Lyhyt tarina omista kokemuksista:
Vaikean tilanteeni johdosta v.1995 minun oli vaikea nukkua joten otin yhteyttä lääkäriin joka kirjoitti Imovane reseptin (vaikuttava aine tsopikloni) sekä "pameja".
Silloin (1995) Imovane oli melko uusi n.s "nukahtamislääke", jonka ei katsottu aiheuttavan riippuvaisuutta eikä vieroitusongelmia.
Minusta Imovane oli aivan "mahtava" apu. Otin sitä säännöllisesti 2x7,5mg iltaisin muutaman vuoden ajan. Vaikutus oli niin tehokas että jätin "pamit" kutakuinkin väliin.
Tein muutaman vuoden päästä pienen "kokeilun" ottamalla yhden päivälläkin. Huomasin heti, että lääkkeen vaikutus oli tehokas "mielenrauhoittaja" myös ilman nukahtamistarvetta.
Seuraavan "kokeilun" tein ottamalla lääkkeen alkoholin kanssa. Mikä "elämys"! Aloin todella "elää" ja nostin annosta jatkuvasti päästäkseni tuntemaani eufooriseen tilaan päivisin ja pystyäkseni nukkumaan öisin.
Nostin jatkuvasti Imovanen annosta ja alkoholin käyttöä sen kanssa. Aina purkki taskussa. Pystyin olemaan hereillä vuorokausikaupalla ja laulamaan karaokea "loputtomiin".
Imovanesta tuli siis minulle tehokkaaksi huumeeksi "HEREILLÄOLOLÄÄKKEEKSI". "Ennätykseni" oli 29x7,5mg yhden illan aikana. Silloin tosin "nukahdin" ja herättyäni koko sänkyni ja lattiani oli veressä. Katsoin itseäni peilistä ja koko naama oli "auki". Sairaalassa "tikattiin" ehjäksi. (En tietenkään paljastanut Imovane-käyttöäni, vaan keksin muita selityksiä)
En tietenkään saanut "normaaleja" reittejä tällaisia määriä, joten kävin eri lääkäreillä hakemassa reseptejä. Se oli kuitenkin "kovaa työtä". Vuorokausi-annokseni oli n.11x7,5mg ja otin "pamitkin" käyttöön.
Aloin selailla nettiä ja löysinkin
Sveitsiläisen "lääkärikeskuksen" josta tilailin Imovanea kalliilla hinnoilla. He lähettivät ruskean kirjekuoren viikoittain, sisältäen yleensä 60x7,5mg "lääkettä". Heillä oli useita vaihtoehtoja ja kerran tilatessani halvimman sain sokeripillereitä? joilla ei ollut mitään "tehoa".
"Elämäni" pyöri ainoastaan lääkkeen hankkimisen ja sen vaikutuksen alaisena olemiseen!
Yritin vähentää, mutta vieroitusoireet olivat niin karmeita, etten pystynyt siihen.
Tajusin että tulen kuolemaan tähän "hommaan" nopeasti.
Menetin asuntoni ja kaikki normaalit sosiaaliset ihmissuhteeni, esim. lapsiini ja lapsenlapsiini. Asuin tuttujen luona missä milloinkin.
Vasta vuonna 2007 keväällä "heräsin" ja uskalsin katsoa "totuutta silmiin". Joko kuolla tai hakea apua. Haluni olla "mukana" elämässä vielä voitti.
Menin (oma-aloitteisesti) kolkuttamaan A-klinikan ovea. Pystyin olemaan rehellinen ja henkilökunta otti minut erittäin ystävällisesti vastaan!
Heidän avullaan aloitin matkan "helvetistä" ulos.
Aloitin lääkevieroitusohjelman heidän tuella. Nyt siitä alusta on mennyt 1vuosi ja 4kk. Viimeisen Imovanen otin n.4kk sitten. Vielä pieni määrä "pameja" jäljellä, mutta tähtäimessäni on että pääsen täysin "puhtaaksi" vuoden loppuun mennessä.
Käyn klinikalla n.2 kertaa viikossa, terapiassa sekä hakemassa "lääkeannokseni", jota säännöllisesti tiputetaan YHDESSÄ SUUNNITELLEN!
Olen saanut asunnon ja kasvavan yhteyden lapsiini, lapsenlapsiini sekä muihin mukaviin ihmisiin pikkuhiljaa.
Klinikka on myös auttanut minua terveydenhoidossa (olin erilaisia "vaivoja" täynnä, johdattamalla minut lääkäri, hammaslääkäri jne hoitoon. He ovat myös auttaneet minua saamaan yhteydet ekonoomiseen neuvontaan. (Olen "korvia" myöten veloissa, vuosien "lääke"/alkoholi-"kustannuksien" takia).
Olen saanut mahdollisuuden, jonka aion vakaasti käyttää, ELÄÄ!
Ihmeellinen tunne!
Kiitos A-klinikka, H-M T, T-M L, K N, sekä koko henkilökunta tästä mahtavasta avusta!
Yst.terv. /RP, 58v
Vaikean tilanteeni johdosta v.1995 minun oli vaikea nukkua joten otin yhteyttä lääkäriin joka kirjoitti Imovane reseptin (vaikuttava aine tsopikloni) sekä "pameja".
Silloin (1995) Imovane oli melko uusi n.s "nukahtamislääke", jonka ei katsottu aiheuttavan riippuvaisuutta eikä vieroitusongelmia.
Minusta Imovane oli aivan "mahtava" apu. Otin sitä säännöllisesti 2x7,5mg iltaisin muutaman vuoden ajan. Vaikutus oli niin tehokas että jätin "pamit" kutakuinkin väliin.
Tein muutaman vuoden päästä pienen "kokeilun" ottamalla yhden päivälläkin. Huomasin heti, että lääkkeen vaikutus oli tehokas "mielenrauhoittaja" myös ilman nukahtamistarvetta.
Seuraavan "kokeilun" tein ottamalla lääkkeen alkoholin kanssa. Mikä "elämys"! Aloin todella "elää" ja nostin annosta jatkuvasti päästäkseni tuntemaani eufooriseen tilaan päivisin ja pystyäkseni nukkumaan öisin.
Nostin jatkuvasti Imovanen annosta ja alkoholin käyttöä sen kanssa. Aina purkki taskussa. Pystyin olemaan hereillä vuorokausikaupalla ja laulamaan karaokea "loputtomiin".
Imovanesta tuli siis minulle tehokkaaksi huumeeksi "HEREILLÄOLOLÄÄKKEEKSI". "Ennätykseni" oli 29x7,5mg yhden illan aikana. Silloin tosin "nukahdin" ja herättyäni koko sänkyni ja lattiani oli veressä. Katsoin itseäni peilistä ja koko naama oli "auki". Sairaalassa "tikattiin" ehjäksi. (En tietenkään paljastanut Imovane-käyttöäni, vaan keksin muita selityksiä)
En tietenkään saanut "normaaleja" reittejä tällaisia määriä, joten kävin eri lääkäreillä hakemassa reseptejä. Se oli kuitenkin "kovaa työtä". Vuorokausi-annokseni oli n.11x7,5mg ja otin "pamitkin" käyttöön.
Aloin selailla nettiä ja löysinkin
Sveitsiläisen "lääkärikeskuksen" josta tilailin Imovanea kalliilla hinnoilla. He lähettivät ruskean kirjekuoren viikoittain, sisältäen yleensä 60x7,5mg "lääkettä". Heillä oli useita vaihtoehtoja ja kerran tilatessani halvimman sain sokeripillereitä? joilla ei ollut mitään "tehoa".
"Elämäni" pyöri ainoastaan lääkkeen hankkimisen ja sen vaikutuksen alaisena olemiseen!
Yritin vähentää, mutta vieroitusoireet olivat niin karmeita, etten pystynyt siihen.
Tajusin että tulen kuolemaan tähän "hommaan" nopeasti.
Menetin asuntoni ja kaikki normaalit sosiaaliset ihmissuhteeni, esim. lapsiini ja lapsenlapsiini. Asuin tuttujen luona missä milloinkin.
Vasta vuonna 2007 keväällä "heräsin" ja uskalsin katsoa "totuutta silmiin". Joko kuolla tai hakea apua. Haluni olla "mukana" elämässä vielä voitti.
Menin (oma-aloitteisesti) kolkuttamaan A-klinikan ovea. Pystyin olemaan rehellinen ja henkilökunta otti minut erittäin ystävällisesti vastaan!
Heidän avullaan aloitin matkan "helvetistä" ulos.
Aloitin lääkevieroitusohjelman heidän tuella. Nyt siitä alusta on mennyt 1vuosi ja 4kk. Viimeisen Imovanen otin n.4kk sitten. Vielä pieni määrä "pameja" jäljellä, mutta tähtäimessäni on että pääsen täysin "puhtaaksi" vuoden loppuun mennessä.
Käyn klinikalla n.2 kertaa viikossa, terapiassa sekä hakemassa "lääkeannokseni", jota säännöllisesti tiputetaan YHDESSÄ SUUNNITELLEN!
Olen saanut asunnon ja kasvavan yhteyden lapsiini, lapsenlapsiini sekä muihin mukaviin ihmisiin pikkuhiljaa.
Klinikka on myös auttanut minua terveydenhoidossa (olin erilaisia "vaivoja" täynnä, johdattamalla minut lääkäri, hammaslääkäri jne hoitoon. He ovat myös auttaneet minua saamaan yhteydet ekonoomiseen neuvontaan. (Olen "korvia" myöten veloissa, vuosien "lääke"/alkoholi-"kustannuksien" takia).
Olen saanut mahdollisuuden, jonka aion vakaasti käyttää, ELÄÄ!
Ihmeellinen tunne!
Kiitos A-klinikka, H-M T, T-M L, K N, sekä koko henkilökunta tästä mahtavasta avusta!
Yst.terv. /RP, 58v
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lääkkeet eivät ole leikia asia. Alkoholi ja lääkkeet ovat kammottavin yhdistelmä. Aivan ihana, että puhdistat elimistösi vieraista aineista. Ei "pöllyssä oleminen ole elämää" Olen itse joutunut lääkäreiden "pakottamana joutunut syömään lääkkeitä". Nyt kun olen vähentänyt ja melkein lopettanut kaikki, niin tuntuu, että alan elämään ja en ole tokkurassa ja maistan, haistan, näen ja tunnen kaikki asiat paremmin. Ihmissuhteet loppuvat lääkepöllyssä. Olen kannellut lääkkeiden pakkosyöttämisestä ja saa hälläväliä lausuntoja- kun on tapa- että syyllisiä ei haeta. Lääkäreitä ei syytetä mistään, ei vaikka potilas olisi lääkäreiden toimesta joutunut hengiltä tai eläkkeelle. Mitä suurempi "herra, sitä suurempi hyvävelisysteemi"
Toivon onnea ja itsekin nukun nyt vasta oikeaa unta, kun en ota nukahtamislääkettä. Niiden lääkkeiden kanssa uni ei ole normaalia ja on aina väsyhyt, oletteko huomanneet? saman. Nyt nukun päivälläkin, eli otan takaisin univelkaa. En sekoile enää ja käytökseni on asiallista ja tervettä. Olen onnellinen: )B-vitamiini on hyvä nukahtamiseen. Siitä se lähtee . )
Kiitos sulle paljon!
Taas sain lisää tukea!
Kertomukseni ei ollut mainos vaan tositarina.
Tsemppiä sulle ja kaikkea muutakin hyvää!
Yst.terv. /RP