Mitäs luulette? Jos pieni lapsi saisi kasvaa erittäin rakkaudellisessa ympäristössä ja hänelle luettaisiin paljon satuja, missä tietysti tulisi
hyvä ja paha selvästi erotettua. Mutta mitään uskonnollista sanomaa jumalista tms. ei annettaisi.
Kasvaisiko lapsesta ennenmmin ateisti vai johonkin suurempaan voimaan uskova, jolle ei ole vain annettu nimeä.
hyvä ja paha selvästi erotettua. Mutta mitään uskonnollista sanomaa jumalista tms. ei annettaisi.
Kasvaisiko lapsesta ennenmmin ateisti vai johonkin suurempaan voimaan uskova, jolle ei ole vain annettu nimeä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joka jakaisi oikeudenmukaisuutta ilman ennakko luuloja,kateutta tai vihaa!
epäilemättä näin kävisi, mutta itse kyssäriin vastausta. Siis tulisko ateisti tänkaltaisesta kersasta
Yksikään lapsi ei syntyessään usko mihinkään jumalaan. Ateismi on siis se luonnollinen olotila - uskovaisiksi ja hulluiksi "tullaan".
Nuoruuden uskonnon pommittamisella tai itsetuhoisella ryyppämisellä joka tuhoaa aivot dsekä järjettömällä ylimielisyydellä tai psykosilla!
Minulle luettiin paljon satuja ja tarinoita lapsena.
Opin itse lukemaan melko varhain, joten luin paljon myös itse.
Vanhempani lukivat kuitenkin minulle lähes koko ala-asteen ajan,
se oli sellaista iltojen yhteistä aikaa,
rauhoittumista ennen nukkumaan menoa.
Seikkailuja, jännitystä ja satuja...
taatusti lähes kaikki kirjaston lastenkirjat.
Sain myös 'kunniatehtävän' lukea iso-mummille viikkolehtiä,
kun hän ei enää kunnolla nähnyt lukea,
mutta juorulehtien jutut edelleen kiinnostivat. :)
Raamatun kaltaisiin kirjoihin en koskaan viitsinyt paneutua,
niissä kun ei ollut edes juonta, ei logiikkaa,
ei mitään mielenkiintoista.
Koulussa ala-asteen uskontotunnit meni jotenkin 'ohi',
en muista niistä juuri mitään... ainoastaan opettajan hassun tavan nousta varpailleen,
kun hän korotti ääntään.
Yläasteella uskonnon opetus oli jokseenkin samaa, kuin historian opetus.
Samat tarinat eri järjestyksessä ja eri näkökulmasta.
En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut kummastakaan.
Pyhäkoulussa kävin kaksi kertaa, koska ystävänikin kävi siellä.
Vain kaksi kertaa siksi, että minua nolotti ja hävetti sen 'tädin' puolesta,
koska hän näytti selvästi itse uskovan kertomiinsa satuihin!
Ilmoitin sitten äidille, etten enää aio mennä pyhäkouluun...
Lapsi ei usko satujen olevan totta,
ellei joku aikuinen aivopese ja pakota lasta uskomaan niin.
Nehän ovat satuja!
Eli tällainen tästä 'kersasta' tuli.
Ateisti.
Olen 44-vuotias, eli en enää ihan kersa...
kasvanut lapsi todennäköisesti kasvaisi aika isoksi, riippuen yksilöstä, aikuiseksikin asti ennen kuin alkaisi ihmetellä mistä maailma, luonto, ihminen jne on tullut eli olisiko kaiken takana joku Luoja josta kukaan ei ole kertonut. Näin kai uskonnot ovat yleensä saaneet alkunsa.