Ei siis edes tuota lausetta "ei ole mitään". Ei se sen ihmeellisempää ole.
Kuoleman jälkeen
ei ole mitään!!
18547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miksi sitten kerroit sen meille? Eihän tuolla ole mitään merkitystä kun jokin päivä sitä ei enää kukaan ole lukemassa.
Miksi pitäisi olla ja miksi jonkun pitäisi olla sitä lukemassa? Puolestaan kertomiseni on minun oma asiani.
en vain käsitä miksi kirjoitat siitä sitten yleiselle palstalle?
kysytään. Vai etkö osaa lukea. Vai eikö minun saisi kirjoittaa täällä mitään?
Mietin vain miksi vastasit kysymykseen kun et oleta kenenkään vastaustasi lukevan, saati olevan merkityksellinen.
ja otit kantaa tähän merkityksettömään vastaukseen, vaikka olit varma, ettei kukaan niin tee?
mitä viestissä lukee pelkän otsikon perusteella. Kuvittelin että se sisältää väitteen että kuoleman jälkeen ei ole elämää, perusteineen. Toisin oli, ja siksi otin kantaa kun en ymmärtänyt mikä järki sellaisessa viestissä on.
Itsehän oletat että kukaan ei tätä kukaan lue/tähän kukaan vastaa.
Sitäpaitsi "Mitä kuoleman jälkeen?" ei ole kysymys, vaan aihealue. Täällä on vieläpä useampi aihe jonka otsikon alle olisit voinut laittaa väitteesi (perusteluineen), ja olisit välttynyt minun typeriltä kysymyksiltäni.
D:
näet ja koet maailman sellaisena, kuin sen haluat nähdä ja kokea tai sellaisena, kuin sinut on opetettu kokemaan. Et sellaisena kuin se on.
Silloin kun kyseessä on ilmiselvä kysymyslause ja varsinkin, kun sen perässä on vielä varmuuden vuoksi kysymysmerkki, niin kyse on todella kysymyslauseesta. Siihen puolestaan jokaisella on vapaus vastata tai olla vastaamatta.
Sitä paitsi tietämättömyytesi ja ymmärtämattömyytesi on Sinun ongelmasi, ei minun.
Mitä tulee omaan avauslauseeseeni. niin se on pelkkä väitelause, jolla on tietty totuusarvo. Sen, onko tuo väitelause tosi vai epätosi, jätin tietoisesti avoimeksi kaikkien mietittäväksi.
afdsrg
Kyse on todennäköisyydestä, ei pelkästä uskomuksesta.
että fysiikan lakien mukaan energia ei häviä.
energia häviää? Jos luulet, että energia kuolemassa siirtyy jonnekkin tästä maailmasta, niin silloin juuri uskot energian häviämiseen (tästä maailmasta), mutta se onkin sinun ongelmasi. Ts. energian häviämättömyyden laki koskee vain ja ainoastaan tätä maailmaa. Vai luuletko samat lait olevan voimassa myös tuonpuoleisessa?
" Vai luuletko samat lait olevan voimassa myös tuonpuoleisessa?"
Eihän sitä ole olemassa sinun mukaasi. Viestisi on järjetön niin pitkälti kuin sen oikein ymmärsin.
..optiikan olemassaolo huomioiden.
Mikä energia pystyy lävistämään -lasin(silmä...katto...ajo....luku.. jonka nopeus on omaa luokkaansa..ym?)
Fyysikoilla suuri haaste kohdata optikot öh...korjaan, optiikan lait?
tieteelle haaste.
R-kioskilla myydään energiapatukoita jos energia loppuu,kyllä nekin joskus hyllystä häviää?
olet tunkemassa energiaa olettamaasi tuonpuoleiseen. En minä.
>Niin, onko kuoleman jälkeen elämää?<
-Toki on elämää mutta ei tietenkään sillä kuolleella ihmisellä ole minkäänlaista elämää eikä tietosuutta, eikä ihminen tiedä itse edes kuolleensa!
Ihmisen kaikkinainen tietoisuus muistoineen tuhoutuu ihmisen kuoltua.
Kun ruumis haudataan kokonaisena tai vaikka tuhkattuna, niin tokihan niistä jäännöksistä saa monikin ötökkä ravintonsa ja elämän kiertokulkuu jatkuu loputtomiin.
Vastaus on luonnontietellinen ja ilmeisen pätevä. Se ei kuitenkaan poista asiaan sisältyvää metafyysistä ongelmaa, joka on tämä.
Oletetaan, että universumi tuhoutuu äkillisesti ja totaalisesti, jolloin myös elämä tuhoutuu kokonaan ja lopullisesti. Ajatus ei ole luonnontieteellisestikkään mahdoton.
Miten silloin käy luonnontieteelliselle väitteellemme kuolemanjälkeisestä elämästä? Viittaan lähinnä genetiikkaan.
Voimme tietenkin väittää, että kun kaikki elämä tietoisuuksineen päivineen on poistunut areenalta, niin koko kysymys on mieltä vailla. Eihän olisi olemassa mitään muistijälkiä mistään elämästä sen enempää kuin kuolemastakaan.
Tosiasia on kuitenkin - varsinkin luonnontieteelliseltä kannalta katsottuna - että tässä ja nyt on enemmän tai vähemmän eläviä ja tietoisia olentoja viisastelemassa olemassaolon kysymyksistä.
Ydinkysymys on siis se, että mikä on meidän tai ylipäänsä elämän rooli ja asema näissä kuvioissa. Olemmeko samaan aikaan sekä eläviä, että kuolleita, sekä tietoisia, että tiedostamattomia?
että ihmisen tietoisuus perustuu aivoissa tapahtuviin ilmiöihin, eikä sieluun? Miksi rajan takaa palanneiden ihmisten kertomukset ovat epäuskottavia? (ethän sinä niin väittänyt mutta olettaisin että et usko NDE kokemuksista ainuttakaan)