Kaiken tarkoitus

Jos oletetaan, että synnymme yhä uudelleen maan päälle oppimaan asioita ja synnymme vielä samaan perheeseenkin, niin mikä merkitys voisi olla sillä, että lapsi synnyttää kuolleen äitinsä (sielun tasolla)? Eikö ajatus tee jopa rakastamisen turhaksi?

Mikä on todellista, jos ei rakkaus. Rakastan miestäni, mutta seuraavassa elämässäni voin olla hänen lapsensa. Onko tarkoituksena, että ymmärrän, että kaikki kuuluu yhteen?

Loppuen lopuksi en voi rakastaa vain yhtä tai muutamaa ihmistä. Rakkaus on kaiken koossa pitävä liima, elämänvoima. Rakastamalla miestäni, rakastan itse asiassa jumalallista voimaa ja itseäni. Kokonaisuutta, ykseyttä.

Paavalihan puhui uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Rakkaudesta ei kahden rakastavaisen välisen rakkauden merkityksessä (vaikka pätkää kirkossa ahkerasti häävieraille luetaan) vaan yleisemmässä merkityksessä. Rakkaus viittasi kaikkeen siihen, mikä on. Loppuen lopuksi meillä ei ole muuta kuin nuo Paavalin luettelemat asiat.
5272
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Silläkin että lapsi synnyttää kuolleen äitinsä seuraavassa elämässään.

Karmalliset suhteet ovat hyvin monimutkaisia ja monisäikeisiä vyyhtejä, joihin olemme enemmän tai vähemmän itsemme "sotkeneet."

Tarkoituksena on mitä todennäköisimmin äidin ja lapsen välisten karmasiteiden selvittäminen.

Toteat mielestäni aivan oikein että vain Rakkaus on todellista, kaikki muu on enemmän tai vähemmän "harhaa".

Äänestä

siihen kuppaseen "karmaan", ELÄ ja pidä huolta itestäs ja rakkaistas.

Äänestä
  • Synnytään kuollaan, synnytään. Myös sinne toiselle puolelle, missä on meidän oikea kotimme. Täällä ollaan maanpakolaisia, Oppimassa ja käymässä laiskanläksyä.
    Muuten on myös olemassa hyvää karmaa.
    Lähimmäisen rakkaus on itsestään selvä asia,
    Että silleen.

    Äänestä

elämän tarkoitushakuinen kehitys=evoluution mukaan

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kiia kirjoitti:

Jos oletetaan, että synnymme yhä uudelleen maan päälle oppimaan asioita ja synnymme vielä samaan perheeseenkin, niin mikä merkitys voisi olla sillä, että lapsi synnyttää kuolleen äitinsä (sielun tasolla)? Eikö ajatus tee jopa rakastamisen turhaksi?

Mikä on todellista, jos ei rakkaus. Rakastan miestäni, mutta seuraavassa elämässäni voin olla hänen lapsensa. Onko tarkoituksena, että ymmärrän, että kaikki kuuluu yhteen?

Loppuen lopuksi en voi rakastaa vain yhtä tai muutamaa ihmistä. Rakkaus on kaiken koossa pitävä liima, elämänvoima. Rakastamalla miestäni, rakastan itse asiassa jumalallista voimaa ja itseäni. Kokonaisuutta, ykseyttä.

Paavalihan puhui uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Rakkaudesta ei kahden rakastavaisen välisen rakkauden merkityksessä (vaikka pätkää kirkossa ahkerasti häävieraille luetaan) vaan yleisemmässä merkityksessä. Rakkaus viittasi kaikkeen siihen, mikä on. Loppuen lopuksi meillä ei ole muuta kuin nuo Paavalin luettelemat asiat.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu