Katolisen kirkon normiteologi on edelleen Tuomas Akvinolainen. Hän ja katolinen kirkko opettaa, että usko ja järki eivät voi olla ristiriidassa. Looginen päättely on yksi ltapa uoda uusia dogmeja vanhoista opeista. Asia mainitaan myös Katolinen uskomme kirjassa.
Järki kuuluu Jumalan luomistyöhön. Mainitsemasi aatteet eivät ainkaan kaikki ole minusta kovin järkeviä. Terve järki ottaa huomioon myös humanismin ja rakkauden aina. Järjen avulla tunteet pidetään kurissa.
Lähimmäisenrakkauden nimissä kirkko on tappanut toisinajattelijoita ja käynyt ristiretkiä. Tosin kirkko syyllistyi silloin lähimmäisenrakkauden käsitteen alkeelliseen väärintulkintaan, minkä olen todistanut aikoinaan islam-palstalla. Kirkko tulkitsi tätä käskyä loogisesti kestämättömällä filosofisella tavalla tyyliin on suurempi rakkaus tappaa kerettiläinen lähimmäinen kuin antaa hänen olla kadotuksen lapsi, vaikka kyseinen ihminen itse pitäisi itseään oikeassaolijana kuten muslimiit ajattelvat. Siksi minä sanonkin usein "Äly hoi, älä jätä". Jos tervettä järkeä olisi noudatettu, lähimmäisenrakkauttakin olisi osoitettu sivistyneemmin kirkoissa.
Järki ei kiellä Jumalaa, vaan pitää sitä mahdollisena, joskaan ei vastaanpanemattomasti ja aukottomasti toteennäytettynä. On sääli, että ateistit eivät kykene sulattamaan tätä asiaa. Järjen avulla et voi kieltää Jumalaa, toki voit itsellesi perustella, miksi et halua uskoa, mutta järki pitää jumaluuden edelleen mahdollisuutena. Järjen avulla ei voi kieltää, etteikö Jumala voisi olla mahdollinen, tarkoitan.
Järki kuuluu Jumalan luomistyöhön. Mainitsemasi aatteet eivät ainkaan kaikki ole minusta kovin järkeviä. Terve järki ottaa huomioon myös humanismin ja rakkauden aina. Järjen avulla tunteet pidetään kurissa.
Lähimmäisenrakkauden nimissä kirkko on tappanut toisinajattelijoita ja käynyt ristiretkiä. Tosin kirkko syyllistyi silloin lähimmäisenrakkauden käsitteen alkeelliseen väärintulkintaan, minkä olen todistanut aikoinaan islam-palstalla. Kirkko tulkitsi tätä käskyä loogisesti kestämättömällä filosofisella tavalla tyyliin on suurempi rakkaus tappaa kerettiläinen lähimmäinen kuin antaa hänen olla kadotuksen lapsi, vaikka kyseinen ihminen itse pitäisi itseään oikeassaolijana kuten muslimiit ajattelvat. Siksi minä sanonkin usein "Äly hoi, älä jätä". Jos tervettä järkeä olisi noudatettu, lähimmäisenrakkauttakin olisi osoitettu sivistyneemmin kirkoissa.
Järki ei kiellä Jumalaa, vaan pitää sitä mahdollisena, joskaan ei vastaanpanemattomasti ja aukottomasti toteennäytettynä. On sääli, että ateistit eivät kykene sulattamaan tätä asiaa. Järjen avulla et voi kieltää Jumalaa, toki voit itsellesi perustella, miksi et halua uskoa, mutta järki pitää jumaluuden edelleen mahdollisuutena. Järjen avulla ei voi kieltää, etteikö Jumala voisi olla mahdollinen, tarkoitan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Puhut järjestä , mutta mikä se on?
Ihminen kun ei tunne itseään edes , niin miten hän puhuisi uskottavasti ihmisen osista jotka toimivat erilaisten ulottuvuuksien alaisuudessa.
Järki on vain pieni osa siitä, mikä vaikuttaa ihmisen toiminnassa.
Suurin ja tärkein osa on henki.
Kun se lähtee, ei tee järjellä mitään sillä mikään ei toimi enää sitten.
Järjellä on pienenpieni osa tehtävissä, mutta älä vain luota siihen. Se vie sinut helvettiin, sillä järkeä ohjaavat muut asiat.
Palataan siihen, että luet vaikka Jobia.
Siinä sinulle järkeä.. ihmisen järkeä.
Se on aika filosofista pohdintaa ja testaa myös lukijaansa , että pysyykö matkassa vai ei.
Jobia lukiessa testataan myös asennevammaisuus ja jos se on pielessä , onkin opettelun aika.
Ei näet pääse pykälääkään eteenpäin, jos ei ole totuuden janoa ja siihen liittyvää halua ymmärtää.
ihmiselle on selvää, ettei elämä jatku enää kuoleman jälkeen missään ihmemaailmoissa.
Muu on lapsellista itsepetosta, ja oman merkityksen suurentelua, josta todellinen nöyryys on kaukana.
ateisteja, jotka ymmärtävät jumalien olevan ihmisten keksimiä taruolentoja.
Sääli mieluummin teistejä, jotka ovat "jumalalta ilmoituksia" saavien epilektikkojen, muiden hourupäiden ja silkkojen uskonnollisten huijarien petettävissä.
hyvinkin kieltää loogiset ristiriidat, ja siten myös jumalat, joiden määritellyt ominaisuudet ovat joko sisäisesti ristiriitaisia tai johtavat törmäyksiin ulkoisen todellisuuden kanssa.
Voi myös kysyä, miksei Jumala ilmoita itseään ihmisille selvästi, mikäli hänen kykynsä riittäisivät siihen, ja hän vilpittömästi toivoo ihmisten tuntevan hänet. Jumalan puhemiehinä esiintyvien lajitovereiden sekalaisista ilmoituksista ei kylläkään ole pulaa.
Selvien ilmoitusten sijaan ihmisillä on uskonnoissansa kirjava kokoelma erilaisia yliluonnollisia uskomuksia, joista suuri osa on pakostakin erheellisiä jo niiden keskinäisen ristiriitaisuuden vuoksi.
Ristiriidat eivät suinkaan paljasta vielä asioiden totuusarvoa. Todellisuutemme voi olla jopa ristiriitainen.
Teologiset ristiriitaisuudet ovat aina osoituksia ihmisen ajattelun ristiriitaisuudesta, ei Jumalan. Ihminen on tulkinnoissaan silloin epäonnistunut.
Uskontojen ristiriitaisuudet eväti myöskään todista totuusarvosta yhtään mitään. Erilaiset tulkinnat mahtuvat Jumalan rakkauteen. Tässä ajassa ei ole tärkeintä olla oikeassa, vaan luoda oma tulkintansa totuudesta. Näin uskon Jumalan itsensäkin ajattelevan.
Näin ihminen ei myöskään pääse riehumaan kukkona tunkiolla, vaan joutuu olemaan nöyrä Jumalan edessä. Ateismin perusvirhe on kuvitella, että todellisuuden pitäisi olla kaikessa ristiriidaton ja yhtenäinen. Luonnon ja elämän rikkaus perustuu kuitenkin erilaisuteeen.
Kuten totesin jo aiemmin, järjen perusteella ei voida kieltää, etteikö Jumala olisi mahdollinen. Se tosiasia unohtuu ateisteilta täysin.
monestikin, mikäli on kyse asioista, joiden totuusarvo on määriteltävissä.
Yksittäinen uskontokin sisältää yleensä koko joukon erilaisia väittämiä, esimerkiksi muslimeilla on uskomus tietynlaisesta paratiisista. Vaatii melkoista logiikan hylkäämistä väittää, että kaikki erilaiset kuolemanjälkeistä elämää koskevat yksityiskohtaiset uskomukset olisivat tosia, koska jotkut niistä selkeästi sulkevat jotkin toiset pois.
Mikäli maailma on tosiaan ristiriitainen, niin silloin kaikki on loogisesti osoitettavissa todeksi. Olet yhtä lailla nyt täysi ihminen kuin sarvikuono tai haltia.
Minä lähden siitä, että erilaiset tulkinnat kuuluvat Jumalan rakkauteen. Ihmisillä voi olla erilaisia käsityksiä Jumalasta. Kukaan ei ole väittänytkään, että kaikki olisivat tosia. Sillä ei ole merkitystä. Erilaisuus kuuluu Jumalan rakkauteen. Totuus paljastuu aikanaan, kun sen aika on.
Mikäli maailma tai todellisuus olisi ristiriitainen, silloin logiikka ei ole enää voimassa totuusarvojen kohdalla. Voidaan päätyä ristiriitaisiin tuloksiin. Jo fysiikan aalto-hiukkasluonne paljastaa jotain todellisuuden paradoksista.
toimiiko klassinen logiikka kvanttifysiikassa, on erilaisia mielipiteitä. Itse pidän fysiikkaa sen verran keskeneräisenä, etten vielä julistaisi mitään todellisuuden paradoksaalisuudesta.
Erilaisilla uskonnollisilla käsityksillä on ollut historian mittaan paljonkin merkitystä, ja on tälläkin hetkellä Lähi-Idässä. Ystävällismielisenä jumalana harkitsisin toisenkin kerran, vaatiiko yleinen etu tosiaankin totuuden salaamista.
Henkilökohtaisesti en usko, että todellisuus on paradoksaalinen, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että luonto on sellainen. Silti jumalallisen todellisuuden ei tarvitisisi sitä olla, koska sitä voitiaisiin pitää korkeampana ulottuvuutena. Mikään yleinen etu ei varmaankaan vaadi Jumalan totuuden salaamista. Asiat voisivat olla toisinkin. Uskonnollisella epävarmuudella voikin olla aivan omat erilaiset syynsä, joista olen toisessa ketjussa kertonut lisää. Se liittyy ihmisen asemaan Jumalan edessä. En tiedä. Ehkä ihmisen ei tarvitsekaan tietää.