Me tarvitsemme nyt hengellistä heräämistä, eli herätystä, mutta kuitenkaan en uskalla sanoa onko herätys siinä mielessä tulossa kuin sen miellämme, käsittääkseni raamatuss ei edes suoranaisesti puhuta lopunajan herätyksestä. Mutta sen sijaan Jeesus puhui ennen tulemustaan olevista lopunajassa suuresta eksytyksestä, hän vertasi lopun aikaa Mooseksen aikaan, Sodoman ja Komorran aikaan. Kysymys on Jeesuksen tulemuksen jälkeisistä ilmiöstä, mutta vaikka se on näin, kuitenkin tuo sama henki joka oli tuolloin vaikutti Jumalasta luopumisen, vaikuttaa edelleen sen synnin kautta joka on ottanut yliotteen luopumuksen lapsissa, ihmisistä jotka eivät rakasta totuutta, niin että vaeltaisivat siinä uskollisesti. Usein herätyksestä puhuttaessa puhujat vetoavat Jooelin sanomaan, Jooel sanoi että viimeisinä aikoina Herra vuodattaa henkensä kaiken lihan päälle.
Mutta nämä julistajat eivät käsitä, että ihmiskunnan historiassa tapahtui käänne kohden loppua silloin kun Jeesus oli suorittanut ristintyönsä. Pietari saarnasi Hengen vuodatuksen jälkeen kun ihmiset ihmettelivät mitä oikein tapahtuu ja sanoi, ”Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta. Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä sanoo Herra, minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle”. Helluntaina Pyhä Henki vuodatettiin ja laskettiin opetuslapsiin, eli kaiken lihan päälle.
Sanonta tapa lopunajan Hengen vuodatuksesta antaa kuvan, aivan kuin Jumala olisi ottanut Pyhän Hengen välillä pois, ja vuodattaa sen taas uudelleen.
Mutta koska lopunaika alkoi Jeesuksesta, siksi on väärin ajatella, että lopunaika alkaisi jossain vaiheessa kahdenvuosituhannen ajanjakson vaiheilla.
Ajassamme on paljon vilpitöntä janoa herätyksen tulemisen puolesta, mutta sen johdosta ihmiset ovat lähteneet mukaan sellaiseen, mikä ei ole Jumalalta saatua näkyä omaan sisäiseen maailmaan.
Ihmiset elävät toisten näkyjen varassa, heitä on tullut passiivisia odottajia. Megajulistajat joita eriseurakunnat ovat kutsuneet puhumaan, ovat kutsuneet heidät sen tähden koska heillä on salainen toive, että nämä julistajat tuovat herätyksen tullessaan. He eivät ymmärrä, että herätys ei ole tuonti tavaraa, herätys on sisäsyntyistä. Siksi herätys on ihmisen sisäinen ongelma.
Nämä julistajat kyllä saavat ihmiset innostumaan herätyksestä, mutta kun he ovat lähteneet maasta pois, näky sammuu niin pian kuin se on syttynytkin, se ei ole sitä näkyä joka laittaa ihmisen toimimaan ja raivaamaan tietä herätykselle.
Herätyksen janoa ei ihminen voi kuitenkaan sytyttää itsessään, sen janon sytyttää vain Jumalan Henki, joka on mahdollista vain Jumalan edessä vietettyjen hetkien seuraamuksena.
Siksi sen joka haluaa elää herätyksessä, on itse omalta kohdaltaan raivattava Jumalalle tie omaan elämäänsä.
Tämä liikehdintä mikä nyt on, ei vielä ole herätystä, vaikka siinä on joidenkin mielestä herätyksen merkit näkyvissä.
Todellisessa herätyksessä on olemassa sen muunlaiset merkit, jotka eivät ole niin ulkoisia vaan ihmisen sisäisen elämän muuttumista, josta seuraa kaikenlainen muukin Jumalan kirkkauden ilmestyminen.
Aina siellä missä on todellista Pyhän Hengen läsnäoloa, siellä ihmeet ja merkit ja armolahjat ilmenevät, aivan samoin kuin apostolisen seurakunnan aikana.
Mutta missä armolahjat eivät toimi, silloin on kyseenalaista onko se kakki mikä ilmenee Pyhän Hengen vaikutusta.
Se ole vielä herätystä jos nauretaan, eikä se kun uskovat juoksevat kokouksista toiseen eri seurakunnissa. Eikä kiioin se, että uskovat kokoontuvat yhteen, ja pitävät toinen toisillensa kokouksia.
Eikä myöskään se, että ihmiset kaatuilevat. Sinne missä Jumalan antama herätys syntyy, siellä on ensiksi uskovien kohdalla voimakasta parannuksen tekoa, ja siellä myöskin laitetaan asiat kuntoon Jumalan ja ihmisten kanssa.
Kyyneleet ovat yksi ehdoton merkki todellisesta Jumalan pyhyyden ilmestymisestä, joka ajassamme on harvinaista nähdä.
Joka tapauksessa Jumalan kansan on ensiksi puhdistuttava, herättävä, ennen kuin voimme edes ajatella herätystä.
Mutta mitä me oikein odotamme, odotammeko Jeesuksen takaisin tuloa, vai odotammeko herätystä?
Olen laittanut merkille miten jatkuva herätyksen tulosta puhuminen, on tehnyt ihmiset passiiviksi odottajiksi, ihmiset on saatu uskomaan ettei Jeesus tule vielä takaisin, koska ensiksi tulee ”Valtava herätys”. Minusta tässä on suuri eksyttävä vaara.
Nimittäin se joka julistaa, että on tulossa ensiksi herätys, hänen täytyy uskoa ettei Jeesus tule vielä takaisin, joka kaikkein oleellisin Jumalan kansalle.
Toinen oleellinen vaara mikä tähän sisältyy on se, että oikeastaan kukaan ei tee mitään herätyksen tulon eteen, ihmiset vain odottavat, että herätys tulee koska niin on julistettu. Mutta minun mielestäni tämä on niin vakava asia, että tähän olisi puututtava seurakunnissa.
Ymmärtäkää rakkaat ettei tämä ole vastustus puhe herätyksen tulolle, en missään tapauksessa halua sammuttaa kenenkään intoa herätyksen tulon suhteen. Mutta henkilökohtaisesti uskon, että Jeesuksen takaisin tulemus on suurin tapahtuma, mikä tulee lähiaikoina tapahtumaan, jonka johdosta maailma tulee kokemaan sellaisen ahdistuksen ajan, jota ei ole vielä koskaan ole kokenut.
Silloin ihmiset kyllä heräävät, mutta se on liian myöhä herääminen, siksi meidän on uskollisesti seurattava Herra ollaksemme valmiit kohtaamaan hänet. Ja siksi meidän on myöskin toteutettava lähetyskäskyä, jokainen sielu on yhtä kallis.
Silloin kun puhutaan herätyksestä, silloin puhutaan unesta heräämisestä, (Sak.4:1). Taikka kuolleista heräämistä (Job.14:12; Joh.12:9; Heb.11:9). Herätys on Hengen herätyshuuto yksityisessä ihmisessä ja kansassa ja kansakunnissa, (1.Aik.5:26; Esr.1:1-; Hagg.1:14).
Silloin Jumalaa pyydetään, että hän ikään kuin heräisi auttamaan hädässä olevaa, jota hän nukkuvan tavoin ei näyttäsi ikään kuin huomaavan. Ja vaikka huomaakin, kuitenkin hän on hiljaa.
Jos me tarkoitamme herätyksellä, että maailmasta alkaa tulemaan ihmisiä uskoon massoittain, olemme osittain väärässä. Toki se voi näinkin olla, Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.
Mutta tässä herätyksen odotuksessa missä seurakunnat nyt elävät, on olemassa vielä yksi vaara joka on jo selvästi näkyvissä, harvat Jumalan lapsista tekee mitään sen eteen, että edes yksi sielu pelastuisi.
Uskovat ajattelevat, että sitten kun herätys tulee, silloin ihmiset tulevat maailmasta seurakunnan keskuuteen, ja niin voitamme heidät Jumalalle.
Ihmiset eivät enää evankelioi yksilönä, jonka Jumalan tarkoittanut pääevankelioinniksi, ja siinä he ovat menneet pahasti harhaan.
Jeesus ei sanonut, että odottakaa, mutta Jeesus sanoi menkää, ja siinä on oleellinen ero.
Olen varma siitä, että jos Jumala nyt antaisi yhtä äkkiä herätyksen maailman ihmisten keskelle, seurakuntien keskuudessa ei oltaisi valmiit vastaan ottamaan ihmisiä, He eivät kykenisi hoitamaan heitä Jumalan sanalla ja kaikella opetuksella, koska itse elävät synneissään ja kaikenalaisten riitaisuuksien keskellä.
Synnillä en tarkoita, että ihminen elää vieraana Jumalalle jota synti nimenomaan tarkoittaa. Tarkoitan syntiä uskovien elämässä, joka on johtanut heidät unitilaan, ja juuri siksi eivät voisi hoitaa toisia, kun he itsekin ovat avun tarpeessa. Jumalan lapset ovat lamaantuneet toimintakyvyttömiksi.
Mutta jos me katsoisimme koko maailman hengellistä tilannetta mikä maailmassa nyt on, niin huomaisimme miten valtava elonkorjuu koko ajan on käynnissä, henkilökohtaisesti uskon tämän olevan viimeisen elonkorjuun.
Miten kauan se jatkuu, sitä ei kukaan tiedä, mutta valtavalla kiireellä kootaan sieluja Jumalan aittoihin.
Mutta samalla aikaa koko Skandinavia, Suomi Ruotsi ja Norja sekä Tanska, ja koko muu Eurooppa ovat syvällä luopumuksessa.
Kysymys joka minun sydäntäni on askarruttanut on, missä ovat ne Jumalan miehet ja naiset, jotka itkevät sielujen puolesta voittaakseen edes yhden sielun Jumalan valtakuntaa? Vai emmekö osaa enää iloita yhdestä sielusta, onko se liian vähän tämän ajan pilvilinnojen rakentajille?
Jeesus oli kiinnostunut yhden ihmisen pelastumisesta, mutta me elämme haaveillen massoista ja yksilö ihminen jää huomioimatta.
Aikamme uskovat hmiset elävät joko menneisyydessä taikka tulevaisuudessa, mutta eivät osaa, taikka eivät muuten halua elää tätä aikaa, nyt hetkeä, joka kuitenkin on tärkein ja oleellisinta. Ja sitä Jumala haluaa jokaisen kohdalla.
Ymmärtäväinen on se sydän joka ymmärtää, että, hänellä on vain tämä päivä, ja siksi käyttää tämän päivän mahdollisuudet edistää Jumalan valtakunnan tulemusta itsessään ja muissa.
Mutta nämä julistajat eivät käsitä, että ihmiskunnan historiassa tapahtui käänne kohden loppua silloin kun Jeesus oli suorittanut ristintyönsä. Pietari saarnasi Hengen vuodatuksen jälkeen kun ihmiset ihmettelivät mitä oikein tapahtuu ja sanoi, ”Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta. Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä sanoo Herra, minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle”. Helluntaina Pyhä Henki vuodatettiin ja laskettiin opetuslapsiin, eli kaiken lihan päälle.
Sanonta tapa lopunajan Hengen vuodatuksesta antaa kuvan, aivan kuin Jumala olisi ottanut Pyhän Hengen välillä pois, ja vuodattaa sen taas uudelleen.
Mutta koska lopunaika alkoi Jeesuksesta, siksi on väärin ajatella, että lopunaika alkaisi jossain vaiheessa kahdenvuosituhannen ajanjakson vaiheilla.
Ajassamme on paljon vilpitöntä janoa herätyksen tulemisen puolesta, mutta sen johdosta ihmiset ovat lähteneet mukaan sellaiseen, mikä ei ole Jumalalta saatua näkyä omaan sisäiseen maailmaan.
Ihmiset elävät toisten näkyjen varassa, heitä on tullut passiivisia odottajia. Megajulistajat joita eriseurakunnat ovat kutsuneet puhumaan, ovat kutsuneet heidät sen tähden koska heillä on salainen toive, että nämä julistajat tuovat herätyksen tullessaan. He eivät ymmärrä, että herätys ei ole tuonti tavaraa, herätys on sisäsyntyistä. Siksi herätys on ihmisen sisäinen ongelma.
Nämä julistajat kyllä saavat ihmiset innostumaan herätyksestä, mutta kun he ovat lähteneet maasta pois, näky sammuu niin pian kuin se on syttynytkin, se ei ole sitä näkyä joka laittaa ihmisen toimimaan ja raivaamaan tietä herätykselle.
Herätyksen janoa ei ihminen voi kuitenkaan sytyttää itsessään, sen janon sytyttää vain Jumalan Henki, joka on mahdollista vain Jumalan edessä vietettyjen hetkien seuraamuksena.
Siksi sen joka haluaa elää herätyksessä, on itse omalta kohdaltaan raivattava Jumalalle tie omaan elämäänsä.
Tämä liikehdintä mikä nyt on, ei vielä ole herätystä, vaikka siinä on joidenkin mielestä herätyksen merkit näkyvissä.
Todellisessa herätyksessä on olemassa sen muunlaiset merkit, jotka eivät ole niin ulkoisia vaan ihmisen sisäisen elämän muuttumista, josta seuraa kaikenlainen muukin Jumalan kirkkauden ilmestyminen.
Aina siellä missä on todellista Pyhän Hengen läsnäoloa, siellä ihmeet ja merkit ja armolahjat ilmenevät, aivan samoin kuin apostolisen seurakunnan aikana.
Mutta missä armolahjat eivät toimi, silloin on kyseenalaista onko se kakki mikä ilmenee Pyhän Hengen vaikutusta.
Se ole vielä herätystä jos nauretaan, eikä se kun uskovat juoksevat kokouksista toiseen eri seurakunnissa. Eikä kiioin se, että uskovat kokoontuvat yhteen, ja pitävät toinen toisillensa kokouksia.
Eikä myöskään se, että ihmiset kaatuilevat. Sinne missä Jumalan antama herätys syntyy, siellä on ensiksi uskovien kohdalla voimakasta parannuksen tekoa, ja siellä myöskin laitetaan asiat kuntoon Jumalan ja ihmisten kanssa.
Kyyneleet ovat yksi ehdoton merkki todellisesta Jumalan pyhyyden ilmestymisestä, joka ajassamme on harvinaista nähdä.
Joka tapauksessa Jumalan kansan on ensiksi puhdistuttava, herättävä, ennen kuin voimme edes ajatella herätystä.
Mutta mitä me oikein odotamme, odotammeko Jeesuksen takaisin tuloa, vai odotammeko herätystä?
Olen laittanut merkille miten jatkuva herätyksen tulosta puhuminen, on tehnyt ihmiset passiiviksi odottajiksi, ihmiset on saatu uskomaan ettei Jeesus tule vielä takaisin, koska ensiksi tulee ”Valtava herätys”. Minusta tässä on suuri eksyttävä vaara.
Nimittäin se joka julistaa, että on tulossa ensiksi herätys, hänen täytyy uskoa ettei Jeesus tule vielä takaisin, joka kaikkein oleellisin Jumalan kansalle.
Toinen oleellinen vaara mikä tähän sisältyy on se, että oikeastaan kukaan ei tee mitään herätyksen tulon eteen, ihmiset vain odottavat, että herätys tulee koska niin on julistettu. Mutta minun mielestäni tämä on niin vakava asia, että tähän olisi puututtava seurakunnissa.
Ymmärtäkää rakkaat ettei tämä ole vastustus puhe herätyksen tulolle, en missään tapauksessa halua sammuttaa kenenkään intoa herätyksen tulon suhteen. Mutta henkilökohtaisesti uskon, että Jeesuksen takaisin tulemus on suurin tapahtuma, mikä tulee lähiaikoina tapahtumaan, jonka johdosta maailma tulee kokemaan sellaisen ahdistuksen ajan, jota ei ole vielä koskaan ole kokenut.
Silloin ihmiset kyllä heräävät, mutta se on liian myöhä herääminen, siksi meidän on uskollisesti seurattava Herra ollaksemme valmiit kohtaamaan hänet. Ja siksi meidän on myöskin toteutettava lähetyskäskyä, jokainen sielu on yhtä kallis.
Silloin kun puhutaan herätyksestä, silloin puhutaan unesta heräämisestä, (Sak.4:1). Taikka kuolleista heräämistä (Job.14:12; Joh.12:9; Heb.11:9). Herätys on Hengen herätyshuuto yksityisessä ihmisessä ja kansassa ja kansakunnissa, (1.Aik.5:26; Esr.1:1-; Hagg.1:14).
Silloin Jumalaa pyydetään, että hän ikään kuin heräisi auttamaan hädässä olevaa, jota hän nukkuvan tavoin ei näyttäsi ikään kuin huomaavan. Ja vaikka huomaakin, kuitenkin hän on hiljaa.
Jos me tarkoitamme herätyksellä, että maailmasta alkaa tulemaan ihmisiä uskoon massoittain, olemme osittain väärässä. Toki se voi näinkin olla, Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.
Mutta tässä herätyksen odotuksessa missä seurakunnat nyt elävät, on olemassa vielä yksi vaara joka on jo selvästi näkyvissä, harvat Jumalan lapsista tekee mitään sen eteen, että edes yksi sielu pelastuisi.
Uskovat ajattelevat, että sitten kun herätys tulee, silloin ihmiset tulevat maailmasta seurakunnan keskuuteen, ja niin voitamme heidät Jumalalle.
Ihmiset eivät enää evankelioi yksilönä, jonka Jumalan tarkoittanut pääevankelioinniksi, ja siinä he ovat menneet pahasti harhaan.
Jeesus ei sanonut, että odottakaa, mutta Jeesus sanoi menkää, ja siinä on oleellinen ero.
Olen varma siitä, että jos Jumala nyt antaisi yhtä äkkiä herätyksen maailman ihmisten keskelle, seurakuntien keskuudessa ei oltaisi valmiit vastaan ottamaan ihmisiä, He eivät kykenisi hoitamaan heitä Jumalan sanalla ja kaikella opetuksella, koska itse elävät synneissään ja kaikenalaisten riitaisuuksien keskellä.
Synnillä en tarkoita, että ihminen elää vieraana Jumalalle jota synti nimenomaan tarkoittaa. Tarkoitan syntiä uskovien elämässä, joka on johtanut heidät unitilaan, ja juuri siksi eivät voisi hoitaa toisia, kun he itsekin ovat avun tarpeessa. Jumalan lapset ovat lamaantuneet toimintakyvyttömiksi.
Mutta jos me katsoisimme koko maailman hengellistä tilannetta mikä maailmassa nyt on, niin huomaisimme miten valtava elonkorjuu koko ajan on käynnissä, henkilökohtaisesti uskon tämän olevan viimeisen elonkorjuun.
Miten kauan se jatkuu, sitä ei kukaan tiedä, mutta valtavalla kiireellä kootaan sieluja Jumalan aittoihin.
Mutta samalla aikaa koko Skandinavia, Suomi Ruotsi ja Norja sekä Tanska, ja koko muu Eurooppa ovat syvällä luopumuksessa.
Kysymys joka minun sydäntäni on askarruttanut on, missä ovat ne Jumalan miehet ja naiset, jotka itkevät sielujen puolesta voittaakseen edes yhden sielun Jumalan valtakuntaa? Vai emmekö osaa enää iloita yhdestä sielusta, onko se liian vähän tämän ajan pilvilinnojen rakentajille?
Jeesus oli kiinnostunut yhden ihmisen pelastumisesta, mutta me elämme haaveillen massoista ja yksilö ihminen jää huomioimatta.
Aikamme uskovat hmiset elävät joko menneisyydessä taikka tulevaisuudessa, mutta eivät osaa, taikka eivät muuten halua elää tätä aikaa, nyt hetkeä, joka kuitenkin on tärkein ja oleellisinta. Ja sitä Jumala haluaa jokaisen kohdalla.
Ymmärtäväinen on se sydän joka ymmärtää, että, hänellä on vain tämä päivä, ja siksi käyttää tämän päivän mahdollisuudet edistää Jumalan valtakunnan tulemusta itsessään ja muissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.