"Muut kaikki hylkää, vaan...."

Leo Salmela kirjoitti:

vastannut kysymykseeni, mutta onko tuo ymmärrettävä niin, että mitä enemmän tässä elämässä kärsii niin "henkinen kasvu" sitten auttaa jossakin toisessa elämässä?

Puhut "henkisen minän" kasvusta, mitä on ja miten tämä "henkinen" kasvu eroaa mielen ja minuuden kasvusta ihmisenä?
"Henkisen minän" siis tarvitsee olla erossa ikäänkuin erillään ruumiista ja mielestä eikä siihen sidottu jos kerran se jatkaa elämäänsä ihmisen kuoleman jälkeen?
Missähän tuo "luuraa" ihmisessä ja miten olet tuon olemassaolon havainnut muuten kuin mielesi kautta?

Kukahan tuon maallisen elämän arvon, korkeimmat päämäärät ja ihanteet sinulle määritteli tai antoi ehdottoman totuuden, jos ei oma mielesi?

Tuo puolustaminen ehdottoman totuuden ja vähäosaisten oikeuksien puolesta, kuulostaa taas vähän Jeesustelulta, luulin että olit jo päässyt siitä vaiheesta?
Onko suomessakin tyranneja ja hirmuhallitsijoita joiden edessä täytyisi nöyristellä?
Viimeeksi kun suomessa nöyristeltiin, tapahtui se Kekkosen ja Neuvostoliiton edessä.
Kekkonenkin vei kansalaisilta äänioikeuden, valituttamalla itsensä poikkeuslailla presidentiksi, se jos mikä oli nöyristelyä eduskunnalta ja kansalaisten oikeuksien polkemista demokratiassa.

Voit tietysti uskoa kuolemanjälkeiseen elämään jos se poistaa sinulta kuoleman pelon, miksi muuten kuolemaa täytyisi pelätä kun se kuitenkin on kaikkien edessä, en minä ainakaan välitä sen jälkeen elää kun omat toimintani ovat meenneet niin heikoiksi etteen enää selviä itse tässä elämässä, pahinta olisi elää liian pitkää toisten käänneltävissä ja ruokinnassa jossakin laitoksessa.

Sinä olet siis tullut "suureksi" maksettuasi tarvittavan hinnan, vai?

Eikö jokaisella ihmisellä ole omat arvonsa mitkä asetaa ja elää ja nauttia sen mukaisesti, mikä sinä olet asettamaan toisille elämänarvoja tai määrittelemään saavatko he,ja miten nauttia omasta elämästään, kunhan noudattavat voimassa olevia lakeja?
Tottakait elämä on jokaiselle henkilökohtainen haaste, toiset vastaavat haasteeseen ja toteuttavat elämänsä niin, että siitä voi iloita, nauttia, antaa rakkautta ja saada rakkautta sekä työskentelemällä sen eteen, että se on taloudellisestikkin kaikin puolin nautittavaa, tämäkö on väärin?
No sinä ehkä nautit sitten "henkisestä suuruudestasi", mutta kuulostat vain kovin katkeralta tuon henkisen suuruutesi kanssa, mutta ehkä sekin kuuluu asiaan?

:pp. kirjoitti:

vastannut kysymykseeni, mutta onko tuo ymmärrettävä niin, että mitä enemmän tässä elämässä kärsii niin "henkinen kasvu" sitten auttaa jossakin toisessa elämässä?

Puhut "henkisen minän" kasvusta, mitä on ja miten tämä "henkinen" kasvu eroaa mielen ja minuuden kasvusta ihmisenä?
"Henkisen minän" siis tarvitsee olla erossa ikäänkuin erillään ruumiista ja mielestä eikä siihen sidottu jos kerran se jatkaa elämäänsä ihmisen kuoleman jälkeen?
Missähän tuo "luuraa" ihmisessä ja miten olet tuon olemassaolon havainnut muuten kuin mielesi kautta?

Kukahan tuon maallisen elämän arvon, korkeimmat päämäärät ja ihanteet sinulle määritteli tai antoi ehdottoman totuuden, jos ei oma mielesi?

Tuo puolustaminen ehdottoman totuuden ja vähäosaisten oikeuksien puolesta, kuulostaa taas vähän Jeesustelulta, luulin että olit jo päässyt siitä vaiheesta?
Onko suomessakin tyranneja ja hirmuhallitsijoita joiden edessä täytyisi nöyristellä?
Viimeeksi kun suomessa nöyristeltiin, tapahtui se Kekkosen ja Neuvostoliiton edessä.
Kekkonenkin vei kansalaisilta äänioikeuden, valituttamalla itsensä poikkeuslailla presidentiksi, se jos mikä oli nöyristelyä eduskunnalta ja kansalaisten oikeuksien polkemista demokratiassa.

Voit tietysti uskoa kuolemanjälkeiseen elämään jos se poistaa sinulta kuoleman pelon, miksi muuten kuolemaa täytyisi pelätä kun se kuitenkin on kaikkien edessä, en minä ainakaan välitä sen jälkeen elää kun omat toimintani ovat meenneet niin heikoiksi etteen enää selviä itse tässä elämässä, pahinta olisi elää liian pitkää toisten käänneltävissä ja ruokinnassa jossakin laitoksessa.

Sinä olet siis tullut "suureksi" maksettuasi tarvittavan hinnan, vai?

Eikö jokaisella ihmisellä ole omat arvonsa mitkä asetaa ja elää ja nauttia sen mukaisesti, mikä sinä olet asettamaan toisille elämänarvoja tai määrittelemään saavatko he,ja miten nauttia omasta elämästään, kunhan noudattavat voimassa olevia lakeja?
Tottakait elämä on jokaiselle henkilökohtainen haaste, toiset vastaavat haasteeseen ja toteuttavat elämänsä niin, että siitä voi iloita, nauttia, antaa rakkautta ja saada rakkautta sekä työskentelemällä sen eteen, että se on taloudellisestikkin kaikin puolin nautittavaa, tämäkö on väärin?
No sinä ehkä nautit sitten "henkisestä suuruudestasi", mutta kuulostat vain kovin katkeralta tuon henkisen suuruutesi kanssa, mutta ehkä sekin kuuluu asiaan?

Miksiköhän näitä pitkiä litanioita, profetioita, ym näkyjä aina tänne lähettelevät miehet? Evoluutio liene sittenkin varustanut naiset paremmalla maalaisjärjellä....

ateisti45 kirjoitti:

Miksiköhän näitä pitkiä litanioita, profetioita, ym näkyjä aina tänne lähettelevät miehet? Evoluutio liene sittenkin varustanut naiset paremmalla maalaisjärjellä....

Jos se on se, "nainen vaietkoon seurakunnassa"?
Vaikka kyllähän tuo Teresakin "melkein" noita näkyjä näkee, kun "aavistelee" niin usein.
No uskisten on ihan pakko yrittää todistella uskonsa oikeutusta, etteivät kuulostaisi ihan typeriltä, siksi on keksittävä noita tarinoita ja "todistettava Jumalan/Jeesuksen" ihmeellistä voimaa että joku edes ottaisi ne todesta.
Sen takia ollaan valmiita väärentämään todistuksia ihmeparantumisista ja jopa kuolleesta heräämisistä, valehtelemaan tarinoita jne.
Ja täytyyhän näihin tilaisuuksiin saada porukkaa kynittäväksi, milläs ne saarnaajat muuten elävät?