Olen tässä miettinyt, kuinka paljon se helpottaisikaan, jos ruotsinkieliset kadun-nimet poistettaisiin ja katujen "oikeat" nimet saataisiin näin selkeemmin esille.
Autolla ajaessa katukylttien tiirailu saattaa hyvinkin johtaa liikenneonnettomuuksiin ja varsinkin jalankulkijat jäävät helposti huomamatta ylös kyltteihin katsellessa.
Myös kartoista saataisiin tekstimäärä lähes puolittumaan, kun poistettaisiin paikkojen sekä teiden ylimääräiset nimet.
Autolla ajaessa katukylttien tiirailu saattaa hyvinkin johtaa liikenneonnettomuuksiin ja varsinkin jalankulkijat jäävät helposti huomamatta ylös kyltteihin katsellessa.
Myös kartoista saataisiin tekstimäärä lähes puolittumaan, kun poistettaisiin paikkojen sekä teiden ylimääräiset nimet.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen myös ihmetellyt että miksi kaduille pitää keksiä nimet kahdella kielellä... Kyllä se riittää että kadulla on yksi nimi.
Onhan täysin sama noin periaatteessa mitä siellä lukee kyltissä, eikö? Voisi olla vaikka Ruotsin kielellä tai vaikka kiinaksi mutta kahdella kielellä on aika outoa:)
Toisen seikka noissa on se että ovat monesti vain yksi puolisi eli toisesta suunnasta tulevalle on tarjolla vain valkonen tausta.
Järki hoi taas tässäkin asiassa! Suomi on kaksi kielinen maa kyllä se tiedetään ja on huomattukkin.
Miksi jossain kylteissä tai kartoissa pitää väenväkisin lukea Pernaja, Sipoo, Inkoo, Tammisaari, Nauvo, Parainen, Kristiinankaupunki, Närpiö, Maksamaa, Mustasaari, Pietarsaari...
Näille paikkakunnille on jo olemassa ihan oikeat nimet: Pernå, Sibbo, Ingå, Ekenäs, Nagu, Pargas, Kristinestad, Närpes, Maxmo, Korsholm, Jakobstad...
Oikeassa olet. Ihmetyttää toi Kaarle Kustaa III myös. Eikö hänen nimensä ole Carl Gustaf III???
...
Ruotsin kuninkaista ja eräistä muistakin - pääsääntöisesti ruotsinkielisistä - merkkihenkilöistä on vakiintunut tapa tehdä suomennoksia. Tämä on ollut tarpeen siksi, jotta tärkeistä henkilöistä ylipäätään pystyttäisiin keskustelemaan.
Siihen aikaan, kun Ruotsin kuningas oli myös Suomen pomo, ei rahvaalla ollut mahdollisuuksia opetella vieraita kieliä ja näin vieraat äänteet ja suomalaisittain poikkeava lausuminen olisivat olleet kansalle mahdottomia.
Siihen tarpeeseen syhtyivät Kaarle Kustaa, Kustaa Aadolf ja vastaavat kuningasnimet, sekä muut viskaalit kuten Yrjö Maunu Sprengtporten(Göran Magnus) ja vaikkapa Torkkeli Knuutinpoika (Tyrgil Knutsson).
Myös venäläinen vallasväki suomennettiin samasta syystä. Alexander muuttui Aleksanteriksi ja Ivan Iivanaksi.
Tätä samaa tarvetta varten lienee sitten käännetty kadunnimetkin ruotsista suomeksi ja päinvastoin. Samoinhan on suomennettu myös tärkeimpien maiden pääkaupungitkin, kuten Tukholma, Moskova, Tallinna, Berliini, Lontoo, Pariisi; mutta ei esimerkiksi Kinsasha, Rangoon, Tel Aviv tai Kalkutta.
Nykypäivän kielitaitoinen väki osaisi kyllä lausua menneitä polvia paremmin, mutta käytäntö on vakiintunut, että Stockholm on Tukholma, Mariehamn on Maarianhamina ja Giovanni Paolo I on Johannes Paavali.
Ehkä me kestämme ne kaksikieliset kyltitkin ihan vain paikalliskulttuurisina erikoisuuksina.