Useammallekin keskiluokkaisesta perheestä tulevalle kaverilleni vanhemmat ovat ostaneet opiskelun ajaksi yksiön Helsingin keskustasta. Vuokraa tai mitään muutakaan heidän ei tarvitse maksaa, voivat keskittyä täysillä opiskeluun. Arvatkaa ottaako päähän, kun opintolainalla joutuu elämään. Toiset pääsevät nauttimaan töidensä hedelmistä jo heti ilman huolehtimisia mistään lainoista ja jo opiskeluaikana on muutakin kuin kaurapuuroa ja makaronia pöydässä. "Vuokrana" nämä ihmiset käyvät tapaamassa vanhempiaan kiitokseksi asunnon saamisesta. Hei haloo, eikö niitä vanhempia muuten sitten nähtäisi? Miksi perhetaustan pitää vaikuttaa niin voimakkaasti pärjäämiseen jo näin nuorella iällä?
Toiset saavat, toiset eivät
jo nuorena
181301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ehkä opit elämän julman totuuden?
Ei köyhyys mikään sairaus ole, mutta onhan se melkoinen häpeä!
..on, että kusipäisyys on se suurin häpeä.
Mitä tuollaista miettii että vanhemmat ostavat jotain asuntoja Helsingin keskustasta,hitto asu kotona opiskelu aika,nenä kiinni kirjassa niinkuin opiskelijan pitääkin,taitaa kirjoituksen aloittaja kuulua siihen pullamössö polveen että kaikki saatana täytyy tuoda nokan eteen tarjoittimella.
hopealautasella, kun tuollaisia aivopieruja päästelet.
Jos sinulla olisi lapsia, auttaisitko heitä elämässä eteenpäin? Mitä olisit valmis tekemään jälkikasvusi eteen jos sinulla olisi mahdollisuus?
Opiskele nyt ahkerasti, kaikesta huolimatta. Maksa velkasi ja pyri sinnikkäästi töihin joista saat hyvää palkkaa. Olet ehkä oppinut säästämään ja tulemaan vähällä toimeen, voit ostaa itse asunnon sitten omilla rahoillasi ja olla ylpeä siitä.
Kyllä se perhe on niin tiivis yhteisö parhaimmillaan,että siinä jokainen auttaa toistaan.Ilman "vastapalveluksia".
Me autoimme lapsiamme kaikella mahdollisella tavalla opiskelu-ja perheen perustamisen aikoihin.
Mihinkäs sitä olisi elämänsä työt tehnyt ja säästämiset jos ei olisi jälkeläisiä?
Ja tiedossahan on, ettei täältä mitään mukanaan vie,joten tuo se suurta iloakin,jos on lastaan voinut auttaa.
En näe mitään pahaa siinä että auttaa omia lapsiaan elämän alkuun. Mekin olemme auttaneet ja ihan omillaan tulevia kunnon ihmisiä lapsista on tullut. Nyt kun on jo lapsenlapsiakin niin on ihana kun käyvät jatkuvasti kyläilemässä ja auttavat kaikin tavoin, ilman raha- tai muita vaatimuksia.
kannattaa satsata.
Nmenomaan se on se tärkeä asia että auttaa oman elämän alkuun. Kun vaan saa sen oman elämänsä hyvin alkuun, niin sen jälkeenn se onkin sitten enemmän jo itsestäkin kiinni miten sitä elämänurallaan menestyy vaikka vähän onneakin tietysti vielä mukaan tarvitaan. Ehkä eniten lastaan elämänuran alkuun nykyoloissa pystyvät auttamaan ne jotka voivat auttaa lasta pääsemään alkuun työuralleen. Ehkä kriittisin ja strategisesti tärkein vaihe on ammattikoulutuksesta oman alan työhön pääseminen.
Jos taas ei saa elämänuraansa ollenkaan alkuun niin siinä ei ikinä edes itse varmuudella tiedä sitä olisiko itsestä oikeasti ollut menestyjäksi vai ei.
Jos ei elämänuraansa ollenkaan saa kunnolla alkuun niin väistämättä ajautuu jonkin sortin luuseriuralle ja siinä ei sitten ittestä ole elämänuran suhteen enää paljon mikään muu kiinni kuin se että miten alas sitä sitten päätyykin vajoamaan.
Joka tapauksessa luuseriuralle ajautunutta menestyjät aina syyllistävät kohtalostaan, koska näin syyllistäen menestyneet todistelevat itselleen että he ovat nimenomaan paremman osansa ansainneet olemalla paremman laatuisia ihmisiä ja että luuserin kurja kohtalo puolestaan johtuu luuserin huonommasta laadusta ihmisenä. Menestyjät jopa avoimesti herjaavat luuseria.
Tämä luuseriura sitten kestää ihmisen koko lopun iän koska menestyjät eivät ymmärrä, eivätkä halua ymmärtää, eivätkä mitenkään voi edes sietää tällaista luuseria enää joukkoonsa menestymään.
Menestyjien on myös todella helppo herjata luuseria kun menestyjien käsissä ja omistuksessa on kaikki elämisen kannalta keskeisen tärkeät tuotantovälineet, ja luuserilla ei ole mitään mahdollisuutta päästä osoittamaan kykyään noilla tuotantovälineillä. Luuseri on tässä kuviossa tosi helppo leimata pelkäksi typeräksi paskan sönkkääjäksi jos hän jotain ylipäätänsä sanoo tai vähän kritisoi asioiden tilaa tai sanoo oman osansa olevan kohtuuttoman kurja.
Sitten se on näiden asioiden kanssa vielä niinkin, että kun yhtä autetaan niin siinä samalla toista sitten vedetään korville(Hyviä työ/elämänuria on rajallisesti jo siitäkin syystä, että resurssit ovat rajalliset). Jos ei näin olisi niin ei se sitten niin tehokasta auttamista edes olisi keskenäisen menestymisen suhteen.
Hyvin tärkeätä lapsen itsetunnon vahvistamista ajatellen on myös se, että autetaan mahdollisimman huomaamattomasti. Tällaista auttamista tulisi aina lapselle itselleen vähätellä, niin että lapsi mahdollisimman paljon itse kokisi olevansa menestyksensä hankkinut ja ansainnut.
Jos tuo on sinulle ylipääsemättömän vaihea asia niin ehkä kannattaisi miettiä opiskelujen vaihtamista työelämään.
Lastensa tukeminen kun lienee niitä selvimmin tajuttavia ihmisen perustarpeita. Jos sen tarvetta, syitä ja luonnetta on vaikea tajuta niin saattaa opiskelu muutenkin mennä hukkaan. Sinusta voisi tulla kuitenkin menestyvä ja osaava hitsari tai putkimies. Hyviä ja arvostettuja ammatteja kumpikin mutta ei vaadi kovin syvällistä ajattelua, enemmän käsityötaitoja.
Toisaalta voisi tietenkin katkeroitua siitäkin, että sinä saat kaikki mahdolliset yhteiskunnan ilmaiset edut mutta nuo ihmiset jää niistä paitsi. Ilmaiset lainavakuudet, asumistuet opintojen aikana ym.
Tiedän muutamia tapauksia, joissa rikkaiden vanhempien lapset käyvät sossussa hakemassa toimeentulotukea. Vanhemmat ja lapset ovat näin junailleet, jotta vanhemmat voivat antaa tukensa käteisenä ja peruseläminen saadaan kustannettua yhteiskunnan tuella. Onko tässäkään laitaa?
Varakkaiden perheiden lapset eivät edes saa välttämättä opintotukea, jolloin toimeentulotuen saa täysimääräisenä ilman, että vaadittaisiin ottamaan opintolainaa. Köyhän perheen lapsi taas joutuu sitä lainaa ottamaan, jotta saa toimeentulotukea.
Ei kaikilla, edes keskiluokkaisilla todellakaan ole varaa tuollaiseen. Itsellä monta lasta, ja ovat soluasunnoissa opiskelunsa suorittaneet, lainaakin ottaneet.
Valmistuivat nopeasti, eli ei se haitannut, vaikka ei taloudellista tukea juuri saaneet, henkistä kyllä sitäkin enemmän.
Suomessa on ilmainen koulutus, opintotuki, ja asuntotuki, niin ei ole ollut kauan.
Kaikilla on aivan yhtä suuret mahdollisuudet menestyä, niin köyhällä, kuin varakkaalla. Omaa tahtoa ja yrittämistä se vaan vaatii, ei omia kämppiä.
Tuo sinun kateellisuus joitakin kohtaan, on vaarallista, tuhoavaa.
Nythän on ollut puhetta, että korkeakouluihinkin asetettaisiin lukukausimaksut. Tämä olisi hyvin uusliberalistista toimintaa, mutta sopisi nykyajan henkeen. Ilmainen koulutus taitaa olla kohta historia. Opintotukikin on hyvin pientä luokkaa, eikä siihen voi edes tehdä paljoa töitä päälle menettämättä tukea. Asuntojen hintatukikin on alhainen isojen kaupunkien vuokriin verrattuna. Ja isoissa kaupungeissahan parhaan luokan koulut ovat.
Tuohan muistuttaa Neuvostoliittolaista eriarvoisuutttta. Neukkulassa vain hyvien kommunistien lapset pääsivät opiskelemaan.
Itse olen opiskelija ja ymmäärrän tätä hyvin että vanhemmat tuevat lasta. Itse olen Prahasta tullut Suomeen, menin naimisiin, ja puolisoni tukee mua kaikessa, enkä todellakaan tarvitse syödä mitään puuroa. Elintasoni on keski-tasoa, on mulla asunto, auto, kaikki, mitä tarvitsen.
Jos yhteiskuntamme lähtee ideologiasta, että "jokainen on oman onnensa seppä" ja "kaikki lähtee itsestä", niin mitä vanhempiensa tukema lapsi on tehnyt sen eteen, että saa vanhemmiltaan tukea? Minusta syntyminen varakkaaseen perheeseen ei saisi asettaa ihmistä heti syntymästään asti eri asemaan kuin köyhän perheen lasta. Kaikenhan tulisi lähteä itsestä ja omista kyvyistä, eikä siitä, että millaiseen perheeseen sattuu syntymään.
Varmaan kannattaisi kasvattaa lapset altaissa.
Sulla on aina ihan Stalinin meininki.
Tuo kommunistimeininkiä.Pidä tapasi äläkä tyrkytä niitä muille
...mutta vain virallisesti.
Mun isä osti firmansa nimiin mulle yksiön Jyväskylän keskustasta opiskelujen ajaksi. Vuokranantajana on siis mun isän omistama firma ja vuokrasopimuksen allekirjoituksessa on firman varatoimitusjohtaja. (isän palkollinen siis). Eli kela ei tiedä että asun käytännössä vanhempieni omistamassa yksiössä.
Kuukausivuokraksi laitetiin 420 euroa. Mutta tuota vuokraa en eka kuukauden jälkeen ole oikeasti maksanut. (eka kuukauden vuokrakuitti on liitettävä opiskelijan asumislisähakemukseen.)
Asumislisä juoksee, ja sen käytän ihan muuhun kuin asumiseen. Ellei sitten kodinelektroniikaa lasketa asumiskuluiksi.
Hyvää kesää kaikille opiskelijoille kesätyön merkeissä. Suhteilla pääsee pitkälle.