hs:n "totuus" eli pravda -linjasta poikkeavasti sunnuntaihesarissa on poikkeuksellisen asiallinen debattipuheenvuoro :
http://www.hs.fi/keskustelu/"Naiset huipulle, miehet pohjalta pois"/thread.jspa?threadID=122963&tstart=0
http://www.hs.fi/keskustelu/"Naiset huipulle, miehet pohjalta pois"/thread.jspa?threadID=122963&tstart=0
Vastaukset 5
Vanhimmat
Otsikossa mainitsemiani asioita on mahdoton yhdistää. Valitettavaa onkin, että virkamiesstatuksen alla ajetaan tasa-arvon nimissä naisasiaa.
*Kummallinen ajatus on sekin, että niin kauan kuin naiset kokevat enemmän syrjintää, miesten ongelmat eivät ole ajankohtaisia. Samalla logiikalla huumeiden käyttöön ei tarvitse puuttua, koska alkoholiongelma on suurempi.*
Vaikea uskoa sellaista tilannetta saavutettavan, jossa tällä nykyisellä kokoonpanolla pureuduttaisiin miesten kokemiin ja todettavissa oleviin tasa-arvo-ongelmiin.
Tasa-arvokeskustelua värittää lähes poikkeuksetta vastakkainasettelu. Syynä on eturistiriitojen olemassaolo, tai ainakin kuvitelma niistä.
Mikäli miesten vakavampia tasa-arvoon liittyviä ongelmia, käydään tarkemmin käsittelemään, silloin on varsin helppo havaita, että ne johtuvat perinteisistä sukupuolirooleista. Perinteisten roolijakojen kannattajia löytyy molemmista sukupuolista, aina on ihmisryhmiä jotka katsovat hyötyvänsä nykytilanteesta.
Mikäli miesliikkeiden pääasiasalisempana tarkoituksena on hyökätä feministejä vastaan, silloin on varsin luonnollista, että vastaanotto on nihkeää. Viimeaikainen tasa-arvokeskustelu on ollut poikkeuksellisen miesvoittoista argumentaatiota ja sen pontimena on ollut feminismivastainen agenda. Nollasummapelin kuvio on näin muodostettu.
Feministeillä ei olisi koskaan ollut kovinkaan suurta kiinnostusta vastustaa miesliikkeitä, mikäli niiden toiminnallinen lähtökohta olisi miesten aseman kohentaminen, niillä alueilla, joissa kohentamisen parantamista selkeästi on. Paluuta impivaaralaiseen harmoniaan on sitä vastoin nähty tarpeelliseksi vastustaa ja syystä.
Miesten puuttuminen varhaiskasvatuksesta ja kouluista, johtuvat heidän omista valinnoistaan, näihin valintoihin olisi syytä vaikuttaa, mikäli aiomme saada poikien jo lapsuusiässä tapahtuvan syrjäytymisen loppumaan. Miesten lisääntynyt kiinnostus perhe-elämästä on huomionarvoinen kehityssuunta, mutta tämäkin on varsin heikolla alulla vielä. Mikäli ajatellemme EU.n kaavailuja työajan pidentämisestä, silloin vaarassa on liunta takaisin vanhoihin asetelmiin, Miesten työtuntimäärät lisääntyisivät merkittävästi enemmän, kuin naisten. Syynä on työmarkkinoiden sukupuolijakaumamme.
Minusta on varsin jännää se, että syrjäytyminen ja "kuraportaus" nähdään lähinnä miesten ongelmana, vaikka suomessakin naiset muodostavat köyhien enemmistön. Lasilattiaa ei sikäli ole. Miesten syrjäytyminen on näkyvämpää, koska alkoholisoituneet miehet ovat katukuvassa jatkuvasti. Alkoholisoituneet naiset eivät ole siten näkyviä ja naisten köyhyys on muutenkin piilotetumpaa, sitä kuitenkin on. Sosiaalipoliittisissa puheenvuoroissa köyhät naiset unohdetaan järjestelmällisesti, tämä johtunee niistä asenteista, joiden mukaan naisten on osaansa tyydyttävä, siitä liiemmin valittamatta.
Kontron keskustelunavaus on kuitenkin varsin raikas ja siihen toivoisi saatavan jatkoa, epäilen sitä kuitenkin vahvasti. On merkittävästi helpompaa syyttää feministejä, niistä miesten kohtaamista ongelmista, joihin syynä ovat miesten omat sukupuolirooliodotukset, kuin ryhtyä näitä rooleja kyseenalaistamaan.
miesliikehdintää on melkein yhtä montaa lajia kuin on miestäkin, riippuen vähän kulloisestakin asiakysymyksestä. yleisenä ilmiönä miesasiakysymysten julkituominen on varsin uutta ja miesaktivismi hakeekin vasta muotoaan. haitallisten roolien ja toimintamallien purkaminen ei kuitenkaan käy käden käänteessä, tuttuihin kaavioihin on aina helppo sopeutua ja perinteitä kunnioittamalla saa jonkinasteiset takuut turvallisesta tulevaisuudesta.
luonnehtisin siis nykyistä tasa-arvopoliittista ilmapiiriä tunnustelevaksi, kokonaiskuvaa hahmottavaksi ja lievästi vainoharhaiseksi. :)
Miesaktivismin nousu on merkittävimpiä yhteiskunnallisia muutoksentekijöitä nyt ja jatkossa. Muutokset aiheuttavat aina kriisitumista, sikäli se on ollut odotettavissa.
Miesaktivismin merkittävin piirre on ollut, tähän asti, feminismin vastustaminen ja toisaalta naisille vaatimusten esittäminen. On odoteltu valmiiksi katettua pöytää, nyt tähän on tullut varsin tervetullut muutos. Puheenvuoroista on havaittavissa se, että syitä nykyiseen asiantilaan pyritään hakemaan olemassa olevista rakenteista, ei muutoksen suunnasta. Yhteiskunnallinen realismi on ilahduttava piirre.
Feminismikään ei ole selkeästi määriteltävissä oleva liikehdintä, feministisiä suuntauksia on lähes yhtä paljon kuin feministejäkin.
miesaktivismille tyypillistä tässä vaiheessa on ongelmakentän kirjavuus. jokainen aktivisti tuo toisistaan riippumattomasti esille itselleen tärkeiksi kokemiaan tasa-arvopuutteita.
sinänsä on hienoa havaita, että miesaktivismilla on jo nykyisellään ollut selvä vaikutus valtion virallisiin tasa-arvoelimiin. tästä esimerkkinä käy aikaisemmin linkittämäni stm:n kuntaohjeistus parisuhde- ja lähisuhdeväkivallan vähentämiseen tähtääviin toimenpiteisiin. yhteiskunnallinen realismi tulee tässä hyvin konkreettisesti esille, kuntatasolla ei ole mitään mieltä rakentaa erikseen vaikkapa vain ja ainoastaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan erikoistuneita organisaatioita huolimatta erilaisten naisjärjestöjen voimakkaasta lobbauksesta. järkevämpää onkin tiedottaa ja kouluttaa jo nykyinen terveyden- ja sosiaalihuolto monitasoisesti tunnistamaan perheissä esiintyvä väkivalta.
lähisuhdeväkivalta on myös eräs kriittisimpiä keskustelun alla olevia aiheita, jonka vaikuttavuudesta ja esiintymismuodoista miesaktivismi pyrkii tuomaan pinnanalaista tietoa esille. mm hannu sepponen on kritisoinut kansainväliset cts-kriteerit täyttävien uhritutkimusten puutetta suomessa, samoin ensi- ja turvakotienliiton miesasiakkaiden kokemuksista koostetussa tutkimuksessa todetaan yksiselitteisesti kvantitatiivisilla mittareilla peräti kolmasosan asiakkaista koostuvan väkivallan uhreista.