ja erityisessä suojeluksessa mm. valtiovallan taholta.
Aivan kuin olisi jotenkin parempi uskoa johonkin otukseen, joka ei näy, ei kuulu, ei haise, kuin olla vapaa tällaisista harhoista.
Suomen suurin vähemmistö, eli uskonnottomat (noin 800 000) ovat jostain kumman syystä siinä asemassa, että vieläkin pitää perustella, miksi ei usko johonkin henkiolentoihin. On se sitten minkä niminen jumalolento tahansa.
Luulevaisia suojellaan vaikka millaisilla lakipykälillä, uskonnottomia ei. Kummallista.
Lisäksi vielä se, että lapsia ei suojella uskonnoilta.
Aivan kuin olisi jotenkin parempi uskoa johonkin otukseen, joka ei näy, ei kuulu, ei haise, kuin olla vapaa tällaisista harhoista.
Suomen suurin vähemmistö, eli uskonnottomat (noin 800 000) ovat jostain kumman syystä siinä asemassa, että vieläkin pitää perustella, miksi ei usko johonkin henkiolentoihin. On se sitten minkä niminen jumalolento tahansa.
Luulevaisia suojellaan vaikka millaisilla lakipykälillä, uskonnottomia ei. Kummallista.
Lisäksi vielä se, että lapsia ei suojella uskonnoilta.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Uskovaisuus ei todellakaan ole missään valtion suojeluksessa!
Oletko huomannut että koulujen oppitunneilla ei saa puhua yhtään asiallita asiaa Jumalasta (uskontotunneillakin käsitellään lähinnä kirkkohistoriaa ja filosofiaa), edes suvivirttä ei saa laulaa enää kevätjuhlissa. Kehitys on juuri päinvastainen kuin juuri kuvailit ja vaikka kristinuskoakin opetetaan kouluisa niin harva koululainen edes tietää miten sen mukaan ihminen pelastuu!
Itse olen kyllä saanut perustella omaa uskomistani enemmän kuin olen nähnyt ateistien perusteevan uskomattomuuttaan. Vaikka suurin osa soumalaisista kuuluukin kirkkoon, todella harva heistä kuitenkaan uskoo Jumalaan sellaisena kuin Raamattu Hänestä kertoo!
Näin ollen on harhaan johtavaa sanoa että kristinusko olisi edes valtauskonto Suomessa. Uskovat ovat vähemmistö, niin se vain on. Se että kuuluu papereissa johonkin kirkkokuntaan, ei mittaa siihen mihin ihminen uskoo.
Mielestäni lapsia suojellaan usonnolta nykyään liiankin hyvin ainakin kouluissa. Siellä ei opetuksessa kuule Jumalasta sanaakaan, ainakaan jos valitsee elämänkatsomus tiedon..
Ennemmin lapsia pitäisi mielestäni suojella uskonnottomuudelta
ne jeesus lasit pois päästä hetkeksi aikaa. nyt oli kyse kaikista luulemuksista. ei vain sinun 'ainoasta oikeasta' luulostasi.
"Uskovat ovat vähemmistö, niin se vain on. Se että kuuluu papereissa johonkin kirkkokuntaan, ei mittaa siihen mihin ihminen uskoo. "
mielenkiintoista että luulevainen voi sanoa tuolla tavalla.
"Uskovaisuus ei todellakaan ole missään valtion suojeluksessa!"
- Kyllä vaan on. Uskonnonopetus koulussa, lapsikaste, jumalanpilkkapykälä jne...
"Oletko huomannut että koulujen oppitunneilla ei saa puhua yhtään asiallita asiaa Jumalasta (uskontotunneillakin käsitellään lähinnä kirkkohistoriaa ja filosofiaa), edes suvivirttä ei saa laulaa enää kevätjuhlissa."
- Heh. Vai että "asiallista" juttua jumalasta. Ja mikähän mahtaisi olla sellainen?
"Kehitys on juuri päinvastainen kuin juuri kuvailit ja vaikka kristinuskoakin opetetaan kouluisa niin harva koululainen edes tietää miten sen mukaan ihminen pelastuu!"
- Kristinusko perustuu nimenomaan siihen pelastussanomaan ja siten siihen myös liittyy termi helvetti. Ja vaikka toisin väitetään, niin koulussa on tunnustuksellista uskonnonopetusta.
"Itse olen kyllä saanut perustella omaa uskomistani enemmän kuin olen nähnyt ateistien perusteevan uskomattomuuttaan. Vaikka suurin osa soumalaisista kuuluukin kirkkoon, todella harva heistä kuitenkaan uskoo Jumalaan sellaisena kuin Raamattu Hänestä kertoo!"
- Siinä sitä onkin perustelemista! Jumaluskon puuttumista ei tarvitse perustella mitenkään. Miksi pitäisi? Miten pitäisi perustella sitä, että ei usko olemattomiin?
"Näin ollen on harhaan johtavaa sanoa että kristinusko olisi edes valtauskonto Suomessa. Uskovat ovat vähemmistö, niin se vain on. Se että kuuluu papereissa johonkin kirkkokuntaan, ei mittaa siihen mihin ihminen uskoo."
- Niin, te olette vähemmistö, joten miksi siis olette valtiovallan suojeluksessa?
"Mielestäni lapsia suojellaan usonnolta nykyään liiankin hyvin ainakin kouluissa. Siellä ei opetuksessa kuule Jumalasta sanaakaan, ainakaan jos valitsee elämänkatsomus tiedon..
Ennemmin lapsia pitäisi mielestäni suojella uskonnottomuudelta "
- Perusteluja kiitos!
Palestiinan paimentolaisten turinat ovat olleet valtiovallan erityissuojelussa jo 1100-luvulta lähtien. Joten eiköhän jatketa toisetkin 900 vuotta näillä korteilla.
asiaan. Moni uskova taas kokee että ateismi on normi. Itse en näin ajattele. Se on luonnollista kun kiihkoilemme jonkin aatten (uskonnon tai ateismin) puolesta niin silloin tuntuu siltä että kaikki, jopa hallitus on sinua vastaan ja salaliitossa tavoitteena tuhota sinun aattesi.
Usein emme silloin ole kovinkaan kaukana vainoharhaisuudesta ja näemme mörköjä joka kulman takana. Uskovalle se mörkö voi olla ateisti tai vääräuskoinen, ateistille taas uskova, varsinkin "tosi uskova" joka tekee työtä aatteensa puolesta.
Itse onneksi saan olla täysin vapaa Herrassa ja minun ei tarvitse pelätä mörköjä eikä ateisteja eikä voivotella kun kaikki on minua vastaan, joskun minua vastaan ollaankin ihan todellisuudessa mutta Jumalan rauha silti täyttää sydämeni ja saan vain iloita Hänessä. Ja rakastaa jopa vihamiehiäni. Halleluja, kunnia Herralle!
Suosittelen sinullekin Jeesusta, Hänen kanssaan olet voittaja.
Ja jälleen kerran: ateismi ei ole aate.
Raittius ei ole sairaus, ilmainen ei ole kallis, ateismi ei ole aate eikä uskonto.
asiaan, tiesin kyllä että joku tuo tämän kuluneen fraasin "ateismi ei ole aate".
Tunnen monia ateisteja, jos ateisti määritellään henkilöksi jolta puuttuu jumalusko. Nämä tuntemani henkilöt elävät tavallista elämää, eikä heitä häiritse että olen uskossa, päinvastoin, he ovat nähneet että se on tuonut positiivisia asioita elämääni. Nämä eivät edusta mitään aatetta.
Kommentini ei kuitenkaan koskenut heitä vaan tuota Kössönnömmiä vai mikä se oli. Ainakun käyn tällä palstalla niin hän on täällä kirjoittanut jotain Jumalan vastaista, myös muilla "uskonnot ja uskomukset" palstoilla hän päivästä toiseen suoltaa sitä ateismiaan ja se on minun mielestä jo sellaista aatten paloa.
Itsekin ajattelen että en kuulu mihinkään uskontoon tai aatteeseen. Jumalalle eläminen on jotain yhtä luonnollista kuin hengittäminen, siihen ei tarvita uskontoa. Omalla kohdallani kyse ei ole aatteesta vaan elämästä. Olet oikeassa, raittius ei ole sairaus.
Olemme siis tasoissa sen suhteen että kumpikaan meistä itse ei ajattele kuuluvansa uskontoon tai aatteeseen, mutta monet väittävät toisin. Usein on turha ateistille selittää että elämäntapani tai uskoni ei ole uskonto.
"jumalan vastaista", vaan kritisoinut hihhuleita, jotka ajattelevat mm. niin, että heillä (siis sinullakin) on oikeus kiusata lapsia uskomuksilla, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa.
Tuo hurmahenkinen kiihkosi minua vastaan alkaa jo olla huvittavaa. En minä ainoa ateisti tällä palstalla ole.
" uskoni ei ole uskonto."
uskosi on osa uskontoasi.
ainoa, en niin väittänytkään. :)
Ei minulla ole kiihkoa sinua vastaan, yhdestäkö vai kahdestako kommentistani sinä vedät tuollaisen johtopäätöksen??
Kiva kuulla että sain sinussa huvituksen tunteita aikaan :)
Jos ei olisi uskontoa, et olisi koskaan kuullutkaan Jeesuksesta ja hänen jumalastaan. Ehkä palvoisit puuta pihallasi tai isoa kiveä mäen päällä...
Kukaan ei tule kristityksi ilman Raamattua. Jos ei ole koskaan kuullutkaan Raamatusta, niin ei se Jeesus unessa ilmesty ja sinua käännytä.
Ateistiksi voi tulla ihan oman ajattelunsa avulla, tosiasioihin tutustumalla.
Miksi te olette lapsista niin huolissanne?
Lapset teillä on mielessä vain silloin kun tulee puhe kristinuskosta. Muuten ette heidän puoliaan pidä.
on varmasti haitallista lapsille. Vai epäiletkö sitä? Kyllä minua huolettaa kaikki, mikä saattaa haitata lapsen kehittymistä tasapainoiseksi aikuiseksi.
kiitos vaan tarjouksesta, mutta saat pitää haisevan uskontosi ihan ittelläs. Tarvitsen Jumalaa, tarvitsen Raamattua, tarvitsen seurakuntaa ja uskovien yhteyttä. En tarvitse uskontoa. Raamatussa ei sanota että tarvitsemme uskontoa.
Jos haluat määritellä että kun uskon Jumalaan ja kuulun seurakuntayhteyteen niin silloin harjoitan uskontoa, niin olet vapaa määrittelemään ja lokeroimaan minut. Ei haittaa mua.
Joskus voin itsekin sanoa vaikka että: "Uskontoni kieltää sen ja sen" mutta se on enemmän huumoria ja sitä ettei aina jaksa selitellä että en harjoita uskontoa.
Niin kun luin Wikipedian määritelmää uskonnonnosta, niin sen perusteella tietysti voisi luokitella että kuulun uskontoon. Mutta Wikipedian kirjoituksen kirjoitta itsekin myönsi ettei se ole ainoa oikea määritelmä joka siinä on. Alla lainaus Wikistä:
"Uskonnon määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse yksimielisyyttä."
Ja linkki:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto
Toinen lainaus:
"Uskonnolla tarkoitetaan yleiskielessä uskoa jumalaan tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Nämä ovat uskonnossa usein muotoutuneet oppijärjestelmäksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina."
Itse alleviivaan omalla kohdallani alun mutten enää viimeistä lausetta. Ja koska uskonnon määritelmiä on useita ja niistä ei löydy yksimielisyyttä niin koen että on ihan perusteltua kohdaltani sanoa etten kuulu uskontoon enkä harjoita uskontoa. Koska itsellä ei ole sitä oppijärjestelmää, yhteisöllisiä tapoja tai palvontamenoja samassa merkityksessä kuin yleiskielessä tarkoitetaan kun puhutaan edellämainituista asioista kun kyseessä on uskonto. Minulla ei siis ole tiettyjä rituaaleja tai kaavoja joiden mukaan täytyy käyttäytyä seurakunnan kokouksissa.
Minun ei tarvitse tietyllä tavalla tehdä ristinmerkkiä tai kumartua tiettyyn suuntaa rukoillessani, jne, jne. Toki kaikilla ihmisillä jotain tapoja ja rutiineja on toimia, mutta on eria asia onko ne vain tapoja vai uskonnon määräämiä.
Toki Raamatulle haluan olla kuuliainen ja noudattaa sen neuvoja. Samalla myös Suomen laille olen alamainen. Mutta ne ei liity uskontoon siinä merkityksessä kun itse sen näen.
Ja vielä voisi sanoa että Wikipedian määritelmän mukaan esim Ufoihin uskovat usein voisi määritellä kuuluvan uskontoon, vaikka he ei välttämättä niin koe.
"uskoa jumalaan tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä" (wikipedia).
Eli, sinulla voi olla oma sanastosi, mutta kertomasi mukaan kyllä sinulla on uskonto, käyttääksemme sanoja samassa merkityksessä kuin yhteiskuntamme käyttää.
Miksi et halua luokitella itseäsi uskontoon, vaikka uskot jumalaasi jne? Jännittävää. Onko uskonnossa mielestäsi jokin ikävä konnotaatio, jota et omaan henkilökohtaiseen uskoosi halua liitettävän?
USEIN. Ei aina. Eli se ei ole enää tällainen uskonnon perus'edellytys'.
Kyselin edellisen viestisi alla, koetko uskonnollisuudessa olevan jotakin, mitä et halua omaan uskoosi, mutta tämä ehkä osittain vastasikin. Rituaalit lienevät sinulle tällainen? Se ei selitä minulle asiaa kokonaan - haluaa uskoa jumalaan, mutta ei halua 'leimautua' uskonnolliseksi. Täytyy olla jokin aika tärkeä asia, jonka koet uskontoon kuuluvana mutta et itseesi.
Raamattu on nimenomaan uskontosi pyhä kirja, joten sen lukeminen ja noudattaminen kuuluvat uskontoosi. Samoin rukoileminen, jos sitä harjoitat. Uskoisin, että sinulla muitakin uskontosi menetelmiä on, mutta en käy väittämään kun en enempää tiedä.
Täällä sitä kuulee itsestään vaikka millaisia väitteitä. Nyt sitten en piittaa lapsistakaan?
Omalta osaltani voin kertoa uskonnollisen kasvatuksen aiheuttaminen ahdistusten seuraavan minua koko elämäni. Normaalisti lapset pelkäävät mörköjä ja heille sanotaan, ettei mörköjä ole, ei tarvitse pelätä. Uskovaiset lapset pelkäävät saatanaa ym. ja heille sanotaan että kyllä se saatana tosiaan on ja helvetti, mutta ei tarvitse pelätä, usko vain kovasti jeesukseen ja ole kiltti niin et joudukaan sinne helvettiin.
No, lapsena aika paljon tekee tuhmuuksia. Ja joskus tulee mieleen, että onkohan sitä jeesustakaan kun ei ole joulupukkiakaan... Jolloin eloisasti arvaa, miten sen helvetin ja saatanan kanssa sitten käy. Ja SE pelko ja ahdistus on melkoista luokkaa. Nimim. kokemusta on.
En toivoisi lasten elävän sellaisessa ahdistuksessa kuin itse elin. Ja, sinulle vieraalle ihmiselle, josta en viitsisi tehdä päätelmiä tuntematta kuten leimasit minut tietämättä minusta mitään - kyllä pidän lasten puolta muutenkin kuin tässä asiassa.
Melko käsittämättömiä syytöksiä täällä tosiaan kuulee meidän "uskontomme" harjoittajista.
Oli pakko tarttua tuohon, kun tuli mieleen tilanteita lapsuudesta. Kaverini mummo asui meidän naapurissa ja siellä usein ollessamme ja poikamaisia kujeitamme tehdessämme jouduimme vähän väliä kuulemaan jos jonkin laisista jumalan rangaistuksista. Se, mikä iski kaveriini eniten, oli kiroilusta koituva jumalan pudottama kuuma kivi päähän. Sitä se pelkäsi, ja aina lipsahduksen jälkeen tajutessaan tekonsa, naama valahti valkoiseksi ja oli pakko päästä äkkiä sisään. Eli kaverini pelkäsi paljon enemmän itse jumalan pahoja tekoja kuin helvettiä ja saatanaa...
Hyväähän mummo tavallaan tarkoitti yrittäessään opettaa, ettei kiroilu ole soveliasta, mutta metodit olivat suoraan sanottuna päin helvettiä. 7-vuotiaan pojan mielikuvitus kun riittää kuvittelemaan, millaista jälkeä tulee jos saa hehkuvan kivenlohkareen taivaasta päähänsä.
olet oikeilla jäljillä, eli uskonnossa on aika ikävä konnotaatio, jota en halua omaan uskooni liitettävän, (enkä ainakaan itse Jumalaan). Todellisessa uskossa ja todellisessa Jumalassahan ei ole mitään ikävää.
Tosin en tiedä mitä sana konnotaatio tarkoittaa, mutta ehkä voin suunnilleen arvata asiayhteydestä.
No okei olen kyllä hyväksynyt sen että minut määritellään että kuulun uskontoon, saatan tuoda asian vain esille kun ateistit kiistävät kuuluvansa mihinkään aatteeseen. Ja niin kuin olen aikaisemmin jo selittänyt niin suuri osa ihmisistä joilta puuttuu jumalusko ei kuulukaan mihinkään aatteeseen, mutta esim tällä palstalla se ateismi tuntuu olevan aika aatteellista.
En ymmärrä ala-asteen uskonnonopetusta. Itse ollessani ala-asteella (ja siitä ei nyt niin kauhean kauaa edes ole) opetus perustui Raamatun kertomuksien ulkolukuun tms. aivopesuun. Uskonnonopetukseen pitäisi saada muutos - opetus aloitettaisiin vasta yläastella, jolloin suurimmalla osasta lapsista/nuorista on jo sen verran omaa itsenäistä ajattelukykyä, että aivan kaikki ei "mene enää läpi". Ja opetuksen tulisi olla puoluueetonta, erilaisista mahdollisuuksista kertovaa ja pohtivaa opetusta, kuten nykyinen ET:n opiskelu.
Jumalanpilkka-pykälä on aika mielenkiintoinen, mutta pirun vanhanaikainen. Eiköhän olisi jo aika päästä siitäkin eroon.
uskonnonopetus ei kuulu kouluun. Eikä sen puoleen mihinkään.
Puolueetonta uskonnonopetusta ei ole olemassakaan.
Jos uskonnollisuus olisi myötäsyntyistä, kuten jotkut väittävät, niin miksi niitä pitäisi opettaa. Siksikö, että lapsi uskoisi "oikein"?
"Ja opetuksen tulisi olla puoluueetonta, erilaisista mahdollisuuksista kertovaa ja pohtivaa opetusta, kuten nykyinen ET:n opiskelu."
- Tässä mennään sellaiseen asiaan, joka minua on erityisesti ärsyttänyt. Mistä erilaisista mahdollisuuksista mahdat puhua? Jos puhutaan uskosta, niin puhutaan nimenomaan uskosta johonkin näkymättömään olentoon.
Ei se ole mikään kaupan hylly, josta voi poimia itseään miellyttävä uskonnollinen kehys. Sitä joko uskoo tai ei.
"uskonnonopetus ei kuulu kouluun. Eikä sen puoleen mihinkään."
Mielestäni olisi kuitenkin ihan hyvä jo pelkän yleistiedon puolesta tietää perusasiat suurimmista uskonnoista sekä Suomen historiaan liittyvistä uskonnoista. Uskonnot vaikuttavat joka tapauksessa maailmanmenoon merkittävästi huolimatta siitä, halutaanko asian olevan näin vai ei.
Sopivampi nimitys tällaiselle opetukselle saattaisi olla uskontotietous eikä sen välttämättä tarvitsisi olla erillinen aine, vaan esimerkiksi osana historianopetusta.
Uskonnollisten kysymysten pohtimisen ei sen sijaan mielestäni tulisi olla tekemisissä peruskoulun kanssa. Kouluissa pitäisi opettaa tietoa ja todellisuutta eikä pohtia Lentävän Spagettihirviön nuudeliulokkeiden lukumäärää, koska sellainen ei johda mihinkään.
puitteissa uskonnoista voisi puhuakin, mutta en tajua mihin muuhun kehykseen uskonnot voisivat kuulua.
Miksi jouluna tehdään tiettyjä asioita. Nimen anto, kuoleminen, haudalla käynti, naimisiin meno, ripille pääsy jne.
Pääsääntöisesti kukin osallistuu aika moneen ylläolevaan 'rituaaliin' elämänsä aikana. Siinä kehys.
Maassa maan tavalla ja maan tapoja tulee noudattaa ja kunnioittaa. Yksi tapa yrittää muuttaa maan tapoja on käyttää äänioikeuttaan. Tai asettautumalla itse ehdokkaaksi ja tulla valituksi lainsäätäjän ammattiin.
tehdään tiettyjä asioita? Mitä mahdat tarkoittaa? Kinkun syöntiäkö?
Nimi on oltava kaikilla suomalaisilla, hautoja ei kaikilla vainajilla ole, naimisiin ei ole pakko mennä, eikä rippikoulu ole pakollinen. Kuolema on ainut näistä mainitsemistasi "rituaaleista", joka on pakollinen. Sitä ei voi laistaa.
Jos haluat yrittää muuttaa maan tapoja, niin sinulla on siihen täysi mahdollisuus.
Normikansalainen haluaa noudattaa näitä rituaaleja ja demokratian vallitessa näin sitten tapahtuu.
Aika simppeliä, eikö?
Jospa joskus tulevaisuudessa voitaisiin vihdoinkin luopua kaikista uskonnoista niin, ettei se näkyisi missään yleisissä laitoksissa, kuten koulussa. Tällä hetkellä vielä saattaa olla tarpeellista ja "yleissivistykseen kuuluvaa" tietää edes jotain buddhalaisuudesta jne.
Erilaisilla mahdollisuuksilla tarkoitin juuri tuota, että uskoo johonkin tai ei usko. Se olisi ikään kuin erilaisten ajattelutapojen esittelyä ja samalla hieman niiden historiasta. Ajateltaisiin uskontojen vaikutuksia yhteiskuntaelämään jne, laitettaisiin nuoriso ajattelemaan.
Itse kannatan sekularismia monestakin käytännöllisestä syystä kuten yhtäläisestä sanan ja uskonnon vapaudesta. En tosin näe mitään merkkiä siitä että tässä asiassa oltaisiin edistytty yhtään.
Itse asiassa Suomen perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden sanan ja mielipiteen vapauteen.
Tosin laki jumalan pilkasta on naurettava jäänne joka tulisi pyyhkiä lakikirjasta mahdollisimman pian. Se loukkaa kansanvälistä ihmisoikeus sopimusta ja on ristiriidassa jopa Suomen perustuslain kanssa ja siinä määriteltyjä sanan, yksityisyyden ja uskonnonvapautta koskevia pykäliä kohtaan.
Ja väite siitä ettei uskonnolla ole erioikeus asema Suomessa on naurettavaa teeskentelyä.
Homo ja naispappeus kysymykset ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Ev.lut kirkko joka on instituutiona Suomen valtion virallinen kirkollinen toimielin eriarvoistaa sukupuolen ja seksuaalisen suuntaumuksen perusteella ihmisiä täysin avoimesti. Mikään muu työn antaja Suomessa ei ainankaan julkisesti voi vedota edellä mainittuihin syihin työpaikan eväämiseksi. Ainoastaan kirkko voi tehdä näin.
Ev.lut kirkon toiminta on suoranainen loukkaus perustuslakia vastaan mutta tästäkään huolimatta valtiovalta ei tee asialle yhtään mitään.
Se että Suomen poliitinen johto kannattaa tälläistä linjausta ja sallii avoimesti tälläisen on loukkaus Suomen valtiota ja sen perus periaatteita kohtaan.
Lapsikaste on sitten tapuksena jo aivan omaa luokkaansa.
En voi kuvitella paljoa yksilön aatteellista ja itsemäärämis oikeutta loukkaavampaa toimitusta, ainankaan Suomessa.
Ensinnäkin ei ole mitään perusteltua syytä olettaa että vastasyntynyt lapsi kykenee käsittämään ympäröivästä maailmasta yhtään mitään. Se että hän ymmärtäisi kristillisen uskonnon sanoman ja kasteen merkityksen on absurdia.
Koska kyseinen henkiö ei ole sillähetkellä kykenevä ilmaisemaan omaa kantaansa ei se tarkoita sitä että kenelläkään muulla olisi oikeus pakottaa oma aattellisuutensa tälle yksilölle.
Jos tämä toimitus olisi ainoastaan symboolinen, eikä se sisältäisi muuta kuin nimeämisen en näkisi toimituksessa mitään väärää. Toisin kuitenkin on.
Kasteella henkilö liitetään seurakunnan jäseneksi, johon hän ei välttämättä haluaisi kuulua, velvoitetaan oppimaan koulussa uskontoa jota ei välttämättä halua oppia ja kustantamaan instittutin toimintaa jota ei halua välttämättä tukea. Se että kaste sisällyttää oikeudellisia velvoitteita on yksi keskeinen syy miksi tälläistä vastuuta ei saa eikä pitäisi pakottaa yhdenkään ihmisen ottamaan vastaan.
ainakin useimpiin, vaaditaan kirkon jäsenyys. En oikein tajua miksi talouspäällikön pitäisi olla kirkon jäsen. Eihän kirkon jäsenyys anna mitään pätevyyttä mihinkään työhön.
Oli muuten kummallista sekin, että koulussa uskonnonopettajan piti olla vuoteen 2003 asti kirkon jäsen, vaikka yhteiskunta koulutti ja myös maksoi palkan.
Mitä lapsiin tulee, niin lapsen liittäminen kirkkoon ja uskonnonopetus tulisi ehdottomasti poistaa.
Kössönomin uskonvastaisuushan alkaa olla lähes hurmoksellista! Pistää pikkusen ihmetyttään, tästähän tulee melkein mieleen, että lapsi polot ovat sekopäitä juuri uskonto-opetuksen tähden.
(vaikka tutkimukset taitaa osoittaa juuri toista)
Koulun uskonnonopetus nykyään on kyllä melko filosofista ja historiallista. Opetuksen perusteella ei kukaan kyllä sekoa, ota ihan iisisti.
Ja minä olen kyllä sitä mieltä ettei kukaan tai mikään instanssi saa säädellä vapaassa maassa kuinka äiti ja isä oman lapsensa arvomaailmaa rakentaa,siis kun perheessä on normaali rakkaudellinen ilmapiiri. Minä en ikinä sanoisi lapselleni, että jollet ole kunnolla saatana tulee! Mutta monet kasvattajat (en sano uskovat)tuntuvat käyttävän nykypäivänäkin kiristystä ja uhkailua kasvatusmenetelminään, mot.
Mutta mulle ei kukaan ulkopuolinen tule sanomaan, kuinka kasvatan lastani; minä haluan tuhlata rakkautta ja opettaan totuuteen.
Sittenkö sinua ihmetyttää miksi kirkon duuneihin tarvitaan kirkon jäsenyys! Ihmetteletkö sinä sitäkin, miksi demareiden puoluejohtajan pitää olla demari?
Lisäksi mua ihmetyttää ja kummastuttaa se paatos joidenkin ateistien kohdalla, ettei uskoa saa tuoda esiin, siitä ei saa puhua, sitä ei saa pitää tarjolla? Jos se on teidän mielestänne täyttä fuulaa, niin olkaa onnellisia omassa uskossanne! Huom! Minäkin sanoin uskossanne, ateismi-uskovat!
sitten eivät tyydy siihen, että kasvattavat lapsensa kristilliseen uskoon, vaan vaativat yhteiskuntaa hoitamaan asian. Kysyn vaan.
Miten yhteiskunta kasvattaa lapsia? Sinä siis tarkoitat uskonnonopetusta? Tuokin aine taitaa olla jo vaillinainen et:n kanssa, ja jollei kuulu kirkkoon ei ainakaan tarvi osallistua. Ja niinkuin jo totesin, uskonnonopetus taitaa olla nykyään enemmän historiallista ja filosofista kuin varsinaista teologista opetusta. Ja jos joku ei-uskova uskonnonopettaja, joka nyt kuuluu kirkkoon, uskontoa opettaa niin siitä ei tartu lapseen muuta kuin puhdasta epäuskoa, joten luulisi ateistin olevan tyytyväinen.
yhteiskunnan varoja tuollaiseen "opetukseen". Olisi koulussa paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin päntätä päähän juutalaistarustoa.