Siitä on nyt aikaa 4kk kun kävin leikkauttamassa "piuhani" irti, ja en siten voi saada enää lapsia, ja hyvä niin koska ne on nyt tehty tähän maailmaan minun osalta. Leikkaus itsessään oli nopea rykäisy n.30min, ja ei sattunu ollenkaan (paitsi puudutus kivekseen) AUTS Ja kotiin pääsi suoraan leikkauspöydältä. Kävely oli vähän vaikeaa muutaman päivän, ja särkylääkettä joutuu syömään viikon verran,koska pallit ovat arat/kipeät. Ensimmäinen siemensyöksy tuli tehtyä 5pv leikkauksesta, ja se jännitti,että mitä jos tulin impotentiksi,koska joillekkin käy niin. En tullut =) Ja se on varmasti teille yllätys, että luulette että siemensyöksy loppuu kuin seinään. Ei muuten pidä paikkaansa. siemensyöksy toimii ihan normaalisti paitsi "siemeniä" ei enää sekoitu sperman joukkoon. Määrä on pysynyt suurin piirtein entisellään. Ja se näyttää ihan samanlaiselle kuin ennen leikkausta. Sterilisaation onnistuminen todennetaan sperma tutkimuksella,ja vähän hävetti =) kun piti mennä runkkaamaan laboratorioon näytteen antamiseksi,mutta mitäpä sitä suomalainen mies ei tekisi "tieteen" hyväksi =) Hih! Mutta summa summarum: Olen tyytyväinen seksielämääni,ja peli toimii niinkuin ennenkin =)
KÄVIN STERILISAATIOSSA (VASEKTOMIA)
MiEs **
103665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
hienoa että jotkut miehet jakavat tätä ehkäisy vastuutaan,niin ei aina meidän naisten tarvitse mennä ostamaan noita pillereitä.hyvä hyvä !
jo viisi vuotta, eikä sivuvaikutuksia ole vielä ilmaantunut:-) Itse otin särkylääkkeitä vain parina ensimmäisenä päivänä joten tuo on melko yksilöllistä. Ensimmäisen kerran olin yhdynnässä vajaan viikon kuluttua leikkauksesta ja silloin kirpaisi hitusen. En kyllä jaksa ymmärtää niitä, jotka pelkäävät tällaista pikkuoperaatiota, hammaslääkärissäkäynti sattuu minulla aina paljon enemmän puudutuksesta huolimatta.
Itselle tehty sama operaatio. Ihan samat kokomukset kuin viestiketjun aloittajalla. En ymmärrä mistä johtuu ajatus ja pelko impotenssista.
Lääkäri selitti aivain oikein, että kivesten testosteronituotanto jatkuu entisellään ja menee kuten ennenkin verenkiertoon.
Ainoastaan siittiöt eivät pääse putkea pitkin ulos. Kyllä erektio on toiminut erinomaisesti, ja vaimon kanssa voidaan olla spontaanisti kun tunteet niin syttyvät.
Toimenpide ei todellakaan satu enkä muistaakseni syönyt edes särkylääkkeitä.
Henkisesti olisi masentavaa tietää olevansa ruuna, kaikki ei ajattele samalla tavalla. Kannattaa miettiä useampaan kertaan. Lisäksi kaikissa leikkauksissa on komplikaatioriskinsä.
Tähän henkiseen masennukssen jos sitä epäilee löytyy oiva ratkaisu.
Ite kävin ennen leikkausta tekemässä 3 talletusta pankkiin, jos mieli muuttuu tai elämäntilanne vaihtuu. Vielä ei ole nostoja tarvinnut pankkineidiltä pyytää. Tosin ei ole korkoakaan talletuksesta kertynyt.
on erittäin pieni, naisten vastaavassa paljon suurempi. Henkisellä puolella on tullut vain plussaa kun ei tarvitse kondomien kanssa läträillä (vaimolleni ei enää hormonaalinen ehkäisy sopinut).
Tosi upeaa, että te miehet olette olleet valmiita tuollaiseen. Naisena ärsyttääkin joskus, kun naiset saavat kokea elämässä ties mitä hormoonimyllerrystä ensin ehkäisyjuttujen kanssa (vasektomiaa ja kortsua lukuunottamatta) sitten raskaushommissa ja sitten taas palataan lähtöruutuun eli ehkäisyyn.
Kertokaas miehet, miten tämä kaikki tapahtui ennen itse toimenpidettä. Menittekö tavalliselle tk-lääkärille ja kerroitte haluavanne sterilisaation? Oliko haastattelua/kovia ehtoja? Kauanko kesti, että pääsitte leikkauspöydälle? paljonko maksoi?
Sitten impotenssijuttuun. Jostain luin, että sterilisoiduilla miehillä yleisterveys voi olla heikompi. En kyllä ymmärrä mistä se voisi johtua. Toisaalta se "impotenssius" (liekö uusi sana) voi olla hyvin miniminimaalinen, joka on vain pakko mainita.
Kun meillä tuli lapsikiintiö täyteen puhuimme vaimonm kanssa ehkäisystä. Päädyimme minun sterilointiin sen vaivattomuuden ja helppouden perusteella. Kävin tk lääkärillä ja tehtiin lähette sairaalan polille. Jonotusaika oli n. 2 kk (naisilla pidempi). Toimenpide tehtiin päiväkirurgiana, jolloin ei paljon maksanut. Yksityisellä pääsee heti, mutta on kalliimpi toimenpide.
Ennen toimenpidettä vein pankkiin kaiken varalta muutaman talletuksen.
En usko tai ole mistään koskaan lukenut, että näillä miehillä olsi heikompi terveys. Oletan vahvasti sen perustuvan uskomukseen, että mieshormoonia ei enää erittyisi verenkiertoon samalla tavalla kuin ennen. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Joillakin tuntuu olevan tarve sekoittaa sterilisaatio ja kuohinta. Tästä tulee myös monia epäluuloja sterilisaatiota kohtaan.
Kiitos vastauksesta. Näin vähän epäilinkin homman etenevän.
Tarkistin lähteen, josta mainitsin. Se on Jorma Palon Lääkärikirjasta ja sanatarkasti se menee näin: "Steriloinnin on epäilty lisäävän miesten sairastuvuutta, mutta varmaa näyttöä tästä ei ole." Mitä tuokin sitten tarkoittaa...
Aikaisempina vuosina on ollut puhetta sterilaation ja eturauhassyövän välisestä yhteydestä, mutta näyttöä tästä ei tietääkseni ole saatu.