Ihmisen ruokailussa vai sanoisiko anatomiassa on eräs outo ja evoon kovin huonosti sopiva piirre. Lääkärit varoittavat jatkuvasti ns. jojoilevasta laihdutuksesta. Tarkoittaa sellaista, että henkilö välillä laihduttaa itseään ja välillä taas lihoo takaisin, sitten taas laihduttaa jne….. Se on kuulemma terveydelle haitaksi.
Sellainen on kuitenkin evoa ajatellen päin honkia. Ihmisen sekä meidän kuviteltujen esivanhempiemme, aina kaloihin asti, ruokailu on luonnossa ollut aina satunnaista. Kun ruokaa on, on syöty ja kerätty rasvaa ja sitten taas on nähty nälkää ja laihdutettu. Tämä on jopa luonnossa normaali olotila, ei mikään poikkeus. Useimmiten yltäkylläisyys ja nälkä vaihtelevat säännöllisesti vuodenaikojen mukaan.
Keväällä tai sadekautena on ruokaa ja silloin mässäillään eikä säännöstellä. Sen jälkeen ruoka vähenee ja ennen uutta sadekautta tai kevättä nähdään muutama kuukausi nälkää ja laihdutaan.
Eikös tämän siten tulisi olla elimistöjen normaali rytmi ja tasainen, ympärivuotinen niukahko ruoka täysin epänormaali. Näin ollen pitäisi ihmistenkin elimistön suorastaan jopa vaativan mainitunlaista jojoilua.
Ovatko siis lääkärit väärässä varoittaessaan jojolaihduttamisesta vai onko evoluutio väärässä tehtyään ihmisestä erilaisen kuin millaisiin olosuhteisiin sen esivanhemmat ovat joutuneet sopeutumaan muutaman sadan miljoonan vuoden ajan?
Sellainen on kuitenkin evoa ajatellen päin honkia. Ihmisen sekä meidän kuviteltujen esivanhempiemme, aina kaloihin asti, ruokailu on luonnossa ollut aina satunnaista. Kun ruokaa on, on syöty ja kerätty rasvaa ja sitten taas on nähty nälkää ja laihdutettu. Tämä on jopa luonnossa normaali olotila, ei mikään poikkeus. Useimmiten yltäkylläisyys ja nälkä vaihtelevat säännöllisesti vuodenaikojen mukaan.
Keväällä tai sadekautena on ruokaa ja silloin mässäillään eikä säännöstellä. Sen jälkeen ruoka vähenee ja ennen uutta sadekautta tai kevättä nähdään muutama kuukausi nälkää ja laihdutaan.
Eikös tämän siten tulisi olla elimistöjen normaali rytmi ja tasainen, ympärivuotinen niukahko ruoka täysin epänormaali. Näin ollen pitäisi ihmistenkin elimistön suorastaan jopa vaativan mainitunlaista jojoilua.
Ovatko siis lääkärit väärässä varoittaessaan jojolaihduttamisesta vai onko evoluutio väärässä tehtyään ihmisestä erilaisen kuin millaisiin olosuhteisiin sen esivanhemmat ovat joutuneet sopeutumaan muutaman sadan miljoonan vuoden ajan?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Käsittääkseni nimenomaan siitä on kyse, että ihmisen historian valossa elimistö toimii juuri noin. Eli kun laihdutat niukalla ravinnolla, seuraa sitä, että kun syöt jälleen 'normaalisti', elimistösi kerää vararavintoa vauhdilla seuraavaan niukkaan jaksoon.
Meillä on ruokaa pitkälti tarpeeksi täällä Suomessa, vähintään. Joten helposti käy niin, että jojoilun seurauksena lihoo, mikä sitten taas on epäterveellistä; ei kaiketi suoranaisesti se jojoilu sinällään jos pysyisi normaalin rajoissa.
Yksi tärkeimmistä selityksistä "jojoilun" vaaroille on se, että ihmisen rasvakerrokseen kertyvät monet myrkyt joita ihminen syö. En tarkoita luonnollisia myrkkyjä, jotka elimistö hajottaa ja poistaa, vaan kaikenlaisia ympäristömyrkkyjä, hyönteis- ja rikkaruohomyrkkyjä etc. joita ihmiset ovat kehitelleet viimeiset toistasataa vuotta. Ongelma ei itse asiassa ole edes myrkkyjen kertyminen rasvaan, koska ne myrkyt pysyvät sitoutuneina rasvasoluihin, ja sikäli poissa pahanteosta. Heikosti alkaa mennä kun laihdutuksen yhteydessä rasvasolut vapauttavat sisältönsä verenkiertoon. Laihduttaja saa siis eräänlaisen konsentroidun "pikamyrkytyksen", joka kerta kun pudottaa painoa. Jos taas paino pysyy tasaisena, tällaista suuren luokan myrkynvapautusta ei tapahdu.
Evoluutiolla ei siis ole tämän asian kanssa mitään tekoa. Itse olemme sairasvuoteemme pedanneet kaiken maailman keinotekoisilla kemikaaleilla.
Se sopii myös muistaa, ettei nykyihmisen laihduttaminen muistuta kivikautisen ihmisen kokemia nälän ja runsauden aikoja. Ruokavaliomme, ravinnon lähteemme ja suhtautumisemme ruokaan ja painoon on muuttunut suuresti. Laihduttaminen eli itsensä tahallaan nälässä pitäminen ja ravintopitoisten ruokien tarkoituksellinen välttäminen on täysin luonnotonta käytöstä, ja ainoastaan modernin yhteiskuntamme luomus.
.....
Heikosti alkaa mennä kun laihdutuksen yhteydessä rasvasolut vapauttavat sisältönsä verenkiertoon. Laihduttaja saa siis eräänlaisen konsentroidun "pikamyrkytyksen", joka kerta kun pudottaa painoa.
.......
Tuo oli minulle uusi näkemys. Olen tapellut painoni kanssa jo 20 v ja lukenut kaiken mitä laihduttamisesta käsiini saanut. Jojoilun yhteydessä en ole ennen tuohon perusteeseen törmännyt. Ettei liene vaan sinun oma teoriasi.
Jännä, jos et ole missään törmännyt.
Rasvasoluthan tosiaan varastoivat kaikenlaista, joka sitten laihduttaessa vapautuu elimistöön. Tästä johtuen raskaana tai imettäessä ei tulisi laihduttaa.
...itse asiassa juuri hiljattain tehtiin muutamalle julkisuuden henkilölle koe täällä, kuinka paljon kemikaaleja heidän elimistöstänsä löytyy...tulos oli aika huikea....eli melkein kaikista tuotteista jää jotain meidän elimistöömme. Luulisi meidän olevan ikinuoria, kun ollaan täynnä esim. säilöntäaineita :)
Jos vetää pelkkää luomua niin silloinko voi mielinmäärin jojoilla. Kysypäs lääkäreiltä niin saat ihan saman vastauksen.
Samoin raskaana oleva tai imettävä. Syököön vaikka absolut puhdasta luomua niin laihduttaminen on kiellettyä koska jos äiti laihduttaa on se lapselta pois. Ei siinä ole myrkyistä kyse juuri nimeksikään vaan lapsen ravinnon ja kasvuaineitten saannista.
Juopottelun huippuhan on se kun äijä kuolee alkoholimyrkytykseen mutta ruumis ei mätäne.
Esimerkiksi ympäristömyrkkyjä. Kyllä myös lääkäriltä olen tästä kuullut.
Tietysti raskaana laihduttamisessa on olennaista myös sikiön ravinnonsaanti, eihän se tässä mitenkään kiistettynä ollut.
Tästä on ollut juttua mm. New Scientistissä laihduttamisen haittoja käsitelleessä artikkelissa. Jos kiinnostaa voin yrittää katsoa löydänkö sen lehden nettiarkistoista (olettaen että sitä pääsee lukemaan muutkin kuin tilaajat.)
Ihmisen ruokailuanatomiassa voisit kiinnittää huomiota siihen, miksi henkitorvi/ruokatorvialueella on selvä suunnitteluvirhe. Ihmisellä menee "henkeen" ruokaa niin kovin helposti. Very Intelligent Desing Indeed.
mutta eikös me olla entisiä vesiapinoita ja siksi meillä on vieläkin hylkeen rokkatorvi.
jonka maksamme puhekyvystämme. Äänteiden monimutkainen muodostaminen mahdollistui, kun kurkunpää laskeutui alemmas. Sama kehitys jätti kuitenkin henkitorven yläpään ikävän suojattomaksi. Olemme todella ainoa eläinlaji, joka tukehtuu puppuunsa.
***Olemme todella ainoa eläinlaji, joka tukehtuu puppuunsa.***
Eläinlaji, hah haaaa... Tuo on juuri sitä puppua, nimittäin evopuppua, johon voi vaikka tukehtuakin. Siis tukehtua nauruun.
Ei millään pahalla mutta joskus te evot osaatte olla kieltämättä verrattoman hauskoja. Ei aina pelkkää totista torvensoittoa.
Mikä siinä viestissä niin naurettavaa oli?
"Eläinlaji, hah haaaa... Tuo on juuri sitä puppua, nimittäin evopuppua, johon voi vaikka tukehtuakin. Siis tukehtua nauruun. "
Naureskele ihan rauhassa siinä vaan. Myöhemmin tänä iltana sinua alkaa nukuttaa, ja menet unille, kuten nisäkkäillä on tapana. Aamulla siittimesi jäykistyy kun ajattelet etäältä näkemiesi ihmisnaaraiden nisiä. Aivan kutein eläimen elämässä usein käy. Kun sinua inhottaa evoluutiota kannattavan kansalaisen töykeät väitteet, karvasi nousevat hieman pörhölleen, jotta näyttäisit isommalta vastustajasi silmissä. Vai kylmäkö sinulla onkin? Varo vain, ettei sinuun tartu mikään pöpö, joka kiertää eläinlajilta toiseen.
Vai etkö olekaan nisäkäs? Eikö sinulla olekaan karvoja? Ehkä oletkin nännitön limasieni, Myxomycetes. Oletko siis paranvoi? Laji joka valuu päämäärättömästi universumissa?
Herää kummallisesta todellisuudesta: et ole mikään luomakunnan kruunu. Olet eläin siinä missä muutkin eläimet.
"
Eläinlaji, hah haaaa... Tuo on juuri sitä puppua, nimittäin evopuppua, johon voi vaikka tukehtuakin. Siis tukehtua nauruun." (Outsider____!)
Niin, että onko sulla ne nisät vai ei? Alan uskoa, ettet ole eläin, jos todistat, että olet nisätön olento. Itsekin syyllistyin tässä päivänä muutamana eläimellisyyteni kieltämiseen, kun löysin nännipihastani karvan. Nyppäsin sen ensi kädessä pois naisellista turhamaisuuttani. Aloin miettiä kaikkia noita sheivaustuotteita, joita kylppärini on pullollaan. Ihminen on todellakin kova tekemään pesäeroa muihin eläimiin. Mutta että kieltää koko asia... jopas on kummallinen ajatus!
Onko joku kuullut eläimistä, jotka eivät ruoan ääreen päästessään söisi niin, että napa vinkuu. Yksikään eläin ei säännöstele vaan nimenomaan jojoilee painonsa kanssa.
Kumpiko tässä ristiriidassa on väärässä, evo-oppi vaiko lääketiede? Ristiriidassa ne ainakin ovat, pahemman kerran.
näet? =)
Syöminen, että napa narskaa on ominaista ainoastaan lihansyöjille, ts. syödään kunnolla silloin harvoin kun ruokaa on saatavilla.
Kasvissyöjillä ja kaikkiruokaisilla on tyystin toisenlainen napostelustrategia.
Et näköjään ole koskaan omistanut elukoita?
Olen monta kertaa ollut näkemässä, että tarvitaan eläinlääkäriä kun kasvissyöjäkotielukat ovat ylensyöneet.
Nytkin par'aikaa hevosemme on niin täynnä ruohoa, että silmät pullistelevat, ja perä riuskaa kummaa valskausääntä tuontuostakin.
(katsoin juuri laitumelle)
Puhut sontaa. Tuo *saattaa* olla jossain määrin paikkansapitävää kotieläinten suhteen, mutta kuinka monen villieläimen (esim. hirven) tai villilinnun örveltävän maha pystyssä ja tajuttomuuden partaalla syötyään liikaa?
Ei tee hyvää yksilön selviytymisen kannalta ympäristössä, jossa on petoeläimiä...
Lue avaus pari kertaa ja jos et sittenkään näe ristiriitaa niin mene jääkaapille ja syö itsesi lihavaksi. Olet ehkä jojoillut liikaa tai päästänyt verensokerin liian alas.
niin jospa sitten pystyt ilmaisemaan itseäsi asiallisesti?
Eli, eläimille on tyypillistä, että seuraa jaksoja, jolloin ruokaa on tarjolla enemmän ja sitten jaksoja, jolloin ruokaa on tarjolla vähemmän. Elimistö toimiikin kätevästi ja kerää vararavintoa runsaina aikoina, jotta eläin selviää niukkoina.
Jojoilun vaaroja nähdäkseni on juurikin se, että koska meillä ei näitä niukkoja aikoja ihmeemmin tule, niin ensin vietettyämme tahallisesti niukempaa jaksoa, elimistömme toimii sen jälkeen siten, että kerää normaaliin siirtyessämme vararavintoa seuraavaa niukkaa jaksoa ajatellen. Tästä siis seuraa helposti lihominen.
Myös ympäristömyrkyt mainittiin aikaisemmin.
Niin missä kohtaa tämä ristiriita oli? Voitko vastata siihen vai pystytkö ainoastaan ruotimaan vieraan ihmisen kuviteltuja ominaisuuksia?
jee. Ei kasvinsyöjän tarvitse syödä itseään kerralla tajuttomuuden rajamaille eikä jojoilevan ihmisenkään.
Eks sääkään nyt bonjaa, että kasvinsyöjätkään eivät säännöstele silloin kun rehevää ruohoa tai lehtiä tms. on huonon ajan jälkeen vaan syövät itsensä pulskaan kuntoon. Sitä vartenhän rasva ja rasvasolut ovat, varastoja niukan ajan varalle.
Tämmönen rytmi on luonnonmukainen ja -sanelema oikeastaan lähes kaikkien kasvinsyöjien kohdalla. Niin se olisi ollut ihmisenkin esivanhempien kohdalla jos evo olisi joltain kohdin totta. Siis tarkoitan makroevoluutiota.
.....
Jojoilun vaaroja nähdäkseni on juurikin se, että koska meillä ei näitä niukkoja aikoja ihmeemmin tule, niin ensin vietettyämme tahallisesti niukempaa jaksoa, elimistömme toimii sen jälkeen siten, että kerää normaaliin siirtyessämme vararavintoa seuraavaa niukkaa jaksoa ajatellen. Tästä siis seuraa helposti lihominen.
......
Kuvaat tuossa juuri sen mitä avauksessa kerrotaan elikkä avauksen omin sanoin. Mikä sitten oli se avauksen ristiriita, jonka sinä näit. Minulle se ei tuossa avauksen kertauksessa auennut.
Noinhan luonnöossa tapahtuu, on niukka aika ja sitten ruokaa taas on ja eläimet lihoo. Mikä oli siten ristiriitaista, pliis :)
yrittänyt kysellä. Kun itse en näe ristiriitaa, että missähän se ristiriita on. Kerroin oman näkemykseni siitä, mitä avauksessa on ja miksi mielestäni ristiriitaa ei ole.
Ilmeisesti et ymmärtänyt kysymystäni, jota lähdit ilkkumaan? Eli, avauksessa sanottiin tämän olevan ristiriidassa evoluution kanssa. Sitä ristiriitaa en ole löytänyt.
Et näköjään tunne "pullasorsien" ruokailukulttuuria?
Nehän syövät niin kauan, että lopuksi ei nokka mahdu menemään kiinni.
Tuossa vieressä olevassa lammessa oli kerran niin lihava heinäsorsa, ettei sen räpylät yltäneet veteen.
Ja eräs kurki, joka jäi ihmisten ruokien varaan, oli syksyllä niin lihava, ettei päässyt lentoon muiden mukana muuttomatkalle.
Se jouduttiin ottamaan talteen ihmisten hoiviin talveksi.
Siinä olisi luonnonvalinta karsinut pois moisen ylensyöjän, ellei ihminen olisi puuttunut peliin.
Mitä luulet. Tuottavatko tuollaiset yksilöt paljon jälkeläisiä, jotka kirjaimellisesti syövät itsensä hengiltä? Kuten tuo kurki olisi luonnollisissa oloissa tehnyt? Yleistyvätkö itsensä hengiltä syömiseen altistavat geenit populaatiossa?
Ainakin evoluution kannattajien ylensyönti näyttää lisääntyneen.
Luonnonvalinta näyttää karsineen pois terveellisen ruokavalion noudattajat evoräyhkien joukosta.
Mitä luulet, tuottavatko nuo nettriippuvaiset evolutionistiot paljon jälkeläisiä?
Luulisin, että kiinnostuksen kohteen tulisi olla jossan keskivartalon tienoilla, jotta sikiämistä enemmässä määrin tapatus?
Ja sen kiinnostuksen pitäisi olla jotain muuta kuin ruuan ahtamista kohti keskivartaloa?
Et sitten pystynyt vastaamaan mitään järkevää takaisin. Sääliksi käy. En edes provosoidu noin surkeista yrityksistä. Sori. Parempaa onnea seuraavaan yritykseen.
Taas se koira älähti, johon kalikka kalahti.
Mitä se mielestäsi kertoo?
"Kaikki eläimet lihotaa itseään silloin kun siihen on tilaisuus" on *hieman* eri asia kuin Outsiderin päätön väiteÖ "Onko joku kuullut eläimistä, jotka eivät ruoan ääreen päästessään söisi niin, että napa vinkuu. Yksikään eläin ei säännöstele vaan nimenomaan jojoilee painonsa kanssa.", vai oletko kenties eri mieltä?
Perusongelma tässäkin taitaa olla se, että ihminen ei ole sopeutunut pitkäkestoiseen yltäkylläisyyteen. Se kun lajimme evoluutiohistorian valossa on likimain ennenkokematon tilanne.
Lyhyet laihdutuskuurit yltäkylläisyyden välissä vain tehostavat ylensyönnin haitallisia vaikutuksia.
Siinäkin on vaihtelua eri ihmispopulaatioiden välillä.
Esimerkiksi inuitit elävät, tarkemmin ottaen *elivät* juuri tuollaisessa ylensyönti/nälkäkuoleman rajoilla -moodissa ennenkuin nykyaika saavutti hedät.
Kerropas nyt ihan aluksi, mihin lääketieteellisiin seikkoihin tuo "jojoilevan painon" vaarallisuus tarkalleen perustuu? Kysymystä on vaikea edes käsitellä ennen kuin tiedetään tarkkaan, mitä tuo jatkuva painon vaihtelu aiheuttaa ihmiselle ja millä tavoin. Itse en tarkkaan tiedä, siksi kysyn.
Tulitko lainkaan ajatelleeksi, että tälläinen valtava länsimainen ylipainoisuus on ihmiselle ("sekä meidän esivanhemmille aina kaloihin saakka") täysin luonnotonta? Näkyykö luonnossa läskejä eläimiä? No eihän niitä näy. Ovatko luonnonläheisesti elävät alkuperäiskansat edes ajoittain armottomia ihratankkereita? No eivät ne ole..
Uskaltaisin väittää, että tuollainen kymmenien kilojen nopea jojoilu on ihmiselle täysin luonnotonta. Tuo ilmiö on tullut vasta länsimaisen ruoallamässäilykulttuurin ja nyt myöhemmän laihdutus- ja terveysintoilutrendin myötä niiden yhteisvaikutuksena.
Olen ymmärtänyt, että ainakin hyvin nopea painon pudotus on vaarallista. En tiedä tarkkaan miksi, mutta näin se kuulemma on. Joku viisaampi selittäkööt. Sitten voidaan miettiä, aloittivatko muinaiset ihmiset armottoman dieetin ja treenin painonsa pudottamiseksi, heti kun tuo runsaan ravinnon vaihe oli ohi? Tuskinpa.
Hyvin nopea painon nousu on myös vaarallista ainakin siitä syystä, että veren sokeripitoisuus pysyy pitkään hyvin korkealla. Haima tuottaa insuliinia maksiminopeudella, eikä siltikään riittävästi veren sokeripitoisuuden normalisoimiseksi. Elimistöön syntyy diabeteksen kaltainen tila. Haima ja munuaiset rasittuvat, aineenvaihdunta häiriintyy. Sitten voidaan taas miettiä, aloittivatko muinaiset ihmiset armottoman sokerilla, valkoisella riisillä, rasvalla, alkoholilla yms. mässäämisen heti kun niukan ravinnon vaihe oli ohi? Tuskinpa.
Voisin kuvitella, että pieni jojoilu oli muinaisillekin ihmisille aivan luontaista juuri niistä syistä mitkä mainitsi. Painon vaihtelu oli varmasti kuitenkin pientä, selkeää ylipainoisuutta tuskin esiintyi. Painon vaihtelu tapahtui myös kaiken järjen mukaan pehmein muutoksin. Luonnon tarjoaman ravinnon määrä kun ei kovin äkkiarvaamatta vaihdu vaan suhteellisen tasaisin muutoksin.
Väittäisin siis, ettei evoluutio ole meitä todellakaan muokannut tuollaiseen jojoiluun kykeneviksi. Se on meille täysin luonnotonta.
Mielestäni alkuoletuksesi on täysin virheellinen, kun perustelet asiaa sillä, että evoluution olisi pitänyt meidät sopeuttaa moiseen jojoiluun. Mutta eipä näytä sopeuttaneen.. Ei niin. Oikeassa olet. Se on meille luonnotonta. Juuri siitä syystä varmaankin myös vaarallista.
Hyvä pointti, tosin luultavasti suurin syy on tähän ongelmaan ihmisikä. Samaan kategoriaan kuuluvat alzhaimerin- ja sydän- ja verisuonitaudit. Eli kun ihminen on päässyt lisääntymään sen on ollut edullista elää vain siihen asti jotta jälkeläiset saavuttavat täysikasvuisuuden. Toisin sanoen ihmisiän katto on ollut muinaisaikoina n 50 vuotta - tosin entinen elinajanodote oli kivikaudella n 45v...
Eli on siis aivan sama evolutiivisesti mitä ihmiselle tapahtuu tämän ikäodotteen jälkeen. Tosin nykyään siitä on tullut ongelma koska nyky-yhteiskunta odottaa asukkaittensa työskentelevän yli 60v asti ja nykyravinnolla ja lääkehoidolla päästään sinne jopa 100 vuoden kieppeille. Tämän vuoksi kyseiset ongelmat ovat nousseet puheenaiheiksi.