siementen siunaaminen

yleinen kristillinen tapa Karjalassa aikoinaan. Onko se ollut sitä koskaan koko Suomen alueella?
4298
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

matriarkaatin aikana. Pohjautuu luonnonuskontoihin josta se on siirtynyt kristillisyyteen. Katolisissa maissa vuoden kiertokulku huomioidaan erinäisinä juhlina. Luterilaisilla en tiedä olleen tätä perinnettä. Ortodokseilla luultavasti on ollut.

Äänestä

"Minä kylvän kyyhättelen Luojan sormien lomitse, käen kautta kaikki vallan!"

Äänestä
  • joka kevät. Mukana luterilainen ja ortodoksinen pappi. Joka pitäjässä näitä tehdään, itsekin olen joskus ollut katsomassa. Eli siunataan symbolinen "touko", tuodaan paikalle esimerkiksi vertauskuvallinen koppa jyviä.

    Tavan elvytti kaiten joskus 80-luvun alkupuolella Liperin eläköitynyt luterilainen kirkkoherra Heikki Savola, joka on toiminut Eläkeliitossa, rituaali on järjestön puuhaama.

    Sinänsä kaunis ele. Siemenet jos mitkä kannattaa siunata. Sanokaa minun sanoneen, mutta nälänhätä ei kolkuttele kaukana länsimaistakaan.

    Vielä meidän eliniällä on huutava pula ruuasta ja vedestä esissä kun ilmaston ääri-ilmiöiden myötä tulee katovuosia ja maaperän aavikoituminen, saastuminen ja eroosio etenee.

    Itsekin peltoviljelyä harjoittaneena ymmärrän hyvin, miksi vanha kansa puhui Jumalan viljasta. Kasvu ja sato ei ole itsestään selvyys.

    Äänestä

  • Pohjois-Karjalassa kirjoitti:

    joka kevät. Mukana luterilainen ja ortodoksinen pappi. Joka pitäjässä näitä tehdään, itsekin olen joskus ollut katsomassa. Eli siunataan symbolinen "touko", tuodaan paikalle esimerkiksi vertauskuvallinen koppa jyviä.

    Tavan elvytti kaiten joskus 80-luvun alkupuolella Liperin eläköitynyt luterilainen kirkkoherra Heikki Savola, joka on toiminut Eläkeliitossa, rituaali on järjestön puuhaama.

    Sinänsä kaunis ele. Siemenet jos mitkä kannattaa siunata. Sanokaa minun sanoneen, mutta nälänhätä ei kolkuttele kaukana länsimaistakaan.

    Vielä meidän eliniällä on huutava pula ruuasta ja vedestä esissä kun ilmaston ääri-ilmiöiden myötä tulee katovuosia ja maaperän aavikoituminen, saastuminen ja eroosio etenee.

    Itsekin peltoviljelyä harjoittaneena ymmärrän hyvin, miksi vanha kansa puhui Jumalan viljasta. Kasvu ja sato ei ole itsestään selvyys.

    Tänä keväänä ja alkukesästä olen yksin kappalein lukien nähnyt viisi kimalaista tai mehiläistä, osa selvästi sairaita viimeisiään potkiskellen.

    Huolestuttavaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


on ollut kirjoitti:

yleinen kristillinen tapa Karjalassa aikoinaan. Onko se ollut sitä koskaan koko Suomen alueella?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu