Ei ehkä oikee palsta mut en löytäny parempaa.. :/
ongelmana on se kun mä epäilen että mulla on taas anemiaa, missä sen vois käyvä tutkituttamassa? Mä oon pelänny neuloja, varsinkin sitä sormenpääneulaa siitä lähtien kun yläasteella oli eka se koe, mä pelkäsin sitä piikkiä ja vetäsin sormen pois just ku se terkkari oli pistäny, tuli kauheesti verta sormesta ja nyt on traumat, sen jälkeen kun oon nähny jonku tökkäävän piikkiä niin menny naama valkoseks ja maailma pyörii sekavaisena ja äänet kuuluu vaimeena ja etäisenä ja hitaina. Viimeeks kaverit laitto mut onneks istuun ja siinä se meni ohi, ilman niitä oisin pyörtyny rappusissa...
kuitenki, oon menossa kouluun tosiaan vasta sitten kun ne alkaa. Olo on nyt ollu tosi sellanen väsyny ja sydän tykyttää välistä ihan hulluna, nytkin oon kuolemanväsyny :( Ja mulla on siis ollu anemiaa ennekin, sain sillon rautakuurin.
Toinen ei niin asiaan liittyvä on, että mä epäilen kans että oisin hieman masentunu, välistä on niin paha olla että mikään ei naurata, oon ihan normaali yleensä, mutta en vaan jaksa puhua ihmisille aina, juon nykyisin enemmän alkoholia saadakseni hauskuutta, Meillä on perheessä ollut n.4vuotta ongelmia, tänä vuonna ne on pahentunu tässä 2kk aikana, huomasin jopa itekkin että ennen olin paljon iloisempi tapaus, kerranki mun äitille soitti yks tuttu ja sitte äiti tuli sanoo mulle sen jutun, mä menin oikeesti niin shokkiin, että verta tuli molemmista nenäreistä samaan aikaan ja senkun yhdistää tohon anemiaan niin ei hyvältä näytä..
Mä oon miettiny psykologia yms, mut en mä tiiä niistä oikeen mitään. miten sinne mennä, miten se auttaa, auttaako edes, maksaako paljonkin. Mun vanhemmat ei ikinä ymmärtäs jos sanoisin niille vaan tolleen noin että tahon psykologille. Sitäpaitsi me ollaan tosi köyhillä nyt kun kumpikaan vanhemmista ei oo töissä.. itekki saan rahaa tosi harvoin, enkä mitenkään pärjää sillä muutenkaan.
Kavereille en voi puhuu kun puolille niistä en ole kertonu tilannetta perheen asioista yms, en mä vaan taho että kaikki tietää, mulla 2 kaveria tietää melkeen kaiken asian perheestämme ja 1 kaiken, mutta se on mua 3v nuorempi eikä oikeen pysyt auttaan kun ei se tajua näitä juttuja vielä.
Mä en oikeesti tiiä mitä tehä anemian suhteen ja masennuksen suhteen.. Ei mun vanhemmat mua rupee viemään mihinkään, kun niillä molemmilla on sellasia ongelmia, että ne ei oikeen tajua.. Tahtosin vaan tulla äkkiä täysikään ja muuttaa omaan asuntoon, ehkä olo sitte parantus.. :/
ongelmana on se kun mä epäilen että mulla on taas anemiaa, missä sen vois käyvä tutkituttamassa? Mä oon pelänny neuloja, varsinkin sitä sormenpääneulaa siitä lähtien kun yläasteella oli eka se koe, mä pelkäsin sitä piikkiä ja vetäsin sormen pois just ku se terkkari oli pistäny, tuli kauheesti verta sormesta ja nyt on traumat, sen jälkeen kun oon nähny jonku tökkäävän piikkiä niin menny naama valkoseks ja maailma pyörii sekavaisena ja äänet kuuluu vaimeena ja etäisenä ja hitaina. Viimeeks kaverit laitto mut onneks istuun ja siinä se meni ohi, ilman niitä oisin pyörtyny rappusissa...
kuitenki, oon menossa kouluun tosiaan vasta sitten kun ne alkaa. Olo on nyt ollu tosi sellanen väsyny ja sydän tykyttää välistä ihan hulluna, nytkin oon kuolemanväsyny :( Ja mulla on siis ollu anemiaa ennekin, sain sillon rautakuurin.
Toinen ei niin asiaan liittyvä on, että mä epäilen kans että oisin hieman masentunu, välistä on niin paha olla että mikään ei naurata, oon ihan normaali yleensä, mutta en vaan jaksa puhua ihmisille aina, juon nykyisin enemmän alkoholia saadakseni hauskuutta, Meillä on perheessä ollut n.4vuotta ongelmia, tänä vuonna ne on pahentunu tässä 2kk aikana, huomasin jopa itekkin että ennen olin paljon iloisempi tapaus, kerranki mun äitille soitti yks tuttu ja sitte äiti tuli sanoo mulle sen jutun, mä menin oikeesti niin shokkiin, että verta tuli molemmista nenäreistä samaan aikaan ja senkun yhdistää tohon anemiaan niin ei hyvältä näytä..
Mä oon miettiny psykologia yms, mut en mä tiiä niistä oikeen mitään. miten sinne mennä, miten se auttaa, auttaako edes, maksaako paljonkin. Mun vanhemmat ei ikinä ymmärtäs jos sanoisin niille vaan tolleen noin että tahon psykologille. Sitäpaitsi me ollaan tosi köyhillä nyt kun kumpikaan vanhemmista ei oo töissä.. itekki saan rahaa tosi harvoin, enkä mitenkään pärjää sillä muutenkaan.
Kavereille en voi puhuu kun puolille niistä en ole kertonu tilannetta perheen asioista yms, en mä vaan taho että kaikki tietää, mulla 2 kaveria tietää melkeen kaiken asian perheestämme ja 1 kaiken, mutta se on mua 3v nuorempi eikä oikeen pysyt auttaan kun ei se tajua näitä juttuja vielä.
Mä en oikeesti tiiä mitä tehä anemian suhteen ja masennuksen suhteen.. Ei mun vanhemmat mua rupee viemään mihinkään, kun niillä molemmilla on sellasia ongelmia, että ne ei oikeen tajua.. Tahtosin vaan tulla äkkiä täysikään ja muuttaa omaan asuntoon, ehkä olo sitte parantus.. :/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.