Oheinen lukukappale on deuterokanonisesta (lut. apokryfinen) Viisauden kirjasta (2:1-20). Tarkkuudessaan yltää jopa Jes 53:n tasolle? Siinä on myös paljon mietittävää tähän aikaan:
1 Kieroutuneella tavallaan he järkeilevät näin:
− Lyhyt ja surkea on meidän elämämme,
ja kun loppu lähenee, ei lääkettä löydy,
eikä kenenkään tiedetä palanneen tuonelasta.
2 Sattumalta me olemme syntyneet,
ja kuolemamme jälkeen olemme taas
kuin meitä ei koskaan olisi ollutkaan.
Haihtuvaa savua on sieraintemme henkäys,
ja ajattelumme on pelkkä kipinä,
sydämenlyöntien aikaansaama.
3 Kun se sammuu, tulee ruumiistamme tuhkaa
ja henki hajoaa kuin kevyt ilma.
4 Nimemme unohdetaan ajan mittaan,
eikä kukaan enää muista tekojamme.
Elämämme katoaa kuin pilvi,
jälkeä jättämättä,
se hajoaa kuin usva,
jonka aurinko säteillään ajaa pois
ja kuumuudellaan painaa maahan.
5 Kuin varjo kiertyy elämämme eteenpäin,
eikä päätekohdasta ole paluuta,
sillä se on vahvistettu sinetillä.
Kukaan ei tule takaisin.
6 Tulkaa! Meidän tulee nauttia
kaikesta hyvästä, mitä on saatavilla,
ja nuoruuden innolla käyttää hyväksi
kaikkea, mitä maailmassa on!
7 Juodaan kallista viiniä,
juovutaan viinistä ja tuoksuaineista!
Ja emmehän unohda kevään kukkia!
8 Tehdään päähämme seppele ruusunnupuista
ennen kuin ne lakastuvat.
9 Ainutkaan niitty ei jää koskematta
riehakkaissa juhlissamme.
Jätetään kaikkialle merkkejä siitä, että iloitsemme!
Tämä on meidän osamme ja arpamme.
10 Köyhän, joka seuraa Jumalan käskyjä,
me tallaamme jalkoihimme!
Leskeä emme sääli,
emme kunnioita vanhuksen harmaita hapsia.
11 Oma voimamme on meille laki ja oikeus,
heikoista ei ole mitään hyötyä.
12 Asetutaan väijyksiin, vaanitaan vanhurskasta!
Hän on niin rasittava.
Hän vastustaa tekojamme,
syyttää meitä lain rikkomisesta
ja väittää, että emme piittaa
kasvatuksesta, jonka olemme saaneet.
13 Hän kehuu tuntevansa Jumalan
ja nimittää itseään Herran lapseksi.
14 Hänestä on tullut meille elävä syytös,
ajattelumme ei hänelle kelpaa.
Jo hänen näkemisensä masentaa.
15 Ei hän elä toisten tapaan,
hän kulkee outoja polkujaan.
16 Me olemme hänelle väärää rahaa,
hän karttaa meidän elämäntapaamme
niin kuin kaikkea saastaista.
”Autuas on vanhurskaiden loppu”, hän sanoo,
ja vielä hän kerskuu sillä, että
hänen isänsä on Jumala!
17 Katsotaanpa, puhuuko hän totta,
otetaan selville, millaisen lopun hän saa.
18 Jos tuo vanhurskas on Jumalan poika,
tottahan Jumala pitää hänestä huolen
ja pelastaa hänet vastustajien käsistä.
19 Koetellaan häntä, solvataan ja piestään,
niin saamme tietää, kuinka laupias hän on,
ja näemme, mitä kaikkea hän sietää.
20 Tuomitaan hänet häpeälliseen kuolemaan!
Hänelle kyllä tulee ylhäältä apu −
itse hän on sanonut niin.
21. Näin he ajattelevat, mutta he erehtyvät,
sillä heidän pahuutensa on sokaissut heidät.
22. He eivät tunne Jumalan salaisuuksia,
eivät toivo vanhurskauden palkkaa,
eivätkä minäkään pidä
nuhteettomien sielujen kunnialahjaa.
23. Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen
ja teki hänet oman olemuksensa kuvaksi.
24. Mutta Perkeleen kateudesta tuli kuolema maailmaan,
ja ne, jotka hänen omansa ovat,
saavat sen kokea.
1 Kieroutuneella tavallaan he järkeilevät näin:
− Lyhyt ja surkea on meidän elämämme,
ja kun loppu lähenee, ei lääkettä löydy,
eikä kenenkään tiedetä palanneen tuonelasta.
2 Sattumalta me olemme syntyneet,
ja kuolemamme jälkeen olemme taas
kuin meitä ei koskaan olisi ollutkaan.
Haihtuvaa savua on sieraintemme henkäys,
ja ajattelumme on pelkkä kipinä,
sydämenlyöntien aikaansaama.
3 Kun se sammuu, tulee ruumiistamme tuhkaa
ja henki hajoaa kuin kevyt ilma.
4 Nimemme unohdetaan ajan mittaan,
eikä kukaan enää muista tekojamme.
Elämämme katoaa kuin pilvi,
jälkeä jättämättä,
se hajoaa kuin usva,
jonka aurinko säteillään ajaa pois
ja kuumuudellaan painaa maahan.
5 Kuin varjo kiertyy elämämme eteenpäin,
eikä päätekohdasta ole paluuta,
sillä se on vahvistettu sinetillä.
Kukaan ei tule takaisin.
6 Tulkaa! Meidän tulee nauttia
kaikesta hyvästä, mitä on saatavilla,
ja nuoruuden innolla käyttää hyväksi
kaikkea, mitä maailmassa on!
7 Juodaan kallista viiniä,
juovutaan viinistä ja tuoksuaineista!
Ja emmehän unohda kevään kukkia!
8 Tehdään päähämme seppele ruusunnupuista
ennen kuin ne lakastuvat.
9 Ainutkaan niitty ei jää koskematta
riehakkaissa juhlissamme.
Jätetään kaikkialle merkkejä siitä, että iloitsemme!
Tämä on meidän osamme ja arpamme.
10 Köyhän, joka seuraa Jumalan käskyjä,
me tallaamme jalkoihimme!
Leskeä emme sääli,
emme kunnioita vanhuksen harmaita hapsia.
11 Oma voimamme on meille laki ja oikeus,
heikoista ei ole mitään hyötyä.
12 Asetutaan väijyksiin, vaanitaan vanhurskasta!
Hän on niin rasittava.
Hän vastustaa tekojamme,
syyttää meitä lain rikkomisesta
ja väittää, että emme piittaa
kasvatuksesta, jonka olemme saaneet.
13 Hän kehuu tuntevansa Jumalan
ja nimittää itseään Herran lapseksi.
14 Hänestä on tullut meille elävä syytös,
ajattelumme ei hänelle kelpaa.
Jo hänen näkemisensä masentaa.
15 Ei hän elä toisten tapaan,
hän kulkee outoja polkujaan.
16 Me olemme hänelle väärää rahaa,
hän karttaa meidän elämäntapaamme
niin kuin kaikkea saastaista.
”Autuas on vanhurskaiden loppu”, hän sanoo,
ja vielä hän kerskuu sillä, että
hänen isänsä on Jumala!
17 Katsotaanpa, puhuuko hän totta,
otetaan selville, millaisen lopun hän saa.
18 Jos tuo vanhurskas on Jumalan poika,
tottahan Jumala pitää hänestä huolen
ja pelastaa hänet vastustajien käsistä.
19 Koetellaan häntä, solvataan ja piestään,
niin saamme tietää, kuinka laupias hän on,
ja näemme, mitä kaikkea hän sietää.
20 Tuomitaan hänet häpeälliseen kuolemaan!
Hänelle kyllä tulee ylhäältä apu −
itse hän on sanonut niin.
21. Näin he ajattelevat, mutta he erehtyvät,
sillä heidän pahuutensa on sokaissut heidät.
22. He eivät tunne Jumalan salaisuuksia,
eivät toivo vanhurskauden palkkaa,
eivätkä minäkään pidä
nuhteettomien sielujen kunnialahjaa.
23. Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen
ja teki hänet oman olemuksensa kuvaksi.
24. Mutta Perkeleen kateudesta tuli kuolema maailmaan,
ja ne, jotka hänen omansa ovat,
saavat sen kokea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
//24. Mutta Perkeleen kateudesta tuli kuolema maailmaan, ja ne, jotka hänen omansa ovat,
saavat sen kokea.//
- Antaa tasa-puolisuuden nimissä kanonisoidun tekstin vastata---> kuka tuon kuoleman lopulta a-s-e-t-t-i.
16. "Naiselle hän sanoi: -- Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan."
17. "Ja miehelle hän sanoi: -- Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät."
18. "Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi."
19. "Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat."
Syvemmin ajatellen tuon "Perkeleen kateuden", voi ymmärtää Aluttomuuden[luomattoman tilan] rikkomi'seksi---> jolloin maailman valtiaat emanssipatuivat ajatuksen konkretisoituessa ensimmäisiksi teoiksi ja siitä alenevasti mm. maailmamme moninaisuudeksi.
Onneksi jae 19. antaa lohtua ihmiselle--->"Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.".
Tosin -->Jahve/Perkele sen pelotteeksi ja rangaistuk'seksi asetti, mutta se kääntyy lopulta Jahven systeemiä vastaan-->kuoleman antaessa vapautuksen ihmis-raukoille.
ja ottanut tyylin Salomonin kirjoittamasta Saarnaajan kirjasta. (lut.apokryfinen)on taas puolestaan antanut virikkeitä kirjoittaa "uusi raamatunväännös" siis se viimeisin.