harkitsen ja haaveilen avioeroa, olen harkinnut jo jonkin aikaa. Ajattelen että ero tuntuu helpommalta kun sen työstää ensin omassa päässään. Mietin vain onko syyni erota riittävän hyviä; vanha uskottomuus tapaus, huono seksielämä, suhteen arkisuus jne. Suurin syy on se että haluan elämältä enemmän, entiedä mitä tai miten, mutta en halua tyytyä tähän paikallaan junnaukseen. Miksi te muut olette eronneet tai eroatte?
Eron syyt
eroa harkitseva
245765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Suhteen korjaamista? Ymmärrän jos et pääse millään yli pettämisestä mutta nuo muut luettelemasi asiat ovat korjattavissa. Arkisuus, se tulee VARMASTI joka suhteeseen mutta seksielämän voi puhumalla korjata. Arkisuuskin on taklattavissa.
Mielestäni syysi ovat heppoiset, ellei tuota pettämisjuttua lasketa.
On epäreilua ja kypsymätöntä tehdä ensin eroa yksin päässään ja sitten tiputtaa puolisolle pommi. Tämä faktaa koska olen sen kokenut. Oli itsemurha lähellä.
jos fyysinen puoli loppuu niin hankala sitä on ennallistaa, ja jos taustalla vielä uskottomuus, niin se tunkee mieleen oli syy itsessä tai toisessa, joten ei tuu mitään. se suoraan sanottuna unohtuu koko asia, ainakin sen puolison kanssa.
itse tein eroa päässä noin vuoden ajan ihan tosissaan ja useita vuosia ei-niin-tosissaan mutta.., mutta kerroin aikeistani! silti puoliso ei meinannut uskoa, hyvä jos sittenkään kun jo olin vuokrannut asunnon ja kamoja pikkuhiljaa pakkailin.
meillä oli kyllä pelkkä (huono sekin) kaveruusliitto vuosien ajan, täysin platoninen eikä se olis muuksi muuttunutkaan enää.
Jos suhteessaoloaikana on jo lutkutettu kusivehkeitä yhteen ulkopuolistenkin kanssa, niin turha alkaa korjailemaan. Vihellätte pelin poikki ja kasvatte ihmisinä.
mieheni työnarkomaani ja ei kotona viihtyvä, 3 lasta jotka olen suurimmaksi osaksi yksin kasvattanut, töitä 14-15 h/vrk eli ei jäänyt läheisyydelle aikaa.Huomasin mieheni muuttuneen ja katsoin hänen kännykästään viestit ja löysin toistakymmentä kuumaa viestiä toiselle naiselle rakkauden ja ikävän paloa ja tutustumisesta 2 vkoa nyt n. 1 kk.mies jo asuu epävirallisesti naisen luona....Kun ilmoitin miehelle että käry kävi niin hän kertoi että oli jo puoli vuotta miettinyt vakavissaan mielessään eroa että oli tavallaaan jo mielessään vapaa minusta.Eipä tullut kertomaan ennenkuin löysin uuden teki näin itselleeen eron helpommaksi kun oli uus rakkauden kohde -ei tarvinnut jäädä yksin.Ihmetellä täytyy jos puoli vuotta tehnyt eroa ei tullut mulle puhumaan asiasta vaan teimme yhdessä mm. tallinann viikonloppu matkan jossa oli seksiäkin ja seksiä mahtunut tuohon puoleen vuoteenkin.Ero uutisesta olin todella ällistynyt ja 2 vkoa nyt kulunut eikä vielä laittanut edes eroa vireille??!!
Taitaa miehillä tuo eron hakeminen olla vaikeaa. Minun ex muutti reilu vuosi sitten ja aikani odottelin (yli puoli vuotta) että hän eron hakee. Mutta eipä hakenut joten minä laitoin eropaperit menemään ja tietysti maksoin sen "lystin". Sähköpostilla ilmoitin että olen eron hakenut ja vastaukseksi tuli; mietinkin jo että milloin kyllästyt vallitsevaan tilanteeseen. Joten älä sinä jää odottamaan vaan hae ero heti.
Ällistyttävän sama stoori meillä. Mies ilmotti vaan puhelinsoitolla, että "en tuu kotiin yöksi". Kun ihmettelin, että miksi ihmeessä niin hän vaan ilmotti, että ei tuu nyt eikä enää ikinä kotiin asumaan. Hän oli kuukausi aikaisemmin tavannut netissä jonkun yh-äidin ja viikko ennen minun jättämistä tavannut naisen meidän lasten kera ensi kerran keskiviikkona (minulle kertoi menevänsä kahden nuorimmaisen lapsemme kanssa lintsille). Mitään intiimiä ei tuossa reissussa siis voinut tapahtua. Saman viikon sunnuntaiaamuna hän teeskenteli menevänsä töihin, mutta menikin junalla tätä naista tapaamaan. Noin kuusia tuntia olivat ehtineet viettää yhdessä, kun soitti minulle erosta. Vielä kaksi tuntia aikaisemmin olin soittanut hänelle ja hän sanoi tulevansa hieman myöhässä kotiin. Koko juttu menee edelleen yli hilseen minulla enkä voi tajuta sitä millään aivojen osa-alueella.
Kun jättöä seuraavana päivänä puhuimme kasvotusten sanoi mies ettei kolmannella osapuolella ole mitään tekemistä lähdön kanssa vaan hän ei ollut enää pariin vuoteen rakastanut minua. Hän oli pysynyt kotona vaan lasten takia ja että minulla olisi helpompaa. Mitä paskapuhetta! Minä olin kuullut viimosen puolen vuoden aikana useasti "minä rakastan sinua" ja oltiin tehty kotona remonttia ja yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Seksielämämme ei ollut jäissä missään vaiheessa. Luulisi, että jos rakkautta ei enää ole niin ei se seksikään minun kanssa maistuisi, mutta maistuipa kuitenkin.
Mies on vaan niin totaalinen narsisti, että kun 14 vuoden yhteiselon jälkeen tunteet ei enää roihua (mikä kuuluu asiaan) niin hän ei ole valmis tekemään töitä suhteen eteen vaan kun helppo ratkaisu löytyy se myös käytetään. Minun olisi helppo ymmärtää, jos kerran rakkautta ei ole, että olisi puhuttu asiat ja vaikka kokeiltu asumuseroa, mutta nyt hän vaan häippäsi varottamatta millään tavalla.
Pahin tapa jättää. Aina kannattaa puhua ennenkuin tekee mitään ratkaisuja. Avioliitto on kuitenkin ylä ja alamäkiä.
3 v sitten tulin töistä ja mies,kyseli pvästäni ym. Sanoi sitten lähtevänsä tutun kaverin luokse turisemaan(tunnen ko ihmisen), no aamulla sitten ilmesty ja sanoi muuttavansa pois heti. Siihen sittein jäin kahden isänsä perään itkevän lapsen kanssa kun olin itsekkin aivan shokissa.Päässä kävi humina ja tuntui kuin olisin jossain painajaisessa. No nyt 3 v myöhemmin pahaolo tulee vieläkin ajoittain oikein " hyökynä". Asumme erillämme mutta kumpikaan ei ole hakenut eroa.Viikottain näemme ja hän "vakuuttaa" rakastavansa- Kai se sitten on sitä ystävän rakkautta jos kerran muualla asuu.
puun takaa,jotku vaan luistaa vaikeista asioista.
Kyllä nuo ovat päteviä eron syitä, vähemmästäkin ovat ihmiset eronneet. Miksi uhraa oman elämänsä toisten hyväksi, jos ei ole tyytyväinen.
Minä erosin yli 30 v. kstäneestä liitosta siksi, että rakastuin toiseen. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että eka liitto oli "kulissit pystyssä"-tyyppinen, ei enää seksiä, ei riitoja, ei puhetta eikä siis muutakaan. Vain tasaista ja totuttua.
Nyt on kasvun paikka ihmisenä ja on aika kunnolla pohtia miksi teillä ei mielestäsi ole hyvää seksielämää ja elämä on arkista. Kun on pitkään yhdessä, niin toisesta tulee tuttu - tottakai. Kuitenkin toisessa on paljon mistä et tiedä. Tutustu uudelleen puolisoosi. Kerro, että suhde tuntuu arkiselta. Älä pidä häntä pimennössä. Miettikää mihi toisissanne aikoinaan ihastuitte ja mitä toisissanne ootte rakastaneet. Lähtekää pois kahdestaan tutuista ympyröistä ja viettäkää yhteistä läheistä aikaa jutellen ja kosketellen. Ei se vaihtamalla kummene, arkiseksi se menee toisenkin kanssa ajan myötä, jos ei tee työtä suhteen eteen. Seksielämäkin kyllä kohenee, kun teet ehdotuksia ja kuuntelet puolisoasi - sitähän kun voi harrastaa niin kovin eri tavoin ja niin monissa paikoissa:) Älä hyvä ihminen luovuta herkästi - hyvä parisuhde, joka kestää on harvinaisuus.
ei kuule vinkeistäsi ole apua jos puuttuu RAKKAUS ja se ei tule keskustelemalla eikä muillakaan poppakonsteilla. ja jos ei ole rakkautta liittoa on turha jatkaa 'sisko-veli' -suhteena. ja onnistunut seksikin vaatii rakkautta.
muualla maailmassa mennään naimisiin pelkästään järkisyistä ja hyvä tulee. Rakkaus on luotava itse, eikä odotettava että muut sitä antavat, ja samalla saa itsekin. Tasainen ja vakaa, on vaan haihattelijoille niin perhanan vaikeaa, vaikka kaaoksessa elävä ihminen on raunio.
tarkoitatko että ensin mennään naimisiin, kenen tahansa vastaantulijan kanssa ja sitten aletaan odottaa sitä rakkautta? entäs jos joutuu odottamaan vaikka 20-30 vuotta eikä se rakkaus ole vieläkään tullut? siinä menee ihmiselämä hukkaan.
Nykyajan ihmisille elämän pitää olla niin helvetin helppoa ja joka asiassa ensimmäisenä motiivina toimia tai olla toimimatta on "minä". Jos on menty naimisiin rakkaudesta ja liittoon ei liity pettämistä tai väkivaltaa niin on totaalisen typerää heittää hanskat kehään kun alkaa pitkän avioliiton jossain vaiheessa tai aikaisemminkin tuntua tylsältä tai kiinnostuksen puute hiipuu. Jos on joskus rakastanut jotakin ihmistä palavasti voi rakastaa myös uudelleen vaikka tunteet olisisvat välillä viilenneet. Kun pitkään naimisissa olleet ihmiset lämmittävät suhteensa uudelleen tekemällä sen eteen töitä on lopputuloksena parisuhde joka on aivan toisella tasolla kuin nuorilla pareilla. Näin syntyy koko ihmiselämän kestävä kumppanuus joka anteeksi antaa toisen ja omat virheet ja antaa kummallekkin yhtä paljon. Syntyy parisuhde jossa puolisot voivat elää yhdessä rakkaussuhteessa silti olemalla omia itsejään ja eläen myös omaa elämää luottaen toiseen.
On ihan hullua luulla, että hyppimällä parisuhteesta toiseen aina vaikean paikan tullen saavuttaa ikinä mitään sielunrauhaa. Kyllä semmonen ihminen on niin kadoksissa kun ikinä voi olla ja tarttuu jokaiseen ohi lipuvaan oljenkorteen kuin viimeiseen.
Hyvän parisuhteen tärkein edellytys on rehellisyys ja avoimmuus tunteissa. Omassa kuplassa asioiden hautominen ei auta mitään ja asiat vääristyvät ja muuttavat muotoaan. Lopulta ei enää edes pystytä puhumaan.
Ja jos seksi on kadonnut suhteesta on sekin asia selvitettävä eikä käytävä vieraissa. Seksi kuuluu rakkauteen, mutta rakkaus ei ole pelkästään seksiä. jos asiasta ei pystytä keskenään puhumaan niin hankkii sitten vaikka ammattiapua. Ei sekään yksi riutumalla mihinkään muutu.
On pelkkää pelkuruutta olla selvittämättä asioita. Jos vaan hautoo niitä itsekseen ja pelkää keskustelua ei voi lopputuloksesta syyttää kuin itseään. Jos toinen taas totaalisesti kieltäytyy puhumasta on tilanne hankalampi. Silloin ei ehkä mitään ole tehtävissäkään. Mutta aina kannattaa yrittää selvittää asiat eikä vaan olla. Se on se pahin vaihtoehto kaikkien kannalta.
on syillä, jonka vuoksi joku muu muualla maailmassa (tai ihan vaikka vaan naapurissa) solmii avioliiton (tai eroaa)? Se on ihan jokaisen henkilökohtainen juttu ja oma asia, meneekö naimisiin, kenen kanssa ja miksi. Samoin, jos liitto ei tyydytä, niin miksi siinä pitäisi väkisin kitkutella?
En malta olla lainaamatta tähän "ystäväämme" Lemmyä:
"If you think that you are too old to rock`n`roll, then you are" (Lemmy)"
Tuota ajatusta voi soveltaa laajemminkin: Eli esim. jos itse ajattelee, että liitto on aikansa elänyt, se on.
Rakkaus parisuhteessa perustuu vuorovaikutukseen: Liitossa menee hyvin, kun rakastaa toista JA saa vastarakkautta.
Teoriassa mainitsemasi asiat saattavatkin mennä niin kuten sanoit.
Käytännössä parisuhde on kahden kauppa. Yksin et parisuhdetta saa pidetyksi mitenkään kasassa. Tai kasassa se saattaa pysyä, mutta jos toiselta puuttuu sielunrauha, niin sitä on melko mahdotonta loihtia mistään takaisin. Aika outo kuvitelma, että kaiken saa puhumalla selvitetyksi. Mielestäni on turha edes pohtia miten virkistäisi seksielämää, jos toinen inhoaa kumppaninsa kosketustakin. Minusta on totaalisen typerää olla myöntämättä tosiasioita. "Kunnon sotamies tietää milloin on antauduttava" sanotaan vanhassa sananlaskussa. Sama pätee rakkaudessa.
"Nykyajan ihmisille elämän tulee olla niin helvetin helppoa..."
Onko eroaminen mielestäsi helppoa? Mielestäni on järjettömän paljon vaikeampaa erota kuin pysyä "kunhan-nyt-ollaan" suhteessa.
Olga puhuu niin helvetin totta !
Älä todellakaan tyydy paikallaan junnaamiseen, sillä tiedän entisestä suhteestani miten raskasta se oli, vaikka olikin tuttua ja turvallista. Lopulta päätin lähteä omille teilleni eli kipeitäkin päätöksiä on osattava tehdä ja hyvä, että olet niiden työstämisen jo päässäsi aloittanut.
oma koppa kuntoon ja sitten pommi puolisolle!!!!
Näyttää olevan sen tehneiden suositus tällä palstalla.
Kyllä niitä pommeja tässä maailmassa on tiputeltu ja tullaan tiputtamaan.
Suomessakin joka toinen liitto päätyy eroon.
Kun kaksi ihmistä ei sovi toisilleen niin pitääkö väkisin roikkua huonossa suhteessa?
fiksua ensin pistää oma päänuppi kuntoon.
Hukkuvassa veneessä/tulipalossa... on ensin pelastettava itsensä, jotta pystyy auttamaan toisia.
Parisuhde sujuu paremmin, jos molemmat eivät ole todella vihaisia toiselleen samaan aikaan - vaan se on vastavuoroista: kun toinen on vihainen, toinen on rauhoittelevampi ja yrittää puhua järkeä.
Näin on avioerossakin: Jos toisella on päätös erosta ja koppa kunnossa asian suhteen, sen voi esittää kumppanille huomattavasti paremmin kuin järjettömässä tunnemyllerryksessä.
jätetyn ja katkeran viesti. Kirjoitat asiaa mutta kaikki ei ole niin mustavalkoista!
Ei ole elämä mustavalkoista ei. Mutta itse sitä pitää silti pärjätä omassa elämässä, vaikka menisi miten päin vituralleen. Vaikka pommeja sataisi sieltä ja täältä, niin niitä pitää väistellä tai ottaa sytyslangat pois. Helppoa se ei tietenkään ole, mutta pitäisikö ollaakaan? Tuntuisiko elämä miltään, jos se aina sujuu parhain päin, ilman yhtään ponnistelua? Oikeastaan ihminen kehittyy vain silloin, kun toimii mukavuusalueensa ulkopuolella.
Tuossa "jätetyn ja katkeran" viestissä päällimmäisenä ajatuksena oli, että väkisin voi olla yhdessä, lähes kaikki on korjattavissa - jopa seksielämä. Mutta eihän se mene niin.
Jos "jätetyn ja katkeran" (ex)kumppani haluaa yhtä paljon erota kuin "jätetty ja katkera" olla yhdessä, niin suhde ei voi mitenkään toimia, koska kyseessä on parisuhde. Tämä on asia, joka vain pitäisi niellä sellaisenaan: Toista ihmistä ei voi mitenkään saada haluamaan sellaista mitä hän ei halua! Eikö ihmisten ylpeys ja omanarvontunto kärsi yhtään, jos suhde menee jatkamisen kerjäämiseksi?
Heti ensimmäiseksi kerrot puolisollesi, että harkitset eroa. Siitä lähtee keskustelut käyntiin, jotka joko voivat parantaa tai pahentaa suhdetta.
Käykää parisuhdekursseilla ja juttelemassa ulkopuolisen kanssa.
Jos sekään ei auta ja edelleen sinusta tuntuu, että haluat eroa, niin tee se.
Mitä sitä elämää tuhlata haaveiluun? Elä sitä!
Ps. jostain ole lukenut, että yleensä on jo myöhäistä, kun toinen ilmoittaa haluavansa eron. Tuntuu, että tuo voipi olla totta... Minun päätäni ei mitkään terapiat ja kurssit kääntäneet. Lopulta aina kaiken "yrittämisen" jälkeen kuitenkin aina haaveilin erosta. Olen nyt onnellisesti eronnut.