5Moos 6: 4-8
Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.
Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.
Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi.
Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.
Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi.
Kristitty ja tällä tarkoitan henkilöä, joka on henkilökohtaisesti ottanut Herran Jeesuksen syntiensä sovittajaksi, sekä Herrakseen, niin voiko hän sydämestään tehdä näin.
Eli ottaa merkiksi käteensä ja muistolauseena otsaan.
Tämähän on Raamatullista kuvakieltä, mutta siinä merkityksessä, mitä Raamattu haluaa sen sanoa.
Sydämestä lähtöisin. Kätten teot Herran johdattamana ja jokapäiväisen armon alla vaelluksen uskomiseen, eli tämän lupauksen muistaminen ”otsamerkki”.
5 Moos 18.-20
"Painakaa tarkoin mieleenne nämä käskyt, jotka minä annan. Sitokaa ne merkiksi käteenne ja pitäkää niitä tunnuksena otsallanne. . Opettakaa ne lapsillenne ja puhukaa niistä, olittepa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. . Kirjoittakaa ne kotienne ovenpieliin ja kaupunkienne portteihin,
Halajaisitko sitä kotia, naapuria, ystäviä, seurakuntaa, asuin, -kylää, -kaupunkia yhteiskuntaa jne. jossa haluaisit elää, että tällainen päämäärä olisi päämäärätietoisena suuntana siinä elämäsi keskuudessa.. Voisi sanoa, että tuoksuna Jumalan valtakuntaa täällä ajassa.
Nyt tämä ei toteudu jostakin syystä ja syy taitaa olla jokaisen oman valintasuunnan perusteen tähden.
Ei olla painettu mieleen Jumalan rakkauden osoittavaa ja tahtovaa suuntaa sydämiin.
Ei pidetä sitä muistolauseena otsalla.
Nyt ei ole sitä sinettimerkkiä tässä merkityksessä, että Jumala voisi Pyhän Henkensä kautta astua asumaan ihmisen sydämeen ja antaa Pyhän Henkensä sinetin lunastuksen merkiksi ihmiselle.
Loppujenlopuksi, voidaan ajatella asiaa mitä merkityksiä Raamattu antaa asialle, ettei puhuta ohi niiden merkityksien. Nyt puhutaan Pyhän Hengen sinetistä, ja kun se on sydämessä, niin ei voi olla ymmärtämättä sitä, että kiellettäisiin Jumalan tahdon kokonaisvaltaisen hoitavan vaikutuksen ihmisen elämään. Se kun suojaa ja ohjaa koko yhteiskuntaa, kun se vain toimisi.
Mutta tahdon ratkaisu on vain annettu meille, h.a.l.u.a.m.m.e.k.o.. me
Ilm 19:4
4. Niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa kedon ruohoa eivätkä mitään muutakaan vihantaa eivätkä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole otsassaan Jumalan sinettiä.
Eli jos asioita pyrkisi tarkastelemaan niin, mitä Raamattu haluaa asioihin tuoda merkityksiä.
Kyllä meidän asenteillamme ja teoillamme on tämä kuvakieli, sinetti sanana,
Jumalan lupaus, Hän on painanut lupauksensa suunnat ja rajat meidän elämään.
Teemmekö ja uskommeko, vai ei?!! Tahto asia on ihmiseen painettu.
Jumalan armon ja rakkauden nimessä Jeesuksen omana.
Veli Pulkkinen
(tämä vapaan keskustelun avaukseksi).
Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.
Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.
Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi.
Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.
Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi.
Kristitty ja tällä tarkoitan henkilöä, joka on henkilökohtaisesti ottanut Herran Jeesuksen syntiensä sovittajaksi, sekä Herrakseen, niin voiko hän sydämestään tehdä näin.
Eli ottaa merkiksi käteensä ja muistolauseena otsaan.
Tämähän on Raamatullista kuvakieltä, mutta siinä merkityksessä, mitä Raamattu haluaa sen sanoa.
Sydämestä lähtöisin. Kätten teot Herran johdattamana ja jokapäiväisen armon alla vaelluksen uskomiseen, eli tämän lupauksen muistaminen ”otsamerkki”.
5 Moos 18.-20
"Painakaa tarkoin mieleenne nämä käskyt, jotka minä annan. Sitokaa ne merkiksi käteenne ja pitäkää niitä tunnuksena otsallanne. . Opettakaa ne lapsillenne ja puhukaa niistä, olittepa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. . Kirjoittakaa ne kotienne ovenpieliin ja kaupunkienne portteihin,
Halajaisitko sitä kotia, naapuria, ystäviä, seurakuntaa, asuin, -kylää, -kaupunkia yhteiskuntaa jne. jossa haluaisit elää, että tällainen päämäärä olisi päämäärätietoisena suuntana siinä elämäsi keskuudessa.. Voisi sanoa, että tuoksuna Jumalan valtakuntaa täällä ajassa.
Nyt tämä ei toteudu jostakin syystä ja syy taitaa olla jokaisen oman valintasuunnan perusteen tähden.
Ei olla painettu mieleen Jumalan rakkauden osoittavaa ja tahtovaa suuntaa sydämiin.
Ei pidetä sitä muistolauseena otsalla.
Nyt ei ole sitä sinettimerkkiä tässä merkityksessä, että Jumala voisi Pyhän Henkensä kautta astua asumaan ihmisen sydämeen ja antaa Pyhän Henkensä sinetin lunastuksen merkiksi ihmiselle.
Loppujenlopuksi, voidaan ajatella asiaa mitä merkityksiä Raamattu antaa asialle, ettei puhuta ohi niiden merkityksien. Nyt puhutaan Pyhän Hengen sinetistä, ja kun se on sydämessä, niin ei voi olla ymmärtämättä sitä, että kiellettäisiin Jumalan tahdon kokonaisvaltaisen hoitavan vaikutuksen ihmisen elämään. Se kun suojaa ja ohjaa koko yhteiskuntaa, kun se vain toimisi.
Mutta tahdon ratkaisu on vain annettu meille, h.a.l.u.a.m.m.e.k.o.. me
Ilm 19:4
4. Niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa kedon ruohoa eivätkä mitään muutakaan vihantaa eivätkä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole otsassaan Jumalan sinettiä.
Eli jos asioita pyrkisi tarkastelemaan niin, mitä Raamattu haluaa asioihin tuoda merkityksiä.
Kyllä meidän asenteillamme ja teoillamme on tämä kuvakieli, sinetti sanana,
Jumalan lupaus, Hän on painanut lupauksensa suunnat ja rajat meidän elämään.
Teemmekö ja uskommeko, vai ei?!! Tahto asia on ihmiseen painettu.
Jumalan armon ja rakkauden nimessä Jeesuksen omana.
Veli Pulkkinen
(tämä vapaan keskustelun avaukseksi).
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sapattisinettioppi on Raamatun vääristelyä ja harhaoppia.
Minunkin Raamatussani on vain maininta, että sapatti on annettu merkiksi vain hänen itsensä ja hänen kansansa välille, että Herra itse tietää kenet hän pyhittää. Tämä lausunto on lähtöisin Hesekielistä. Koska sinä et tunnu kuuluvan Herran kansaan, siksi tämä Lausunto ei koske sinua. Sorry puolestasi. Tee nyt oikaisu puolestasi Jumalalle itselleen, koska Jumala tuollaisia harhoja Raamattuunsa laittaa!?
1. Sapattilaki on adventistien sinetti (mikä jae Raamatussa todistaa tämän?)
2. Sunnuntai on pedonmerkki (mikä jae Raamatussa todistaa tämän?)
3. Jeesuksen opettama sapattikäsky köytyy Uudesta Testamentista (mikä jae Raamatussa todistaa tämän?)
4. Väärän profeetan tehtävänä on on viedä ihminen Jeesuksen seuraajaksi (mikä jae Raamatussa todistaa tämän?)
joka uskoo saaneensa Jeesuksen nimessä ja veren kautta syntinsä anteeksi, on tosissaan ottanut nuo merkit itseensä, koskapa Isä Jumala on antanut siitä vakuudeksi ja sinetiksi lunastuksen päivään saakka luvatun Pyhän Hengen, joka pysyy uskovissa..
Eikä tässä ole erotusta juutalaisilla eikä pakanoilla eikä kirkko- ja seurakunnilla..
Isä Jumala ei myöskään anna Henkeä mitalla; eli että ikäänkuin jonkin 'tietyn suorituksen' kautta Hengen voimaa lisättäisiin, vaan Pyhän Hengen voima on aina sama kuin uskontien alussakin..
Nimitys "lepopäivä" vastaa hebreankielistä sanaa "sabbat", joka tarkoittaa lepäämistä ja jouten olemista.
Sapatti ei tarkoita sinettiä niinkuin adventistit vääristelevät Raamattua tarkoitushakuisesti.
Viestisi on silkkaa järkeispäättelyä. Omavaltaisia
järjettömyyden päätelmiä. Tule oikeaksi veljeksi.
Miksi käsket uskoa sinetti-ideologiaasi, kun et
noudata sapattikäskyä tai muitakaan edes itse.
Lainnoudattaja on se, joka ei ole milloinkaan
rikkonut pienintäkään piirtoa lain yksityiskohdissa.
Herra kyllä armahtaa lapsiaan, muttei armahda
lain orjia lain orjuuteen.
Ps 73:7
Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
Päättelysi ovat unikuvia, jotka katoavat:
Ps 73:15-20
15
Jos sanoisin: "Noin minäkin tahdon puhua", pettäisin ne, jotka ovat sinun lapsiasi, Jumala.
16 Minä mietin
ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.
17
Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.
18
Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan.
19
Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea.
20
Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa. [Job 20:8]
Sapatin pitämisessä ei ole kyse jonkin tietyn
viikonpäivän muistamisesta, vaan sapattilain
pitämisestä, jota kukaan koskaan ei ole pitänyt.
"Muista pyhittää lepopäivä" on hyvä muistutus,
mutta käskyjen pitäminen ei ole muistamista,
vaan pitämistä.
Ympärileikatun oli määrä pitää sapattimääräykset.
Onko sinulla näkyvä sapattiliiton merkki?
Ei olematon sapattisinetti korvaa lihaan tehtyä
liiton merkkiä, pyhitysmerkkiä.
Jes. 56:4
Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani,
Mutta lain tarkoitus on osoittaa, että ihmisen
täytyy siirtyä armon alle.
Room. 3:21
Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
Room. 7:6
mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
Mitä tulee niihin 144000 israelilaiseen, joilla
on Jumalan merkki otsassa, niin niillä on tietty
tehtävä, eikä Ilmestyskirja mitenkään liitä
sitä merkkiä sapattiin.
Nehän ovat neitsyitä ja jos se on vain kuvakieltä,
niin se tarkoittaisi, etteivät ole rikkoneet
mitään, vaan Jumala on niin heidät varjellut.
Sekin on armoa ja mm. valheveli rikkoi jo
siinäkin, kun väittää kuuluvansa noihin 144000,
eikä muka ole rikkonut.
1. Joh 1:8
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Niinpä niin,
Se ero meissä monessa kristityssä ajattelussa taitaa olla, vastakkainasettelu johonkin.
Haluan armahdettuna kunnioittaa Jumalan tahtoa, -kokonaisuutena ei vain osaa siitä ja sen tähden toisaalla kirjoituksissa täällä se nähdään lakihenkisenä tekona, varsinkin kun koetinkiveksi täällä heti koetaan sapatti, lepopäivä merkitys, yksi Jumalan tahdon käsite, elämää suojaava Jumalallinen käsite, tuon ajatuksen mukaan.
Hän, joka on luonut taivaan ja maan, on minun yläpuolellani ja häntä haluan vajavuuden ruumiissakin totella, tietäen sen, että armoalttari on olemassa vajaamittaiselle.
En kieltäydy Jumalan tahdon tottelusta sen takia, etten siihen itsessäni pysty, mutta Hänessä ja Hänen armonsa ja Pyhän Hengen voimassa käyn taistelua pahaa vastaan. Näin ollen taistelun voitto ei ole minun voimassani ja minun voimissani, vaan Hänen.
Hänessä on tahtominen ja tekeminen.
Eli sinä katselet vääriä hartioita, jos asetat Jumalan tahdon seuraamisen voimavarat minun tekemisekseni, jos niitä katselet, niin olen kanssasi aivan samaa mieltä, ei kannata kehua, ei ollenkaan. Enkä minä sitä tarkoita, että ihmisen pitäisi omilla eväillä Jumalan tahtoa yrittää täyttää, kyse on antautumisesta tähän. Hänen kuvansa meissä, sitä se varmasti on.
Kyllä sanakin joskus tuo esille sen, että onko verille asti vastustettu pahaa, kyse on kilvoittelusta.
Eli olemalla hyvän puolella toteutuu Jumalan rakkaus meissä, valinta on meillä.
Toisaalta, kun puhutaan lepopäivästä, se on kuin kivi kengässä, siis jonkun kengässä, ei se taida aivan kaikkien kengässä hiertää, mutta otan yhden ajatuksen tähän, sen perustavan hyvän merkityksen.
.
Martti Luther sanoo katkismuksessa lepopäivä asiasta tällaisillakin sanoilla.
Jos siis kysytään, mitä sanat "pyhitä lepopäivä" merkitsevät, vastaa näin: "Lepopäivän pyhittäminen tarkoittaa sen pitämistä pyhä." s.41
Mitä sitten on pyhänä pitäminen? Ei muuta kuin että puhutaan pyhiä sanoja, tehdään pyhiä tekoja ja eletään pyhää elämää. Omasta puolestaan se päivä ei pyhittämistä kaipaa, sillä se on sinänsä pyhäksi luotu. Jumala haluaa kuitenkin, että sinä pitäisit sen pyhänä. Sinä siis teet sen pyhäksi tai epäpyhäksi aina sen mukaan, harjoitatko silloin pyhiä vai epäpyhiä asioita. Miten sitten tapahtuu tuollainen pyhittäminen? Ei vetelehtimällä kotona tekemättä mitään raskaita askareita tai sitomalla seppele päähän ja pukeutumalla parhaimpiinsa, vaan kuten sanottu, tutkimalla ja harjoittamalla Jumalan sanaa.--...
Heti kun olet täyttänyt lain, olen minäkin valmis
kokeilemaan sitä, minkä Raamattu sanoo mahdottomaksi.
Ei Jumala turhaan tullut Jeesuksessa Armon
ruhtinaaksi.
Hän teki sen, vaikka mä oon ilmeisesti ainut,
joka tarvitsee joka hetki sitä, että armo käy
oikeudesta.
Ettei lukijoille käy epäselväksi, vastaan.
Antti K meinaa, että täyttelen lakia ilman armoa.
Tämä esitetty tapa mitä tuot esille, on pöyristyttävää ylimielisyyttä.
Ei Anttikaan varmaan tarkoita, että armon alttarilta käyden kuljetaan entisille lähteille noin vain.
Jos ja tämä on sitten esimerkki.
Jos vanhana ihmisenä Antti kävi tekemässä Herran silmissä "väärillä lähteillä" tyydyttääkseen lihan himoa, olkoon se mitä vain, laki tuomitsi, eli Jumalan tahto tuomitsi siitä hänet.
Antin piti tehdä parannus, että voi sanoa, että Jeesus on Herra.
Nyt ainakin uudessa liitossa Antin sydämeen pitäisi olla Jumalan tahto oikealla paikalla ja Pyhä Henki antamassa voimaa sen toteuttamiseksi.
Näin ollen Antin suun tunnustuksena voisi olla, että sydämestäni minä tunnustan Jumalan lain, mutta lihassani koen toisen lain olemassaolon.
Eli nyt on taisteluhenki, vastakkain asettelu synninlaki, lihassa, mitä se voi lankeemuksessa toteuttaa tahi armon laki, että noudattaa sydämestä Jumalan tahtoa.
Tätä ajatusta Antin mieli ei oikein jostain syystä löydä ajatukseensa suun todistusta, vaan yrittää kääntää sen lakihenkiseksi.
Ja kun hänelle, eli Antti sinulle tämän sanoo, alkaa kova polemiikki.
Mutta omassa suun tunnustuksessa todistan Jumalan mahdollisuuden minussa toteuttaa Pyhän Henkensä kautta sen, että voin säilyä uskossa ja armon teossa Jumalan lapsena. Eli Jumalan tahto sydämessä pyrin elämään niin, etten haavoittaisi Mestariani, ja vältän syntiä. Ja kun vältän syntiä, en ole synnin lain alla ollenkaan.
Vaan armahdettuna täytetyn työn johdosta vaellan sydämestä lähtöisenä kuuliasiuuden mielellä Jumalan tahdon tietä.
Miksi, sitä sopii kysyä.
Ensiksi, jos täyttäisin lihassa olevaan synnin lakia, satuttaisin lähimmäistä kohtaan ja näin ollen kieltäisin rakkaan Mestarini Jeesuksen sovitustyön hedelmän kätteni teoissa ja näin ollen mieleni, ei kunnioittaisi Häntä.
Mutta kaikki tapahtuu tämän armoalttarin kautta.
Joka aamu, tahdon sanoa Jeesukselle, Herra tässä olen, vajaamittaisena sellaisena ihmisenä, jolla ei ole omin voimin voimaa vaeltaa kuten vaeltaa pitäisi. Lihassani asuu synti. Pue minut voimalla ja rakkaudella, että tämänkin päivän kilvoittelun saan käytyä nimesi kunniaksi. Varjele minut sovitustyösi tähden.
Tältä alttarilta haluan lähteä Jumalan tahto sydämessäni vaeltamaan tämän päivän askareisiin ja illalla saan kiittää siitä, että Hän on johtanut. Ja jos olen jotain rikkonut, armoalttarin äärelle vaivun. Jos olen lähimmäistäni vastaan rikkonut, niin kuinka on lähimmäistä kohtaan oikeus pyytää anteeksi.
Mutta joskus tuo liha sotii vastaan, että pitääkö?
Ja Jumalan Pyhä Henki sisimässä sanoo, että kyllä.
Ts. oikein ymmärrettynä Jumalan tahto sydämessä ei ole lakihenkistä vaeltamista, mihin halutaan paljon muottiraudoin lähimmäisen vaellusta osoittaa olevan.
Näin se on Antti, näin me ajattelemme eri tavalla.
kirjoitteli.
Veli Pulkkinen