Ei sinusta tule aidosti pidetympää, hyväksytympää tai ei sinua oikeasti rakasteta enemmän vaikka saisitkin ulkoisen olemuksesi täydelliseksi.
On outoa katsoa rakkaan lapsuudenystävän luonnottoman sileää ihoa ja epäluonnollisia hammaskuoria. En pidä hänestä enempää, ehkä jopa pikkuisen vähemmän välillä nyt (ärsytys) ja tunnen myös välillä sääliä häntä kohtaan.
Ulkokuori pettää ja huijaa nykyään entistä paremmin. Sisäpuolikin pettää ja huijaa nykyään entistä enemmän. Nämä asiat ovat olleet mulle vähän järkytys tajuta. Nämäkin ilmiöt ovat osa nykyihmisyyttä ja sanotaan, että ihmisyyteen on vain suostuttava? Välillä se tekee tiukkaa.
Rahaa ja muka-ystäviä voi ’hyvällä’ ulkokuorella saada enemmän elämässä. Rahaa ja muka-ystäviä voi saada myös ’pimeällä’ sisäpuolella enemmän. Mielestäni raha tai se mitä sillä saa (muka-seuraa, muka-arvostus, muka-kunnioitus, upeat ulkoiset puitteet) ei ole musta kuitenkaan todellista pääomaa. Ei edes perintönä jälkeläisille. Kunpa vanhemmat ja ihmiset yleensäkin kykenisivät antamaan enemmän sitä todellista pääomaa jälkipolville.
On rahakin tärkeää kohtuullisena määränä. Että on koti, ruokaa, vaatteet ja välillä varaa vaihteluun (plus pari ystävää). Parhaat asiat ja hetket elämässä ovat ilmaisia.
Liika ulkonäköön keskittyminen tekee ihmisestä onnettoman.
Ulkoinen vanheneminen on väistämätöntä. Eikö olisi paras suostua siihenkin osaan ihmisyydessä? Sen hyväksyminen ottaa tietysti oman aikansa ja se voi olla karvas kamppailu joillekin. Ei se ole kamppailua kuolemaa vastaan. Se on kamppailua olla muka-hyväksytty, muka-suosittu, muka-rakastettu.
On outoa katsoa rakkaan lapsuudenystävän luonnottoman sileää ihoa ja epäluonnollisia hammaskuoria. En pidä hänestä enempää, ehkä jopa pikkuisen vähemmän välillä nyt (ärsytys) ja tunnen myös välillä sääliä häntä kohtaan.
Ulkokuori pettää ja huijaa nykyään entistä paremmin. Sisäpuolikin pettää ja huijaa nykyään entistä enemmän. Nämä asiat ovat olleet mulle vähän järkytys tajuta. Nämäkin ilmiöt ovat osa nykyihmisyyttä ja sanotaan, että ihmisyyteen on vain suostuttava? Välillä se tekee tiukkaa.
Rahaa ja muka-ystäviä voi ’hyvällä’ ulkokuorella saada enemmän elämässä. Rahaa ja muka-ystäviä voi saada myös ’pimeällä’ sisäpuolella enemmän. Mielestäni raha tai se mitä sillä saa (muka-seuraa, muka-arvostus, muka-kunnioitus, upeat ulkoiset puitteet) ei ole musta kuitenkaan todellista pääomaa. Ei edes perintönä jälkeläisille. Kunpa vanhemmat ja ihmiset yleensäkin kykenisivät antamaan enemmän sitä todellista pääomaa jälkipolville.
On rahakin tärkeää kohtuullisena määränä. Että on koti, ruokaa, vaatteet ja välillä varaa vaihteluun (plus pari ystävää). Parhaat asiat ja hetket elämässä ovat ilmaisia.
Liika ulkonäköön keskittyminen tekee ihmisestä onnettoman.
Ulkoinen vanheneminen on väistämätöntä. Eikö olisi paras suostua siihenkin osaan ihmisyydessä? Sen hyväksyminen ottaa tietysti oman aikansa ja se voi olla karvas kamppailu joillekin. Ei se ole kamppailua kuolemaa vastaan. Se on kamppailua olla muka-hyväksytty, muka-suosittu, muka-rakastettu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.