Eron syyt

jos fyysinen puoli loppuu niin hankala sitä on ennallistaa, ja jos taustalla vielä uskottomuus, niin se tunkee mieleen oli syy itsessä tai toisessa, joten ei tuu mitään. se suoraan sanottuna unohtuu koko asia, ainakin sen puolison kanssa.

itse tein eroa päässä noin vuoden ajan ihan tosissaan ja useita vuosia ei-niin-tosissaan mutta.., mutta kerroin aikeistani! silti puoliso ei meinannut uskoa, hyvä jos sittenkään kun jo olin vuokrannut asunnon ja kamoja pikkuhiljaa pakkailin.

meillä oli kyllä pelkkä (huono sekin) kaveruusliitto vuosien ajan, täysin platoninen eikä se olis muuksi muuttunutkaan enää.

Taitaa miehillä tuo eron hakeminen olla vaikeaa. Minun ex muutti reilu vuosi sitten ja aikani odottelin (yli puoli vuotta) että hän eron hakee. Mutta eipä hakenut joten minä laitoin eropaperit menemään ja tietysti maksoin sen "lystin". Sähköpostilla ilmoitin että olen eron hakenut ja vastaukseksi tuli; mietinkin jo että milloin kyllästyt vallitsevaan tilanteeseen. Joten älä sinä jää odottamaan vaan hae ero heti.

Ällistyttävän sama stoori meillä. Mies ilmotti vaan puhelinsoitolla, että "en tuu kotiin yöksi". Kun ihmettelin, että miksi ihmeessä niin hän vaan ilmotti, että ei tuu nyt eikä enää ikinä kotiin asumaan. Hän oli kuukausi aikaisemmin tavannut netissä jonkun yh-äidin ja viikko ennen minun jättämistä tavannut naisen meidän lasten kera ensi kerran keskiviikkona (minulle kertoi menevänsä kahden nuorimmaisen lapsemme kanssa lintsille). Mitään intiimiä ei tuossa reissussa siis voinut tapahtua. Saman viikon sunnuntaiaamuna hän teeskenteli menevänsä töihin, mutta menikin junalla tätä naista tapaamaan. Noin kuusia tuntia olivat ehtineet viettää yhdessä, kun soitti minulle erosta. Vielä kaksi tuntia aikaisemmin olin soittanut hänelle ja hän sanoi tulevansa hieman myöhässä kotiin. Koko juttu menee edelleen yli hilseen minulla enkä voi tajuta sitä millään aivojen osa-alueella.
Kun jättöä seuraavana päivänä puhuimme kasvotusten sanoi mies ettei kolmannella osapuolella ole mitään tekemistä lähdön kanssa vaan hän ei ollut enää pariin vuoteen rakastanut minua. Hän oli pysynyt kotona vaan lasten takia ja että minulla olisi helpompaa. Mitä paskapuhetta! Minä olin kuullut viimosen puolen vuoden aikana useasti "minä rakastan sinua" ja oltiin tehty kotona remonttia ja yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Seksielämämme ei ollut jäissä missään vaiheessa. Luulisi, että jos rakkautta ei enää ole niin ei se seksikään minun kanssa maistuisi, mutta maistuipa kuitenkin.
Mies on vaan niin totaalinen narsisti, että kun 14 vuoden yhteiselon jälkeen tunteet ei enää roihua (mikä kuuluu asiaan) niin hän ei ole valmis tekemään töitä suhteen eteen vaan kun helppo ratkaisu löytyy se myös käytetään. Minun olisi helppo ymmärtää, jos kerran rakkautta ei ole, että olisi puhuttu asiat ja vaikka kokeiltu asumuseroa, mutta nyt hän vaan häippäsi varottamatta millään tavalla.

Pahin tapa jättää. Aina kannattaa puhua ennenkuin tekee mitään ratkaisuja. Avioliitto on kuitenkin ylä ja alamäkiä.

pölkky kirjoitti:

Ällistyttävän sama stoori meillä. Mies ilmotti vaan puhelinsoitolla, että "en tuu kotiin yöksi". Kun ihmettelin, että miksi ihmeessä niin hän vaan ilmotti, että ei tuu nyt eikä enää ikinä kotiin asumaan. Hän oli kuukausi aikaisemmin tavannut netissä jonkun yh-äidin ja viikko ennen minun jättämistä tavannut naisen meidän lasten kera ensi kerran keskiviikkona (minulle kertoi menevänsä kahden nuorimmaisen lapsemme kanssa lintsille). Mitään intiimiä ei tuossa reissussa siis voinut tapahtua. Saman viikon sunnuntaiaamuna hän teeskenteli menevänsä töihin, mutta menikin junalla tätä naista tapaamaan. Noin kuusia tuntia olivat ehtineet viettää yhdessä, kun soitti minulle erosta. Vielä kaksi tuntia aikaisemmin olin soittanut hänelle ja hän sanoi tulevansa hieman myöhässä kotiin. Koko juttu menee edelleen yli hilseen minulla enkä voi tajuta sitä millään aivojen osa-alueella.
Kun jättöä seuraavana päivänä puhuimme kasvotusten sanoi mies ettei kolmannella osapuolella ole mitään tekemistä lähdön kanssa vaan hän ei ollut enää pariin vuoteen rakastanut minua. Hän oli pysynyt kotona vaan lasten takia ja että minulla olisi helpompaa. Mitä paskapuhetta! Minä olin kuullut viimosen puolen vuoden aikana useasti "minä rakastan sinua" ja oltiin tehty kotona remonttia ja yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Seksielämämme ei ollut jäissä missään vaiheessa. Luulisi, että jos rakkautta ei enää ole niin ei se seksikään minun kanssa maistuisi, mutta maistuipa kuitenkin.
Mies on vaan niin totaalinen narsisti, että kun 14 vuoden yhteiselon jälkeen tunteet ei enää roihua (mikä kuuluu asiaan) niin hän ei ole valmis tekemään töitä suhteen eteen vaan kun helppo ratkaisu löytyy se myös käytetään. Minun olisi helppo ymmärtää, jos kerran rakkautta ei ole, että olisi puhuttu asiat ja vaikka kokeiltu asumuseroa, mutta nyt hän vaan häippäsi varottamatta millään tavalla.

Pahin tapa jättää. Aina kannattaa puhua ennenkuin tekee mitään ratkaisuja. Avioliitto on kuitenkin ylä ja alamäkiä.

Lue lisää

3 v sitten tulin töistä ja mies,kyseli pvästäni ym. Sanoi sitten lähtevänsä tutun kaverin luokse turisemaan(tunnen ko ihmisen), no aamulla sitten ilmesty ja sanoi muuttavansa pois heti. Siihen sittein jäin kahden isänsä perään itkevän lapsen kanssa kun olin itsekkin aivan shokissa.Päässä kävi humina ja tuntui kuin olisin jossain painajaisessa. No nyt 3 v myöhemmin pahaolo tulee vieläkin ajoittain oikein " hyökynä". Asumme erillämme mutta kumpikaan ei ole hakenut eroa.Viikottain näemme ja hän "vakuuttaa" rakastavansa- Kai se sitten on sitä ystävän rakkautta jos kerran muualla asuu.

puun takaa,jotku vaan luistaa vaikeista asioista.

ei kuule vinkeistäsi ole apua jos puuttuu RAKKAUS ja se ei tule keskustelemalla eikä muillakaan poppakonsteilla. ja jos ei ole rakkautta liittoa on turha jatkaa 'sisko-veli' -suhteena. ja onnistunut seksikin vaatii rakkautta.

aikuinennainen. kirjoitti:

ei kuule vinkeistäsi ole apua jos puuttuu RAKKAUS ja se ei tule keskustelemalla eikä muillakaan poppakonsteilla. ja jos ei ole rakkautta liittoa on turha jatkaa 'sisko-veli' -suhteena. ja onnistunut seksikin vaatii rakkautta.

Lue lisää

muualla maailmassa mennään naimisiin pelkästään järkisyistä ja hyvä tulee. Rakkaus on luotava itse, eikä odotettava että muut sitä antavat, ja samalla saa itsekin. Tasainen ja vakaa, on vaan haihattelijoille niin perhanan vaikeaa, vaikka kaaoksessa elävä ihminen on raunio.

haihattelua kirjoitti:

muualla maailmassa mennään naimisiin pelkästään järkisyistä ja hyvä tulee. Rakkaus on luotava itse, eikä odotettava että muut sitä antavat, ja samalla saa itsekin. Tasainen ja vakaa, on vaan haihattelijoille niin perhanan vaikeaa, vaikka kaaoksessa elävä ihminen on raunio.

Lue lisää

tarkoitatko että ensin mennään naimisiin, kenen tahansa vastaantulijan kanssa ja sitten aletaan odottaa sitä rakkautta? entäs jos joutuu odottamaan vaikka 20-30 vuotta eikä se rakkaus ole vieläkään tullut? siinä menee ihmiselämä hukkaan.

haihattelua kirjoitti:

muualla maailmassa mennään naimisiin pelkästään järkisyistä ja hyvä tulee. Rakkaus on luotava itse, eikä odotettava että muut sitä antavat, ja samalla saa itsekin. Tasainen ja vakaa, on vaan haihattelijoille niin perhanan vaikeaa, vaikka kaaoksessa elävä ihminen on raunio.

Lue lisää

Nykyajan ihmisille elämän pitää olla niin helvetin helppoa ja joka asiassa ensimmäisenä motiivina toimia tai olla toimimatta on "minä". Jos on menty naimisiin rakkaudesta ja liittoon ei liity pettämistä tai väkivaltaa niin on totaalisen typerää heittää hanskat kehään kun alkaa pitkän avioliiton jossain vaiheessa tai aikaisemminkin tuntua tylsältä tai kiinnostuksen puute hiipuu. Jos on joskus rakastanut jotakin ihmistä palavasti voi rakastaa myös uudelleen vaikka tunteet olisisvat välillä viilenneet. Kun pitkään naimisissa olleet ihmiset lämmittävät suhteensa uudelleen tekemällä sen eteen töitä on lopputuloksena parisuhde joka on aivan toisella tasolla kuin nuorilla pareilla. Näin syntyy koko ihmiselämän kestävä kumppanuus joka anteeksi antaa toisen ja omat virheet ja antaa kummallekkin yhtä paljon. Syntyy parisuhde jossa puolisot voivat elää yhdessä rakkaussuhteessa silti olemalla omia itsejään ja eläen myös omaa elämää luottaen toiseen.

On ihan hullua luulla, että hyppimällä parisuhteesta toiseen aina vaikean paikan tullen saavuttaa ikinä mitään sielunrauhaa. Kyllä semmonen ihminen on niin kadoksissa kun ikinä voi olla ja tarttuu jokaiseen ohi lipuvaan oljenkorteen kuin viimeiseen.

Hyvän parisuhteen tärkein edellytys on rehellisyys ja avoimmuus tunteissa. Omassa kuplassa asioiden hautominen ei auta mitään ja asiat vääristyvät ja muuttavat muotoaan. Lopulta ei enää edes pystytä puhumaan.

Ja jos seksi on kadonnut suhteesta on sekin asia selvitettävä eikä käytävä vieraissa. Seksi kuuluu rakkauteen, mutta rakkaus ei ole pelkästään seksiä. jos asiasta ei pystytä keskenään puhumaan niin hankkii sitten vaikka ammattiapua. Ei sekään yksi riutumalla mihinkään muutu.

On pelkkää pelkuruutta olla selvittämättä asioita. Jos vaan hautoo niitä itsekseen ja pelkää keskustelua ei voi lopputuloksesta syyttää kuin itseään. Jos toinen taas totaalisesti kieltäytyy puhumasta on tilanne hankalampi. Silloin ei ehkä mitään ole tehtävissäkään. Mutta aina kannattaa yrittää selvittää asiat eikä vaan olla. Se on se pahin vaihtoehto kaikkien kannalta.

haihattelua kirjoitti:

muualla maailmassa mennään naimisiin pelkästään järkisyistä ja hyvä tulee. Rakkaus on luotava itse, eikä odotettava että muut sitä antavat, ja samalla saa itsekin. Tasainen ja vakaa, on vaan haihattelijoille niin perhanan vaikeaa, vaikka kaaoksessa elävä ihminen on raunio.

Lue lisää

on syillä, jonka vuoksi joku muu muualla maailmassa (tai ihan vaikka vaan naapurissa) solmii avioliiton (tai eroaa)? Se on ihan jokaisen henkilökohtainen juttu ja oma asia, meneekö naimisiin, kenen kanssa ja miksi. Samoin, jos liitto ei tyydytä, niin miksi siinä pitäisi väkisin kitkutella?

En malta olla lainaamatta tähän "ystäväämme" Lemmyä:

"If you think that you are too old to rock`n`roll, then you are" (Lemmy)"

Tuota ajatusta voi soveltaa laajemminkin: Eli esim. jos itse ajattelee, että liitto on aikansa elänyt, se on.

Rakkaus parisuhteessa perustuu vuorovaikutukseen: Liitossa menee hyvin, kun rakastaa toista JA saa vastarakkautta.

pölkky kirjoitti:

Nykyajan ihmisille elämän pitää olla niin helvetin helppoa ja joka asiassa ensimmäisenä motiivina toimia tai olla toimimatta on "minä". Jos on menty naimisiin rakkaudesta ja liittoon ei liity pettämistä tai väkivaltaa niin on totaalisen typerää heittää hanskat kehään kun alkaa pitkän avioliiton jossain vaiheessa tai aikaisemminkin tuntua tylsältä tai kiinnostuksen puute hiipuu. Jos on joskus rakastanut jotakin ihmistä palavasti voi rakastaa myös uudelleen vaikka tunteet olisisvat välillä viilenneet. Kun pitkään naimisissa olleet ihmiset lämmittävät suhteensa uudelleen tekemällä sen eteen töitä on lopputuloksena parisuhde joka on aivan toisella tasolla kuin nuorilla pareilla. Näin syntyy koko ihmiselämän kestävä kumppanuus joka anteeksi antaa toisen ja omat virheet ja antaa kummallekkin yhtä paljon. Syntyy parisuhde jossa puolisot voivat elää yhdessä rakkaussuhteessa silti olemalla omia itsejään ja eläen myös omaa elämää luottaen toiseen.

On ihan hullua luulla, että hyppimällä parisuhteesta toiseen aina vaikean paikan tullen saavuttaa ikinä mitään sielunrauhaa. Kyllä semmonen ihminen on niin kadoksissa kun ikinä voi olla ja tarttuu jokaiseen ohi lipuvaan oljenkorteen kuin viimeiseen.

Hyvän parisuhteen tärkein edellytys on rehellisyys ja avoimmuus tunteissa. Omassa kuplassa asioiden hautominen ei auta mitään ja asiat vääristyvät ja muuttavat muotoaan. Lopulta ei enää edes pystytä puhumaan.

Ja jos seksi on kadonnut suhteesta on sekin asia selvitettävä eikä käytävä vieraissa. Seksi kuuluu rakkauteen, mutta rakkaus ei ole pelkästään seksiä. jos asiasta ei pystytä keskenään puhumaan niin hankkii sitten vaikka ammattiapua. Ei sekään yksi riutumalla mihinkään muutu.

On pelkkää pelkuruutta olla selvittämättä asioita. Jos vaan hautoo niitä itsekseen ja pelkää keskustelua ei voi lopputuloksesta syyttää kuin itseään. Jos toinen taas totaalisesti kieltäytyy puhumasta on tilanne hankalampi. Silloin ei ehkä mitään ole tehtävissäkään. Mutta aina kannattaa yrittää selvittää asiat eikä vaan olla. Se on se pahin vaihtoehto kaikkien kannalta.

Lue lisää

Teoriassa mainitsemasi asiat saattavatkin mennä niin kuten sanoit.

Käytännössä parisuhde on kahden kauppa. Yksin et parisuhdetta saa pidetyksi mitenkään kasassa. Tai kasassa se saattaa pysyä, mutta jos toiselta puuttuu sielunrauha, niin sitä on melko mahdotonta loihtia mistään takaisin. Aika outo kuvitelma, että kaiken saa puhumalla selvitetyksi. Mielestäni on turha edes pohtia miten virkistäisi seksielämää, jos toinen inhoaa kumppaninsa kosketustakin. Minusta on totaalisen typerää olla myöntämättä tosiasioita. "Kunnon sotamies tietää milloin on antauduttava" sanotaan vanhassa sananlaskussa. Sama pätee rakkaudessa.

"Nykyajan ihmisille elämän tulee olla niin helvetin helppoa..."

Onko eroaminen mielestäsi helppoa? Mielestäni on järjettömän paljon vaikeampaa erota kuin pysyä "kunhan-nyt-ollaan" suhteessa.

olga kirjoitti:

Teoriassa mainitsemasi asiat saattavatkin mennä niin kuten sanoit.

Käytännössä parisuhde on kahden kauppa. Yksin et parisuhdetta saa pidetyksi mitenkään kasassa. Tai kasassa se saattaa pysyä, mutta jos toiselta puuttuu sielunrauha, niin sitä on melko mahdotonta loihtia mistään takaisin. Aika outo kuvitelma, että kaiken saa puhumalla selvitetyksi. Mielestäni on turha edes pohtia miten virkistäisi seksielämää, jos toinen inhoaa kumppaninsa kosketustakin. Minusta on totaalisen typerää olla myöntämättä tosiasioita. "Kunnon sotamies tietää milloin on antauduttava" sanotaan vanhassa sananlaskussa. Sama pätee rakkaudessa.

"Nykyajan ihmisille elämän tulee olla niin helvetin helppoa..."

Onko eroaminen mielestäsi helppoa? Mielestäni on järjettömän paljon vaikeampaa erota kuin pysyä "kunhan-nyt-ollaan" suhteessa.

Lue lisää

Olga puhuu niin helvetin totta !

oma koppa kuntoon ja sitten pommi puolisolle!!!!
Näyttää olevan sen tehneiden suositus tällä palstalla.

ensin kirjoitti:

oma koppa kuntoon ja sitten pommi puolisolle!!!!
Näyttää olevan sen tehneiden suositus tällä palstalla.

Kyllä niitä pommeja tässä maailmassa on tiputeltu ja tullaan tiputtamaan.
Suomessakin joka toinen liitto päätyy eroon.
Kun kaksi ihmistä ei sovi toisilleen niin pitääkö väkisin roikkua huonossa suhteessa?

ensin kirjoitti:

oma koppa kuntoon ja sitten pommi puolisolle!!!!
Näyttää olevan sen tehneiden suositus tällä palstalla.

fiksua ensin pistää oma päänuppi kuntoon.

Hukkuvassa veneessä/tulipalossa... on ensin pelastettava itsensä, jotta pystyy auttamaan toisia.

Parisuhde sujuu paremmin, jos molemmat eivät ole todella vihaisia toiselleen samaan aikaan - vaan se on vastavuoroista: kun toinen on vihainen, toinen on rauhoittelevampi ja yrittää puhua järkeä.

Näin on avioerossakin: Jos toisella on päätös erosta ja koppa kunnossa asian suhteen, sen voi esittää kumppanille huomattavasti paremmin kuin järjettömässä tunnemyllerryksessä.

olga kirjoitti:

fiksua ensin pistää oma päänuppi kuntoon.

Hukkuvassa veneessä/tulipalossa... on ensin pelastettava itsensä, jotta pystyy auttamaan toisia.

Parisuhde sujuu paremmin, jos molemmat eivät ole todella vihaisia toiselleen samaan aikaan - vaan se on vastavuoroista: kun toinen on vihainen, toinen on rauhoittelevampi ja yrittää puhua järkeä.

Näin on avioerossakin: Jos toisella on päätös erosta ja koppa kunnossa asian suhteen, sen voi esittää kumppanille huomattavasti paremmin kuin järjettömässä tunnemyllerryksessä.

Lue lisää

jätetyn ja katkeran viesti. Kirjoitat asiaa mutta kaikki ei ole niin mustavalkoista!

ylempää kirjoitti:

jätetyn ja katkeran viesti. Kirjoitat asiaa mutta kaikki ei ole niin mustavalkoista!

Ei ole elämä mustavalkoista ei. Mutta itse sitä pitää silti pärjätä omassa elämässä, vaikka menisi miten päin vituralleen. Vaikka pommeja sataisi sieltä ja täältä, niin niitä pitää väistellä tai ottaa sytyslangat pois. Helppoa se ei tietenkään ole, mutta pitäisikö ollaakaan? Tuntuisiko elämä miltään, jos se aina sujuu parhain päin, ilman yhtään ponnistelua? Oikeastaan ihminen kehittyy vain silloin, kun toimii mukavuusalueensa ulkopuolella.

Tuossa "jätetyn ja katkeran" viestissä päällimmäisenä ajatuksena oli, että väkisin voi olla yhdessä, lähes kaikki on korjattavissa - jopa seksielämä. Mutta eihän se mene niin.

Jos "jätetyn ja katkeran" (ex)kumppani haluaa yhtä paljon erota kuin "jätetty ja katkera" olla yhdessä, niin suhde ei voi mitenkään toimia, koska kyseessä on parisuhde. Tämä on asia, joka vain pitäisi niellä sellaisenaan: Toista ihmistä ei voi mitenkään saada haluamaan sellaista mitä hän ei halua! Eikö ihmisten ylpeys ja omanarvontunto kärsi yhtään, jos suhde menee jatkamisen kerjäämiseksi?