Heips, sellaista kyselisin, että ollaan harkittu ottaa parsoni tässä kesällä (yksi uros pentu olisi vapaana..). Meillä ei ole koskaan ennen ollut omaa koiraa. Asumme tilavassa rivitalossa ja meillä on 4-vuotias lapsi.
Miten olette kokeneet parsonin ensimmäiseksi omaksi koiraksi, onko valinta ollut oikea?
Tiedämme että koulutusta koira vaatii ja paljon tekemistä, ei siis pelkät lenkit riitä.
Mutta mitä mieltä olette muuten tästä rodusta?
Ne joilla on parsoni, olisi mukava kuulla omia kokemuksia! :) Ja tämä on ainut rotu josta päästiin yhteisymmärrykseen... :) Kiitos jos viitsitte vastailla!
PARSONRUSSELLINTERRIERI
vielä koiraton.
44
18004
Vastaukset
- herrahuuhuu
Lisätietoa, vaikka tuolta: http://www.parsonrussellinterrierit.net/foorumi/viewforum.php?f=22&sid=9147f6b2ccd60ed1c9b2840ebf131764 sieltä löytyy nimittäin ihmisten omia kokemuksia, rotumääritelmissä kun usein otetaan kantaa mihinkään negatiiviseen.
Parsonilla(omasta kokemuksesta) pidän tärkeämpänä kuitenkin kasvatusta kuin koulutusta. Ainakin meillä koira tekee mitä vaan makupaloista, mutta kun on kyse aidosta kontaktista ja tottelevaisuudesta(jota ei makupaloilla ylläpidetä)tilanne on toinen.
Teimme myös sen virheen, että koiraa paapottiin pentuna liikaa, sen tahdon mukaan tehtiin liikaa ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että koira meinaa hyppiä silmille. Eli se on siis nostanut itsensä perheen johtajan pallille ja edessä on työläs tiputus sieltä alas.
Eli kun se parson niillä ruskeilla silmillään tapittaa, hyppii syliin ja mankuu ulos, niin täytyisi muistaa pitää tietyt rajat, ettei ihminen hypi koiran pillin mukaan.
Pitäisin myös kasvattajan roolia näissä asioissa tärkeinä. Meidän koiran kasvattaja(joka löytyy myös parsonrussellinterrierit ry:n kasvattajalistalta) ei kyllä antanut minkäänlaisia ohjeistuksia, tietoa koiran taustasta tai esim. metsästysvietistä. Eikä kyllä kysellyt millaiseen kotiin koira on tulossa! Koiraa mainostettiin vain päivänpaisteena, lapsirakkaana ja ei haukkuherkkänä. No koirahan tätä nykyä pomottaa perheen lapsia ja haukkuminenkin kyllä luonnistuu(eihän mikään koira luovutusiässä räksytä!). Kasvattaja ei myöskään vastaa yhteydenottoihin, eli neuvoja ei ole myöskään jälkikäteen saatu. Valitkaa siis myös kasvattaja tarkoin. Ja katsokaa, että teillä on tilaisuus viettää aikaa pennun kanssa ennen ostopäätöstä.
Kuitenkin rakastan koiraamme ja siitä löytyy myös ihania puolia. Sen kanssa lenkkeily on kivaa ja oma kuntokin koiran myötä kohoaa(tosin tällä hetkellä on myös opettelu lenkkeihin ilman vetämistä meneillään), se on väsymätön leikkikaveri(ei tosin koskaan palauta palloa), uimista rakastava talonvahti. Millään en siitä luopuisi ja yritän kyllä kaikkeni, että siitä tulisi parempi koira, että sillä itselläänkin olisi sitten rennompaa kun se oppii ettei se ole perheestämme vastuussa.
Suosittelen lukemaan esimerkiksi Jan Fennell:in kirjoja, niissä on asioita joita en ollut ennen ajatellut koirista lainkaan. Ja muistakaa, koira on hetken pentu, mutta yksivuotiaana se saattaa olla jo peto, jos sen kasvatukseen ei paneudu. Söpöhän se on ja pieni, mutta kyseessä on kuitenkin kova rotu. Ensimmäiseksi koiraksi todella haasteellinen. Tosin meillä se on toinen koira, mutta kun ensimmäinen oli spanieli niin ei se kyllä ollut mitään harjoittelua terrieriä varten, jonka kanssa elo on täysin erilaista.- vielä koiraton.
Kiitos sinulle, hyvia juttuja tuli taas esille! Se on varmasti totta kun pentu tosiaan tuijottaa niillä suloisilla ruskeilla silmillään... niin voi mennä "lellimiseksi" :)
Mutta toisaalta olen ainakin itse lukenut tästä rodusta niin paljon, että tiedän kyllä että ensimmäiset kolme vuotta (kuulemma) pitää jaksaa tehä työtä koiran kanssa.. ja toki sen jälkeenkin mutta vähemmän. Mutta en tiedä sit onko se huonokaan asia. Perheenjäsenhän siitä tulee ja toivottavasti kunnollinen sellainen!
Vielä olisi mukava kuulla omia kokemuksia ja mielipiteitä parsonista! :) - parsoni
vielä koiraton. kirjoitti:
Kiitos sinulle, hyvia juttuja tuli taas esille! Se on varmasti totta kun pentu tosiaan tuijottaa niillä suloisilla ruskeilla silmillään... niin voi mennä "lellimiseksi" :)
Mutta toisaalta olen ainakin itse lukenut tästä rodusta niin paljon, että tiedän kyllä että ensimmäiset kolme vuotta (kuulemma) pitää jaksaa tehä työtä koiran kanssa.. ja toki sen jälkeenkin mutta vähemmän. Mutta en tiedä sit onko se huonokaan asia. Perheenjäsenhän siitä tulee ja toivottavasti kunnollinen sellainen!
Vielä olisi mukava kuulla omia kokemuksia ja mielipiteitä parsonista! :)Parsoni on tosi monipuolinen harrastuskoira. Sen kanssa voi harrastella melkein mitä vaan. Se on aina valmis ja nauttii kun saa tehdä. Minusta parsonilla täytyy olla joku työtehtävä, oli se sitten agilitykoira, mejä-koira, kanttarellien etsijä, rottien tappaja tai mikä tahansa.
Sen kanssa täytyy tehdä jotain. Toki ei kannata tehdä sitä virhettä että aktivoi sitä koko ajan, tekee koko ajan jotain, heittää palloa koko ajan... koska sen täytyy oppia rauhoittumaan. On olemassa yksilöitä jotka eivät osaa tehä sitä itse, eli ne täytyy opettaa rauhottumaan. Rauhallinen aktivointi on järkevää eli nenätyöskentelyä yms.
Kasvattajia on sitten joka lähtöön. Kannattaa lueskella PRT:n foorumia ja siellä kommentoivia kasvattajia (näkee allekirjoituskohdasta). Näet vähän heidän ajatusmaailmoja.
Itse muutaman koiran kokemuksella, pidän pienemmistä kasvattajista. Heillä on yleensä mielenkiintoa ja aikaa neuvoa ja he ovat usein hyvin kiinnostuneita kasvattiensa kuulumisista. - herrahuuhuu
parsoni kirjoitti:
Parsoni on tosi monipuolinen harrastuskoira. Sen kanssa voi harrastella melkein mitä vaan. Se on aina valmis ja nauttii kun saa tehdä. Minusta parsonilla täytyy olla joku työtehtävä, oli se sitten agilitykoira, mejä-koira, kanttarellien etsijä, rottien tappaja tai mikä tahansa.
Sen kanssa täytyy tehdä jotain. Toki ei kannata tehdä sitä virhettä että aktivoi sitä koko ajan, tekee koko ajan jotain, heittää palloa koko ajan... koska sen täytyy oppia rauhoittumaan. On olemassa yksilöitä jotka eivät osaa tehä sitä itse, eli ne täytyy opettaa rauhottumaan. Rauhallinen aktivointi on järkevää eli nenätyöskentelyä yms.
Kasvattajia on sitten joka lähtöön. Kannattaa lueskella PRT:n foorumia ja siellä kommentoivia kasvattajia (näkee allekirjoituskohdasta). Näet vähän heidän ajatusmaailmoja.
Itse muutaman koiran kokemuksella, pidän pienemmistä kasvattajista. Heillä on yleensä mielenkiintoa ja aikaa neuvoa ja he ovat usein hyvin kiinnostuneita kasvattiensa kuulumisista.Meidänkin koira, (unohdin muuten mainita, että kyseessä on uros ja ikää alle 2-vuotta) aloitti agilityharrastuksen keväällä. Koira oppi tosi hyvin kaikki asiat ja nautti hommasta. Nyt tosin agilityn jatkokurssi jäi väliin näiden kasvatuksellisten asioiden vuoksi, syksyllä sitten uudestaan, kunhan muutkin asiat on kunnossa.
Myös leikkimielisten koirakilpailujen(kuten juoksukilpailut) jälkeen koira oli aivan kuin onnensa kukkuloilla.
Suosittelen siis harrastamaan, siitä nauttii molemmat! - Anonyymi
Olisko sulla vinkkejä miten sais ylläpidettyä sitä aitoa tottelevaisuutta? Meidän koiraa ei kiinnosta lenkillä ihmiset yhtään.
- Landlord
En suosittele parsonia ensimmäiseksi koiraksi enkä lapsiperheeseen. Tarinamme on seuraava; hankimme noin vuosi sitten parsonuroksen pennun (jonka kasvattaja valitsi). Heti ensipäivistä alkaen huomasimme olevamme tekemisissä erittäin dominoivan yksilön kanssa,joka haki huomioita sinnikkäällä ja kovalla puremisella. Mikäli koiraa kielsi, se vastasi puremalla entistä kovemmin. Saimme puremisen lopulta vähenemään ja loppumaan huomiotta jättämisellä/sosiaalistumisen kautta ja ajan kanssa. Muutama kuukausi meni ihan OK, koira oli sosiaalinen ja ystävällinen, oppi asioita ja tottui hyvin ihmisiin, joita meillä paljon kävi. Koiraa ei voinut kuitenkaan heti alusta pitäen päästää lainkaan sänkyyn tai sohvalle, koska tämän jälkeen alkoi murisemaan perheen 4 ja 8-vuotiaille, samoin jos se ihmisen seisoessa oli sylissä, se murisi lapsille ja koirille. Koira kyllä leikki lasten kanssa, mutta halusi välillä itse määrätä milloin se tapahtui. Lapsille opetettiin että koiran pitää saada olla sen halutessa rauhassa,mikä onnistui hyvin. Toisinaan kuitenkin sattui niin, että jos lapsi edes lähestyi makaavaa (ei nukkuvaa) koiraa, koira murisi uhkaavasti ja pari kertaa se johti näykkäisyyn. Tästä rankaistiin eristämällä tai laitettiin koira toiseen huoneeseen.
Sitten sattui noin 7 kk iässä ensimmäinen välikohtaus, lapsi pudotti ruokailuvälineen lattialle ja kumartui nostamaan sitä, jolloin koira puri lasta käteen (kumpikaan vanhemmista ei ollut tapahtuman sattuessa keittiössä). Tästä koiraa rankaistiin ja eristettiin sekä otettiin tiukempaan koulutukseen eikä koiralla ollut asiaa keittiöön kun siellä ruokailtiin. Käskevä ja jopa tyly komento tuntui vähän aikaa toimivan oikein hyvin. Emännälle ja isännälle koira oli koko ajan ystävällinen ja tottelevainen, mutta ongelmaksi tuli nyt se, että heti kun sille annettiin myönteistä huomiota, oli se tämän jälkeen lapsia kohtaan ylemmeyydentuntoinen ja agressiivinen. Välillä teimme lasten ja koiran kanssa yhdessä leikkejä ja harjoituksia, joissa lapset komensivat meidän läsnäollessa koiraa ja se totteli ihan nätisti. Noin vuoden iässä koira kieltäytyi joskus aamuisin lähtemästä ulos pakenemalla sängyn alle eikä tullut edes ruoalla houkuttelemalla (ilta,yö ja aamu oli ollut aivan rauhallinen ja ulkoiluttajana oli emäntä ei siis ikinä lapset). Sitten sattui tapahtumasarja, joka rikkoi koiran ja isäntäperheen välisen luottamuksen peruuttamattomasti; kahden päivän aikana koira puri ensin kylässämme ollutta 10-vuotiasta tyttöä kerran käteen, vaikka tyttö ei ottanut kontaktia koiraan eikä mennyt sen lähelle (ei vaatinut lääkärissäkäyntiä) ja seuraavana päivänä omaa 9-vuotiastamme kahdesti. Jälkimmäinen kerta oli sellainen, että lapsi joutui menemään isännän kanssa käymään olosuhteiden pakosta samaan tilaan missä koira oli ja isännän läsnäolosta huolimatta ja ennalta arvaamatta hyökkäsi raivokkaasti puremaan lasta käteen. Diagnoosi koirakouluttajalta/eläinlääkäriltä) oli koiran dominanssiagressio, jota voidaan yrittää parantaa, mutta mitään takeita lopputuloksesta ei ole ja kastraatiokaan ei välttämättä auta. Tämä ei lapsiperheessä riitä ja koira jouduttiin valitettavasti lopettamaan vain runsaan vuoden iässä (kiertoon ei tälläistä yksilöä voi laittaa). Koira on kuitenkin vain koira ja omat lapset on ehdottomasti aina niitä kaikkein tärkeimpiä. Eli dominanssi ko. yksilöllä oli heti alusta pitäen poikkeuksellisen vahva, mutta pysyi välillä kurissa, mutta purkautui sitten valitettavan voimakkaana koiran tullessa murrosikään.- tuplaparson
Tuo on hyvinkin tuttua vanhemman uroksemme kohdalta. Kaveri on myöskin melkoisen dominoiva, ja tuolta 1v iästä tähän reilun 3v ikään asti on ollut aivonystyrät kovilla kun on yritetty pitää poikaa kuosissa. Koira on kuitenkin terrieri, ja melkoisen kovapäinen, joten on syytä tosiaan heti unohtaa ne "mummon puudeli"- mielleyhtymät tässä kohtaa. Hämäävää toki kun on kyseessä pieni ja suloinen koira, mutta luonnetta näistä löytyy usein enemmän kuin mitä tilattiin.
Eli jos Parson vaatii kasvattajaltaan älyä ja kekseliäisyyttä siinä että sitä pitää aktivoida aina sopivasti, niin se on myös yhtä vaativa siinä suhteessa että saa sen pysymään kurissa jos sattuu kovapäinen yksilö kohdalle. Enimmäkseen Parsonit varmasti tulevat hyvin toimeen lasten kanssa, mutta aina joskus sitten tulee näitä kovempia kavereita vastaan joiden kanssa ei asiat ole ihan niin yksinkertaisia. Siinä saa älyä käyttää ihan hartiavoimin että saa homman järjestykseen - voimalla ei tuossa tilanteessa ole mitään merkitystä. Toki tuommoisen 8kg retaleen pistää voimallakin tasaiseksi, mutta se ei tässä tapauksessa johda mihinkään koska terrieri ei tule milloinkaan antamaan taistelutilanteessa periksi. Sitä on siis tasan turha lähteä voiman kanssa alistamaan.
Meillä pärjätään nykyään tuon uroksen kanssa ihan mainiosti, kunhan muistetaan se että siinä on ne tietyt kytkimet joista mopo lähtee käsistä. Se ei saa ruokailla samassa tilassa muiden koirien kanssa, sillä on oltava oma paikka jossa se saa nukkua häiritsemättä jnejnejne. Eli ruoka - lepo .. ne on tälle kaverille pyhiä asioita, ja niiden suhteen ei leikkiä lasketa. Onneksi kaverille on myös tullut ikää jo se reilu 3v, ja herra alkaa selkeästi tasoittumaan - vai ollaanko me vain opittu hallitsemaan sitä? En tiedä. Anyway - poikaa en pois antaisi mistään hinnasta, on siihen sellainen suhde rakennettu tässä vuosien aikana herruudesta väännettäessä. Kehoitan vain myös osaltani pitämään mielessä että terrieri on terrieri, hankkikaa tietoa ja käyttäkää harkintaa rotua valitessanne. Se on ihana puudeli, mutta sillä on myös järjetön tempperamentti ja isot kakkutaltat :D - jdhfahfö
Landlord: Ilmoititko koirasi dominanssiagressiosta rotuyhdistyksesi jalostustoimikunnalle?
- enään erehdy
ottamaan parsonia tai muutakaan terrieriä kun et edes pienen nuoren koiran kanssa pärjännyt huh huh..ota seuraavaksi cavaljeeri tms..ne ei omaa dominanssia mikä tuntui sinun olevan vaikeata hallita..harmi koiraa kun jouduttiin nuorena lopettamaan :(
en tiedä mikä sinulla on kasvatuksessa mennyt vikaan mutta paljon kuitenkin lopputuloksesta päätellen..parson on luolakoira ja itsepäinen rotu joka jalostettu sinnikkääksi ja silloin kasvatus on oltava jämptiä ja samalla koiran elekieltä hyvin tuntemaa(aresti menee lapsille mutta koira ei yhdistä asioita kuten lapset)oikea ajoitus, ei hermonsa menettämistä tai taisteluun koiran kanssa ryhtymistä varsinkin taistelevilla itsepäisillä roduilla tekee enemmän hallaa kuin hyötyä..dominanssi käsitellään päivittäin pennusta lähtien hienovaraisesti ei vasta sitten kun ongelmat ilmenee. Harmittaa tuollainen kun et edes pennun kanssa pärjännyt ja koira sai maksaa sinun tietämättömyytesi/osaamattomuutesi :( - landlord
jdhfahfö kirjoitti:
Landlord: Ilmoititko koirasi dominanssiagressiosta rotuyhdistyksesi jalostustoimikunnalle?
Jalostustoimikunta käsittelee sille tehdyt ilmoitukset luottamuksellisesti.
Muille lukijoille suosittelen luettavaksi erinomaista kirjaa koirien käyttäytymisongelmista: ell Helena Koskentalo Pelkopurija ja Huomionhakija. Tässä kirjassa sekä myös muiden vastuullisten ongelmakoirakouluttajien taholta tunnustetaan sen kylmä tosiasia, että samankin rodun yksilöissä on dominanssin suhteen suuriakin eroja. Meille valitettavasti sattui yksilö, joka ei johdonmukaisesta, määrätietoista sekä lajille tyypilliset luonnepiirteet huomioivasta kasvatuksesta huolimatta voinut hyväksyä sitä, että hänen paikkansa laumassa on olla sen alimpana jäsenenä vasta lasten jälkeen. - totuudentuuba
enään erehdy kirjoitti:
ottamaan parsonia tai muutakaan terrieriä kun et edes pienen nuoren koiran kanssa pärjännyt huh huh..ota seuraavaksi cavaljeeri tms..ne ei omaa dominanssia mikä tuntui sinun olevan vaikeata hallita..harmi koiraa kun jouduttiin nuorena lopettamaan :(
en tiedä mikä sinulla on kasvatuksessa mennyt vikaan mutta paljon kuitenkin lopputuloksesta päätellen..parson on luolakoira ja itsepäinen rotu joka jalostettu sinnikkääksi ja silloin kasvatus on oltava jämptiä ja samalla koiran elekieltä hyvin tuntemaa(aresti menee lapsille mutta koira ei yhdistä asioita kuten lapset)oikea ajoitus, ei hermonsa menettämistä tai taisteluun koiran kanssa ryhtymistä varsinkin taistelevilla itsepäisillä roduilla tekee enemmän hallaa kuin hyötyä..dominanssi käsitellään päivittäin pennusta lähtien hienovaraisesti ei vasta sitten kun ongelmat ilmenee. Harmittaa tuollainen kun et edes pennun kanssa pärjännyt ja koira sai maksaa sinun tietämättömyytesi/osaamattomuutesi :(On se hyvä että joku sentään osaa noi hommat & ymmärtää tulla tänne ojentamaan toisia ymmärtämättömiä. Sulla on tietysti tarkasti tiedossa em. ceissin faktat ja tutustuit jopa ko. ongelmakoiraankin aikanaan? Et on niinku sillä mielellä potentiaalia huudella naapuripöytään?
Pistä vielä yhteystiedot kehiin, niin me ummikot osataan tulla sun pentukursseille. - ottaa sellaisen
totuudentuuba kirjoitti:
On se hyvä että joku sentään osaa noi hommat & ymmärtää tulla tänne ojentamaan toisia ymmärtämättömiä. Sulla on tietysti tarkasti tiedossa em. ceissin faktat ja tutustuit jopa ko. ongelmakoiraankin aikanaan? Et on niinku sillä mielellä potentiaalia huudella naapuripöytään?
Pistä vielä yhteystiedot kehiin, niin me ummikot osataan tulla sun pentukursseille.rodun jonka kanssa pärjää ..jottei koira joudu maksamaan henkilön kykenemättömyyttä kouluttaa koiraa..eihän tuo aloittaja pärjännyt edes tuon koiran kanssa kun koira oli pentu ..niin ettei tässä totuudentuubia sen enempää tarvita. Harmittaa koiran puolesta :(
parson ei ole ALOITTAJIEN KOIRA EIKÄ SELLAISTEN JOTKA EI HALLITSE PERUSDOMINANSSIA. - Höntti30
enään erehdy kirjoitti:
ottamaan parsonia tai muutakaan terrieriä kun et edes pienen nuoren koiran kanssa pärjännyt huh huh..ota seuraavaksi cavaljeeri tms..ne ei omaa dominanssia mikä tuntui sinun olevan vaikeata hallita..harmi koiraa kun jouduttiin nuorena lopettamaan :(
en tiedä mikä sinulla on kasvatuksessa mennyt vikaan mutta paljon kuitenkin lopputuloksesta päätellen..parson on luolakoira ja itsepäinen rotu joka jalostettu sinnikkääksi ja silloin kasvatus on oltava jämptiä ja samalla koiran elekieltä hyvin tuntemaa(aresti menee lapsille mutta koira ei yhdistä asioita kuten lapset)oikea ajoitus, ei hermonsa menettämistä tai taisteluun koiran kanssa ryhtymistä varsinkin taistelevilla itsepäisillä roduilla tekee enemmän hallaa kuin hyötyä..dominanssi käsitellään päivittäin pennusta lähtien hienovaraisesti ei vasta sitten kun ongelmat ilmenee. Harmittaa tuollainen kun et edes pennun kanssa pärjännyt ja koira sai maksaa sinun tietämättömyytesi/osaamattomuutesi :(Hoh Hoh hoijaa on meitä moneksi
- vink vink vaan
ottaa sellaisen kirjoitti:
rodun jonka kanssa pärjää ..jottei koira joudu maksamaan henkilön kykenemättömyyttä kouluttaa koiraa..eihän tuo aloittaja pärjännyt edes tuon koiran kanssa kun koira oli pentu ..niin ettei tässä totuudentuubia sen enempää tarvita. Harmittaa koiran puolesta :(
parson ei ole ALOITTAJIEN KOIRA EIKÄ SELLAISTEN JOTKA EI HALLITSE PERUSDOMINANSSIA.Aloittaja on eri kuin tuo joka päätyi koiransa lopettamiseen...
- "koiraihminen"
ottaa sellaisen kirjoitti:
rodun jonka kanssa pärjää ..jottei koira joudu maksamaan henkilön kykenemättömyyttä kouluttaa koiraa..eihän tuo aloittaja pärjännyt edes tuon koiran kanssa kun koira oli pentu ..niin ettei tässä totuudentuubia sen enempää tarvita. Harmittaa koiran puolesta :(
parson ei ole ALOITTAJIEN KOIRA EIKÄ SELLAISTEN JOTKA EI HALLITSE PERUSDOMINANSSIA.Minulla ei ole parsonia, mutta oman koiran kanssa on tullut tapeltua. Tyhmin virhe jota aloittelijana tehtiin oli, että yritettiin kuunnella koirankasvatusneuvoja, joita saatiin niinsanotuilta "koiraihmisiltä". Nämä tyypit uskoivat olevansa koirankasvatuksen asiantuntijoita heti pari tietyntyyppistä yksilöä kasvatettuaan. Niin mekin uskottiin, ennen kuin huomattiin, että "koiraihmisten neuvot" menivät täysin metsään meidän koiramme kohdalla.
Olen läpen kyllästynyt koiraihmisten hokemaan, että koiraongelmissa vika löytyy aina narun toisesta päästä. En tarkoita, etteikö näin olisikin, mutta ei kukaan voi olettaa että satunnainen koiran hankkija on joku Cesar Millan, joka osaa suunnilleen lukea koirien ajatuksia ja pystyy aina hyvään johtajuuteen. Juuri kukaan meistä ei ole. Koiraa ei tarvitse hakata tai lelliä kohtuuttomasti, jotta siitä saa ongelmakoiran. Toiset koirat vaan vaativat parempaa kasvatusta kuin toiset. Ne jotka ovat sattuneet saamaan itselleen helpon ja mukautuvaisen yksilön olkoon onnellisia, mutta automaattinen omistajan syyllistäminen koiran ongelmista saisi loppua!
Olemme nähneet helvetillisesti vaivaa koiramme eteen. Meillä ei ole pieniä lapsia ja meitä on monta ihmistä koiraa aktivoimassa. Sitäpaitsi koiramme ongelmat eivät loppujen lopuksi ole pahimmasta päästä. Kukaan meistä ei kuitenkaan osannut aavistaa, että koirasta voisi olla niin paljon työtä. Jos elämäntilanne olisi ollut toinen, voi olla ettei tarvittavia voimavaroja ja aikaa olisi löytynyt. Nyt kuitenkin työvoitto näkyy koirassamme. Myös aika on tehnyt tepposensa ja kauhukakara hiukan rauhoittunut :)
Rakastamme koiraamme valtavasti ja alusta asti olimme valmiit näkemään vaivaa sen kasvatuksen eteen. Tämä on ensimmäinen koiramme joten virheiltä on ollut mahdoton kokonaan välttyä. Kukaan ei kuitenkaan sanonut meille ennen koiran hankkimista, ettei koira soveltuisi ensimmäiseksi koiraksi. Sitäpaitsi tiedän saman rodun edustajia, joita voisi suositella ensikoiraksi vallan mainiosti. Pointtini on, että koirat ovat yksilöitä ja edes kasvattajan on hyvin vaikea ennustaa millaisen perusdominanssin suloinen pentu vielä kehittää.
En vieläkään väitä olevani koiraihminen, vaikka varmasti olen perehtynyt koiran kasvatukseen enemmän kuin useimmat koiranomistajat. Hävettää myöntää, mutta ellei koiramme olisi ollut haasteellinen tapaus, pitäisin varmaan itseäni kovinkin pätevänä antamaan yleispäteviä koirankasvatusneuvoja. Kiitos kun kerroit koiran käytöksestä.Ikävää,että näin kävi.
Poikani perheessä on sama ongelma,mutta vielä ei ole puremisia tapahtunut.Ikää uroksella on jo 4 vuotta.Poikuus on kyllä viety,mutta ei ole auttanut asiassa.Mummona minulla on huoli pienestä lapsesta joka on juuri oppinut kävelemään eikä osaa varoa.Muriinaa ja hampaiden näyttelyä on kyllä omistajille.
Koiran tapa vartioida luutaan on arveluttavaa,kun pienokainen ei ymmärrä vielä ettei luuhun saa koskea.Toistaiseksi tyttö/koira ja luu on pysyneet eroitettuna.Jatkosta en tiedä,mutta toivottavasti koiran omistajat HERÄÄVÄT tilanteen tasalle oikein tosissaan.Itse en ole saanut heitä vakuttuneeksi.Koska en ole koskaan ollut koiran omistaja niin sanallani ei ole painoarvoa.
- sen serkkurotu
joka vastaa hyvin pitkälti samaa(erona lähinnä on ulkomuoto ja parson hiukan kovempi kuin kettis) eli kettis jolla sama rotupiirteet on parsonin kanssa..energinen helposti provosoituva kärsimätön utelias lasten kanssa hyvin toimeen tuleva(varsinkin isompien)rotu joka paikan höyliä siis..
eli vaatii hyvän peruskasvatuksen ja jämptin mutta kärsivällisen omistajan joka osaa kouluttaa koiran. hallitsee rodun dominanssin ja osaa antaa sille paljon virikkeitä eli ei sohvaperunaksi vaan ensisijaisesti metsästykseen..ellei näin niin hakua, agilitya tokoa tms. lenkkien lisäksi. Energisyys voi yllättää ja turhautunut dominanssia omaava koira voi muuttua pikkupiruksi sen sijaan mikä se hienoimmillaan on hyvissä osaavissa käsissä eli enkeli ja hieno rotu kuten kettiskin. ;) - liikaa...
negatiivista palautetta parsonista!
Itse en ole valintaa kertaakaan katunut, tosin itselläni on narttu.
Lasten kanssa koira tulee mainiosti toimeen, ketään ei ole ikinä purrut. Olen ammatiltani perhepäivähoitaja, joten koira on pennusta asti tottunut pieniin lapsiin.
Tekemistä koira vaatii paljon, muuten voi keksiä pitkästyessään melkein mitä vaan...
Koulutettaessa pitää olla jämäkkä mutta parson on tosi oppivainen, halutessaan se kiipeäisi vaikka peppu edellä puuhun...
Ja tosiaan, kyseinen koira on itsellenikin ensimmäinen joten kyllä niidenkin kanssa pärjää!- uyfudyio
Lähes jokaisessa terrierirodussa on dominoivia yksilöitä. Toiset kovempia kuin toiset. Ei tämä mikään parsonin "tyyppivika" ole.
Sitten kun koira myydään lapsiperheeseen jossa ei välttämättä heti olla ajanhermolla ja huomataan ongelma aavistuksen verran liian myöhään, tulee osumia (tässä tapauksessa puremia).
Eli jos tämän yhden lopetetun tapauksen johdosta metsästetään syyllistä niin niitä on kolme: kasvattaja joka myi koiran väärän paikkaan, omistaja, joka ei ollut tarpeeksi valveutunut, sekä jonkin verran itse koira. Tosin koiraa ei oikein voi syytellä, koska siihen on syy miksi ne ovat siinä päässä remmiä jossa on kaulapanta. - että koira
on sinulla ensimmäinen mutta perhepäivähoitajana tiedät että koirat ja lapset ei toisinaan eroa paljonkaan molemmat vaatii rajat ja rakkautta ja siitä sinulla varmasti on kokemusta :) eli kyllä parson kuten muutkin ns.vaikeammat rodut menee ekanakin koirana kun perehtyy asiaan ja osaa laittaa rajat. Ja virikkeitä myös..:)
- walluhauva
Salon seudulla hyvä kennel sankaritaren. En ekaks koiraks suosittelis viel noinpienen lapsen kanssa, enemmän ehkä valkoista länsiylämaanterrieriä. parsonii pitää koulutaa pennusta asti joka päivä.
ittekin kasvatan parsonei ja westieta. minulla on parsoneita haluavia varten testi...
olet valmis hankimaan parsonin jos...
¤jaksat juosta sen perässä parin korttelin matkan kun se huomaa jänikesn ja rihtoo itsensä irti (viitaa parsonin ovetuuteen)
¤jaksat kärsi vällisesti ostaa uuden sohvan kolmen viikon välein
¤jaksat kerätä löysät kakki läjät kun parsonisi on syönyt jotain sopimatonta.
¤jos jaksat tehdä kaiken tämän parsonisi on onnelinen ja kiittää sinua jalka pesulla joka ilta
MUISTA MYÖS ETTÄ PARSONISI AIKAKIN KOITAA SILLÄ MIKÄÄN EI KESTÄ LOPUTOMIIN!- ohhhoh
Tulipas siinä läjä kirjoitusvirheitä.
- Tiina_79..
ohhhoh kirjoitti:
Tulipas siinä läjä kirjoitusvirheitä.
Ensimmäiset viikot olin antamassa koiraa takaisin, kun koira vain riehui ja puri. En pärjännyt edes tuntia, kun mieheni kävi eläinkaupasta hakemassa leluja. Lelut auttoivat aluksi ja leikkiminen väsytti koiraa. Sitten luettiin Kamion kirjaa ja vähän johtajuudesta. Kyllä koiralta saa vieläkin painaa kuonoa maahan kerta viikkoon ja komentaa. Nyt koiralla ikää 9kk ja ihan hyvin menee. Eroahdostusta vähän tullut, kun ei ajoissa vpidetty tarpeeksi yksin, mutta tämäkin asia helpottamassa.
Mitään koira ei ole tuhonnut. Siis ei ole uusia huonekaluja tai muuta hankittu. Tuhonnut on tarpeetonta kuten lehtia jne. Tuhoamista voi vähentää pitämällä tavarat kaapeissa ja kämpän siistinä. Jatkuvasti koira jaksaa kokeilla rajoja ja tiukkana täytyy pysyä. Ei sitä aina jaksa olla johdonmukainen, mutta ainakin joka toinen päivä otan luuloja pois koiralta. Toisaalta von helppoa, kun koira ei pelkää mitään tai ole herkkä. Parsonimme menee aina rohkeana paikasta toiseen ja egoa riittää, vaikka kommettu on. Murrosikä on tullut ja ainakaan vielä ei suurempia ongelia ole ilmennyt. Pitkä romaani..mutta kyllä Parsonin kanssa pärjää sisulla ja seuraa Parsonista riittää. - tyttärelle
Tiina_79.. kirjoitti:
Ensimmäiset viikot olin antamassa koiraa takaisin, kun koira vain riehui ja puri. En pärjännyt edes tuntia, kun mieheni kävi eläinkaupasta hakemassa leluja. Lelut auttoivat aluksi ja leikkiminen väsytti koiraa. Sitten luettiin Kamion kirjaa ja vähän johtajuudesta. Kyllä koiralta saa vieläkin painaa kuonoa maahan kerta viikkoon ja komentaa. Nyt koiralla ikää 9kk ja ihan hyvin menee. Eroahdostusta vähän tullut, kun ei ajoissa vpidetty tarpeeksi yksin, mutta tämäkin asia helpottamassa.
Mitään koira ei ole tuhonnut. Siis ei ole uusia huonekaluja tai muuta hankittu. Tuhonnut on tarpeetonta kuten lehtia jne. Tuhoamista voi vähentää pitämällä tavarat kaapeissa ja kämpän siistinä. Jatkuvasti koira jaksaa kokeilla rajoja ja tiukkana täytyy pysyä. Ei sitä aina jaksa olla johdonmukainen, mutta ainakin joka toinen päivä otan luuloja pois koiralta. Toisaalta von helppoa, kun koira ei pelkää mitään tai ole herkkä. Parsonimme menee aina rohkeana paikasta toiseen ja egoa riittää, vaikka kommettu on. Murrosikä on tullut ja ainakaan vielä ei suurempia ongelia ole ilmennyt. Pitkä romaani..mutta kyllä Parsonin kanssa pärjää sisulla ja seuraa Parsonista riittää.hmmmm... tse olisimme kyllä ensimmäiseksi koiraksi parsonia hankkimassa. koira tulisi 13 vuotiaalle tyttärelleni joka on kouluttanut kolmea muuta koiraa jo aika hyvää vauhtia. yksi näistä on ollut terrieri, mutta en siis kuitenkaan ota ennakko käsityksiä. olen varma,että tyttäreni osaa hoitaa koiraa hyvin. olisimme ottamassa koiraa työkäverini vaimolta joka pitää koira kenneliä missä myös kasvatetaan parsoineita. narttu on jo astutettu ja toivomme saavamme yhden pennun. hän oli sitä mieltä, että koira sopisi meille hyvin. narttu ja uros ovat kummmatkin vähän rauhallisempaa sorttia kuin parsonit yleensä. tekemisestä ei olisi puutetta. tyttäreni käy yksin lenkeillä ja paljon uimassa. hän on myös kaverini koiran kanssa agilityä opetellut ja haluaisi sitäkin harrastaa. silti ottaisin koiran ihan seuraksi tyttärelleni kun hän on niin kovin yksinäinen, mutta niinkuin jo sanoin tekemistä koiralta ei tulisi puuttumaan.
- Parsontyttö
tyttärelle kirjoitti:
hmmmm... tse olisimme kyllä ensimmäiseksi koiraksi parsonia hankkimassa. koira tulisi 13 vuotiaalle tyttärelleni joka on kouluttanut kolmea muuta koiraa jo aika hyvää vauhtia. yksi näistä on ollut terrieri, mutta en siis kuitenkaan ota ennakko käsityksiä. olen varma,että tyttäreni osaa hoitaa koiraa hyvin. olisimme ottamassa koiraa työkäverini vaimolta joka pitää koira kenneliä missä myös kasvatetaan parsoineita. narttu on jo astutettu ja toivomme saavamme yhden pennun. hän oli sitä mieltä, että koira sopisi meille hyvin. narttu ja uros ovat kummmatkin vähän rauhallisempaa sorttia kuin parsonit yleensä. tekemisestä ei olisi puutetta. tyttäreni käy yksin lenkeillä ja paljon uimassa. hän on myös kaverini koiran kanssa agilityä opetellut ja haluaisi sitäkin harrastaa. silti ottaisin koiran ihan seuraksi tyttärelleni kun hän on niin kovin yksinäinen, mutta niinkuin jo sanoin tekemistä koiralta ei tulisi puuttumaan.
Täällä kirjoittelee 15 vuotias tyttö. Itselläni on nyt ollut parsoni narttu vuoden verran ja hyvin ollaan pärjätty! Ensimmäinen koira ihan on, mutta olisin itseasiassa luullut hommaa paljon vaikeammaksi
- Neponennn
Parsonit on ihania ja nopeita oppimaan. Me otettiin tossa Tammikuussa Parsoni ja se on jo oppinu paljon kaikkea!
Suosittelen Parsonia! :) - veijo45
Terrierin luonteesta saat selville myös erittäin samantyyppisestä kettuterrieristä kuin myös lakeland ja walesin terrierisivustoiltakin ja niiden keskusteluista.
Nämä terrierit ei eroa kovin paljon luonteessa toisistaan vaikka rotuyhdistykset hieman eri tavalla rotujaan painottaa.
Varsinkin kettuterrieri serkkurotu parsonille ja eroaa lähinnä ulkonäössä. - parsonite
Parsoni ei ole mikään piru rotuna, vaikka monesta tekstistä saa hyvinkin sellaisen kuvan. Tärkeintä parsoninpennun kanssa on johdonmukainen koulutus ja piiiiitkä pinna.
Itselläni on puolitoistavuotias urospentu, enkä kadu parsonin valintaa hetkeäkään. Minulla on nuorempana (yli kymmenen vuotta sitten) ollut sekarotuinen koira. Hankaluuksiakin on pentuni kanssa ollut, enkä väitä rotua maailman helpoimmaksi, mutta kaikkeen oppii ja tottuu. Kaikkien koirarotujen kanssa on omat probleemansa.
Vaikeuksiin on auttanut aina tiedonhaku netistä, koirakavereilta ja toko-ohjaajalta ja niiden vinkkien soveltaminen omaan koiraan. Jotkut vinkit auttavat ja jotkut eivät, toiselle koiralle auttaa suihkupullo puremiseen, minun koiralleni ei.
Parsoni vaatii paljon virikkeitä ja harrastelua luonteensa vuoksi, pelkäksi seurakoiraksi sitä ei kannata ottaa. Pieni lapsi ei ole este, vaaditaan vain johdonmukaista koiran koulutusta. Ensimmäiseksi koiraksi parsoni vaatii paljon omaa harrastuneisuutta koiran koulutuksen opiskeluun.
Mitä tulee noihin "olet valmis hankimaan parsonin jos..." kommentteihin; jokainen koira
- järsii ja tuhostaa pienenä, kun hampaita kutiaa
- saattaa oireilla mahallansa vaihtuneeseen/epäsopivaan ruokaan
- saattaa karkailla, jos siihen antaa mahdollisuuden. Siitä, kannattaako perässä juosta hullun lailla, on monta mielipidettä. Paremmin koiran saa kiinni/opetettua hipan pois, jos tekee itsensä luo tulemisen koiralle mielenkiintoisemman kuin muualle juoksemisen (tämä saattaa olla hyvin mielenkiintoista parsonin kanssa ;) )
- saalisviettinen koira useimmiten lähtee mm. jäniksen perään mikäli sille mahdollisuus tulee eikä sille ole opetettu erikseen paikka/tänne käskyjä ko. tilanteessa
Tässä vähän ohjetta ja avustusta. Tsemppiä koiran valintaan! - parrsonn
Hei! Meillä on ollut parson uros jo 1v ja 8kk ja hyvin ollaan pärjätty!
Aluksi oli ongelmia sen kanssa kun ei tahtonut pentu ymmärtää että ihmisten sänkyihin ei ole sillä mitään asiaa..murinat ja puremiset siinä käytiin läpi, mutta lopulta antoi pentu periksi ja asettui omalle paikalleen nukkumaan. :)
Nyt on mennyt hyvin, vaikka rähinää on toisille koirille ruvennut harrastamaan oikein olan takaa.. johtunee huonosta kokemuksesta mikä sattui pentuna lenkkeillessä kun jonkun koira kävi kimppuun ihan yhtä äkkiä.
Mutta parsonin ostoa emme ole katuneet ollenkaan. :) Sopii hyvin perheeseen jossa on 4-vuotias lapsi, ainakin näin olemme me todenneet. :) - projektia riittää
No
Meille tuli aikuinen narttu Parson (rescue) vuodenvaihteessa ja sen jälkeen on vauhtia riittänyt...tämä oli kovasti tressaantunut ja tuli päälle sumeilematta alkuun.
Viisas kuin mikä ja haastaa kyllä omistajansa koko ajan... meillä vasta puolisen vuotta takana ja työtä riittää. Onneksi se ei halua purra ihmistä, vaikka ärisee hampaat välkehtien ajoittain..
Kunnioittaa ja tottelee hyvin kunhan jaksaa olla koko ajan 'hereillä' sen suhteen.
Väsymätön, on rauhoitettava paikoilleen lepäämään..muutoin vauhti kiihtyy ja lisääntyy koko ajan.
Asumme maalla, joten on saanut purkaa energiaansa, joka paikassa ja kaikessa tahtoo olla mukana..
Eka kokemuksemme Terrieristä (omakohtainen)..en suosittele rivitaloon..mutta en voi puhua kuin omasta puolestani tällä vähäisellä kokemuksella..
http://www.youtube.com/watch?v=nGcaWkjTq68&feature=share - parrsonn
Meillä ainakin parsoni on sopeutunut hyvin rivitalo elämään, kunhan omistaja muistaa vain antaa sille tietyin väliajoin jotain tekemistä, ja lenkit tehdään päivittäin. :)
- koiraamiettivä
Meilläkin ehkä parson hankinnassa ekaksi koiraksi. Mitä rotua sitten suosittelisitte, joka olisi ehkä helpompi näin aloittelijan kouluttaa?
- tttteeerriieer
Olen kasvattanut 6 parson pentuetta josta moni pentu on mennyt tavalliseksi perhekoiraksi. Yhdelläkään pennulla ei ole ollut ongelmia puremisen tai aggressiivisuuden kanssa. tosin haukun parsonin maasta he....tiin ja kerron kaikki negatiivisetkin asiat mitä voi ilmetä. Opastan myös ostajia mielestäni hyvin . Puhelinkeskustelun jälkeen haluan tavata ihmiset. kaksi koiraa on vaihtanut kotia. Yksi n.55 uusiopariskunta jolla ei ollut kuitenkaan aikaa koiralleen. matkustaminen oli heidän juttu ja koira oli tiellä.
han tavallisia perheitä on pentuja ostanut. Pennun matkaan tulee myös pitkä opaslehtinen , jossa neuvon kaikki tärkeimmät asiat. Koiran normaali ruumiinlämmöstä alkaen.
Kun koiran kasvattaa niinkuin lastakin niin hyvin menee. Ei on ei jne.
Mutta ennenkaikkea muistaa nauttia koirastaan ja huomata kaikki ne hyvät jutut ja kiittää koiraa siitä kun suoriutuu asioista jotta ollaan opeteltu.
Kukaan ei osaa ennen kuin on opetettu ja myös harjoiteltu.
Treenata voi ihan arkiolosuhteissa . Ei iana tarvitse erikseen pitää treenejä.
Luoksetulo joka kerta kun on ruoka aika, palkkana toimii ateria.
Olen tosin samaa mieltä että jos haluaa päästä helpommalla niin kannattaa todellakin ostaa vaikkapa se tiibetinspanieli.
En todellakaan pidä parsonia mitenkään erikoisen vaikeana rotuna. Mutta ainahan se niin on lapsenkin kasvatuksessa, että toiseet pärjää lastensa kanssa , toiset ei.
Parempi valita itselleen sopivan luonteinen rotu joka sopii omaan luonteeseen ja viitseliäisyyteen kun ostaa suloinen koira jonka kanssa ei pärjää. Jos asenne jo on ettei terrieri ole helppo, minusta kannattaa unohtaa terrierit saman tien. Toivon jokaiselle pennulleni onnellisen elämän onnellisten omistajien kanssa.- Anonyymi
Olisipa meillekin sattunut kohdalle kasvattaja, joka kertoo myös parsonin huonoista puolista. Mutta ei, pelkkää kehua ja ylistystä. Kerroin, mitä haluaisimme koiran kanssa harrastaa, ja ne kuulemma kaikki sopisivat parsonille hyvin. Ihan olisi vain siitä kiinni, mitä itse haluaa opettaa. Todellisuus on se, että kaikkia parsoneita ei voi pitää irti koskaan tai vain jatkuvan käskytyksen alla. Näin sanoi myöhemmin toinen kasvattaja, kun hänen kanssa asiasta tuli puhetta.
Piti tulla lasten kanssa hyvin toimeen, mutta pomottaa lapsia todella rajusti: puree ja uhmaa, näykkii ja hyppii. Eikä lapsen käytöksessä ole mitään vikaa, vaan koiran. Lapsi kävelee ottamatta koiraan kontaktia, niin koira juoksee takaa päin, hyppää ja puree käsiin. Jos lapsi ei ehdi nostaa käsiä pois, koira alkaa purra käsiä enemmänkin. Jos ei käsiin yletä, näykkii jalkoja. Ei tee sitä, jos aikuinen on riittävän lähellä, mutta jos aikuinen on muutaman metrin päässä, ei välitä kielloistakaan. Lapset eivät voi viedä koiraa ulos, koska se vain hyppii ja puree. Hyppiminen on sellaista päin tömähtelyä, siis ottaa vauhtia ja hyppää päin lasta. Ja tietysti puree samalla mistä ylettää. Kun tästä kerroin parsonien harrastajille, moni muukin sanoi koiran tekevän samaa. Osa sanoi, että se on parsonille ominaista ja sitä saa vähän kitkettyä vähemmäksi koulutuksella. Kovasti on töitä tehty, mutta tulokset on tosi laihoja.
Parson myös tuhoaa aivan kaikkea. On puruluita, aktivointileluja ja tekemistä, mutta heti, kun nurkan taakse menee, koira jyrsii huonekalujen reunoja, jalkalistoja, repii mattoja, verhoja ja sohvaa. Kangasverhoillut tuolit oli revitty muutamassa viikossa käyttökelvottomaan kuntoon. Jos ei muuta revittävää ole, repii oman petinsä. Kaivaa ja repii niin kauan, että pedistä on pehmusteet revitty pitkin lattiaa. Tämäkin on kuulemma parsonille tyypillistä "pesimistä" ja sekin kannattaa ottaa huomioon koiraa hankkiessa. Se siis "pesii" eli kaivaa aivan maanisesti myös sohvaa, sänkyä ja mattoja. Kangasverhoiltu sohva on entinen muutamassa viikossa. Osa kuulemma suojaa sohvaa muovitetulla froteella, mutta minä mieluiten istuisin ilman muovitettuja froteita.
Koskaan aikaisemmin millään koiralla ei ole tarvinnut olla sisällä häkkiä. Meillä on häkki parsonille sitä varten, kun se tarvitsee jättää toisinaan muutamaksi tunniksi yksin kotiin. Sitä tuhojen määrää ei kestä mitenkään. Haluan myös pitää kotini sen näköisenä, että sinne kehtaa päästää vieraita, niin en voi antaa sen tuhota kaikkea. Lisäksi täytyy olla portti, joka estää koiraa pääsemästä olohuoneeseen, koska haluan pitää edes jonkun paikan niin, ettei siellä ole koiran tekemiä tuhoja.
Ja kyllä, on aktivoitu, on lenkkeilty, on harjoiteltu nenätyöskentelyä, on luettu opaskirjoja ja on tehty töitä, mutta kyllä elämä parsonin kanssa on parhaimmillaankin yhtä helvettiä. Ihan rehellisesti kadun parsonin hankintaa, enkä voi suositella tätä rotua ainakaan lapsiperheeseen enkä perheeseen, joka tykkää matkustella. Ei tuollaista saatanan torakkaa voi mihinkään ottaa mukaan, kun pitäisi kuljettaa mukana häkit yms. ja siltikin saisi olla huolissaan siitä, mitä se repii ja hajottaa.
Lenkkeilykin on työlästä, kun koira vetää, riekkuu remmissä ja syö kaiken paskan, mitä maasta löytää. Näitä on harjoiteltu satoja ja taas satoja kertoja, mutta ei vain mene jakeluun. Lenkillä kerää niin kierroksia, ettei kelpaa makupalat ja positiivinen sanallinen palkitseminen nostaa taas lisää kierroksia. Eläinlääkäri on nähnyt koiran käytöstä muutamaan otteeseen ja hänen arvion mukaan tämä parson olisi jotenkin päästään vialla. En tiedä, mutta kun tästä pääsen eroon, en todellakaan uutta parsonia tule ottamaan. Seuraavaksi joku oikeasti lapsiystävällinen rotu, koska tuo lasten vaaniminen ja pureminen on sietämättömin tapa tällä koiralla.
Ainut mikä sujuu hyvin, on autossa matkustaminen. Siellä se osaa olla hienosti omassa kopassaan. Ei huuda eikä häslää. Ja autossa matkustamisesta tykkää, mutta ei osaa siellä olla yhtään yksin. Kotonakin yksinolo sujuu paremmin, siis ei huuda tms., mutta autossa huutaa ja riehuu heti, kun jää hetkeksi yksin.
Tiedän ihmisen, joka harrastaa vapepaa ja otti parsonin siihen koulutettavaksi. Ei onnistunut, vaikka pitkään ja sinnikkäästi teki töitä sen kanssa. Oli ajatellut samoin kuin minäkin, että reipas, jaksava ja rohkea koira pienessä koossa.
Harmittaa, ettei kasvattaja eikä kukaan, keneltä parsonista kyselin, kertonut parsonin huonoista puolista ja ominaisuuksista. Esimerkiksi se kaivaminen sisällä on aivan sietämätön tapa. Vaikka on siihen puututtu aina kun on nähty, ei tavasta ole päästy eroon. Ja se kuulemma tosiaan on näille tyypillistä.
- parsonisti
Itselläni on kaksi parson urosta, joista ensimmäinen tuli ekaksi koiraksi.
olihan se dominoiva, mutta koirien kanssa kun olen ollut pitkään aijemmin tekemisissä, ja koulutuksen perusidean hallitsevana se saatiin kuriin. Nykyään koira on alistuvainen lempeä papparainen joka jaksaa innostua ketulle ja agille.
Harrastuskoirana parson mielestäni aika veikeä. Molempien kanssa kisaan agilityssä, ja toisen kanssa kisaan tokossa, käydään näyttelyissä ja luolilla.
Mielestäni sopivan parsonin hankkiminen aloitetaan tutkimalla sukua, ja jos vaan mahdollista, tapaamalla yksilöitä, jotta luonne tulee näkyviin. Parsoneita on niin moneen lähtöön, että jokainen yksilö on omanlaisensa, ja suku on aika vahvasti siinä takana. Jos yhdistetään hyväluontoisia koiria, ei voi saada kuin sellaisia. Tämä siis vinkkinä sille joka haluaa pasonin, mutta ei sitä kaikista metsästysviettisintä. - Näin meillä
Meillä on 6-vuotias parson-narttu, ja saimme sen kun perheemme nuorimmainen oli 4-vuotias, ja koira oli ensimmäisemme. Sen verran voin omasta kokemuksesta sanoa, että ainakin meidän tapauksessa tämä parson on koko elämänsä ollut uskomattoman kiltti ja hyväluontoinen, metsästysviettiäkään ei ole tullut juuri ollenkaan esille. Suosittelen parsonia, mutta luonne riippuu tietenkin yksilöstä ja suvusta. Että tässä mun kokemuksista:)
Parsonit - Rakastan koiraani
Meillä 6-vuotias Parson-uros, joka tuli meille vuoden ikäisenä. Täytyy sanoa, että elämä muuttui kyllä aika paljon. Koira vie ihan täysin kaiken aikani ja energiani...Koira ei ole yhtään dominoiva, siltä voi kaivaa vaikka ruoan ulos suusta sen syödessä. Koira on mukana töissä, eikä välitä, vaikka vieraat ihmiset, jotka tulevat ovesta sisään, sitä rapsuttavat sen nukkuessa korissa. Päin vastoin!
Meillä on lähinnä ongelmana tosi kova metsästysvietti, joka kohdistuu myös rekka-autoihin, ratikoihin, juniin, moottoripyöriin yms.
Ja toinen ongelma on muitten koirien kohtaaminen. Jos koira on hihnassa, se ei onnistu ollenkaan. Täällä, missä asumme, n. 90% koirista tulee vapaana vastaan kävelyllä. Eli aina pitää sekunttien sisällä spekuloida, päästänkö irti, onko tietä lähellä, tuleeko just moottoripyöriä yms. Kun kummatkin koirat ovat vapaana, kaikki onnistuu hyvin. Tällaista en ottanut ollenkaan huomioon koiraa hankkiessa! Täytyy myöntää, että pelottaa, kun joku iso saksanpaimenkoira hiipii vastaan... En ollenkaan osannut aavistaa, että voisin pelätä näin paljon koiraa ulkoiluttaessa.
Olenkin usein ajatellut, että parsonrusseli sopii tosi rohkeille ihmisille, jotka eivät vähästä hetkahda...
Enkä usko, että 8 tunnin työpäivää tekevillä ihmisillä, joilla on lapsia, on tarpeeksi aikaa tälle koiralle. - K-15
JOKAINEN TERRIERI ON LUOTU TAPPAJAKSI... Ja sellaisena pitää niiden myös pysyäkkin.
- Rico&Punkkari
Täällä myös yksi onnelinen rauhallisen parsonin omistaja! Meidän parsonipoika Rico on todella rauhallinen terrieriksi mutta tarvittaessa kyllä sitä virtaa riittää. Koira on todella hyvin koulutettu koska saimme mahtavat eväät alkuun kasvattajalta ( http://www.kolumbus.fi/anja.karlsson/ ) esim. kun tulimme hakemaan parsonipoikaamme ja otin hänet syliin heti alkuun kasvattaja kertoi että puremista ei sallita millään tavalla ja jos koira puree kielletään ja ei huomioida koiraa vähän aikaan. ja näin ei meidän terrieri ole purrut sen automatkan jälkee ketään kertaakaan. Joten ne rajat on kaikille koiraroduille pakolliset tai se mopo lähtee käsistä. ja myös koulutuksessa positiivisuus on se avain terrierin koulutuksessa. Eli jos koira tekee jotain pahaa sitä ei lyödä (tätä ei sallita _missän_ tapauksessa!!) tai sille ei huudeta. Vaan silloin ei tapahdu mittän. Mutta jos jotain tehdään oikein se on ilon paikka, silloin kehutaan ja palkitaan ja leikitään.
Onnea koiran hankintaan!
ps. me asumme kerrostalossa ja ei mitään ongelmaa en usko että mikään estäisi mitään koiraa (paitsi jättirotuja koska rappuset) kerrostalo- (tai varsinkaan rivitalo) elämään.- Rico&Punkkari
ja vielä että meille lenkitetään joka päivä väh. 3 lenkkiä joista ainakin yksi on 2 tunnin pituinen.
- uyiuiuoo
Rico&Punkkari kirjoitti:
ja vielä että meille lenkitetään joka päivä väh. 3 lenkkiä joista ainakin yksi on 2 tunnin pituinen.
Vanha aloitus.
- lukija
uyiuiuoo kirjoitti:
Vanha aloitus.
Hyödyllistä tietoa joka tapauksessa!
- gfhgfjhgjggjg
Miten ois kromförländer. Tai kettuterrieri.
- Terrieriärripurri
Itse "yllytän" puremaan, siis jos puree esim.lahetta niin ohjaan puremiseen patukkaan tms. Nämä ovat työkoiria eikä mitään lapsia. Hulluahan terrierin pureminen kieltää.sehän on luotu puremaan.itse käytän metsällä.en ymmärrä alkuunkaan kun näin hieno rotu yritetään pilata agilla,koiratsnssilla ja muilla tyttöjen jutuilla,.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4323115Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1072502Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest3682326Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1582035Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d71857Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231277- 1661265
No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.971176Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa721111Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite88967