Viikonloppuna juttelin erään vanhan miehen kanssa eräästä asiasta. Kyse oli ilmiselvästä uskomuksesta.
Siis, kirjoitan nyt uskomuksista joita meillä kaikilla on. En uskonnosta.
Tämä mies kertoi, että kyllä vanhakansa tietää miten oravan saa karkotettua pysyvästi joltain alueelta. Hänen tapauksessa se oli rivitalon parveke. Ensiksi orava oli kaivautunut kylmälaatikkoon pureutumalla kannen kulmasta sisään. Myöhemmin se teki tihutöitä etsiessään ruokaa ja suojaa eikä mies meinannut päästä siitä eroon. Mutta hän tiesi keinon. Pani takaisin yhden laatikon parvekkeelle ikkunan alle ja kun orava oli keksinyt laatikon ja pujahtanut sinne sisään heitti mies kauhallisen vettä sen päälle. Orava ei sen koommin palannut parvekkeelle.
Selitys oli se, että kun oravan häntä kastuu se ei enää tule samaan paikkaan missä se on kastunut.
Sanoin, että sinähän kastelit koko oravan, etkä vain häntää. - Joo'o, mutta häntä kastui myös. Mies vastasi.
Minä: - Jospa oravan totaalinen kastelu on se joka karkottaa oravan?
Mies: - Ehkä, mutta kyllä hänen isänsäkin sai sen oravan kaikkoamaan kastelemalla sen hännän.
Minä: - Väitän kyllä, että hänkin todennäköisesti kasteli koko oravan eikä vain häntää.
Mies: - Hahhah, taidat olla oikeassa. Vaikea sitä oravan häntää on pelkästään kastella.
Epäselväksi jäi kuitenkin se, että karkottaako kastelu oravan pysyvästi vai vältteleekö se paikkaa vain vähän aikaa. Tästäkin keskustelimme. Minusta on mielenkiintoista löytää itseltäänkin uskomuksia sekä kuoriutua niistä pois - se on yllättävän vapauttavaa.
Siis, kirjoitan nyt uskomuksista joita meillä kaikilla on. En uskonnosta.
Tämä mies kertoi, että kyllä vanhakansa tietää miten oravan saa karkotettua pysyvästi joltain alueelta. Hänen tapauksessa se oli rivitalon parveke. Ensiksi orava oli kaivautunut kylmälaatikkoon pureutumalla kannen kulmasta sisään. Myöhemmin se teki tihutöitä etsiessään ruokaa ja suojaa eikä mies meinannut päästä siitä eroon. Mutta hän tiesi keinon. Pani takaisin yhden laatikon parvekkeelle ikkunan alle ja kun orava oli keksinyt laatikon ja pujahtanut sinne sisään heitti mies kauhallisen vettä sen päälle. Orava ei sen koommin palannut parvekkeelle.
Selitys oli se, että kun oravan häntä kastuu se ei enää tule samaan paikkaan missä se on kastunut.
Sanoin, että sinähän kastelit koko oravan, etkä vain häntää. - Joo'o, mutta häntä kastui myös. Mies vastasi.
Minä: - Jospa oravan totaalinen kastelu on se joka karkottaa oravan?
Mies: - Ehkä, mutta kyllä hänen isänsäkin sai sen oravan kaikkoamaan kastelemalla sen hännän.
Minä: - Väitän kyllä, että hänkin todennäköisesti kasteli koko oravan eikä vain häntää.
Mies: - Hahhah, taidat olla oikeassa. Vaikea sitä oravan häntää on pelkästään kastella.
Epäselväksi jäi kuitenkin se, että karkottaako kastelu oravan pysyvästi vai vältteleekö se paikkaa vain vähän aikaa. Tästäkin keskustelimme. Minusta on mielenkiintoista löytää itseltäänkin uskomuksia sekä kuoriutua niistä pois - se on yllättävän vapauttavaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siitä ettei tälle (epä)keskustelualueelle hakeutuneilta löydy samanlaista halua OMIEN ennakkoluulojensa tuuletteluun.
Tämä pätee aidan molemmin puolin. Valitettavasti.
että maagisista asioista katoaa taika, jos ne kertoo avoimesti. Tähdenlennon yhteydessä esitettyä toivetta ei saa tietääkseni julkaista ääneen. Kissallakin on yksi salainen nimi, jota ei tiedä kukaan muu, kuin kissa itse. Eiköhän kaikkeen magiaan kuulu salaperäisyys ja niiden paikka on omissa sisäisissä salakäytävissä.
Positiiviset salaisuudet ovat ikäänkuin henkistä omaisuutta aarrarkussa, vaikka ne olisivatkin jonkun ulkopuolisen silmissä pelkkiä tammenterhoja kenkälaatikossa. Useimmilla on varmaan ollut lapsena jotain rituaaleja tai jotain villejä kuvitelmia. Niistä on varmaan rippeitä jäljellä vielä aikuisuudessakin. Ei kai kauhu- ja fantasiaviihde muuten niin hyvin myisi.
Itse harrastan rituaalinomaista oleskelua ukkossateessa. Silloin vietän sataprosenttista laatuaikaa itseni kanssa. Toki virkistäytymisen idean voi eritellä ja analysoida veden ja kastumisen merkitystä vertaamalla sitä uimiseen tai suihkussa käyntiin, jotka ovat myös nautinnollisia ja virkistäviä kokemuksia, tai vielä pidemmälle aina äidin kohtuun asti. Sadesään ja ukonilman synnyttämät negatiiviset ionit tutkitusti virkistävät. Ionisaattori sängyn vieressä ja suihkussa käynti eivät kuitenkaan aja samaa asiaa, kuin sateessa hilluminen. Niistä puuttuu kokonaisvaltainen esteettinen kokemus ja magic. Vaatteiden ja hiusten kastuminen kontrolloimattomasti sekä meikkien leviäminen tai alasti hilluminen pihalla sekä jonkinlainen itsesuggestio ovat tietenkin osa elämystä. Oleellista on kuitenkin elämyksellinen kokemuskokonaisuus, ei yksittäiset irrralliset vaikutukset. Kissaan lailla jätän sen oman salaisimman nimeni(minäni) tarinassa kertomatta, ettei magia vaan haihdu.
Olisi mukavaa keskustella välillä arkipäivän uskomuksista eikä vain uskonnoista tai uskonnollista uskomuksista.