Kerronpa erään tositarinan.
Eräällä laitoksella, eräässä akateemisessa “yhteisössä”, jossa vuosia sitten olin töissä, oli töissä useita äärifeministejä. He vakoilivat jokaista miestutkijoiden sanaa ja tekoa. Tietenkin salaa: se oli heidän mielestään metodologinen innovaatio.
Lopulta he menivät niin pitkälle, että he vakoilivat myös lähiseudun kapakoissa miehiä. Sekin, siis vapaa-aika, liittyi heidän mielestään työhön. He kirjasivat ylös kaikki humalassa lausutut “naisia halventavat” ilmaisut ja kirjoittivat niistä artikkeleita feministisiin lehtiin. Lisäksi he kertomansa mukaan harrastivat “sosiaalisia sanktiota” vihaamiaan miehiä kohtaan - tämäkin oli metodologinen innovaatio, “toimintatutkimusta”.
Eräänä iltana he riitelivät työpaikan miesten kanssa kapakassa. Kaikki olivat humalassa, ja siinä tuli sanottua kaiketi yhtä sun toista. Tämä riita ja siinä sanotut örinät päätyivät akateemiseen väitöskirjaan “seksuaalisena häirintänä”! He myös toivat kyseisen tutkimustuloksen erittäin laajaan julkisuuteen!
Tuloksena oli, että eräs työpaikan miestutkijoista päätyi sairaalaan vatsahuuhteluun itsetuhoisuuspuuskan seuraksena. Hän katsoi kunniaansa loukatun korvaamattomalla tavalla. Kyseisen laitoksen professorit asettuivat naisten puolelle, koska naiset ovat tietenkin aina “uhreja”.
Väitöskirjan tarkisti kaksi äärifeministiä. Vastaväittäjäksi hankittiin oman laitoksen (!) naisprofessori. “Tappava väitöskirja” hyväksyttiin.
Eräällä laitoksella, eräässä akateemisessa “yhteisössä”, jossa vuosia sitten olin töissä, oli töissä useita äärifeministejä. He vakoilivat jokaista miestutkijoiden sanaa ja tekoa. Tietenkin salaa: se oli heidän mielestään metodologinen innovaatio.
Lopulta he menivät niin pitkälle, että he vakoilivat myös lähiseudun kapakoissa miehiä. Sekin, siis vapaa-aika, liittyi heidän mielestään työhön. He kirjasivat ylös kaikki humalassa lausutut “naisia halventavat” ilmaisut ja kirjoittivat niistä artikkeleita feministisiin lehtiin. Lisäksi he kertomansa mukaan harrastivat “sosiaalisia sanktiota” vihaamiaan miehiä kohtaan - tämäkin oli metodologinen innovaatio, “toimintatutkimusta”.
Eräänä iltana he riitelivät työpaikan miesten kanssa kapakassa. Kaikki olivat humalassa, ja siinä tuli sanottua kaiketi yhtä sun toista. Tämä riita ja siinä sanotut örinät päätyivät akateemiseen väitöskirjaan “seksuaalisena häirintänä”! He myös toivat kyseisen tutkimustuloksen erittäin laajaan julkisuuteen!
Tuloksena oli, että eräs työpaikan miestutkijoista päätyi sairaalaan vatsahuuhteluun itsetuhoisuuspuuskan seuraksena. Hän katsoi kunniaansa loukatun korvaamattomalla tavalla. Kyseisen laitoksen professorit asettuivat naisten puolelle, koska naiset ovat tietenkin aina “uhreja”.
Väitöskirjan tarkisti kaksi äärifeministiä. Vastaväittäjäksi hankittiin oman laitoksen (!) naisprofessori. “Tappava väitöskirja” hyväksyttiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eihän noin typerää tekstiä pääsisi läpi jos se kävisi jonkun oikean seulan. Kyllä nämä feminismin vaikutusmenetelmät on jo pitkään tiedetty. Katsotaan jännityksellä kuinka kauan tämä rasistinen liike on voimassa.
...ovat aika yleisiä ns. gender-tutkimuksessa.
Hauskin innovaatio on nimike "itsensä paikantaminen", jota muistaakseni on käyttänyt prof. Rosi Braidotti.
Minäkin olen tainnut lukea ainakin yhden artikkelin tuossa avauksessa kuvatuilta "tutkijoilta". Kyseessä oli syvällinen analyysi siitä, miten baarissa umpikännissä tokaistu törkeys edustaa rakenteellista sitä ja tätä.
Metodologisille innovaatioille on tunnusomaista, että ne eivät täytä perinteisen "maskulinistisen" tieteen tunnusmerkkejä (joka edes pyrkii jotenkin objektiiviseen ajatteluun ja teoretiosointiin), ja koska tiede on jo lähtökohtaisesti näissä "innovaatioissa" poliittista, on niiden kritisointi "epä-intellektuellista" tai "naisvihamielistä".
Eri vinkkelistä katsottuna nämä innovaatiot alkavat haista pahasti sekulaarilta guruilulta ja uskonnollis-poliittisten teesien esittelyltä tarkoituksellisesti väritettyn tapauspohjaisen kvalitatiivisen havaintomateriaalin avulla (mikä ei yleensä muilla tieteenaloilla ole tiedettä, vaan vain mielipidekirjoittelua)
...semmoista
Alan taas uskomaan feministien oikeudentajuun...
Objektiivista on oltava, vaikkakin eri arvojen lähtökohdasta.
Monissa kulttuureissa ei haukuta naisia kapakassa sukupuolisilla ilmauksilla. Mistä johtuu eri kultturien erilaiset lempeysasteet? (Esimerkiksi). Täten kapakkasanaston tutkiminen täällä tutkinee suomalaista kultturia ennen kaikkea.
Tämä velttous sukupuoliasioissa raivostuttaa naisia: Soisi miesten joskus ottavan osaa yhteiskunnassa niinkuin naiset haluavat eikä vain niinkuin he itse haluavat.
Ruotsissa oli ryhmä korkeakoulussa opiskelevia tyttöjä jotka oppityönä kirjasivat muistiin seksiostajien autojen rekisterinumerot ja konfrontoivat hedän vaimonsa tiedolla. Raikasta!
...muistan seuranneeni sivusta eräässä konferenssissa tuossa avauksessa kuvattua muistuttavan tutkijan käyttäytymistä kapakissa (ulkomailla). Onneksi hänellä oli tutkijatoveri, joka auttoi vahvasti humaltuneen "toimintatutkijan" jaloilleen ja hotelliin.
En ihmettele, jos hän on saanut riitojakin aikaiseksi - tilannetta seurattuani.
Tämä on kuin irvikuva omista koettelemuksistani. Että näinkin joskus! Ei vain typeriä miesprofessoreita typerine poikajoukkueineen joilla ei ole paljon, mutta syntisinä aina ilveielevät.
Ajanhukaa mennä yliopistoon muka tutkimaan. Jos taas kirjoittaa itsekseen ei kukaan ikinä vaivaudu asiasi ytimeen. Ei ikinä. Naisten eliitti kun ei ole vain massalle tuiki tuntematon.