Olen monesti harkinnut itsemurhaa..olen onneton ja sairas. Ainut syy miksen tekis sitä on mun mutsi joka on niin kiinni mussa (ainoa lapsi). Olen lehemmäs kolmekymppinen mies.Onko se väärin jos teen itsarin?
itsemurha
1234567890
111901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...on itsemurha. Mitään itsekkäämpää ei maailmassa ole. Yritä hankkia apua, sillä sitä on kyllä tarjolla!
Vaan se on itsekkäämpää, että vaatii jotain olematta tekemään itsemurhaa. Jos joku tappaa itsensä, niin eiköhän sillon ole aikamoinen kärsimys elämässä. Tuskin kukaan ihan pikkujutun takiai tsaria tekee.
Mutta tietysti parempi, jos ette tapa itseänne ettekö ketään muutakaan!
syntymäänsä ei kukaan pysty itse vaikuttamaan, mutta jos elämä jollekin on pälkkää vastoinkääymisiä ja epäonnea, niin miksi olisi pakko jaksaa. eihä me kaikki olla yhtä vahvoja,viisaita,kauniita...ym ym itsekkäämpää on tappaa joku toinen,kun itsensä. myös oma poikani päätyi itsemurhaan 13v sitten. aluksi olin katkera ja vihainenkin kaiken tuskan ja surun keskellä. myöhemmin olen kuitenkin hyväksynyt tavallani.muistoissani hän elää niin kauan kun itse elän ja kaipaus on ikuinen. VOIMIA KAIKILLE SAPSENSA MENETTÄNEILLE T.ÄITI52
Itsekkäänä tekona en itsemurhaa missään nimessä pidä, surullisena kylläkin. On vaikea toisen ihmisen tunnetilaan mennä, edes oman lapsen, aviopuolison, siskon tai veljen, vaikka luuleekin tunevansa toisen hyvin. On vaikea saada tai löytää oikeanlaista apua silloin, kun sitä oikeasti tarvitsisi. Kun ihmisellä on tarpeeksi paha olla, ei jaksa ajatella muita, onko kenelläkään edes oikeus vaatia sellaista. Kun oma poikani kuoli viime joulukuussa (kuolinsyy ei vielä selvillä) olisin ollut valmis lähtemään täältä, muu perhe piti minut kuitenkin onneksi elämänsyrjässä kiinni ja elämä taitaa kuitenkin olla elämisen arvoista, ei samanlaista kuin ennen pokani kuolemaa, hän tulee kulkeamaan sydämessäni kuolemaani saakka, mutta luulen pysyväni pinnalla. Voimia toivon minäkin kaikille lapsensa tai muun läheisen menettäneille.
Älä jauha paskaa!
Vetäisin suo turpaan noiden "Mitään itsekkäämpää ei maailmassa ole. Yritä hankkia apua, sillä sitä on kyllä tarjolla!"- juttujes takia.
Kyllä se "apu" tiedetään.Pelkää sanan helinää.
Saanko kysyä että minkälainen sairaus /sairauksia sulla on? Masentaako sua? Minkälaiset asiat vaikuttaa masennukseesi tai ahdistukseen? Olis kiva kuulla mitä mieltä oot noista..?
väärin. Apua on saatavilla vaikkia terveyskeskuksen päivystyksestä. Nykyään on hyviä lääkkeitä sekä masennukseen että myös ahdistukseen. Ja yritä myös hoitaa kuntoasi ulkoilemalla ja liikkumalla eden pikkuhiljaa. Ja ajattele; me jokainen ollaan tämän universumin jäseniä, meidän jokaisen elämällä on tarkoitus. Ei elämä ole suorittamista ja uraputkea. Olemme kukin tavallamme aikaimme tässä näkyväisessä maailmassa. terveisin Enkelitär
mielestäni kenelläkään vastuullisella ohmisellä ei ole oikeutta ottaa kantaa tuohon asiaan.
Millä tavalla olet sairas?
Ala elää OMAA ELÄMÄÄSI. Laita kätes äitis harteille, katso syvälle silmiin. Äiti..tauko alan ELÄÄ OMAA elämääni, mutta olen aina läsnä kun tarvitset minua.
Mieti mitä olet aina HALUNNUT tehdä ja toimi sen mukaan. Merimies? Lakaisu koneen kuljettaja?
Mieti lapsuuden haaveitasi ja TOIMI NIIDEN MUKAAN!
on joku parempi vaihtoehto. Mutta loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että jokainen saa tehdä omalla elämällään mitä tahansa, kunhan ei muita vahingoita.
Olen minäkin miettinyt itsaria monet kerrat, mutta jaksan kuitenkin uskoa, että elämä muuttuisi vielä paremmaksi ja elämisen arvoiseksi.
tee sellaista. Sanon tämän äitinä. Vaikka olet jo kolmekymmentä, niin olet aina äitisi lapsi. Sinun pitää elää omaa elämääsi, mutta se ei tarkoita sitä, että tekisit itsellesi pahaa.
Joskus olin itsekin niin pohjalla, että toivon kuolevani. Siis toivoin, että minut otettaisiin pois. Paljon hyvää olisi jäänyt kokematta. Ennen kaikkea olisin tehnyt väärin lapsiani kohtaan ja väärin kaikkia läheisiäni kohtaan. Mikä syyllisyystaakka loppuiäksi!!
Minä kärsin masennuksesta yms. mutta silti pidän jokaista päivää - loppujen lopuksi- ihanana lahjana, jonka käytän sillä tavalla kuin jaksan ja kykenen.
Kaikesta sydämestäni toivon sinulle parempaa vointia ja aurinkoa elämääsi.
Sun oma päätöksesi. Ymmärrän kyllä kysymyksesi "onko väärin jos teen itsemurhan".
Jos sinä TODELLA mietit sitä,et tänne tule kysymään tuomoista. Olen menettänyt 2 todella tärkeätä ja rakasta ystävää. Minusta kaikki oli hyvin,ulospäin ainakin,"normaalia toimintaa" hymyä,juttelua,suunutelmia yms... Kunnes sain molemmilla kerroilla puhulun... Kukaan ei etukäteen tiennyt tai edes osannut aavistaa mitä nämä kaksi tekevät. Ei vanhemmat,ystävet,sukulaiset.ei edes avovaimot.
Minulle oli kova paikka kun sain tietää ystävieni kuolemasta,juuri kun aloin "tajuamaan" ettei ystävä tule enää käymään,sai toisen suru-uutisen...