Luin viestiketjua alaspäin ja eräs veljensä menettänyt kirjoitti näin:
"Olen usein miettinyt, että miksi juuri kaikkein parhaimmat kuolevat nuorina tai jos eivät aivan nuorina niin liian aikaisin kuitenkin ja kaikenmaailman toisia alistavat psykopaatit vaan elääporskuttavat. Ehkä vastaus onkin juuri siinä, että he ovat parhaita. Jos me olemme täällä vain oppiaksemme rakastamaan, nämä kaikkein parhaimmat ja rakkaudellisimmat ovat juuri heitä, jotka ovat valmiimpia lähtemään, kuoriutumaan perhosiksi. Heidän tehtävänsä on täytetty ja meillä jatkuu vielä."
Olen miettinyt ihan samaa ja olen samaa mieltä kanssasi.
"Olen usein miettinyt, että miksi juuri kaikkein parhaimmat kuolevat nuorina tai jos eivät aivan nuorina niin liian aikaisin kuitenkin ja kaikenmaailman toisia alistavat psykopaatit vaan elääporskuttavat. Ehkä vastaus onkin juuri siinä, että he ovat parhaita. Jos me olemme täällä vain oppiaksemme rakastamaan, nämä kaikkein parhaimmat ja rakkaudellisimmat ovat juuri heitä, jotka ovat valmiimpia lähtemään, kuoriutumaan perhosiksi. Heidän tehtävänsä on täytetty ja meillä jatkuu vielä."
Olen miettinyt ihan samaa ja olen samaa mieltä kanssasi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
parempaan paikkaan ensiksi? Meidän täytyy vielä kärsiä täällä?
Mutta olen lukenut kuolemanrajakokemuksista ja niissä monet ihmiset ovat olleet jälkeen päin pettyneitä siitä, että joutuivat kauniimmasta ja paremmasta paikasta tulemaan takaisin tänne elämään, koska heidän tehtävänsä ei ollut vielä valmis.
Meillä jokaisella ihmisellä on tarkoituksemme ja tehtävämme täällä. Emme sitä välttämättä edes tiedosta. Toiset palaavat takaisin rajalta, koska sitä rajatilakokemusta tarvitaan tämän ihmisen tehtävän täyttämiseen.
Ja Rakkaus on tärkeintä. Kun opimme rakastamaan aidosti toisiamme, emme ehdollistaen ja vaatien aina vaan parempia suorituksia, parempia tekoja,ym, vaan ymmärtämällä, että toinen toisiamme me täällä täydennämme, niin uskon, että sillä hetkellä olemme valmiita lähtemään täältä kokonaan pois ja silloin se lähtö myös sallitaan. Joskus olisimme kymmenenkin vuotta jo valmiita lähtemään täältä, mutta meitä tarvitaan johonkin kuitenkin jonkun toisen ihmisen tehtävään osatekijäksi. Tämä on todella monimutkainen ja "nurinkurinen" juttu. Monet ihmiset ehtivät iäkkäinä sanoakin sen, että "juuri kun minä tiedän, miten täällä elämässä pitäisi elää, niin olen jo niin vanha, että kuolen kohta". Eli koko juttu on hänelle selvää. Minun äitini oli ja halusi lähteä Taivaaseen ainakin 10 vuotta, ennenkuin hän pääsi sitten sinne. Ja viimeisen elinvuotensa aikana perhepiirissämme tapahtui niin mullistava ja kauhea asia, että juuri sen asian takia hän tajusi, että hänen piti sen takia vielä täällä olla ja elää, että hänestä olisi vanhuuden viisaana meille muille tueksi. Hän oli tueksi vajaan vuoden ajan ja sitten hän pääsi pois. Näin me kaikki sen käsitimme. Kiitos Jumalalle Rakkaudestasi. Kaiken elämässä tapahtuvien hirveiden asioidenkin keskellä Sinä annat Rakkauttasi. Hän ei jätä yksin. Jos Hän ottaa, niin Hän kyllä antaakin. Voimia ja rakkautta kaikille ihmisille.
asian ymmärtänyt, mitä te aiemmat tässä kirjoititte. Ihmeellinen on elämä.
-ja lässyn lässyn taas JENNY vauhdin hurmassa..
Etkö voisi meidän surevien antaa rauhassa vaihtaa ajatuksia. Meitä Jennyn kanssa samoin tuntevia on täällä paljon ja varmasti sinun kanssasi samoin tuntevia on paljon. Toiset kirjoittavat kommenttinsa toiset eivät.
Tottakai jokaisen ajatukset ja tunteet ovat oikeutettuja, mutta kun kyse on kuitenkin palstasta joka on tarkoitettu niille jotka surevat läheisen ihmisen menetystä, niin tuollaiset kommentit vain loukkaavat...
No voin tietenkin antaa...MUTTA olen seurannut tätä jennyn hommaa ja ihmettelen että ompa taso laskenut eikös sitä teidän pitäisi olla jollain yliluonnolliset osiossa huuhaa juttuineen meitä normaaleja kun on kanssa tällä palstalla paljon jotka ei kuvittele jonninjoutavaa ja usko hälynpölyä!- SIIS OIKEESTI SUREVIA JA KUOLEVIEN MUISTOA KUNNIOITTAVIA.( tää jenny juttuineen on niin jotain älytöntä että...)
Anna sinä meidän uskoa mihin haluamme, eihän se ole sinulta pois, jos saamme lohtua Jennyn ja muidenkin kirjoituksista. Minusta on aivan taurha loukata toisiamme, kaikki me, jotka täällä kirjoittelemme, olemme jo tarpeeksi haavoittuneita muutenkin.
Minäkin olen ihmetellyt, mistä näitä ihmeellisiä yrmeitä välikomentteja oikein tulee ja millaiset ihmiset niitä kirjoittelevat.
Tämä palsta on sureville ja läheisensä menettäneille, joten uskon, että he itsekin ovat surevia. Suruun kuuluu vihavaihekin, jonka muistan hyvin myös itselläni veljeni kuoltua. Heillä ehkä on se menossa. Ja viha olisi hyvä purkaa ulospäin. Psykologiassa neuvotaan käyttämään fyysistä voimaa vihan poispurkamisessa. Eli suositeltavinta olisi tampata raivon vimmalla matot pölyttömiksi, tehdä maataloustöitä tai rehkiä salilla tms. ja ajatella samalla oman vihansa kohteita. Astioiden hajottaminen purkaa sekin vihaa, joskin ei ole taloudellista. :)
Kanssaihmiset, jotka surevat läheisensä menettämistä tai suunnittelevat itsemurhaa eivät oikein ole hyvä vihan kohde. Ymmärrän, että suru tuo sen vihan pintaan, mutta pyydän, että yrittäisitte keksiä toisen kohteen ja tavan.
parhaimpia ei oteta ensin. Aikanaan isoäitini eli 82-vuotiaaksi. Hän oli hyvä ihminen.
Ja toisenlaisiakin esimerkkejä on , paha ihminen on kuollut nuorena.
Miksi siis vaan joskus käy näin ? Olisko ihan sattumaa vaan. Kuolema ei kysy lupaa, ei kysy kuka on hyvä ja kuka paha. Se vain tulee lupaa kysymättä.
En usko että asia on näin. Ehkä se tuntuu siltä, kun ei tunne niitä toisenlaisia niin hyvin, jotka kuolee nuorena. Itse oon työn puolesta kohdannut paljon nuorten kuolemaa, eikä sellaista tunnetta oo.
"Olen usein miettinyt, että miksi juuri kaikkein parhaimmat kuolevat nuorina"
Ei se kyllä noin mene, onneksi. Pitkällä kokemuksella kuolevista ja kuoleista, tiedän useimpien nuorena (alle 50 v.) kuolevien lähtevän alkoholin, huumeitten, väkivallan ja/tai riskien ottamisen vuoksi. Päihteitten väärinkäyttäjät ja vaarallisesta elämästä kiksejä saavat eivät minun mielestäni ole niitä "parhaita" vaan he itsekkäästi etsivät omaa mielihyvää läheisten kärsimyksistä välittämättä.
Vanhoiksi elävät äidit, siskot ja tyttäret, jotka huolehtivat itsensä ohella muista ihmisistä. Jos parhaat lähtevät nuorina, ovatko nämä naiset sitten pahimpia lähtiessään viimeisinä?
näyttää siltä että vasitella muka ymmärsit tuon väärin mitä tuossa kirjoitettiin.
Ei kukaan ole väittänyt että kaikki nuorena kuolevat ovat niitä "parhaita",eikä kukaan ole väittänyt että vanhoina kuolevat ovat "huonompia"!!!
Minä kyllä ymmärrän mitä tuolla lauseella tarkoitetaan.
Ja eikös se niin ole että kun täältä lähdetään niin on tavallaan elänyt kuitenkin täyden elämän ja saavuttanut siinä kaiken mitä oli tarkoituskin.toisilla elääntehtävän täyttämiseen vaan menee enemmän aikaa kuin toisilla.Kaikella on tarkoituksesna,vaikka välillä ei siihen jaksa uskoa..
Minulla pikkuveljeni kuoli 18-vuotiaana,ja hän oli ihana ja suurisydäminen ihminen,"paras-pikkuveli",ja voin sanoa hänen kohdallaan että miksi parhaat joutuvat lähtemään.
maailma on täynnä julmia ihmisiä,jotka tekvät päivittäin pahaa muille,mutta he saavat jatkaa tekojaan,miksi?miksei SE puutu tähän jolla valta (muka) on?miksi korkeampi voima antaa tämän tapahtua?minun uskoni on loppunut..
"maailma on täynnä julmia ihmisiä,jotka tekvät päivittäin pahaa muille,mutta he saavat jatkaa tekojaan,miksi?miksei SE puutu tähän jolla valta (muka) on?miksi korkeampi voima antaa tämän tapahtua?minun uskoni on loppunut.. "
Yksinkertainen vastaus: koska ei ole mitään korkeampaa voimaa joka puuttuisi asiaan. On vain sattumaa ja luonnonvalinnan ja omien valintojen tuloksia.
Muuten, jos ei tarkoita, että kaikki nuorena kuolevat ovat hyviä, ei pidä kirjoittaa yleistyksellä kuten Jenny teki. Jos parhaat menevät nuorena, siitä seuraa, että vähemnmän hyvät jäävät jäljelle. jos kirjoitetaan yhdestä yksilöstä, ei pidä käyttää kaikkia nuorena kuolevia koskevaa yleistystä.
Meikä kanssa ihmettelee vaikka kuinka hirveitä oli eläissään NIIN niistähän tulee niitä enkeleitä jne.jne. ja kaiken maailman tehtävii kun sitten muka on annettu ...mielestäni jotain ihan huuhaata koko homma -täällä kuolee hyviä ja pahoja ihmisiä jäljelle jää myös hyviä ja pahoja siinä se on .
niillä parhailla, jotka kuolee ensin, olis niin paljon vielä edessä ja niiin paljon tehtävää täällä. tuntuu vaan että näillä "toisia alistavilla psykopaateilla" ei olis kauheesti annettavaa tälle maailmalle.
itseltä kuoli tuttava, joka oli kunnollinen nuori ja hyvä ihminen, väkivaltaisesti päälle pari viikkoa sitten. vieläpä melko viattomana osapuolena tappeluun, joka edelsi hänen kuolemaansa.
sellanen vaan tuntuu niin väärältä ettei voi käsittää.