Suurin osa Karjalaa palauttavista on 70:n ja kuoleman väliltä. Tämän näkee helpostiosallistumalla vaikka johonkin Prokarelian järjestämään "seminaariin". Hyvä, jos kaikki osallistujat omin jaloin paikalle pääsevät. Lisäksi aktiivisimpia palautuksen puolesta puuhaajia vaivaa jo selvästi vanhuudenhöperyys, minkä jokainen voi itsekin todeta tältäkin keskustelupalstalta esim. nimimerkkien "Evakkoipoika", "heimo.p" ja "sta" ja "anonyymi-essulun" kirjoituksista, jotka junnaavat paikoillaan ja jankkaavat päivästä toiseen samoista kirjoittajien fobioista ja pakkomielteistä.
Miten nuorison saisi innostumaan Karjalan palautuksesta? En nyt tarkoita nuorisolla niitä 6-kymppisiä, jotka palautuspiireissä ovat jo nuorisoa vanhempien palauttajien mielestä, vaan niitä työssäkäyviä ja veroja maksavia suomalaisia, joiden mielipiteellä on oikeasti merkitystä tässä maassa. Lapsilla ja opiskelijoilla ei ole vielä väliä, he ehtivät mielipiteitään muuttaa vielä moneen kertaan.
Miten palautusasia siis voisi saada uutta verta ja pikaisesti? Jos palautusporukka ei ala uudistumaan niin luonto hoitaa Karjala-kysymyksen seuraavan kymmenen vuoden kuluessa ihan itsestään pois päiväjärjestyksestä.
Miten nuorison saisi innostumaan Karjalan palautuksesta? En nyt tarkoita nuorisolla niitä 6-kymppisiä, jotka palautuspiireissä ovat jo nuorisoa vanhempien palauttajien mielestä, vaan niitä työssäkäyviä ja veroja maksavia suomalaisia, joiden mielipiteellä on oikeasti merkitystä tässä maassa. Lapsilla ja opiskelijoilla ei ole vielä väliä, he ehtivät mielipiteitään muuttaa vielä moneen kertaan.
Miten palautusasia siis voisi saada uutta verta ja pikaisesti? Jos palautusporukka ei ala uudistumaan niin luonto hoitaa Karjala-kysymyksen seuraavan kymmenen vuoden kuluessa ihan itsestään pois päiväjärjestyksestä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eihän tästä voi innostua kuin sellaiset, jotka ovat kadottaneet jo kosketuksen reaalimaailmaan. Suuret ikäluokat ovat toki jäämässä eläkkeelle, mutta enpä asettaisi toivoa heidänkään suuntaansa. Eikös se suurin suomettuneiden sakki löydy juuri siitä ja nuoremmat eivät sitäkään ehtineet koskaan oppia.
Ei tässä kannata hermoilla, sillä uusia palautusta kannattavia nuoria löytyy maastamme riittävästi. Meidänkin suvussa monet nuoret kannattavat Karjalan palauttamista, sillä he ovat oppineet arvostamaan meidän vanhempien miesten viisaita näkemyksiä asiasta. Meidän sukumme ei varmasti ole ainoa lajissaan Suomessa.
On syytä olla tyytyväisiä jo siihenkin edistykseen, että Karjala-kysymyksestä voidaan nyt näinkin vapaasti keskustella. Lapsuudesta muistan YYA-ajan ahdistavan ilmapiirin, jolloin Neuvostoliitosta ja venäläisistä ei saanut lausua mitään pahaa. Täytyi oikein tarkkaan harkita asiayhteys, missä saattoi lausua ääneen Neuvostoliiton nimenkin.
Nyt muutaman viimeisen vuoden aikana tälläkin palstalla on täysin vapaasti saanut kirjoitella Karjala-asiasta, ja ainakin minä tunnen oloni nyt paljon vapautuneemmaksi kuin silloin YYA-aikakaudella. Jotenkin tuntuu siltä, että evakkojen kadonnut ihmisarvo on tullut vähitellen takaisin vapautuneen ilmapiirin ansiosta.
Muutamat YYA-aikaa elävät vastustajat ( paljon esimerkkejä tälläkin palstalla) elävät vielä traumoissaan ja liehittelevät kaikissa kysymyksissä Venäjää, mutta osa näistäkin ihmisistä tervehtyy piakkoin. Heidänkin lapsistaan saattaa tulla uusia intomielisiä Karjalan palauttajia.
Neuvostoliiton suomalaisilta varastettujen alueiden palautuskysymys ratkeaa näin:
Kaikki joilla on saatavia näiltä alueilta vastaavat ruksaamalla jommankumman vaihtoehdon:
a. Luovutan kaikki oikeuteni varastetulta alueelta ja annan rosvojen hallita edelleenkin minulle kuuluvia omaisuuksia.
b. Haluan että toimikunta alkaa selvittämään minulle kuuluvien omaisuuksien paluttamista hallintaani.
Vastaukseen on liitettävä selvitys missä pitäjässä omaisuudet sijaitsevat.
Karttana käytetään v.1944 kesäkuun ajankohtaa.
Kyllä tältä palstalta näköjään viisaitakin löytyy, vaikka Venäjää liehittelevät hörhöt ovatkin enemmistönä. Sinä kuitenkin ymmärrät täsmälleen oikealla tavalla koko Karjala-kysymyksen.
Olisi erittäin suotavaa, että esittämäsi kyselykaavake lähetettäisiin jokaiseen kotiin, ja jokaisen olisi pakko tähän kansalaiskyselyyn määräajassa vastata. Tämän kyselyn tuloksista olisi sitten helppo laskea, miten monta prosenttia kansalaisistamme haluaa Karjalan palauttamista tyhjänä takaisin.
eipä sinulla ole pahemmin varaa toivoa nuorta verta keskusteluihin...kaksinaamaisuus paistaa sinusta hyvinkin selvästi läpi.oletko lintu vai kala...sepä kysymys.esiinnyn siksi multipersoonana koska tykkäät kähveltää toisten nimimerkit,uhoilet palstalla jakavasi sähköpostiosoitteet esim novaja karelian tyypeille.sen voin myöntää että asun oulussa mutta en ole sieltä kotoisin...kerroppa nyt salapoliisi lisää...sen sanon että olet palautuksen vastustaja kieroimmasta päästä...terv se heimo.p
Kymmenen vuoden päästä palauttajat ovat harvassa. Joku matkakirjailija (hän, jonka nimeä ei saa turhaan lausua) tietysti pitää asiaa esillä tuotantonsa myyntilukujen takia ja kylähullujahan löytyy joka kylältä, mutta siihenpä se sitten jääkin. Ei kukaan täysipäinen jaksa tuosta innostua niin että tekisikin asialle jotain.
Nuorisomme ei hurahda tuollaiseen utopistiseen haihatteluun. Uskon siihen vakaasti.
Nuorempi polvi elää globaalissa maailmassa, eikä enää juoksuhaudoissa kyyristellen. Nämä prokarelianistit eivät ymmärrä, ettei rajaa ole enää olemassa samalla tavalla, mitä vielä parikymmentä vuotta sitten. Nämä onnettomat elävät vielä Neuvostoliiton aikaa ja ymmärtämättömyyttään kylvävät vihaa kansalaisten keskuuteen sekä suomalaisille, että venäläisille.
Nuorempi polvi ymmärtää, ettei vihanpito johda mihinkään kestävään, vain yhteistyöllä on jotain arvoa.
Yhteistyö aloitetaan kun Neuvostoliitto=Venäjä palauttaa suomalaisilta ja suomensukuisilta varastamansa alueet ja suorittaa korvaukset vahingoista kärsineille.
Nimimerkki toivoo kaiketi ettei nuoriso kiinnostuisi Karjalan palutumisesta. Hän uskoo että nuoriso uskoo Suomen pärjäävän osaamisensa turvin. Nuoriso tarkoittaa tässä yhteydessä nuorison koulutettua osaa. Mutta juuri Karjalan menetys pakottaa meidät satsaamaan tieto-taitoon. On hyvää onnea, että meillä on Nokia. Jos Nokiaa ei olisi, olisi meillä tuperapinat. Tämä ala on suhdanteille altis ja suhdanteiden laskut aiheutta aikamoisia kouristuksia Suomen kansantaloudelle. Suhdanteita puskuroidaksemme tarvitsemme aluepalautusta.
"Mutta juuri Karjalan menetys pakottaa meidät satsaamaan tieto-taitoon."
Anteeksi kuinka ja miksi? Jos Karjalaa ei olisi menetetty niin voisimme elää niin kuin luonnonlapset vailla huolta huomisesta ja omenat vain putoilisivat kypsänä käteen? Karjalan menetys pakotti suomalaiset tiedon tielle itseään sivistämään?
Paljonpa on kiinni yhdestä maa-alueesta. Kumma, ettei venäläiset kuitenkaan viisastuneet sen avulla...
mutta tuskin sitä Karjalaa kehtaisi niin takaisin vaatia, jos tuntuisi, että se on suurelle Venäjälle korvaamaton. Pienelle Suomelle alue ei olisi vähä merkityksellinen.
Mutta mitkä sitten olivat Nokian nousun avaimet 90-luvun alussa? Suuri devalvaatio ja Eeuuhun liittyminen ja sitä seurannut kustannuskuri.