Ahdistaako juhlapyhät teitä? Minua ahdistaa. Isä oli elossa vielä viime juhannuksena. Tosin kovin, kovin sairas. Hän lähti kotoa juhannusaattona, eikä enää palannut.
Muistot tekevät kipeää. Surutyö on kesken. Pitäisi jaksaa tukea äitiä, joka vielä - Luojalle kiitos - on elossa. Hän ei ole löytänyt omaa elämää vieläkään ja kannan hänestä jatkuvaa huolta. Soittelemme joka päivä, mutta minulla on myös oma perhe. Ei miestä, sillä olen eronnut.
Kenen kanssa viettää juhannus? Onko sitä pakko "viettää"? Kun ei jaksaisi, kun ei tunnu miltään. Tunnen vain hirvittävät odotukset. Minulla on miesystävä, jonka kanssa voisin olla, lapset ja tietysti äiti. Miten "jakaa" itsensä, ettei kukaan kärsi?
Muistot tekevät kipeää. Surutyö on kesken. Pitäisi jaksaa tukea äitiä, joka vielä - Luojalle kiitos - on elossa. Hän ei ole löytänyt omaa elämää vieläkään ja kannan hänestä jatkuvaa huolta. Soittelemme joka päivä, mutta minulla on myös oma perhe. Ei miestä, sillä olen eronnut.
Kenen kanssa viettää juhannus? Onko sitä pakko "viettää"? Kun ei jaksaisi, kun ei tunnu miltään. Tunnen vain hirvittävät odotukset. Minulla on miesystävä, jonka kanssa voisin olla, lapset ja tietysti äiti. Miten "jakaa" itsensä, ettei kukaan kärsi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ahdistaa juhlapyhät olen viime syksynä menettänyt kaksi todella rakasta ihmistä,äitini ja sulhaseni.aika yhdentekeviä kaikki juhlat.onneksi olen töissä osan juhannuksesta.no vietän aikaani tyttäreni kanssa ja ystävien.ei ole pakko juhli jos siltä tuntuu mutta ehkä oisi hyvä viettää aika lähimpien kanssa.voimia ja hyvää juhannusta sinulle.
sitä samaa sinulle. Iloitaan siitä, että meillä on vielä läheisiä elossa. Kovia olet joutunut kokemaan sinäkin. Olen tosi pahoillani.
Olisi hyvä lapsiesi ja itsesi vuoksi, että jos te olette muinakin vuosina viettäneet juhannusta viettäisitte nytkin.
Isää ei ole pakko unohtaa juhlienkaan keskellä, vaan isän voi ottaa mukaan juhliin, muistelemalla isästä kauniita asioita ja mahdollisesti käymällä hänen haudallaan.
Surutyö vie oman aikansa, mutta elämää ei kannata jättää elämättä sen vuoksi.
Itse menetin isäni vapun alla ja koitan vain pyristellä eteenpäin, vaikka vaikeaa se välillä on.
Voimia sinulle ja hyvää juhannusta :)
myös sinulle sekä lämmin osanotto suruusi. Koetetaan mennä eteenpäin.
Hyvää Juhannusta :)
Sehän näissä juhlapyhissä on, että niitä pitäisi jotenkin "viettää". Itselläni alkoi tänään loma ja olen väsynyt viellä työn täyteisestä talvesta ja keväästä. En aio "viettää" juhannusta mitenkään erikoisella tavalla. Ihan normaalisti huomenna käyn aamusta ruokakaupassa ja aion kylpeä iltapuolella rantasaunassa, kuten ihan normaalistikin kesäviikonloppuna. En ole kalja-enkä viina ihmisiä joten siinäpä se. Mihinkään kokoille en aio lähteä. Lepään muutaman päivän kunnolla ja jatkan ensiviikolla piha- yms. hommilla. Aion lueskella lehtiä myös tänä viikonloppuna ja niitä on paljon.
juhannusta. Nytkin olen kotona, koneella. Äitini yllättävästä kuolemasta on puoli vuotta. Minulla ei ole enään vanhempia. Isäni on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta. Paljon minulla olisi heille asiaa, paljon haluaisin heidän kanssaan jakaa. Haluaisin,että lapsillani olisi isovanhemmat.
Äitini tunsi olevansa yksinäinen ja masentui siksi- joi liikaa ja kuolema korjasi. Isäni- niin, miksi hän joi aikoinaan liikaa ja kuoli? En tiedä. Joku syy siihenkin oli. Minä ja lapsenlapset eivät olleet riittävä syy tsemppaamaan. Alkoholia piti saada, mutta miksi herran tähden piti olla niin typerä, että juo itsensä kuoliaaksi? Molemmat. Per...e. Ottaa niin sanotusti päähän ihan tajuttoman paljon. Seuraisiko jälkiä ja vetäis yhden kossupullon näin alkajaisiksi????!!!!!
Älä "pakkovietä" mitään juhlaa tai tilaisuutta...sinulla on oikeus hiljentyä/rauhoittua/muistella...
Kyllä niitä juhlia sitten riittää vielä senkin jälkeen kun surutyö on tehty.