kiva kuulla susta, mun tilanne on se että käyn nyt säännöllisesti mt toimistos keskustelus, koko ajan tulee mieleen tilanteita nuoruudesta mitä pitäs saada puhuttua ulos, mulla on haussa kunt.tuk. ja suunnittelen yksilöpsykoterapian aloittamista ja yritän aloittaa jonkunlaisen osaaika työn mahdollisesti ensi vuonna, myös 10 päivän mittainen sopeutumisvalmennus erityisesti paniikki potilaille suunnattu on vireillä, yritys on nyt kova päästä vielä jotain duunaamaan, aika näyttää, jos haluat antaa sähköpostin, sen kautta vois jutella luonnollisemmin, hyvää jatkoa sulle

man30 kirjoitti:

kiva kuulla susta, mun tilanne on se että käyn nyt säännöllisesti mt toimistos keskustelus, koko ajan tulee mieleen tilanteita nuoruudesta mitä pitäs saada puhuttua ulos, mulla on haussa kunt.tuk. ja suunnittelen yksilöpsykoterapian aloittamista ja yritän aloittaa jonkunlaisen osaaika työn mahdollisesti ensi vuonna, myös 10 päivän mittainen sopeutumisvalmennus erityisesti paniikki potilaille suunnattu on vireillä, yritys on nyt kova päästä vielä jotain duunaamaan, aika näyttää, jos haluat antaa sähköpostin, sen kautta vois jutella luonnollisemmin, hyvää jatkoa sulle

Lue lisää

Hienoa kuulla, että sinulla on kaikki ns.kunnossa.Mene toki niille "kursseille" ja käy siellä miel.tervtoimistossa puhumassa, jos se vaan auttaa.
Toivottavasti saat sen kuntoutustuen, sillä aikaa sinulla on hyvä aika tervehtyä ja hoitaa itseäsi kuntoon!!!
Valitettavasti en voi antaa e-mail osoitettani täällä, se on sama kuin työssäni, joten uskon, että ymmärrät asian. Kiva kun ilmoittelit itsestäsi, älä hätäile, kyllä sinä vielä työelämäänkin pääset, kun olet noin nuori..hitaasti hyvä tulee, se on minun mottoni.
Kirjoitellaan täällä puolin ja toisin, oikeasti en halua ns. töitä kotiin, siksi en voi antaa e-mail osoitettani,ymmärräthän??
Pidetään yhteyttä ja ennenkaikkea lippu korkealla..kaikesta huolimatta..Paistaa se päivä joskus risukasaankin :)))Hyvää vointia sinulle!!

Kriisityöntekijä kirjoitti:

Hienoa kuulla, että sinulla on kaikki ns.kunnossa.Mene toki niille "kursseille" ja käy siellä miel.tervtoimistossa puhumassa, jos se vaan auttaa.
Toivottavasti saat sen kuntoutustuen, sillä aikaa sinulla on hyvä aika tervehtyä ja hoitaa itseäsi kuntoon!!!
Valitettavasti en voi antaa e-mail osoitettani täällä, se on sama kuin työssäni, joten uskon, että ymmärrät asian. Kiva kun ilmoittelit itsestäsi, älä hätäile, kyllä sinä vielä työelämäänkin pääset, kun olet noin nuori..hitaasti hyvä tulee, se on minun mottoni.
Kirjoitellaan täällä puolin ja toisin, oikeasti en halua ns. töitä kotiin, siksi en voi antaa e-mail osoitettani,ymmärräthän??
Pidetään yhteyttä ja ennenkaikkea lippu korkealla..kaikesta huolimatta..Paistaa se päivä joskus risukasaankin :)))Hyvää vointia sinulle!!

Lue lisää

kyllä ymmärrän, koitahan jaksella

Kuulostat kovin positiiviselta ja kiitän sinua hyvästä lukuvinkistä..on noita opuksia tullut luettua jos jonkilaista, mutta tuo Toskalan kirja on jäänyt väliin.Täytyy kipittää maanantaina kirjastoon ja käydä lainaamassa se kirja,jos tästä paniikista enää mitään tarvii oppia,on tullu kai jo kaikki opittua kantapäänkautta, mutta eipä tee pahaa kellekkään meille panikoijille lukea tuota kirjaa. Siispä kiitos ja sydänlämpöiset terveiset sinulle ja voimia ja jaksamisia:)))

kiitos vastauksesta ja hyviä vointeja sinulle, täytyypä lukea

man30 kirjoitti:

kiitos vastauksesta ja hyviä vointeja sinulle, täytyypä lukea

No jokos olet lukenut Toskalan kirjan? Oliko siitä apua tilanteeseesi??
Olen odotellut sinulta jotain viestiä, kuinka voit ja jos ei ole liikaa vaivaa, laita minulle tänne viestiä jaksamisestasijos sopii:))

Hauskaa syksyä ja voi oikein hyvin..niinkuin kaikille muillekkin, samat toivotukset, jotka tämän lukee!!