vajota. En pystynyt kuvittelemaan, että joku voisi alentaa itsensä vielä enemmän kuin tämän palstan viestien lähettäjät (kts. edelliset viestit Anna Lindhin murhasta)
Sen jälkeen katselin TV 2:n dokumentin: "Luoteja ja leluja". Siinä USA:n sotilaat paransivat maailmaa Afganistanissa. Päädyin tasapeliin; yhtä alas olemme täälläkin vajonneet.
Olosuhteet ovat toiset, mutta täysiverisiä natseja kumpikin joukko.
Sen jälkeen katselin TV 2:n dokumentin: "Luoteja ja leluja". Siinä USA:n sotilaat paransivat maailmaa Afganistanissa. Päädyin tasapeliin; yhtä alas olemme täälläkin vajonneet.
Olosuhteet ovat toiset, mutta täysiverisiä natseja kumpikin joukko.
Vastaukset 4
Vanhimmat
miten voit väittää ketään kuka heitä vastaan on, natsiksi ?
http://www3.soneraplaza.fi/uutiset/artikkeli/0,2719,2991_11256362_1,00.html
Onko näillä ihmisillä sama arvo edes yhteensä, mitä yhdellä kuolleella ruotsalaisella poliitikolla. Tätä ei ole tarkoitettu ymmärrettäväksi siten, että väheksyisin Lindin kuolemaa. Se on aina omaisille, tutuille ja muille läheisille suuri suru ja kaikki myötätunto ja voima heille. Mutta tuntemattomien reaktioita on vaikea ymmärtää. Minä en tuntenut Lindiä mitenkään. Enemmän minua on surettanut/koskettanut Liberian kohtalo, kuin Lindin kohtalo, uhrien määrä on sentään murskaava. Lindin kohtalon on surullinen. Suomessa ja ruotsissa murhataan viikottain ihmisiä. Me kaikki olemme menettäneet läheisiämme, suru ei ole vieras kenellekään meistä.
kysymys siitä olenko mahdollisesti itse vajonnut empatian ulkopuolelle. Näin tänään televisiossa Lipposen, joka vaikutti liikuttuneelta, jopa kyynelehtivältä, enkä tuntenut minkäänlaista empatiaa. Luulen, että jos hän olisi ylipäänsä mitään tunnetta minussa herättänyt, se olisi ollut vastenmielisyyttä. En voi sanoa että hän teeskenteli, mutta en vain kokenut häntä enää missään normaali-ihmisen kategoriassa.
Yleensä mikä tahansa järkyttävä tai muuten koskettava tapahtuma poistaa ihmisten välisiä raja-aitoja (kuten Kropotkin sanoo, syntyy tuo mutual-aid -yhteistunne), mutta nyt kauhukseni huomasin, että näin ei Lipposen kohdalla tapahtunut.
Ei siinä kaikki. Myöhemmässä uutislähetyksessä näin Kari Häkämiehen kommentoivan omia elämäntuntojaan oikeussalin aulassa. Hänkin vaikuttu murtuneelta, ei juuri elvistellyt. Mutta hän ei herättänyt minussa tippaakaan myötätuntoa, en osannut enää suhtautua häneen ihmisolentona.
Tämä hieman huolestuttaa minua.
Järkyttävää. Onko meissä vika, kun emme ole pystyneet siirtämään arvojamme jälkipolville? Tämä oli globaalisti sanottua, omiani en häpeä. Vai onko niin, että tänne kerääntyvät nykynuorison onnettomat heitteille jätetyt yksilöt?
En haluaisi ajatella, että koko nuoriso on niin totaalisesti elämän perusarvoja vailla. En.