Kummiksi eronneena

Toki lapsen ystävä voi olla ilman mitään seremoniaa. Voi pitää sylissä, jutella, tehdä yhdessä jotain, lähettää kortteja ja pieniä pakettejakin. Kummius ei kuitenkaan ole mikään kirkon keksimä juttu kirkkoonkuulumiseen liittyen, vaan kummius liittyy nimenomaan lapsikasteeseen. Kristittyjen vanhempien lapset voidaan kastaa siinä luottamuksessa, että vanhemmat ja kummit opettavat lapselle, mitkä valtavat lahjat lapsi on pyhässä kasteessa saanut: Jumalan lapseuden, anteeksiantamuksen, uskon ja iankaikkisen elämän. Näitä lahjoja ei ole toki pakko ottaa vastaan, vaan ihminen voi paeta Jumalaa ja menettää ne. Siksi on tärkeää kuulua kirkkoon, rukoilla ja kuulla Jumalan sanaa. Itsekin olen ollut tässä suhteessa (kristillisenä kasvattajana) huono kummi, mutta kummi kuitenkin. Joskus olen muistanut rukoilla kummilapsieni puolesta, on myös ollut ihanaa saada olla siunaamassa heitä konfirmaatiossa.

pappiparka kirjoitti:

Toki lapsen ystävä voi olla ilman mitään seremoniaa. Voi pitää sylissä, jutella, tehdä yhdessä jotain, lähettää kortteja ja pieniä pakettejakin. Kummius ei kuitenkaan ole mikään kirkon keksimä juttu kirkkoonkuulumiseen liittyen, vaan kummius liittyy nimenomaan lapsikasteeseen. Kristittyjen vanhempien lapset voidaan kastaa siinä luottamuksessa, että vanhemmat ja kummit opettavat lapselle, mitkä valtavat lahjat lapsi on pyhässä kasteessa saanut: Jumalan lapseuden, anteeksiantamuksen, uskon ja iankaikkisen elämän. Näitä lahjoja ei ole toki pakko ottaa vastaan, vaan ihminen voi paeta Jumalaa ja menettää ne. Siksi on tärkeää kuulua kirkkoon, rukoilla ja kuulla Jumalan sanaa. Itsekin olen ollut tässä suhteessa (kristillisenä kasvattajana) huono kummi, mutta kummi kuitenkin. Joskus olen muistanut rukoilla kummilapsieni puolesta, on myös ollut ihanaa saada olla siunaamassa heitä konfirmaatiossa.

"Kummius ei kuitenkaan ole mikään kirkon keksimä juttu kirkkoonkuulumiseen liittyen, vaan kummius liittyy nimenomaan lapsikasteeseen."

- Kenen keksimä juttu se sitten on, jos ei kirkon?

"Kristittyjen vanhempien lapset voidaan kastaa siinä luottamuksessa, että vanhemmat ja kummit opettavat lapselle, mitkä valtavat lahjat lapsi on pyhässä kasteessa saanut: Jumalan lapseuden, anteeksiantamuksen, uskon ja iankaikkisen elämän."

- Vai luottamus. Tuo on valehtelua, koska mistään noista mainitsemistasi asioista ei ole mitään näyttöä. "opettavat" lapselle. Se on valehtelua, eikä muuksi muutu vaikka sinä kuinka uskoisit johonkin jumalaan.

"Näitä lahjoja ei ole toki pakko ottaa vastaan, vaan ihminen voi paeta Jumalaa ja menettää ne."

- Sairasta saastaa selittää lapselle tuollaista.

"Siksi on tärkeää kuulua kirkkoon, rukoilla ja kuulla Jumalan sanaa."

- Niinkö? Jos ei siis kuulu Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon ja usko sen triangelijumalaan,niin joutuu kuoltuansa helvettiin. Onpa herttaista selittää lapsille tuollaista. Eikö yhtään hävetä?

"Itsekin olen ollut tässä suhteessa (kristillisenä kasvattajana) huono kummi, mutta kummi kuitenkin. Joskus olen muistanut rukoilla kummilapsieni puolesta, on myös ollut ihanaa saada olla siunaamassa heitä konfirmaatiossa."

- Jaa, että mitenkä ne sinun rukouksesi ovat auttaneet? Onko tietoa?

pappiparka kirjoitti:

Toki lapsen ystävä voi olla ilman mitään seremoniaa. Voi pitää sylissä, jutella, tehdä yhdessä jotain, lähettää kortteja ja pieniä pakettejakin. Kummius ei kuitenkaan ole mikään kirkon keksimä juttu kirkkoonkuulumiseen liittyen, vaan kummius liittyy nimenomaan lapsikasteeseen. Kristittyjen vanhempien lapset voidaan kastaa siinä luottamuksessa, että vanhemmat ja kummit opettavat lapselle, mitkä valtavat lahjat lapsi on pyhässä kasteessa saanut: Jumalan lapseuden, anteeksiantamuksen, uskon ja iankaikkisen elämän. Näitä lahjoja ei ole toki pakko ottaa vastaan, vaan ihminen voi paeta Jumalaa ja menettää ne. Siksi on tärkeää kuulua kirkkoon, rukoilla ja kuulla Jumalan sanaa. Itsekin olen ollut tässä suhteessa (kristillisenä kasvattajana) huono kummi, mutta kummi kuitenkin. Joskus olen muistanut rukoilla kummilapsieni puolesta, on myös ollut ihanaa saada olla siunaamassa heitä konfirmaatiossa.

Niin että vaan vettä päähän ja simsalabim siitä hyvästä iankaikkista elämää ja muuta ihanuutta! Kunpa edes yksi iankaikkista elämää parhaillaan nauttiva älyäisi lähettää terveisiä sieltä täysihoitolastaan meille maan matosille!

Kössönöm kirjoitti:

"Kummius ei kuitenkaan ole mikään kirkon keksimä juttu kirkkoonkuulumiseen liittyen, vaan kummius liittyy nimenomaan lapsikasteeseen."

- Kenen keksimä juttu se sitten on, jos ei kirkon?

"Kristittyjen vanhempien lapset voidaan kastaa siinä luottamuksessa, että vanhemmat ja kummit opettavat lapselle, mitkä valtavat lahjat lapsi on pyhässä kasteessa saanut: Jumalan lapseuden, anteeksiantamuksen, uskon ja iankaikkisen elämän."

- Vai luottamus. Tuo on valehtelua, koska mistään noista mainitsemistasi asioista ei ole mitään näyttöä. "opettavat" lapselle. Se on valehtelua, eikä muuksi muutu vaikka sinä kuinka uskoisit johonkin jumalaan.

"Näitä lahjoja ei ole toki pakko ottaa vastaan, vaan ihminen voi paeta Jumalaa ja menettää ne."

- Sairasta saastaa selittää lapselle tuollaista.

"Siksi on tärkeää kuulua kirkkoon, rukoilla ja kuulla Jumalan sanaa."

- Niinkö? Jos ei siis kuulu Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon ja usko sen triangelijumalaan,niin joutuu kuoltuansa helvettiin. Onpa herttaista selittää lapsille tuollaista. Eikö yhtään hävetä?

"Itsekin olen ollut tässä suhteessa (kristillisenä kasvattajana) huono kummi, mutta kummi kuitenkin. Joskus olen muistanut rukoilla kummilapsieni puolesta, on myös ollut ihanaa saada olla siunaamassa heitä konfirmaatiossa."

- Jaa, että mitenkä ne sinun rukouksesi ovat auttaneet? Onko tietoa?

Ensinnäkin totta kai kummeus on tietyllä tavalla "kirkon keksimä", mutta sen tarkoitus ei ole niinkään pitää kummia kirkossa kuin taata se, että kastettu saa kristillistä opetusta ja kasvatusta ja pysyy Kristuksen kirkon jäsenenä.

Valitettavasti sinulla ei ole kokemusta Jumalasta tai luottamusta häneen. Se mitä sinä asiasta ajattelet ei kuitenkaan mitenkään vaikuta siihen onko Jumalaa vai ei.

Kun kirjoitin, että ei ihmisen ole pakko ottaa näitä Jumalan lahjoja vastaan, ajattelin kyllä enemmänkin aikuisia kummilapsiani. Osa heistä kastettiin lapsena, yhden kummiksi pääsin kun hänet kastettiin yli 40-vuotiaana. Ajattelin vain sitä, että eihän kaste ole mikään taivaaseenheittoautomaatti, vaan se on Jumalan tekemä liitto ihmisen kanssa. Jumalan puolelta liitto kestää sinunkin kapinointisi, mutta ihmisellä on oikeus sanoa että kiitos ei. Ei taivaaseen jouduta, vaan päästään.

Rukouksella on iso merkitys sekä kummilapsilleni että minulle itselleni. Rukous muuttaa myös minua, sillä samalla kuin puhun Jumalalle, olen hänen puhuttelussaan. Erityisen vahvana olen kokenut sen, miten usko ja rukous liittävät minut niihin ihmisiin joiden kanssa ja joiden puolesta rukoilen. Syntyy yhteys. Siinä on pyhä yhteinen seurakunta ja pyhien yhteys niin kuin uskontunnustuksessa sanotaan. Tässä voimakentässä on hyvä elää ja kuolla. Suruilla ja iloilla on syvät ja hyvät värit.

pappiparka kirjoitti:

Ensinnäkin totta kai kummeus on tietyllä tavalla "kirkon keksimä", mutta sen tarkoitus ei ole niinkään pitää kummia kirkossa kuin taata se, että kastettu saa kristillistä opetusta ja kasvatusta ja pysyy Kristuksen kirkon jäsenenä.

Valitettavasti sinulla ei ole kokemusta Jumalasta tai luottamusta häneen. Se mitä sinä asiasta ajattelet ei kuitenkaan mitenkään vaikuta siihen onko Jumalaa vai ei.

Kun kirjoitin, että ei ihmisen ole pakko ottaa näitä Jumalan lahjoja vastaan, ajattelin kyllä enemmänkin aikuisia kummilapsiani. Osa heistä kastettiin lapsena, yhden kummiksi pääsin kun hänet kastettiin yli 40-vuotiaana. Ajattelin vain sitä, että eihän kaste ole mikään taivaaseenheittoautomaatti, vaan se on Jumalan tekemä liitto ihmisen kanssa. Jumalan puolelta liitto kestää sinunkin kapinointisi, mutta ihmisellä on oikeus sanoa että kiitos ei. Ei taivaaseen jouduta, vaan päästään.

Rukouksella on iso merkitys sekä kummilapsilleni että minulle itselleni. Rukous muuttaa myös minua, sillä samalla kuin puhun Jumalalle, olen hänen puhuttelussaan. Erityisen vahvana olen kokenut sen, miten usko ja rukous liittävät minut niihin ihmisiin joiden kanssa ja joiden puolesta rukoilen. Syntyy yhteys. Siinä on pyhä yhteinen seurakunta ja pyhien yhteys niin kuin uskontunnustuksessa sanotaan. Tässä voimakentässä on hyvä elää ja kuolla. Suruilla ja iloilla on syvät ja hyvät värit.

kokemusta mistään jumalasta. Kirkon jäseneksi silti liitettiin ja uskontoa piti opiskella.

Alkaa vähän nyppimään tuo hokema kristillisestä kasvatuksesta. Raamatun julmuuksistako sinä niille kummilapsillesi kerrot?

Äläkä sinä nyt vaan ala puhumaan mitään uudesta testamentista ja sen erosta vanhaan testamenttiin, sillä näin sanotaan uuden testamentin alussa:

"Jeesus ja laki
17 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. 18 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. 19 Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. 20 Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan."

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.5.html

Kössönöm kirjoitti:

kokemusta mistään jumalasta. Kirkon jäseneksi silti liitettiin ja uskontoa piti opiskella.

Alkaa vähän nyppimään tuo hokema kristillisestä kasvatuksesta. Raamatun julmuuksistako sinä niille kummilapsillesi kerrot?

Äläkä sinä nyt vaan ala puhumaan mitään uudesta testamentista ja sen erosta vanhaan testamenttiin, sillä näin sanotaan uuden testamentin alussa:

"Jeesus ja laki
17 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. 18 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. 19 Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. 20 Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan."

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.5.html

Olet oikeilla jäljillä. Kristillinen kasvatus on myös sitä, että opetetaan miten tulisi elää. Laki on tärkeä. Jeesus itse tiivisti lain sanomalla, että laki ja profeetat ovat tässä: "Kaikki mitä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te myös heille." (Matt. 7:12). Toisessa kohdassa (Matt.22:37-40) hän sanoi, että käskyistä suurin ja tärkein on tämä: "Rakasta Herraa sinun Jumalaasi" ja toinen, yhtä tärkeä on tämä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat (=Vanhan testamentin säädökset).

Näiden pääsääntöjen kautta voi siis tarkastella kymmentä käskyä ja kaikkia Raamatunkin ohjeita. Jeesus osasi todellakin avata sen, mikä elämän etiikassa on oleellisinta. Toki nämä eettiset periaatteet oli tiedossa jo ennestään, sillä jo luodessaan ihmisen Jumala antoi hänelle omantunnon ja tajun siitä, mikä on oikein ja väärin. Se voi kuitenkin hämärtyä, ellei kristillisessä kasvatuksessa opeteta ajattelemaan lähimmäisen parasta ja kunnioittamaan myös itseä Jumalan luomana kauniina olentona.

Myös nykyajan fariseuksilla on taipumus vahtia joitakin pilkuntarkkoja säännöksiä miettimättä niiden sisältöä ja tarkoitusta. Kristillinen kasvatus on parhaimmillaan sitä, että opetetaan ajattelemaan mikä on yhteiseksi hyväksi.

Oleellinen osa tätä kasvatusta on rakkaus. Vain se, joka on saanut osakseen rakkautta, voi oppia rakastamaan. Meidän ihmisten rakkaus on aina puuttellista, mutta Jumala on rakkaus ja hänestä virtaa rakkauden ehtymätön lähde. Kun saa kokea hänen armoaan ja rakkauttaan, ottaa sen vastaan ja iloita siitä, sydämessä tapahtuu muutos. Jumala voi tehdä meistä rakastavampia.

Jumalan rakkaus tuli ilmi Jeesuksessa, siinä miten hän eli ja siinä mitä hän teki puolestamme. Siitä riittää kummeilla kerrottavaa ja ihmeteltävää. Kummi joka ei pidä näitä asioita merkityksellisenä tai ei usko näihin, voi olla lapselle hyvä aikuinen ystävä, mutta hän ei täytä kummin kristillistä tehtävää.