Sukunimilaki

"Isovaari keksinyt" eli nimi siis ollut tuolla toisella suvulla käytössä jo...hetkinen, täytyy laskea mitä isovaari tarkoittaa...neljä sukupolvea sitten? Milloin tuo nimen "keksiminen" on tapahtunut?

Sukunimi on Suomessa ollut hyvin hatara käsite vielä pitkälle 1900-luvun puolelle saakka. Pitkään ihmiset olivat vain "Matinpoikia" ja "Joosepintyttäriä". Kun muutettiin jonkin nimiseen taloon, saatettiin ottaa talon nimi uudeksi sukunimeksi. Samoin taloon tuleva "kotivävy" saattoi ottaa vaimonsa sukunimen. Nuo esimerkit kummatkin löytyvät vanhempieni suvuista.


Nimilain 24 §:ssä säädetään sukunimen menetetyksi julistamisesta:

"Jos joku on hakemuksesta saanut uuden sukunimen ja nimen käyttäminen olennaisessa määrin loukkaa 12 §:ssä tarkoitettua oikeutta suojattuun nimeen tai tunnukseen, voi nimen tai tunnuksen haltija ajaa kannetta sukunimen julistamisesta menetetyksi sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vastaajalla on kotipaikka.

Sukunimen menetetyksi julistamista tarkoittava kanne on nostettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun uusi sukunimi on merkitty väestötietojärjestelmään. Se, joka on 1 momentin nojalla julistettu menettäneeksi oikeutensa sukunimeen, on velvollinen ottamaan takaisin aikaisemman sukunimensä."


Tuohan koskee nimenomaan tilanteita, joissa nimi on muutettu laissa säädetyn hakemusmenettelyn kautta. Mikäli toinen suku on vakiinnuttanut nimensä kauan aikaa sitten, mitään ei liene tehtävissä.

Mitä haittaa teille on siitä, että toisellakin suvulla on sama nimi?

PS. Itsellänikin on sukunimi, jota väestörekisterin mukaan on vain noin parillakymmenellä ihmisellä. Heistä noin puolet ovat "meidän sukua". Nimi on suomenkielen mukainen ja on luonnosta "johdettu". Nykylain mukaanhan tuota nimeä ei enää kukaan muu voi nimekseen ottaa, mutta jos jonkun talon paikka olisi sellainen, mitä nimi kuvailee, en harmittelisi yhtään jos joku keksisi saman nimen.

Eikös tästä ollut juttua jo aiemmin? Taisi olla sama aloittaja liikkeellä silloinkin, ainakin tapauskuvaus tuntuu kovin tutulta. Kuten eka vastaaja jo sanoi, "toisen suvun" isovaari on todennäköisesti ottanut nimen suvulleen niin kauan sitten, ettei asiassa ole enää mitään tehtävissä. Ehkä tämä on tapahtunut peräti ennen sukunimen suojaamista?

Ja maalaisjärjellä ajatellen voit itsekin päätellä, ettei tuollainen kanne tule menestymään. Jos toisessa suvussa nimeä on kannettu jo kolme tai neljä sukupolvea (riippuen siitä, mitä isovaari tässä yhteydessä tarkoittaa), niin todennäköisesti katsotaan, että nimi on sillä suvulla jo vakiintunut käyttöön. Itselläni on samanlainen sukunimi, sen on isoäitini isä ottanut sukunimien suomennosaallossa. Aivan toinen suku, niinikään sukunimeä suomentaessaan, on suojannut nimen. Eivät ole tulleet vaatimaan nimeä pois enkä antaisi ;-)))

Nykyäänhän kaikki sukunimet ovat "suojattuja" eikä erillisiä suojattuja nimiä enää ole.

Onko isovaari isoisän isä vai isoisän isoisä? Kuka on suvun isovaari? Onko hän "ryhmän" nuorimman jäsenen isovaari vai vanhemman jäsenen isovaari vai kenties jo manan majoille menneen "ryhmän" jäsenen isovaari?
Tuo isovaari, joka on ottanut nimen itselleen, milloin hän on syntynyt? 1900-luvulla vai 1800-luvulla vai aiemmin? Pitäisi tietää, että tietäisi minkä vuoden nimilakia sovelletaan.
Lienee selvää, että sukunimi on jo aikoja sitten vakiintunut sukunimeksi tuolle toiselle suvulle ja he voivat sen pitää.
Suomalaisuuden Liittokin on perustettu vasta 1906, joten sitä aiemmin otetuihin sukunimiin ei Suomalaisuuden Liiton suojaukset päde.
Nykyäänhän kaikki sukunimet, jotka ovat käytössä, ovat suojattuja eikä mitään erillisiä suojauksia ole eikä saa.
Olen länsisuomalainen ja meidän sukumme on alkanut käyttämään sukunimeä vasta 1900-luvun alussa, jolloin sukunimeksi otettiin talon nimi. Nimi voisi olla esimerkiksi Niemi. Suomessa on vinot pinot muita Niemiä, jotka eivät ole meille mitään sukua ja joista osa on voinut jopa ottaa sukunimensä ennen meitä. Kyllä siinä hauskaa piisaisi, jos kaikki Suomen Niemet alkaisivat vaatimaan, että he ovat ainoita oikeita Niemiä ja vain he ovat oikeutettuja ko. sukunimeen.
Nieli kiukkusi, aika on tehnyt tehtävänsä. Ennakkotapauksia ei ole eikä helpolla tule.

Kun elettiin aikaa, jolloin itänaapurista oli osa suomea, niin ortodokseilla ei ollut sukunimeä. Vain harvat oli merkitty muulla, kuin patronyymi nimellä. Samaan aikaan keskisemmässä suomessa ihmisillä oli jo oikeat sukunimet. 1900 luvun alussa alkoi myös ortodokseilla yleistyä sukunimet ja ne syntyi mitä ihmeellisempien yhtymien kautta. Joku sai talon mukaan ja joku sai paikan mukaan.Oma sukunimeni juontaa ivan nimestä ja siitä tuli ihan tavallinen nen päätteinen nimi. Karjalaisilla suvuilla on yleensä lyhyet nimet, eikä nen pääte ole niin yleinen kuin muualla. Kun karjala jäi itä puolelle, niin monet karjalaiset suvut suojasi sukunimensä. Yllätys yllätys, sama nimi olikin jo käytössä. Samoin kävi monelle keskisessä suomessa suojatulle nimelle, karjalasta tulikin toinen suku, jolla oli sama nimi käytössä.
Näin olikin kaksi "harvinaisen" nimen edustaja sukua suomessa. Toinen tapa on, että jollain on ollut harvinainen sukunimi käytössä suvussa jo sukupolvia sitten, mutta sellaisen nimen haltijoita on vain muutama suomessa ja he ovat suojanneet nimen. Taas yllätys. Suojaus ei päde, jos voidaan esittää, että nimi on todellakin kuulunut kyseisen suvun edustajalle jossain historian vaiheessa.
Voithan kysyä, että miten nimi on päätynyt suvulle. Tuskin sitä on keksitty, vaan ihan suvun entinen nimi.

Onko nimen Wegelius ottaminen ilman sukulaisuussuhdetta sukunimeksi 1902 ollut mahdollista?

Edellä kerrottiin, että suomalaisuuden liitto on perustettu 1906, ja sitä aikaisemmat sukunimisuojaukset eivät päde. Näin minä sen käsitin.

Mutta onko totta, että suojauksia ei enää saa?